Pois Suomesta thread...maybe forever!!!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Topah
  • Aloitettu Aloitettu
Itseäni ihmetyttää tuo suomalaisten toitotus huippulaadukkaasta terveydenhuollosta. Paskanmarjat, itse tiedän useita tapauksia joissa syöpä leviää ja leviää ja potilas odottaa leikkausta kuukausikaupalla, onko se sitä hyvää hoitoa?
Joskus kannattaa edes yrittää nähdä kokonaisuuksia yksittäisien tapauksien sijaan. Ei se niin vaikeaa ole. Syöpähoito on Suomessa maailman huippuluokkaa, niin se vain on. Kun verotuloista tämä juttu lähti, niin tiedätkö paljonko yhden syöpäpotilaan hoito maksaa Suomessa vuositasolla? Ja mistä ne rahat saadaan? Tiesitkö, että yksittäinen hoitotoimenpide voi maksaa satatonnia ja se tehdään, jos tarve on.

Hoitovirheitä sattuu joka maassa. Mutta samalla kun yhä useampi paranee syövästä, suosittelen tekemään valitusta noista "päivänselvistä" hoitovirheistä, joita satut tietämään. Tänne vaan: teo ja tsemppiä.

Ethän kuitenkaan kohta kirjoita, ettet ole koskaan haukkunut Suomea maana tai Suomalaista terveydenhuoltoa, päinvastoin...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Otetaan esim. Saksa esimerkkinä. Koulutushan on hyvälaatuista sielläkin ja jopa niin pitkälle vietyä että lapset jaotellaan 4. luokalla eri ryhmiin osaamisen/älykkyyden mukaan jolloin valitaan myös jatkokoulutus-suuntaus.


Onko tämäkään hyvä asia että eritellään noin aikasessa vaiheessa kenestä tulee jotain ja kenestä ei?

Onhan suomessa sitten tarkkailuluokat ja apuluokat.

Noh, ilmaistahan se tosiaan on, mutta harva tuota moskaa söisi edes ilmaiseksi.

En tiedä missä olet syönyt mutta aina on maistunut hyvin mulle kouluruat

20c/annos, älä nyt kuseta, iha oikeesti. Joo raaka-aineet ehkä voi maksaa tuokin kertaa 5 mutta siihen lisäksi palkat, ketkä tekee ruat, millä tehdään ja missä tehdään. Ei se niin halpaa ole.


Terveydenhuolto on suomessa huipputasolla, jos ei lasketa sun (mieli)kuvitusystäviäsi. Virheitä tapahtuu, uskon myäs että Saksassa.

Siis tää sun asenne muutenkin on jo niin naurettavaa tasoa että ei voi kuin ihmetellä ja samalla nauraa.
 
Siis tää sun asenne muutenkin on jo niin naurettavaa tasoa että ei voi kuin ihmetellä ja samalla nauraa.

Sama.

Suorastaan kieltäydyn uskomasta että yli kolmekymppinen äijä pystyy elämään noin valikoidussa todellisuudessa.
 
Terveydenhoitohan on Saksassa huippuluokkaa ns. paikallisen Kelan ansiosta, voit mm. valita lääkärin itse ja maksaakohan se nyt 10e tai jotain.

Ton 10e lisäksi (jonka joutuu muistaakseni maksamaan vain kerran per neljännesvuosi) maksetaan sitten tietysti kuukausittain pakollinen "sairauskassamaksu" (Krankenkasse), joka on esim. Baijerissa vuodessa yli 43200e tienaavalta n. 250e/kk. Yksityiset sairausvakuutukset ovat halvempia ainakin nuoremmalla iällä, mutta kallistuvat sitten vanhetessa.

Toki useimpien Saksassa asuneiden suomalaisten mielestä terveydenhuolto Saksassa toimii paremmin.

edit: laitetaan nyt vielä linkki, niin epäilijät voivat laskeskella noita vakuutusmaksu itsekin
http://www.krankenkassentarife.de/baseportal/kassenliste
 
Otetaan esim. Saksa esimerkkinä. Koulutushan on hyvälaatuista sielläkin ja jopa niin pitkälle vietyä että lapset jaotellaan 4. luokalla eri ryhmiin osaamisen/älykkyyden mukaan jolloin valitaan myös jatkokoulutus-suuntaus. Tosin siitä huolimatta ei yliopisto-opiskelut ole kuitenkaan pois-suljettu vaihtoehto. Aika hieno systeemi kun kouluissa aina on noita "rasavillejä" ketkä häiritsevät muiden oppimista jne. Saksalaisethan tietty ovat suomalaisten mielestä "tyhmiä", no tuosta voidaan olla montaa mieltä, kukas se onkaan teknologiassa Euroopan edelläkävijä, taitavat Saksa ja Ranska korjata potin (ihmettelen tuota kyllä suuresti Ranskan osalta kun niitä ihmisiä hieman tuntee ;) )

Suomen Berliinin suurlähetystön sivuilta bongattua:
http://www.finnland.de/doc/fi/suomitie/useinkys.html

Monia poliitikkoja ja lukuisia saksalaistoimittajia on vieraillut Suomessa siinä määrin, että julkisuudessa on puhuttu ns. Pisa-turismista. Samalla Saksa on jo ryhtynyt reformoimaan koulutusjärjestelmäänsä, mm. Brandenburgin osavaltio aikoo kopioida Suomen mallia.

Erityisesti saksalaiset kadehtivat Suomen 9. vuoden yhtenäistä ja kokopäiväistä peruskoulua sekä eduskunnan taloudellista panostusta koulutukseen. Euroopassa ei siis ole lainkaan tavallista, että jokainen kansalainen kulkee saman koulutien. Yhtenäisellä peruskoululla tarjotaan kaikille samat oppimismahdollisuudet ja vältetään sosiaalinen erottelu ja syrjäytyminen.



Sitten valitetaan että muualla maailmassa kouluruoka maksaa, voi hellanlettas sentään, Suomessahan tuohon budjetoidaan muistaakseni peräti 0,20e/päivä ja se on sitten sitä arvostettua ilmaista kouluruokailua. Noh, ilmaistahan se tosiaan on, mutta harva tuota moskaa söisi edes ilmaiseksi. Mieluummin maksan ne muutaman euroa ja saan lapselleni kunnon ruokaa myös koulussa.

Kokopäiväisen koulun ideaan Suomessa kuuluu myös ilmainen opetus, ilmaiset oppikirjat, ilmainen oppimateriaali sekä ilmainen kouluruoka, josta suomalaislapset saattavat nauttia, toisin kuin saksalaislapset.

Suomessa panostetaan koulutukseen ja opetukseen; bruttokansantuotteesta menee koulutukseen 7,8 %, kun Saksassa sama luku on 4,8 %. Koulujen varustustaso ja opettajien koulutus ovat ykkösluokkaa. Opettajien koulutuksesta huolehtii Suomessa yliopistot, jotka noudattavat valtakunnallisesti määriteltyä yhtenäistä linjaa opettajien ammattitaidolle. Opettajankoulutukseen pääsee ainoastaan pääsykokeen kautta ja hakijoita koulutukseen on vuosittain huomattavasti enemmän kuin paikkoja. Kokeen läpäisee n. 10% halukkaista ja jatkokoulutus nähdään välttämättömänä. Opettajan ammatti on Suomessa korkealle arvostettu.

Toukokuisella Suomen vierailullaan Saksan opetusministeri Bulmahn oli erityisen vaikuttunut suomalaisten koulujen positiivisesta oppimisilmapiiristä ja hän painottikin matkansa jälkeen uuden oppimisen kulttuurin merkitystä Saksassa. Ministeri Bulmahn vaati myös, että tulevaisuudessa koulujen tulisikin Saksassa Suomen tavoin pitkälti itse päättää opetusrakenteestaan. Ensisijaisempana hän näki kuitenkin heikompien oppilaiden ja maahanmuuttajalasten tukemisen ja tämän näkemisen osana normaalia koulutustyötä kuten Suomessa.

Koulujen yleiseen tukiverkostoon kuuluvat Suomessa opettajien lisäksi erityisopettajat, koulukuraattorit, lukiopettajat, kouluassistentit, oppilaan vertaisryhmästä tulevat tukioppilaat sekä ilmainen tukiopetus. Varhainen tukeminen tuottaakin hedelmää; ylioppilastutkinnon suorittaneita on Suomessa 60 %, Saksassa 28 % oppilasaineksesta.
 
Aika karulta tuntuisi jos oma lapsi ei pääsisi 4. luokalla "osaavien/älykkäiden" joukkoon.
 
Joo, vois olla kova paikka jos naapurin kersat on fiksujen ja filmaattisten ryhmässä ja oma Jari-Petteri vetää jossain vuoteenkastelutiimissä. Saattais isän ylpeys saada pienen kolauksen.
 
Mitenkähän käy Pikku-Hupen kun se elelee Thaimaassa, saako se siellä vastaavanlaista normaalia kanssakäymistä muiden lasten kanssa kuten Suomessa päiväkodeissa? Sitten kun Pikku-Huppe on thaimaan transuparatiisista valmis kouluun saksaan, niin mahtaako olla valmis parempien lasten ryhmään? Osaako edes saksaa?
 
Mitenkähän käy Pikku-Hupen kun se elelee Thaimaassa, saako se siellä vastaavanlaista normaalia kanssakäymistä muiden lasten kanssa kuten Suomessa päiväkodeissa? Sitten kun Pikku-Huppe on thaimaan transuparatiisista valmis kouluun saksaan, niin mahtaako olla valmis parempien lasten ryhmään? Osaako edes saksaa?

Gymnasiumiin eli ylimmälle tasolle on ulkomaalaisen muksun vaikea päästä, varsinkin jos saksan kielen osaaminen on heikkoa. Jos tie vie alimmalle tasolle eli Hauptschuleen muiden maaanmuuttajien seuraksi, on tulevaisuus yleensä sinetöity. Hauptschulen päästötodistuksella ei ole yleensä asiaa mihinkään ammatillisiin koulutuksiin.

Muuten kyllä hyväosaisilla on Saksassa pullat hyvin uunissa. Ostovoima on korkea ja koulutus tasokasta.

Omasta puolesta voin sanoa, että jos nyt kolmevuotias poikani ei pääse Gymnasiumiin, niin pudistan Saksan tomut jaloistani.
 
Itse peruskoulun ja lukion jo läpikäyneenä arvostan saamaani hyvää koulutusta. On totta, että yksityisessä koulussa olisi varmasti saanut "parempaa", mutta kyllä nämä antoivat ihan riittävän hyvän pohjan yliopistoon. Toki tuon 12 vuotta olisi voinut supistaa lyhyempäänkin, mutta ehti tuossa nyt sitten ainakin nauttimaan elämästä ja onhan se hyvä kompromissi kaikille. Kouluruoka oli ihan perus kotiruokaa. Meidän lukio sitäpaitsi käytti Suomen toiseksi vähiten rahaa per oppilas, mutta loistavien opettajien ansiosta kirjoitukset olivat keskimäärin Suomen parhaimmistoa.

Hupen kirjoituksia ei voi kuin ihmetellä. Toki itsekin suhtaudun kriittisesti Suomen epäkohtiin ja varmasti jossain muualla asiat voisivat olla minun kannaltani paremmin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö täällä asiat olisi erittäin hyvin. Joillekin menee Thaimaa, ja mikäs siinä, jos rahaa on. Itselleni se on tällä hetkellä Suomi ja kenties koulutettuna lähden kokeilemaan Kanadaa tai muuta englanninkielistä maata ;)
 
Otetaan esim. Saksa esimerkkinä. Koulutushan on hyvälaatuista sielläkin ja jopa niin pitkälle vietyä että lapset jaotellaan 4. luokalla eri ryhmiin osaamisen/älykkyyden mukaan jolloin valitaan myös jatkokoulutus-suuntaus.

Hmm... tiedätköhän nyt mistä puhut. Saksalaiset ovat syvästi järkyttyneitä PISA-tuloksista, poliitikot ja media veivaavat jatkuvasti samaa virttä: miksi meidän koululaisemme ovat niin huonoja verrattuna suomalaisiin? Että en kyllä yhtään ylistäisi saksalaista järjestelmää suomalaiseen verrattuna.

t. Saksassa asuva
 
Mutta: PISA:ssa on myös monia ongelmia, eikä tuon tutkimuksen tulokset suinkaan kerro kaikkea. Suomen tasapäistävällä, integraation nimiin vannovalla, koulujärjestelmällä on puolensa, mutta vastaavasti monilta eri aloilta puuttuvat "huiput".
 
Suomen Berliinin suurlähetystön sivuilta bongattua:
http://www.finnland.de/doc/fi/suomitie/useinkys.html

Opettajan ammatti on Suomessa korkealle arvostettu.

Koulujen yleiseen tukiverkostoon kuuluvat Suomessa opettajien lisäksi erityisopettajat, koulukuraattorit, lukiopettajat, kouluassistentit, oppilaan vertaisryhmästä tulevat tukioppilaat sekä ilmainen tukiopetus. Varhainen tukeminen tuottaakin hedelmää; ylioppilastutkinnon suorittaneita on Suomessa 60 %, Saksassa 28 % oppilasaineksesta.[/I]

Niinno, miten tuon nyt ottaa. Ne tokaluokkalaiset, joita opetin tänään, ovat työelämässä vielä 50 vuodenkin kuluttua. Näin ollen opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen, mikä tuo työhön kaiken muun ohella suuren vastuun. Kuitenkaan lapsiin/kouluihin/opetukseen ei olla kovin hanakasti laittamassa lisää rahaa, koska tulokset eivät näy välittömästi vaan huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Koulutus ja inhimillinen sivistys ei, ainakaan mun mielestä, saisi olla toisensa poissulkeva rahakysymys. Valitettavasti nämä "säästöt" aiheuttavat joidenkin vuosien kuluttua moninkertaisia kuluja.

Lisäksi on varsin hassua, miten yli puolet porukasta "pitäisi" saada puoli väkisin menemään lukioon. Ton seurauksena myös lukioissa on tiettyjä lieveilmiöitä, käytöshäiriöitä jne, joita ei ollut suunnilleen olemassakaan muutamia vuosia sitten. Onhan se yleissivistävä koulu joo, mutta miten ihmeessa ammatillinen koulutus on muka jotenkin huonompi vaihtoehto? Tällä hetkellä esim lvi-alalle on monissa amiksissa lähemmäs tai yli 8,5 keskiarvoraja.

:piis:
 
Elämä on myös riskinottoa ja menestyneimmät ihmiset osaavat ottaa riskejä.

Esimerkki:

Vieraanani on ollut pari päivää ruotsalainen reilu kuuskymppinen ystävä, jonka tapasin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Australiassa. Mies on koulutukseltaan joku sähköinsinööri tms. Aikoinaan Ruotsissa oli vaikeaa saada töitä näissä hommissa, mutta mies onnistui saamaan monen mielestä unelmaduunin. Kuitenkin about 23-vuotiaana äijää alkoi vituttamaan maisemat ja sanoutui irti "unelma"duunistaan Ruotsissa ja meni kokeilemaan siipiään britteihin ja sitä kautta ausseihin. Monet Ruotsalaiset tutut pitivät miehen irtisanoutumista Ruotsin duunista idioottimaisena. Sai kuitenkin töitä, mikä nyt ei ole mitenkään ihmeellistä kun on kyse päättäväisestä omiin kykyihinsä luottavasta yksilöstä. Alkoi miehellä taas kyllästyttämään työt ja oli irtisanoutumassa hommistaan, kun työnantaja tarjosi loppujen lopuksi tuplapalkkaa, omaa palvelijaa/autonkuljettajaa + kaikkia kuluja Papua New Guineassa. Eteni urallaan, tapasi paljon upeita naisia, eli mielenkiintoista elämää. Tekaisi pari lasta ja muutti takaisin aussilaan. Sai töitä lentokenttien jonain isona sähköpomona ausseissa. Tienasi helvetisti rahaa... Miljoonakämppä tyynen valtameren rannalla jne. Ei hullumpaa.

Samat "ystävät", jotka haukkuivat 20v aikaisemmin miestä idiootiksi ovat myöhemmin tulleet Ruotsista vierailulle miehen kämpälle ja jahdille Australiaan; ovat katkeraan äänensävyyn maininneet "voi vittu kuinka onnekas olet ollut". Paskat siinä ole onnen kanssa mitään tekemistä, jos joku uskaltaa tehdä asioita. Tavallisesta insinööristä tuli varsin toimeentuleva onnellinen eläkeläinen (eläkkeelle 6v etuajassa).

No mikä tämän tarinan opetus oli? No ehkä se, että oli maa mikä tahansa niin joskus seikkailunhalu ja usko omiin kykyihin voi tuoda paljon positiivisia asioita. Miehellä on kaksi hyvin toimeentulevaa hyvin kasvatettua lasta, miljoonakämppä/jahti, uusi nuorempi vaimo (vasta sen jälkeen kun lapset pois kotoa), lentää ykkösluokassa jne... Ei hullumpaa elämää. Mies olisi voinut olla samanlainen katkera svedu, joka puhuu onnesta kun kyse on jostain aivan muusta.

Onneksi miehellä on samoja harrastuksia kuin itsellä ja olen kuulemma aina tervetullut hänen kämpilleen ja mikäs sinne mennessä vaikka pikku purjehdukselle Tyynelle valtamerelle/Great Barrier Reefille.

Uskaltakaa lähteä pois Suomesta jos siltä vaan tuntuu. Mitä tahansa voi tapahtua, jos vaan jätätte sen naaman norsiksella asenteen pois ja negatiivisen asenteen. Ja ylihuomenna Singaporeen :D
 
No mikä tämän tarinan opetus oli? No ehkä se, että oli maa mikä tahansa niin joskus seikkailunhalu ja usko omiin kykyihin voi tuoda paljon positiivisia asioita.
Hieno tarina. Voisin kertoa tarinan vanhasta miehestä, joka on ikänsä asunut onnellisena yhdessä paikassa. Suomessa ja maalla. Nauttinut luonnosta ja siitä, että tuttu harakka tulee aamuisin lintulyhteelle. En nyt rustaa tarinaa pidemmälle. Sen opetus kuitenkin olisi, että onnellinen voi olla missä vain, ei reissaaminen ole mikään onnellisuuden mitta (jokaiselle). Me ihmiset pidämme eri asioista. Joillekin pysyvyys voi olla juuri se, mistä tulee hyvä ja onnellinen olo. Takaisin keinutuoliin...
 
Samat "ystävät", jotka haukkuivat 20v aikaisemmin miestä idiootiksi ovat myöhemmin tulleet Ruotsista vierailulle miehen kämpälle ja jahdille Australiaan; ovat katkeraan äänensävyyn maininneet "voi vittu kuinka onnekas olet ollut". Paskat siinä ole onnen kanssa mitään tekemistä, jos joku uskaltaa tehdä asioita. Tavallisesta insinööristä tuli varsin toimeentuleva onnellinen eläkeläinen (eläkkeelle 6v etuajassa).

Mitenkään väheksymättä kovaa työtä ja riskinottoa, kyllä minunkin mielestä kyseinen kaveri on ollut onnekas.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom