Yrittäjät ja asenteet
Poliittisen kentän laidasta laitaan kaikaavat juhlapuheet osaamisesta ja yrittämisestä, jolla turvataan hyvinvointi maailman kilpailukykyisimmässä Suomessa. Mutta ulkomaiset investoinnit ovat vähäinen noro. Kotimainen yrittäjyys on OECD:n alhaisimpia, ja suunta on laskeva.
Professori Kalle Michelsenin tutkimuksessa syitä haetaan sortovuosien fennomaniasta ja kansallisesta kollektivismista. Varmaan ihan totta. Tieteessä on kuitenkin Occamilaisen partaveitseksi kutsuttu sääntö, jonka mukaan yksinkertaiset ja seurausta lähellä olevat syyt ovat painavampia kuin monimutkaiset ja kaukaa haetut.
Yrittäjyyteen vaikuttavat asenteet ja kannustimet. Asenteisiin vaikuttaa media, esimerkiksi verotietojen julkistamisen aikaan juhlittava kateusorgia. Yksittäisistä henkilöistä asenteisiin vaikuttaa vahvimmin Tasavallan presidentti.
Tarja Halosen kannatus perustuu siihen, että hänet nähdään hyvinvointivaltion (HVV) puolustajana. Sosiaalipolitiikka ei kuulu presidentille, mutta Halonen onkin asennejohtaja. Haloslainen hyvinvointiajattelu ruokkii asenteita, jotka ovat yrittäjyyden vastakohta.
HVV:n ensimmäinen käsky kuuluu: "Minä olen Valtio, sinun hyvinvointisi turvaaja. Älä pidä muuta turvaa minun rinnallani." HVV on vähentänyt perheen ja yhteisöjen merkitystä hyvinvoinnille. Ihmiset tehdään sosiaalipolitiikasta riippuvaisiksi. Tähän malliin ei mahdu yrittäjä, joka haluaa olla itsensä herra, tulla omillaan toimeen ja kerätä hiukan varallisuutta, ettei joudu vanhana kruunun armoille.
HVV käsittelee kollektiiveja, kuten syrjäytyneitä keski-ikäisiä miehiä, lapsiperheitö ja lesbopareja. Näitä vertaillaan ja manipuloidaan keskiarvojen perusteella. Yrittäjyys kuitenkin on yksilö- tai pienryhmäsuoritus.
HVV on saamapuolen ideologia. Se julistaa illuusiota, että kaikki voivat elää muitten kustannuksella. Subjektiivisen oikeuden ottaja on kulutuksen sankari. Yrittäjä puolestaan on antavalla puolella, tuotannon sankari. Hän ei saa mitään ilman asiakkaalle tarjottua vastinetta.
HVV hellii henkistä laiskuutta. Saamapuolella ei tarvitse laskea, mitä mikin maksaa. Kaikkea saa häpeämättä vaatia yhtäaikaa, sillä ahneushan koskee vain laskennallisia suureita, eikö niin? Yrittäjä sen sijaan joutuu tarkkaan laskemaan kaikki kustannuksensa ja suhteuttamaan ne asiakkaiden maksuhalukkuuteen.
HVV vapauttaa ihmiset henkilökohtaisesta vastuusta tehdä hyvinvointitekoja. Kunta hoitaa, joten piittaamattomuus lähimmäisestä on virallisesti hyväksytty. Mutta yrittäjä joutuu ottamaan hirvittävästi henkilökohtaista vastuuta asiakkaista, työntekijöistä, alvista, ympäristöstä, tasa-arvosta...
HVV haluaa tarjota kaiken heti nyt. Kulutus on investointi. Yrittäjyys kuitenkin rakentuu porvarilliselle persoonallisuustyypille, joka osaa tukahduttaa välittömän mielihyvän tavoittelun, jotta voisi säästää ja investoida tulevaisuuteen.
Tarja Halosen HVV-ideologia vetoaa ihmisluonnon alhaisimpiin piirteisiin. Yrittäjyys ei tähän asenneilmastoon sovi.
Yrittäjiä kuitenkin tarvitaan. Työpaikkoja pitää luoda ja veroja maksaa, vaikka menestyä ei saa. HVV tukee yrittäjyyttä hyvinvointipalvelujen kaavalla vääntäen yrittäjästä reppanan, joita TE-keskuksissa tuetaan ja autetaan. Parempaa tulosta syntyisi, jos yrittäjyyteen kohdistuvia asenteellisia esteitä purettaisiin.
Tasavallan presidentti voisi julistaa uudenvuoden puheessaan, että yrittäjävastaisuus on yhtä väärin kuin homojen halveksunta.
