Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
anninu sanoi:
Hävitin kultasormuksen tallireissulla :curs:
Click to expand...
:( Rakkaalla mummollani on tapana sanoa, että kulta ei ikinä häviä ikuisuuksiksi, vaan aina se jonkun ajan kuluttua löytyy..Harmi, jos kyseessä on vielä tunnearvoltaan tärkeä koru..

Oma ketutus tällä hetkellä liittyy aivan kamalaan väsymykseen ja saamattomuuteen. Ensimmäinen työharjoitteluviikko takana, joka imi voimat ihan täysin. Vaikka itse tekemistä ei ole koko aikaa, yritän lukea teoriaa kaiken luppoajan, ja se kauhea informaatiotulva mikä tulee, saa aivot ja kropan pyörimään jatkuvalla ylikierroksella.Illallla on tosi vaikea saada unta, vaikka keho ja mieli huutaa lepoa. Ja kuten arvata saattaa, ongelmia kun tuon terveen suhtautumistavan kanssa ruokaan on, hakeudun "hakemaan unta jääkaapilta" yömyöhään vaikka ei edes näläntunnetta ole..
Millä ihmeellä saisi oman persoonallisuustyypin muutettua niin, että ei reagoisi stressiin ja kiireeseen aina näin voimakkaasti? Pitemmän päälle jos miettii mahdollisia tulevia työvuosia, niin en varmaankaan pilaa terveyttäni huonolla ruokavaliolla tai liikunnan puutteella, vaan juurikin liiallisella stressillä.Onko mitään stressinpoisto lääkkeitä, siis en todellakaan tarkoita lääkärin määrämiä rauhoittavia..
 
Palkaton työharjoittelu. Mulla on niin kauhee asenneongelma siihen, että mun aika kuluu asioiden opetteluun, mut en käytännössä hyödy siit opettelusta mitään muuta kuin et saan harjottelun suoritettua ja et voin sanoa olleeni tuolla harjottelussa. Kesätöihin paikkaan ei pääse koska sijaisia ei palkataan tänäkään vuonna, ja kyseinen seikka nousee esiin erilaisissa palavereissa ja kahvipöytäkeskusteluissa jatkuvasti. On vaikeaa näyttää iloista naamaa ja motivoida itseään jaksamaan, kun tietää ettei homma johda mihinkään.

Koitan kaiken negatiivisen ilmapiirin keskellä tsempata itteeni, et haen sit vuoden päästä kesällä jonnekin koulutusta vastaaviin kesätöihin ja et sit tosta harjottelusta on hyötyä. Mut tuntuu et mun kiinnostus vaan lopahtaa, kun ei koulu maksa ees harjottelurahaa, vaan olen tuolla pelkän opintotuen turvin, ja käyn viikonloppuisin töissä. Jos saisin ees kuukauden kesätyösopparin niin olis ihan eri motivaatio opetella noit asioita. Nyt opettelen ne käytäntöön tutustumisen nimissä (niinkuin harjoittelun tarkoitus on, koitan muistuttaa itteeni) ja unohdan ne sitten parin kuukauden päästä. Lisäksi tarjolla ois kaiken maailman hommia, joita muut ei ehdi tekemään, ja toiset haluis lykätä mulle töitään, mut en viitti ilmoittautua vapaaehtoiseksi mihkään. Muistutan jatkuvasti itteeni et asenne paistaa naamasta ja näkyy käytöksessä, ja et tulen saamaan huonon harjotteluarvion, jos en oo aktiivinen. Mut kun vaan vituttaa. Ja en ole tosiaankaan ensimmäinen tuolla harjoittelussa ollut joka tuntee samoin. Valivalivali. Oon vaan niiiiin pettynyt.
 
emminem, kuulostaa NIIN tutulta. Voin sanoa, että ymmärrän sinua täysin. Minulla oli omalla työharjoittelujaksollani aivan sama tilanne. Lisäksi, kun sitä omaa työpanostusta ei edes arvostettu, koska olinhan VAIN harjoittelija ( joka tekee työt, joita kukaan muu ei ehdi/jaksa/halua tehdä :jahas: ) . Onneksi se paska on nyt takana päin! Tsemppiä sinulle, yritä jaksaa, tiedän miten vituttavaa tuo on. :curs:

EDIT: sinulla tosin on varmaankin aivan erilainen elämäntilanne kun minulla ( itse asustelen vielä vanhempien luona ), mutta silti!
 
Opiskelen yliopistossa ekaa vuotta tällä hetkellä ainetta joka ei varsinaisesti kiinnosta lainkaan, päädyin sinne lähinnä hätähätähätävaravaihtoehtona kaikelle muulle. Olen kuitenkin suorittanut kyseisestä aineesta sivuainekokonaisuutta ja jos 2 viimevkon tenttiä menee läpi niin koossa olisi jo nyt ekalta lukuvuodelta 59op. Suunnittelin opiskeluni juuri näin,sillä nyt on enää yhtä kurssia,pari tentittävää ja aikaa lukea toisen tiedekunnan pääsykoekirjoja oikein kunnolla. Nyt kuitenkin eilen tajusin ,ttä arvosanani kursseista eivät ole päätä huimaavia, ja aloin pelätä mahtaako esim appron arvosana 2 riittää siihen,että saan kevään hauissa lisäpisteitä opinnoistani?? Ja kelpaako yleensäkin vaan läpimenneet kurssit osaksi cumua. En halua suorittaa niitä kursseja uudelleen,olen perse ruvessa kuitenkin tehnyt työtä niiden huonojenkin arvosanojen eteen,pakottanut itseä lukemaan ei-yhtään-kiinnostavia kirjoja ja tehnyt esseitä ja demotöitä joidenka aiheet eivät ole yhtään sydäntä lähellä. Ajattelin suunnitellessani ekan lukuvuoden opintoja ,ttä tässä vaiheesssa vuotta on aika olla iloinen läpi menneistä kursseista ja kasasta opintopisteitä, niin eiköhän sitten ala vituttamaan se että opintorekisterissä on jopa muutama ykkönen. Prklprklprkl. Tietääkö kukaan onko noilla arvosanoilla merkitystä?? Aaargh,lisäksi tiedän itse menestyväni paremmin mikäli opiskelisin sitä,mikä minua kiinnostaa. Säälittävää itsesäälissärypemistä..:(
 
Briseis sanoi:
emminem, kuulostaa NIIN tutulta. Voin sanoa, että ymmärrän sinua täysin. Minulla oli omalla työharjoittelujaksollani aivan sama tilanne. Lisäksi, kun sitä omaa työpanostusta ei edes arvostettu, koska olinhan VAIN harjoittelija ( joka tekee työt, joita kukaan muu ei ehdi/jaksa/halua tehdä :jahas: ) . Onneksi se paska on nyt takana päin! Tsemppiä sinulle, yritä jaksaa, tiedän miten vituttavaa tuo on. :curs:

EDIT: sinulla tosin on varmaankin aivan erilainen elämäntilanne kun minulla ( itse asustelen vielä vanhempien luona ), mutta silti!
Click to expand...

Kiitos vaan myötätunnosta. Tuntuu ettei tuol työpaikalla kukaan ymmärrä tai halua ymmärtää. Kun on tuol harjottelussa, tekee tenttejä, käy luennoilla ja on viikonloput töissä niin ei kauheesti kiinosta paiskia ylitöitä ilmaiseksi. Tohon harjotteluun kuuluu viel jotain ylimääräsiä kirjoitustehtäviäkin iltapuhteeksi, niin ei kyl tunnu kivalta et pitäis ruveta tekeen toisten ylimääräsiä töitä palkatta. Kun noi tehtävät ei mitenkään liity mun harjottelutehtäviin (joista on sopimus et harjoittelen) vaan kyseessä ois ylimääräiset kehitystyöt tai tutkimusluontoiset tehtävät, jotka sopis kyllä esimerkiksi päättötyön aiheeksi, mut on ihan liian laajoja tavallisen työharjottelun oheen (harjotteluun liittymättä tehtäväksi.) Miks on niin vaikee sanoo ei tai olla kuulematta ilman et tulee huono omatunto? kysäsin sitten jo ohjaavalta opettajaltakin et mikä yleinen käytäntö harjoitteluissa on, ja hänkin sanoi että kyl ne on ihan ne tehtävät mistä harjoittelusopparissa on sovittu, et ei oo tarkoitus että opiskelijaa käytetään korvaamaan puuttuvia työntekijöitä. Kysyin parilta kaveriltakin, et millasta heillä on ja kuulemma tekevät ihan vaan niit sovittuja työ- ja kirjotustehtäviä, eikä heille nakiteta muita juttuja. Ihan paska fiilis silti.
 
Jep, sana EI tuntuu olevan melko vähäinen minunkin sanavarastossani, varsinkin juuri tuon työssäoppimisen aikana. Mutta toisaalta, vaikka tuntuukin töykeältä ja inhottavalta kieltäytyä, pitäisi sekin oppia - kiltti saa olla IMO olla mutta toisten jalkoihin/hyväksi käyttämäksi ei pidä jäädä ( vaikka niin usein itselle käy... ).

Omassa tilanteessa oli vielä se huono juttu, että opiskelen media-assistentiksi, joka siis on apulainen, joten minulla ei edes ollut tarkkaan määriteltyjä työtehtäviä. Siellä sitten vein roskia ja tiskailin ja imuroin, koska eihän minulle vastuuta voi yhtään antaa.. Itseasiassa se mun esimies olis antanu vaikka mitä vastuuta ja piti mua oikein näppäränä, mutta koko paikan johtaja ei, ja tietenkin johtajan mielipide oli se painavampi.

Sulla taitaa olla siellä kanssa huono ilmapiiri? Se laittaa ketuttaa tollasessa tilanteessa vielä enemmän.. Mullakin oli tuolla, kauheesti selän takana jupistiin muista (kaikki vakituiset työntekijät olivat naisia ja meno välillä sen mukaista :jahas:). Mitään ei tietenkään voinut sanoa suoraan, vaikka monesti sanottiin "todellakin kyllä x saa kuulla kunniansa!".

Sori off topic, mutta tuo jakso oli niin kauhea, että helposti jauhan siitä tuohduksissani liika :rolleyes:
 
Briseis: Ihmiset työpaikallani ovat ihan okei ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Ongelmana kuitenkin on se, että työntekijöitä on liian vähän tehtävien määrään ja vaativuuteen nähden, joten työntekijät ovat stressaantuneita ja kuormittuneita. Työsuhteet ovat pitkälti määräaikaisia, mikä lisää epävarmuutta. Opeta siinä sitten vielä uutta harjoittelijaa samalla kun tiedät ettei kesälomansijaisia palkata vaan lomalta tullessasi hukut työtaakkaan.

Harjoittelutehtäväni sisältävät kyllä vastuuta (ja pitäisi omaksua paljon asioita lyhyessä ajassa), enkä siivoile nurkkia, mutta minulle olisi tarjolla vielä lisäksi kaiken maailman kehittämisjuttuja, mihin työaikani ei riittäisi, vaan kuten jo edellä totesin, niistä voisi kehittää tutkimusaiheen. (Lisäksi katson etten tiedä asioista tarpeeksi, ja olen todennut, että tarvittavat tiedot eivät olisi saatavilla kovinkaan helposti.) Ja kun näen millaisen taakan kanssa toiset taistelevat tunnen huonoa omaatuntoa, kun en itse osallistu oravanpyörään. (Minulla on oma oravanpyöräni.) Mutta kun tehtävät tosiaan tulisivat vielä normaalien tehtävieni päälle niin minun on pakko laittaa itse rajat minkä verran teen, koska ei sitä kukaan muu puolestani tee. Harjoittelupaikassa ei varmasti huomioida sitä, että olen vkloput töissä ja luennoilla sekä luen tentteihin ja teen kirjoitustehtäviä. He näkevät vain harjoittelijan, jolla on kaksi kättä käytössään ja vähemmän tehtäviä kuin muilla (joilla niitä on aivan liikaa.) Mutta kun harjoittelun tarkoitus ei mielestäni ole paiskia ylitöitä palkatta, vaan käytännön työtehtäviin tutustuminen ja työtehtävien itsenäiseen hoitamiseen tähtäävä käytännön osaamisen opettelu. Huoh. Lopetan nyt tämän aiheen tiimoilta ja koitan vaan luovia jotenkin miten parhaaksi näen.
 
Poikaystävä onnistui sitten tartuttamaan tautinsa minuunkin. Ja varmasti se, että kävimme eilen hänen vanhempiensa luona palelemassa auttoi asiaa. (en vain voi käsittää, miten vaikeaa voi olla lämmittää talo inhimillisen lämpöiseksi, sanotaan vaikka edes 17 astetta sisällä).
 
inhottaa olla duunissa yövuorossa päivystämässä ku väsyttää niin paljon:( ja huomenna tarvii kumminki herätä ajoissa. vielä enemmän vituttaa olla täällä ku tuntui niin pahalta lähteä kotoo pois ja jättää kisuvauva yksin kotiin.kisu parka on oksenellu koko päivän omaan hiekkalaatikoonsa, ja tuntui kamalalta jättää pikkunen ilman valvontaa ku on vasta 4kk ikäinen
 
faerie sanoi:
Poikaystävä onnistui sitten tartuttamaan tautinsa minuunkin. Ja varmasti se, että kävimme eilen hänen vanhempiensa luona palelemassa auttoi asiaa. (en vain voi käsittää, miten vaikeaa voi olla lämmittää talo inhimillisen lämpöiseksi, sanotaan vaikka edes 17 astetta sisällä).
Click to expand...

:D meillä taas boikotoidaan mm anoppilaa koko keskitalven kun on niin h...tin kuuma sisällä (24-27C) - sen jälkeen kun ovat meitä varten koittaneet laskea lämpötilaa. Meillä käydessään ovat ihan tyytyväisiä tähän noin 19C ja lyhythihaisissa tarkenevat.

Ja mikä vituttaa - tämä oman työntekijäryhmän istelleen kaivama hauta totuttaa työnantaja ilman korvausta tehtyihin ylitunteihin (enkä nyt tarkoita mitään yksittäisiä tunteja). Osasta se on ihan ok :eek:
 
Asuntoasiat kaivertavat kyllä mieltä. Pitäisi kesäksi saada kämppä pääkaupunkiseudun alueelta mieluiten kalustettuna ja oma kämppä Jyväskylästä pitäisi saada alivuokrattua... Ei itse asiassa ole näköjään mikään helpoin homma maailmassa :rolleyes:
 
Työ.
Olen joutunut painamaan liian pitkiä viikkoja liian pitkään. Työuupumus ja 18.00 lääkärille puhumaan asiasta. Romahdin sitten aamulla ja itkuparut pääsi useampaan otteeseen. Näköjään tuli se kuuluisa raja vastaan.
 
Vituttaa ja ankarasti. Teki niin tai näin, aina väärinpäin:curs: Miks ei vois olla kiltti ja hyvä eikä ikinä tekis mitään väärin?

Mikä ei tapa, se vituttaa...

Ja löin tänään pääni, ai saatanan perkele, kun juimii. Komea kuhmu nupissa...mutta näkisittepä vastapuolen, mikä koki kaamean kohtalon joutuessaan pääni tielle...höhö, kyykkytanko. Tai no, ehkäpä rauta voitti tällä kertaa ja mie hävisin...vittu.
 
Valvon, ja kisat alkavat huomenna. Mies tuli kotiin, touhusi hetken aika metelöiden ja nukahti ja kuorsaa niin etten saa enää unta. Ei tosin johdu välttämättä hänestä, nukun muutenkin huonosti kisojen alla varsinkin kun on pitänyt pudottaa painoa.

Onneksi ei tarvitse herätä seitsemän aikaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom