Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
- Liittynyt
- 15.12.2007
- Viestejä
- 33
Lukuloma ois....
Ja lukuinto jossain miinuksen puolella tai muuten vain totaalisesti kadonnut
Täysin sama ongelma! Ja hitto, että pistää ärsyttään:curs:
- Liittynyt
- 2.2.2007
- Viestejä
- 117
En ole päässyt lainkaan urheilemaan enkä siis myöskään salille kolmeen kuukauteen! Selässä on joku :curs::wall: hermopinne nikamien välissä. Kävelykin tekee kipeää. Fysioterapiassa olen käynyt, se onkin ollut ainoaa jumppaa. :curs: Pitää jotain väkisin yrittää keksiä. Vesijuoksua ehkä, en vaan yhtään pidä siitä. Se on tylsää!
- Liittynyt
- 8.11.2004
- Viestejä
- 1 384
Täällä myöskin yksi flunssainen lisää:( kolmatta viikkoa kipeänä, töissä olin viikon puolikuntoisena ja nyt ollaan taas saikulla. Vuoden sisällä olen tainnut syödä jo viisi antibioottikuuria, joten eipä niistäkään ole apua
(harvemmin viiruksiin onkaan).
(harvemmin viiruksiin onkaan).- Liittynyt
- 18.1.2008
- Viestejä
- 34
Kiitos kaikille, jotka osoittivat myötätuntoa minulle hankalassa tilanteessa. En tunne naista, en ole koskaan nähnytkään häntä eikä hän asu tällä paikkakunnalla, ilmeisesti vain käy silloin tällöin. En koe häntä uhkana, eniten vituttaa se, että mieheni on todella mustasukkainen ja hermostuu jos vain tyyliin juttelen jonkun miehen kanssa esim. baarissa. Olisihan sitä pitänyt jo kauan sitten arvata, ettei sillä itsellä ole puhtaat jauhot pussissa. En kuitenkaan aio tehdä asialle mitään, vielä. En uskalla... :(
- Liittynyt
- 27.3.2006
- Viestejä
- 249
Onkohan sul sama ongelma kuin mulla..mä oon kitunut jo marraskuusta asti, mut puntin oon heittäny kokonaan vasta nyt pari vkoa sit. oon sitä ennen kärvistelly ja väkisin tehny, vaik ei sais..
mulla kipu säteilee oikeaan reiteen ja pohkeeseen. mitään venyttelyjä ei voi tehdä, samoin ku ei voi juosta tms. puhumattakaan kunnon jalkatreenistä, kyykystä yms.oon menos ortopedille ens kuun 14 pvä, et sinne asti pitää kitua ja kuinka pitkään vielä sen jälkeen saamatta tietää mitkä täs on, niin ei tietoa. kisoihin olis/oli tark. mennä syksyl,mut kyllä musta alkaa näyttään siltä, et ne haaveet saa unohtaa.
- Liittynyt
- 19.11.2006
- Viestejä
- 2 196
Täälläkin yks, jonka kämpän on nenäliinat vallanneet. Ärsyttävän pitkäkestoinen flunssa, yleensä oon pari päivää kovassa kuumeessa ja paranen nopeasti, mutta nyt ties monettako kertaa lämpö sahaa kuumeettoman ja +38,5 välillä. Tää vie voimatkin niin hyvin, että tietää ens viikon loman menevän treenien osalta perseelleen.
- Liittynyt
- 1.3.2006
- Viestejä
- 266
Jep jep. Flunssaa pukkaa täälläkin. Tänään pidän ihan saikkupäivän, vaikkei kuumetta olekaan. Tuli vaan todettua eilen, ettei töistä tule yhtään mitään puolikuntoisena. Viimeiset pari viikkoa muutenkin olleet niin kiireisiä kouluhommien takia (deadlinet lähestyy), ettei ole päässyt salille kuin pari kertaa. Alkaa olla pää hajoamispisteessä pikkuhiljaa ihan muistakin syistä ja tilanne vaan pahenee, kun ei pääse urheilemaan :( Mää haluun salille! :itku:
Deleted member 5830
Oma asennoituminen, joihinkin asioihin. Tein yhden tutkimuskurssin tehtävän vähäsen vasemmalla kädellä, kun A) aikaa ei ollut, B) en oikein osannut ja C) inhosin koko tutkimusaihetta niin paljon, etten viitsinyt kunnolla ottaa selvää mitä pitäisi tehdä, tai lukea aineistoa kunnolla.
Nyt sitten sain palautteen tehtävästä, ja itsekin tiedän, että kritiikki tulee aiheesta, mutta palautteen antaja oli positiivisiakin asioita löytänyt, mutta miksiköhän mua sitten alkoi ahdistaa? En panostanut tehtävään, koska aihe ei kiinnostanut, eikä aikaa ollut, mutta olisiko sittenkin pitänyt panostaa? Pitäiskö mun nyt muka ton yhen tehtäväharjoituksen perusteella osata kvalitatiiviset analyysimetodit niin hyvin että selviydyn ulos yliopistolta? (Edellinen päättötyöni oli kvantitatiivinen.) Onko tutkimusosaaminen opittavissa oleva taito, vai onko niin että toiset ovat syntyneet tutkijoiksi, ja toiset taas eivät saa aikaiseksi mitään?
Voiko analysointia oppia itseopiskeluna vai pitäisköhän mun mennä jonnekin preppauskursseille? Vai teenkö taas kvantitatiivisen tutkimuksen ja kierrän sen ongelman, et mua ei kiinnosta oppia tutkimuksentekoa, vaan kiinnostukseni kohde on toi käytännön ammatti, johon saan pätevyyden kunhan joskus saan paperit käteeni. Mut jos kvalitatiivinen analyysi on noin hankalaa niin enhän mä valmistu ikinä. Tosin eihän mun tarvii sitä tehdä epäkiinnostavasta aiheesta, mut kuitenkin. Taitais olla juoksulenkin tai päikkäreiden aika, mua ahdistaa tämä tenttirysäkin mistä pitäis selviytyä.
Toisaalta, tiedän nyt miten toi juttu olisi pitänyt tehdä, ja jos jokaisesta virheestä oppii niin mähän olen oppinut tänään paljon. Miks en vain voi olla aktiivinen oppija (niinkun yleensä muissa asioissa olen) ja ottaa selvää, jolloin homma ei jäisi kantapään kautta oppimiseksi? Siksi et noi tutkimusmetodikurssit ahdistaa mua. Yleisesti tykkään lukea toisten tekemiä tutkimuksia, mut en osaa tehdä vastaavaa itse. Tenteistä saan hyviä arvosanoja (nelosia ja vitosia, pari kakkosta mut hylsyn olen saanu vain kerran opiskelujen aikana), samoin kuin luentopäiväkirjoista ja yleensä kirjoitustehtävistä. Koen olevani käytännönläheinen immeinen, ja käytännönläheinen on työkin, johon valmistun. Miksi siis ahdistun tutkimuskursseista, ja tutkimuksen tekemisestä, joka on keskeinen osa koko yliopistoinstituutiota? Olenko mä sittenkin soveltumaton yliopisto-opiskelijaksi?
Nyt sitten sain palautteen tehtävästä, ja itsekin tiedän, että kritiikki tulee aiheesta, mutta palautteen antaja oli positiivisiakin asioita löytänyt, mutta miksiköhän mua sitten alkoi ahdistaa? En panostanut tehtävään, koska aihe ei kiinnostanut, eikä aikaa ollut, mutta olisiko sittenkin pitänyt panostaa? Pitäiskö mun nyt muka ton yhen tehtäväharjoituksen perusteella osata kvalitatiiviset analyysimetodit niin hyvin että selviydyn ulos yliopistolta? (Edellinen päättötyöni oli kvantitatiivinen.) Onko tutkimusosaaminen opittavissa oleva taito, vai onko niin että toiset ovat syntyneet tutkijoiksi, ja toiset taas eivät saa aikaiseksi mitään?
Voiko analysointia oppia itseopiskeluna vai pitäisköhän mun mennä jonnekin preppauskursseille? Vai teenkö taas kvantitatiivisen tutkimuksen ja kierrän sen ongelman, et mua ei kiinnosta oppia tutkimuksentekoa, vaan kiinnostukseni kohde on toi käytännön ammatti, johon saan pätevyyden kunhan joskus saan paperit käteeni. Mut jos kvalitatiivinen analyysi on noin hankalaa niin enhän mä valmistu ikinä. Tosin eihän mun tarvii sitä tehdä epäkiinnostavasta aiheesta, mut kuitenkin. Taitais olla juoksulenkin tai päikkäreiden aika, mua ahdistaa tämä tenttirysäkin mistä pitäis selviytyä.
Toisaalta, tiedän nyt miten toi juttu olisi pitänyt tehdä, ja jos jokaisesta virheestä oppii niin mähän olen oppinut tänään paljon. Miks en vain voi olla aktiivinen oppija (niinkun yleensä muissa asioissa olen) ja ottaa selvää, jolloin homma ei jäisi kantapään kautta oppimiseksi? Siksi et noi tutkimusmetodikurssit ahdistaa mua. Yleisesti tykkään lukea toisten tekemiä tutkimuksia, mut en osaa tehdä vastaavaa itse. Tenteistä saan hyviä arvosanoja (nelosia ja vitosia, pari kakkosta mut hylsyn olen saanu vain kerran opiskelujen aikana), samoin kuin luentopäiväkirjoista ja yleensä kirjoitustehtävistä. Koen olevani käytännönläheinen immeinen, ja käytännönläheinen on työkin, johon valmistun. Miksi siis ahdistun tutkimuskursseista, ja tutkimuksen tekemisestä, joka on keskeinen osa koko yliopistoinstituutiota? Olenko mä sittenkin soveltumaton yliopisto-opiskelijaksi?
- Liittynyt
- 14.1.2008
- Viestejä
- 328
Kurkku oli edelleen KIPEÄ aamulla, joten en uskaltanu lähteä lätkimään sulkkista ja salille :(. Mä jo niin odotin... Ja muutenkin olo on ollut nyt apea (mm. menkat alkamaisillaan ;)), niin olis todellakin tarvinnu liikunnan tuomaa piristystä! Peeseen peese, menis jo tää kurkkukipu ohi!
- Liittynyt
- 1.12.2007
- Viestejä
- 8
Vituttaa ku en oo päässy salille treenaa varmaa kuukautee... Jalka meni lenkillä ja lääkäri totes että on penikkatulehdus.. 2 viikon jälkee röntgenissä todettii että sääressä onki rasitusmurtuma... Sain sairaslomaa sekä kyynärsauvat... :curs:
Tänää päätin että otan itteäni niskasta kiinni ja käyn salilla tekemässä vähän käsiä ja selkää ni saa purettua pahimpaa vitutusta ja helpotettua selän jumiutumista... Ei oo oikein innostanu kinkata keppien kanssa tuolla jäisillä teillä...
Mutta itteäni mä voin tästä vaan syyttää, liikaa liikuntaa ja liian nopeasti... Pitää oppia kaikki kantapään kautta... :D
Tänää päätin että otan itteäni niskasta kiinni ja käyn salilla tekemässä vähän käsiä ja selkää ni saa purettua pahimpaa vitutusta ja helpotettua selän jumiutumista... Ei oo oikein innostanu kinkata keppien kanssa tuolla jäisillä teillä...
Mutta itteäni mä voin tästä vaan syyttää, liikaa liikuntaa ja liian nopeasti... Pitää oppia kaikki kantapään kautta... :D
- Liittynyt
- 18.3.2005
- Viestejä
- 2 682
Oletko jutellut tästä vanh... eiku kavereidesi kanssa? Muistelisin kuulleeni ihan samaa "purpatusta" ja ahdistusta omien opeopiskelijakavereideni suusta.
Et ole yksin. Mä teen väikkäriä ja tän päivän kantava ajatus on ollut "metodit on perseestä". Joten jos lohduttaisin itseäni samalla kun ehkä säkin saisit tästä jotain irti... Pari pointsia: kaikkea ei tarvitse osata. Laadulliset menetelmät ovat kohtuullisen syvä suo, johon jopa asiasta innostunut uppoaa ajoittain. Et siis ole tyhmä etkä välttämättä edes laiska, nämä vain eivät ole ihan yksinkertaisia juttuja! Jos ne eivät kiinnosta, pitäydy määrällisissä, jos tunnet hallitsevasi ne paremmin. Eräät ääliöt haluavat kokeilla hermojaan eivätkä tyydy graduun vaan pitää haluta tutkijaksi. Tänään oisin niin valmis vaikka siivoojaksi.
Jotkut ovat luonnostaan analyyttisempiä kuin toiset. Sen sijaan tutkimuksen tekemistä voi harjoitella ja harjoitteluahan ne kaikki opinnäytetyöt väitöskirjaa myöten ovat. Laadullisen (yleensä tekstiaineiston) analysointitapoja on about ziljoona ja harjoittelemallahan niitä opitaan. Itseopiskelu esim. kaverin kanssa voisi olla antoisampaa kuin ihan yksin. Yksin ei kannata puhista ja ahdistua, vertaisapu auttaa yleensä pahimman yli!
Haluaisin myös puolustella tutkimusta, että perimmäinen tarkoitushan on etsiä tietoa kysymyksiin, joihin ei ole vielä vastauksia. Ei tutkimuksen tekeminen tai metodit ole itseisarvo, jollaisena opiskelijat sen usein näkevät (markkinoinnissa jotain vikaa?
). Ja ihan pohjimmiltaan kyse on kai analyyttisen ajattelutavan sisäistämisestä, siitä että opitaan arvioimaan asioita kriittisesti eikä katsota ilmiöitä niin sinisilmäisesti kun ihmisluonteeseen vissiin jotenkin kai kuuluu.- Liittynyt
- 2.2.2007
- Viestejä
- 117
Kuulostaa Celly tutulta. Mullakin kipu pahimmillaan vihloo pakaraan ja takareiteen, se on sellaista säteilevää kipua, kuin joku tökkisi pienillä neuloilla. Sullakin voi olla hermot puristuksissa. Voit koittaa varovasti roikkua. Se vain pahenee, jos jatkat. Tiedän kokemuksesta! Mun piti juosta puolikas maraton ensi kesällä, sen jo tiedän, että se jää haaveeksi! En ole pystynyt juoksemaan moneen kuukauteen selkäni takia. Koita kestää, niin koitan minäkin. ;)
- Liittynyt
- 5.12.2005
- Viestejä
- 2 237
Mää olen kevätkukkaseni vähän huolissani susta sen perusteella, mitä oon lukenut. Välillä pohdit ylikunnon mahdollisuutta, ja sitten riennät hiihtämään, etkä nuku. Jonkin on muututtava, ja se voi tarkoittaa sitä että sun on itse jotain muutettava.
Anteeksi tämä, kyllä mä tiedän mitä se on kun ei nuku (en näemmä oikein tänäkään yönä). Mutta tiiän myös sen, mitä se on sitten kun väsymys ja stressi ja liika treenaaminen todella kaatuvat päälle. Ja mä en haluaisi, että tommonen unelmaa elävä tyttö tekee ne samat virheet. Huomenna et mee hiihtämään tai hakkaan sut!
Vituttaa kun niitä tarinoita liian tunnollisista treenaajista pitää aina lukea SORI VAAN tää ei Mayflower enää koske sua. Onko se sitten niin, että se oma oravanpyörä on itse huomattava? http://www.ecib.net/phpbb/viewtopic.php?t=4756
On niin monta asiaa, joissa voi mennä pieleen. Ja voitte uskoa, että mä olen miettinyt pienen elämäni aikana aivan helvetin paljon sitä, mikä on mennyt pieleen. Treenasin itseni ylikuntoon, en syönyt kunnolla, sotkin ja sähläsin kroppani varmaan lopullisesti epäkuntoon. (Toivoa on jo paremmasta, muttei se enää ole entisensä koskaan. Luojan kiitos olen sentään oppinut syömään melkein normaalisti.)
Ja nythän mua vituttaa siis... no niin no. Vähän kaikki. Ei voi sanoa, että ihmissuhdesotkut, mutta sellaiset epäselvät sotkut, joihin liittyy muitakin ihmisiä. Tuntuu, että jään harrastukseni kanssa yksin, vaikka seura on iso ja valmentajiakin olisi. Silti mä taaskin karkaan kamppailemaan yksin, hädin tuskin sain seuran siunauksen mutten todellakaan valmentajaa mukaan. Ja sitä rataa. Oon jotenkin ihan helvetin raivona just nyt, melkein kaikelle, tai surullinen tai jotain. Mieskin on pihdannut saatana sentään. Yleensä kunnon jörniminen lievittää mun raivoa aika hyvin. Oikeesti kai enempi surettaa se, että vaikka saman katon alla asutaan niin tuntuu ettei ole aikaa kunnolla toiselle tämän kaiken työn ja harrastamisen keskellä.
Edit. Mä muuten kuulun niihin, joille kvalitatiivinen tutkimus on paljon paremmin käsitettävää kuin kvantitatiivinen. Valitettavasti tutkielmanteko kuitenkin on opittava, jos meinaa valmistua. Se vähän niin kuin kuuluu ohjelmaan, vaikkei käytännön työ kovin läheltä liippaisikaan.
Deleted member 5830
Oletko jutellut tästä vanh... eiku kavereidesi kanssa? Muistelisin kuulleeni ihan samaa "purpatusta" ja ahdistusta omien opeopiskelijakavereideni suusta.
Pari pointsia: kaikkea ei tarvitse osata. Laadulliset menetelmät ovat kohtuullisen syvä suo, johon jopa asiasta innostunut uppoaa ajoittain. Et siis ole tyhmä etkä välttämättä edes laiska, nämä vain eivät ole ihan yksinkertaisia juttuja! Jos ne eivät kiinnosta, pitäydy määrällisissä, jos tunnet hallitsevasi ne paremmin. Eräät ääliöt haluavat kokeilla hermojaan eivätkä tyydy graduun vaan pitää haluta tutkijaksi. Tänään oisin niin valmis vaikka siivoojaksi.
Jotkut ovat luonnostaan analyyttisempiä kuin toiset. Sen sijaan tutkimuksen tekemistä voi harjoitella ja harjoitteluahan ne kaikki opinnäytetyöt väitöskirjaa myöten ovat. Laadullisen (yleensä tekstiaineiston) analysointitapoja on about ziljoona ja harjoittelemallahan niitä opitaan. Itseopiskelu esim. kaverin kanssa voisi olla antoisampaa kuin ihan yksin. Yksin ei kannata puhista ja ahdistua, vertaisapu auttaa yleensä pahimman yli!
Haluaisin myös puolustella tutkimusta, että perimmäinen tarkoitushan on etsiä tietoa kysymyksiin, joihin ei ole vielä vastauksia. Ei tutkimuksen tekeminen tai metodit ole itseisarvo, jollaisena opiskelijat sen usein näkevät (markkinoinnissa jotain vikaa?
Assikselle kiitokset lohduttavista ja valaisevista sanoista. Mun luonteeni vain on sellanen "halki, poikki ja pinoon." Istuin tänään päivän tilastotutkimuksen luennoilla ja tunsin olevani kuin kotonani, ja pystyin jopa opastamaan vieressä istuvaa, joka ei oikein pysynyt perässä. Kai mulla on joku asennevamma kvalia kohtaan, kun se tuntuu vaikeelta, ja luonteeni on aika suoraviivainen ja kovaa vauhtia etenemään pyrkivä. Mutkat suoriksi! ;) Taitaa tulla kvanttia ulos multa jatkossakin.
Deleted member 5830
Tsemppiä kehiin! Toi kappale sai mut hymyilemään - ei siksi, että aihe ois jotenkin hymyilyttävä, vaan toi kohta jossa toteet et meisseli parantaa.
Näin se homma etenee meilläkin. Mies on ma-pe välit reissussa aina ja vaan pe-illasta ma-aamuun kotosalla, ja jo tossa viikolla musta saattaa tulla kärttyinen ämmä, kun miehenpuutos vaivaa. Kiva huomata, että joku muu nainen on samanlainen, kun nyt pari päivää oon kuunnellu naisväen keskusteluja siittä, miten seksi on turhaa muuten ku lasten teossa. Hiljaa itekseni olen tuntenut oloni yksinäiseksi, mut olen pitänyt suuni kiinni, kun eihän "kunnon nainen" tietyissä piireissä vissiin edelleenkään saa tykätä seksistä, saati sit haluta! Vaikka toi halu kohdistuu vain omaan mieheen, eikä historiassakaan oo tullu jaeltua, niin edelleenkin on aina riski, et saa tietynlaisen maineen, jos väärässä seurassa ilmoittaa, että seksi on kivaa, eikä tahtois joutua olemaan seksittömässä suhteessa. (Mikä suhde se muka on, kysyn vaan.)- Liittynyt
- 18.6.2007
- Viestejä
- 987
Hih, ei tarvii hakata, ei täällä oo ees hiihtokelit huomenna :D
Pahin stressi miulle tulee ilman muuta yo-kirjoituksista ja pääsykokeista, sekä kotioloista, ja hyvin menneet kirjoitukset ja pääsykokeet on miulle portti pois himasta, joten tuo noidankehä stressaa todellakin. Lisäksi tän viikon erittäin sekavia tunnelmia sai aikaan se hiton abiristeily, joka sotki miun unirytmit lopullisesti. En ole koskaan ollut kovin hyvä nukkumaan, en edes vauvana. Sellaista syvää, katkeamatonta unta en muista ikinä nukkuneeni useita öitä peräkkäin. Treenaaminen on todella kaukana liiallisesta, ihan todella, viime syksyyn verrattuna en treenaa käytännössä ollenkaan nyt.
Joten älä huoli Venla
Tänään kävin Vierumäellä kuntokartoituksessa ja sain varsin selkeät ohjeet tähän treeniin, en aio ajaa itseäni ylikuntoon (enää, sen virheen jo viime vuonna tein). Liikunta on miulle siksi tärkeää, että sen avulla saan unirytmit jotenkin kuntoon, mutta en treenaa enkä aio treenata liikaa.Kiitos kuitenkin huolenpidosta!
