:(Vituttaa oma sressialttius tai se miten herkästi reagoin kaikkeen uuteen ja muutokseen. Eilen ilmestyi kauan odotettu pääsykoekirja, joka arvaten saattaa, on haasteellinen. Eli kuukausi aikaa päntätä kaikki hieno kasvatustieteellinen käsitteistö integroiden se ymmärrettävästi itse artikkelien juoneen.
No ei se mitään, mutta eilen vasta tajusin, että eihän tässä maassa saa rajattomasti opiskella, vaan kaikki tukikuukaudet jotka olen nykyisessä idioottikoulussani kuluttanut, vähennetään seuraavaan kouluun hakeutuessani. Tarkoittaen sitä, että joudun maksamaan muutaman kuukauden takaisin ja olemaan syksyllä vastaavasti vielä muutaman kuukauden isin ja äitin elätettävänä, että saan tukikuukaudet riittämään koko seuraavale opiskelulle.
No mutta eihän tässä vielä riittävästi ole aihetta vitutukseen: kun ja jos kun en kerta heitolla sisään pääsee, niin mitäs sitten. Kutn olen jo todennut, ei mitään mielenkiintoa hankkia ammattia nykyiseltä opinahjolta, ja aikomukseni olikin hakeutua muualle amk opintoihin, siksi aikaa kunnes yliopiston ovet aukeavat. Mutta kun tajusin tuon tukikuukausien enimmäismäärän, niin eihän minun ole järkeä aloittaa mitään muita amk opintoja syksyllä, ellen ole 100% niitä loppuun viemässä. Tilanne on kuitenkin se, että yliopisto on nyt se juttu, jota eniten maailmassa (unelmien prinssin ja puolen valtakunnan lisäksi..;) ) tahdon.
Tullut näitä asioita viime yö pyörittyä sängyssä, ilman unta, vaikka yöllä huitaisinkin kaksi unta edistävää yrttivalmistetta. Lisäksi taas jälleen kerran sorruin yölliseen ahmimiskohtaukseen (mätin hedelmää, kavlin lehtileipää, keijua, maitoa ja vähäsokerista kaakaota, talkkunaa, jogurttia niin paljon että maha ei enää ottanut vastaan). Kaikki tämä keskellä yötä, kropalle ja mielelle mahdollisimman epänormaaliin aikaan, jonka tuloksena maha tällä hetkellä kipeän turvonnut ja mieli erittäin väsynyt ja apea..hyvästi mahdollinen kesäkunto ja ihana kesä...:curs:
Mitä paremmin osaat, niin sitä todennäköisemmin pääset sisälle ja sitten elämä kulkee taas siihen suuntaan mihin haluatkin! Sun pitää vaan päättää, että pääset sinne yliopistoon! 
, mutta oon itse ihan samanlainen stressaaja aina välillä ja koin tarvetta vähän tsempata 
