Taistelu hoidosta
Helsinkiläinen, 19-vuotias Jani oli juuri saanut valkolakin ja nautti kesän ensimmäisistä päivistä. Hänestä oli tulossa nuori yrittäjä, oma firma rakentui pikkuhiljaa.
Kaikki tavoitteet ja suunnitelmat menivät uusiksi viime kesäkuussa.
Jani paiskautui pohjoisesta tulleen raitiovaunun kylkeen ylittäessään pysäkin kohdalla suojatietä aamupäivällä 4. kesäkuuta Mannerheimintiellä Helsingin Töölössä. Silminnäkijät ovat kertoneet, kuinka opiskelemaan matkalla ollut Jani lensi törmäyksen voimasta kahdesta kolmeen metriä eteenpäin ja jäi rajusti jarruttaneen vaunun alle. Vakavin isku kohdistui päähän.
Matkustajana ollut lääkäri kiirehti antamaan ensiapua.
- Ei ollut kauheasti eloonjäämisen mahdollisuuksia, Portugalissa työmatkalla ollut isä kertoo Iltalehdelle.
- Hyppäsin ensimmäiseen koneeseen. Sen päivän jälkeen olemme viettäneet jokaisen päivän Janin luona sairaalassa.
Kaksi viikkoa koomassa
Ensihoito toimi nopesti, ja Jani sai ensiluokkaista hoitoa. Ambulanssi oli turmapaikalla viidessä minuutissa. Jo 40 minuutin kuluttua onnettomuudesta nuorimies oli Töölön sairaalan leikkauspöydällä.
- Meillä ei ollut tiedossa, herääkö hän koskaan, isä kertoo.
Mutta Jani heräsi, kahden ja puolen viikon kuluttua. Siitä alkoi hiljainen, pitkään kestävä toipuminen.
- Kaikki asiat on täytynyt opetella ihan alusta uudelleen, alkaen hengittämisestä. Tällä hetkellä Janin molemmat kädet toimivat jo, hän pystyy istumaan pyörätuolissa ja puhumaan hieman. Juuri nyt hän opettelee syömään, isä kertoo.
Omaisten taistelu hoidosta
Tuskaisinta on ollut taistella potilaan oikeuksien ja hyvän hoidon puolesta.
Jani siirrettiin yliopistollisesta sairaalasta terveyskeskussairaalaan, missä osaston muut potilaat olivat lähinnä vanhuksia. Vaikka henkilökunta teki parhaansa, ei osastolla ollut erittäin vaikeiden aivovammojen hoitamiseen tarvittavaa osaamista.
Perhe joutui hankkimaan ulkopuolista hoitoapua.
- Jotta Jani lopulta saatiin varsinaiseen kuntoutuspaikkaan, missä on oikea osaaminen, jouduimme käymään hyvin laajat keskustelut kunnan ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Siinä kului neljä kuukautta, jonka aikana syntyneistä jälkiseurauksista osa voi jäädä Janin kohdalla pysyviksi, isä kertoo.
Hän on kokenut, että potilaan pääseminen hyvään hoitoon on pitkälti omaisten voimien varassa. Isä on miettinyt, miten Janin olisi käynyt, jos he eivät olisi jaksaneet vaatia.
- Kun potilaalla on vaikea aivovamma, hänellä ei ole toipumisen alkuvaiheessa mitään edellytyksiä itse hoitaa asiaansa.
Perhe odottaa sitä mahdollisuutta, että Jani pystyisi vielä jonain päivänä elämään normaalia elämää. Isä toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä vakava aivovamma tarkoittaa.
- Se aivojen älykkyys ei häviä minnekään. Kyse on siitä, että Janin pitää oppia uudelleen käyttämään aivojaan.
Tätäkin haastattelua varten Jani teki itse päätöksen osallistumisesta. Potilaan nimi on hänen omasta pyynnöstään muutettu.