- Liittynyt
- 3.9.2003
- Viestejä
- 2 212
protsku sanoi:Matti Vanhanen tuo mieleeni joka suhteessa Esko Ahon. Esko Aho on taas se kaveri jota on hyvin pitkälle kiittäminen 1990-luvun alkuvuosien suurtyöttömyydestä ja pankkikriisistä. Olen itse elänyt henkilökohtaisesti läpi nuo synkät vuodet, olin silloin vastavalmistunut kaksikymppäri enkä muistele noita aikoja hyvällä. Uskon että monelle minun ikäluokan ihmiselle ja tämän päivän kolmekymppärille Esko Aho on yksi kaikista vastenmielisimpiä poliitikkoja mitä tässä maassa on koskaan ollut. :arvi:
Älähän paskaa puhu. Esko Aho nyt sattui olemaan pääministerinä syvimmän laman ja kireimmän pankkikriisin aikaan, juuret noille tapahtumille löytyvät paljon kauempaa. Ei pidä sekoittaa kriisin aikana vallassa olleita kriisin syypäihin.
Pieni luento pankkikriisin ja laman syistä: Pankkikriisi ja lama juontuvat vuosikymmeniä aiemmin tehtyihin päätöksiin ja maailmantalouden suhdanteisiin, idänkaupan romahtamiseen ja globalisaation ensi askeliin. 1960-luvulla Suomen pankin pääjohtajana ja pääministerinä oli Mauno Koivisto, jonka vaikutuksesta säädettiin pankkilakeja uusiksi (mm. paikallis- ja osuuspankkien vakavaraisuusssäännöksiä säädettiin löysemmiksi kuin liikepankeilla). Lisäksi talouspolitiikka oli murroksen alla, rahoitusmarkkinat vapautuivat 1980-luvun alussa hiukka liian äkkinäisesti. Ulkomainen pääoma virtasi Suomeen ja talousliberalistiset ajatukset jylläsivät nuorten ja akateemisten päättäjien mielissä. Reaganismi ja Thatcherismi, eli liberalismi ja neokonservatiivisuus, valtasi sosialistisen Suomen, ja ei ihmekään että koko maa meni sekaisin. Säästöpankeissa huomattiin vapautuksen tuomat mahdollisuudet ja muutama aiempaa johtajasukupolvea ahneempi pankkihenkilö sortui opportunismiin ja lähti "kasinotalouden" ihmeelliseen maailmaan. Säästöpankkeja oltiin yleensä pidetty maalaismummojen ja pappojen sukanvarsisäästöjen tyyssijana, ja kilpailu liikepankkien kanssa yritysluotoista oikeastaan aloitti koko pankkikriisin. Pitkin 1980-lukua pörssisijoittaminen, mm. kommunisti Björn Wahlroosin ja kapitalisti Pentti Kourin innoittamina, alkoi innostaa kansaa yhdessä talouden nousukauden kanssa -- tulevaisuus näytti varmalta ja helpolta, rahaa sai pankista halvalla ja vaivatta; siitä nimitys "hullut vuodet".
Ei sillä, etteikö liberalismi talouspolitiikassa ja kapitalistinen markkinatalous olisi hyvä asia, itse olen näiden asioiden kannattaja henkeen ja vereen; muutos vain tapahtui takapajuisessa ja piilokommunistisessa maassamme hieman liian nopeasti. Tässä asiassa on niinkuin yleensä: teoria on täydellinen, mokia tekevät poliitikot.
Luettavaa: Heikki Hiilamon SKOP-kirja, Antti-Pekka Pietilän Pankkikirja.
Missä asiassa noissa neuvotteluissa mielestäsi epäonnistuttiin? Joka tapauksessa Aho vei Suomen EU:hun tilanteessa, jossa suurin osa hänen oman puolueensa äänestäjistä oli sitä vastaan. Hän teki sen minkä näki parhaaksi Suomen tulevaisuudelle, omasta poliittisesta urastaan ja tulevista vaaleista välittämättä. Tuo on mielestäni melkoisen hatunnoston arvoinen teko.
Ja olisihan hänestä tullut presidenttikin, elleivät naiset olisi välttämättä halunneet valita naispresidenttiä.
