Kävin rauhallisella kävelyllä, jonka aikana mietin paljon kaikenlaista. Elämä tuntui niin paljon kevyemmältä kuin ennen. Olen tänään myös miettinyt, että vaikka liikunkin ihan kivasti, mun ei tartte alkaa hifistellä ruokien suhteen sen enempiä. Kun voin hyvin, jaksan tehdä ja syön monipuolisesti, se riittäköön. Syön, kun on nälkä, ja mulla on ihan riittävän usein nälkä :D Olen totaalisesti hylännyt kaiken maailman dieettiajatukset ja suunnitelmat aerobisen rutkasta lisäämisestä. Koetan pysytellä siinä, että liikun, jos ja kun se on kivaa. Toki voin ja saankin olla iloinen kehon vahvistumisesta. Nykyisin tykkään tosi paljon pepustani, vaikka ei se mitään ultimaattisen tiukka ole, mutta kiva se kuitenkin on :D Elämä on niin paljon ihanampaa ja enemmän elämää, kun ei ole tarvetta oireilla enää kehonsa ja syömisten kautta. Kyllä ne "läskit" mukana kulkee murehtimattakin, ja kun syö hyvin, "läski" jakautuu tasaisemmin massun alueelle, kun on ruokaa mahassa
Kas, taas syömään. On se hassua, miten syömisestä voi tulla taas yksi ilo elämään
Äskettäin alkanut kuntonyrkkeilykurssi ilahduttaa myös suunnattomasti! Plus että olen motivoitunut venyttelemään edes vähän