- Liittynyt
- 17.9.2002
- Viestejä
- 594
Mä olin RUK:ssa vuonna 2000. Mulla oli jo pitkään ollut poskiontelotulehduksen oireet, mutta en ollut siitä valittanut, kun suoraan sanottuna en halunnut vapautuksia (oli jo aika paljon ollut), ja mahdollinen punkteeraus pelotti.
Haminassa oli varuskunnan lääkärinä sellainen ihan SAATANAN KIIREINEN äijä. Se oli aivan täysin levoton tyyppi, diagnoosit teki muutamassa sekunnissa jne. Kun odotin sen vastaanotolle menoa, niin suurta hupia oli sen huoneeseen olevat "liikennevalot". Kun edellinen potilas oli saanut suurinpiirtein perseensä nostettua penkistä, äijä alkoi takomaan valoja. "diididiididiidii didiidiidii" vaan kuului käytävään ja valot vilkkui kuin joulukuusi. Lisukkeeksi ukko karjui kauheella äänellä "seuraava seuraava, vauhtia helevetti".
No, se mun poskiontelojuttu oli mennyt niin pahaksi, että lima oli noussut myös otsaonteloon. Luulin kuolevani pelosta, kun tämän kuulin. Äijä kuitenkin meinas, että punkteeraamalla poskiontelot, tulee otsaontelotkin ehkä kuntoon. Tyyppi passitti mut toimenpidehuoneeseen odottamaan punkteerausta, ja sanoi, että laittaa kohta jonkun asialle. Siellä toimenpidehuoneessa odottelin punkteerauksen suorittajaa, kun yläkerrasta kuului juoksuaskelia. Sitten portaista kuulu "läpsläpsläpsläps" kun äijä juoksi niitä sandaalit jalassa, ja karjui "laitetaanpa limat liikkeelle".
Siis voi vittu että mä säikähdin, kun tajusin joutuvani sen kynsiin. "Eihän ne saatanan velliperseet kukaan ehtineet" äijä manas samalla kun tunki niitä puudutustikkuja mun nokkaan. Tikut oli varmaan about 20 sekkaa paikallaan. Tyypillä kävi kädet kuin rumpalilla, kun se hermostuksissaan paukutti reisiään ja katseli kelloa. "Joko puutuu, joko puutuu". Sitten se taas vilkas kelloon ja "kyllä se jo saatana puutunut on". Valehtelematta siis minuutin antoi puudutusaineen vaikuttaa. Oikeasti olin jo tekemässä ohareita ja lähtemässä juoksemalla karkuun, mutta en kehdannut. Sitten se otti takaraivosta kiinni, ja vitunmoisella aggrella tunki ne tikut sisään. Voin sanoa suoraan, että teki tissiä, ja silmissä sumeni. Vedet tuli silmiin ja oksennus kurkkuun, mutta niin vaan siitä selvittiin.
Loppujen lopuksi ei tarvinnu tehdä päähän reikää, ja tulehdukset oli siltä osalta ohi. Sanonpa vaan vielä siitä lääkäristä, että ai helekutti mikä sämplääjä. Aivan joku paniikkihäiriöisen oloinen säätäjä. Muistaako kukaan muu haminassa ollut kyseistä lääkäriä?
Haminassa oli varuskunnan lääkärinä sellainen ihan SAATANAN KIIREINEN äijä. Se oli aivan täysin levoton tyyppi, diagnoosit teki muutamassa sekunnissa jne. Kun odotin sen vastaanotolle menoa, niin suurta hupia oli sen huoneeseen olevat "liikennevalot". Kun edellinen potilas oli saanut suurinpiirtein perseensä nostettua penkistä, äijä alkoi takomaan valoja. "diididiididiidii didiidiidii" vaan kuului käytävään ja valot vilkkui kuin joulukuusi. Lisukkeeksi ukko karjui kauheella äänellä "seuraava seuraava, vauhtia helevetti".
No, se mun poskiontelojuttu oli mennyt niin pahaksi, että lima oli noussut myös otsaonteloon. Luulin kuolevani pelosta, kun tämän kuulin. Äijä kuitenkin meinas, että punkteeraamalla poskiontelot, tulee otsaontelotkin ehkä kuntoon. Tyyppi passitti mut toimenpidehuoneeseen odottamaan punkteerausta, ja sanoi, että laittaa kohta jonkun asialle. Siellä toimenpidehuoneessa odottelin punkteerauksen suorittajaa, kun yläkerrasta kuului juoksuaskelia. Sitten portaista kuulu "läpsläpsläpsläps" kun äijä juoksi niitä sandaalit jalassa, ja karjui "laitetaanpa limat liikkeelle".
Siis voi vittu että mä säikähdin, kun tajusin joutuvani sen kynsiin. "Eihän ne saatanan velliperseet kukaan ehtineet" äijä manas samalla kun tunki niitä puudutustikkuja mun nokkaan. Tikut oli varmaan about 20 sekkaa paikallaan. Tyypillä kävi kädet kuin rumpalilla, kun se hermostuksissaan paukutti reisiään ja katseli kelloa. "Joko puutuu, joko puutuu". Sitten se taas vilkas kelloon ja "kyllä se jo saatana puutunut on". Valehtelematta siis minuutin antoi puudutusaineen vaikuttaa. Oikeasti olin jo tekemässä ohareita ja lähtemässä juoksemalla karkuun, mutta en kehdannut. Sitten se otti takaraivosta kiinni, ja vitunmoisella aggrella tunki ne tikut sisään. Voin sanoa suoraan, että teki tissiä, ja silmissä sumeni. Vedet tuli silmiin ja oksennus kurkkuun, mutta niin vaan siitä selvittiin.
Loppujen lopuksi ei tarvinnu tehdä päähän reikää, ja tulehdukset oli siltä osalta ohi. Sanonpa vaan vielä siitä lääkäristä, että ai helekutti mikä sämplääjä. Aivan joku paniikkihäiriöisen oloinen säätäjä. Muistaako kukaan muu haminassa ollut kyseistä lääkäriä?