Tervehdys,
Tein nopeasti artikkelihaun eksentrisen vaiheen ja toistojen ajallisen keston vaikutuksista luustolihasten hypertrofiaan. Tulokset olivat varsin laihoja. Näyttäisi siltä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään erityisen kuuma tutkimusaihe. Löysin kuitenkin artikkelin, jossa oli vertailtu nopeaa ja hidasta suoritusta sekä eksentrisessä että konsentrisessa treenissä. Tosin koehenkilöt olivat treenaamattomia ja tutkimus tehtiin vain toisen käden lihaksilla (hauis, brachialis ja ojentaja).
Tulokset olivat joka tapauksessa tilastollisesti merkitseviä. Tehokkainta treeniä lihasten hypertrofian kannalta tässä tutkimuksessa oli nopea eksentrinen treeni. Tämän tutkimuksen tulos ei siis tue väitettä hitaan negatiivisen vaiheen suosimisesta lihaskasvun optimoimiseksi.
Lähde: Eur J Appl Physiol. 2003 Aug;89(6):578-86. Epub 2003 May 17.
Mielestäni näyttäisi siltä, että ammattikehonrakentajien käyttämien treenimetodien arvionnissa on melko turhaa viitata tieteelliseen näyttöön. Käytännössä huippukehonrakentajien treenit usein ovat isoilla painoilla nopeatempoista treeniä vipuvarsia surutta hyödyntäen. Ei ole olemassa minkään tason tutkimusnäyttöä siitä, sopisiko rauhallisempi negatiivisia vaiheita korostava treenityyli paremmin tälle, arvatenkin varsin doupatulle, pienelle populaatiolle.
Oma näkemykseni on, että nämä jättiläiset ovat lahjakkuuksia ja vuosikymmenten treenien jälkeen he ovat varmastikin kukin löytäneet itselleen toimivan tavan treenata. Moni jättiläinen kärsinnee erinäisistä treenikivuista, kulumista ja kenties suoranaisista vammoistakin. Tämä selittänee osaltaan rajoituksia liikeradoissa. Aloittelijoiden on järkevää opetella liikkeet rauhallisella tahdilla ja oppikirjatekniikalla vammautumisen välttämiseksi. Pro tason kehonrakentajien treenit voivat aloittelijan silmin näyttää harkitsemattomalta repimiseltä, mutta todennäköisesti tyyli on hiotunut vuosien varrella dynaamiseksi ja lihasta varsin hyvin kuormittavaksi toisin kuin aloittelevan treenarin repimällä tehty treeni.
Mitä tähän Cutlerin tapaukseen tulee, niin en havainnut hänen treenivideoillaan mitään erityistä. Mies treenasi juuri kuten olen suurempien kehonrakentajien nähnyt treenaavan. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että selkätreenit on aloittelijana syytä tehdä rauhallisesti ja kehittää hermotusta. Näin treeni tuntuu selässä eikä hauiksissa. Suuremmilla massoilla ja hyvällä hermotuksella tilanne on toinen: nopeatempoinen treeni tuntuu menevän paremmin perille selkään, kun taas hidas kitkutus tuntuu pikemminkin hauiksissa.
Olen itse ollut vuonna 2000 liki 120 kilon massoissa ja liikutellut kohtalaisia romuja. Näistä ajoista olen puhunut enemmän eräässä toisessa ketjussa viime syksynä. Tuolloin "isona" treenityyli oli vuosien varrella asteittain muuttunut varsin svengaavaksi. Liikkeet kuitenkin osuivat juuri sinne, minne pitikin. Aloittelijana muistan taas saaneeni paremman vasteen selvästi rauhallisemmalla treenillä. Heikolla hermotuksella on pakko kontrolloida liikkeitä enemmän, jotta saa sen vaikutuksen halutulle alueelle.
Olen jo vuosia sitten lopettanut kehonrakennuksen ja nyt olen tavallaan palannut aloittelijaksi. Hermotus on toki parempi kuin aivan nollasta lähtiessä, mutta tällä hetkellä optimaalinen treenityyli on kuitenkin hieman rauhallisempi. Tempo, jolla liikkeet tuntuvat menevän hyvin perille, on enemmän tuon MKM:n kuvaaman kaltainen.
Pointtini on, että optimaalinen tapa suorittaa liikkeet varmaankin vaihtelee kehityksen ja yksilön mukaan. Aloittelijan kroppalla ei riuhtominen toimi, koska motoriikka on niin surkeaa, ettei treenistä mene mitään perille. 150 kiloiset järkäleet taas voivat treenata hyvinkin rajulla tyylillä saaden erinomaisia tuloksia.
Keskustelin asiasta eilen erään vanhan kaverini kanssa. Hän on raskaan sarjan kehonrakentaja, jolla offilla painoa on n. 135 kg. Hän totesi omien treeniensä muuttuneet aivan samaan suuntaan vuosien ja kilojen varrella. Liikkeet ovat dynaamisia ja liikeradat ovat kutistuneet. Toistomäärät sarjoissa ovat kuitenkin pidentyneet ja lihakset vedetään aika hapoille. Treeni tuntuu ja toimii.
Joo, esim. googlettamalla ei paljoa tutkimuksia aiheesta rauhallinen vs. nopea eksentrinen vaihe löydy...eikä myöskään aiheesta pyöreä vs. litteä maapallo.
Вы говорите русского? Положите ваши шлемы шерсти дальше, ввпейте некоторую водочку и получите назад в декадах! Отсутствие потребности изобретать цикл снова! Ei ole täällä lännessä tarvinut pyörää viime aikoina uudelleen keksiä, kun venäläiset (mm. Lelikov, Verkhoshansky) vertailivat 1970- ja 1980 -luvuilla niin aloittelijoiden kuin huippu-urheilijoiden ryhmillä mikä tempo toimii parhaiten. Mediumtempo (~2 s ecc, ~3-4 s con) voitti, superhidas tuli toiseksi ja nopea tempo jäi viimeiseksi. Tosin tempojen vaihtelu osoittautui kaikista tehokkaimmaksi, mutta noiden tutkimusolosuhteiden ulkopuolella hermojärjestelmän kaipaama vaihtelu voidaan toteuttaa tehokkaamminkin, esim. liikekierrätyksellä.
Tällaisiakin, edellä mainittua tukevia tutkimustuloksia on saatu:
The superiority of eccentric training versus concentric training for developing strength has been reported by Farthing and Chilibeck (2003), LaStayo et.al. (2003), Seger, et.al. (1998), and Hortobagyi et.al. (1997).
Numerous studies have reported that eccentric training is superior to concentric training for inducing muscle hypertrophy. Farthing JP and Chilibeck PD (2003), Higbie (1996) and LaStayo et.al. (2003).
...mistä fysiologit ja valmentajat vetivät johtopäätöksen, että kun kerran ihminen on eksentrisesti vahvempikin kuin konsentrisesti, niin toistojen eksentrinen vaihe tehtäköön rauhallisesti ja kestäköön kauemmin kuin konsentrinen.
Ja joo, kukaan tutkija ei valitettavasti ole koskaan ollut kiinnostunut ammattibodareista. Ovatkohan ammattibodarit itselläänkään systemaattisesti testanneet, mikä tempo heillä toimii parhaiten? Epäilen vahvasti. Mutta LeVeen tavoin olen taipuvainen uskomaan, että kokeneella, itsensä tuntevalla, liikeradat ja nopeat nostotavat oppineella ammattilaisbodarilla nopeat laskutemmot eivät ole yhtä turmiollisia, yhtä paljon geneettisen maksimin saavuttamista häiritseviä ;) kuin jollakin kynäniskarookiella.
Pakko oli kattoa montako 150kiloista lihaskimppua Indianapolis Coltsien roosterista löytyy.
Painavin on Tarek Glenn 332 paunaa=150,7 kaveri on kyllä melkoinen pullukka eikä mikään lihaskimppu.Muita 150 kiloisia ei heidän joukkueessa ole.
Varsin
-juttua, mutta muistakaa, että minä en tällä kertaa aloittanut ;) ...Ainakaan minä en ole myöskään väittänyt Indianapolis Coltsin joukkueesta montaa 150 kiloista lihaskimppua löytyvän. Tarik Glenn on kyllä oivallinen bongaus - jos en väärin muista, Muscle & Fitness palkitsi hänet joitakin vuosia sitten tittelillä "The Worst Physique in NFL" :lol2: .
Mitä yleisesti pelaajien kokoihin tulee, NFL:ssä pelasi päättyneellä kaudella 570 yli 300 naulaista (136 kg) pelaajaa. Nostotuloksista ei voi suurella otoksella sanoa mitään järin luotettavaa, paitsi liigaan vasta pyrkimässä olevista college-pojista. Yleensä joka vuosi pitkälle toistakymmentä heistä penkkaa julkisessa testitilaisuudessa 102 kilolla yli 30 toistoa ja monet parhaista eivät sinne edes vaivaudu. Liigaan pelaajia kumuloituu yli kymmeneltä vuodelta ja he treenaavat vuosia lisää...
Miksi aina ärsyttävästi siannahkasoikioasioihin esimerkeissäni vetoan? Sinne, valtavan rahan liigaan, on uskoakseni hankittu paras saatavilla oleva voima- ja muun fyysisen valmennuksen tietous.
Huh! Tulipa pikakirjoitettua taas melkoinen novelli. Voileivät kutsuvat. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.