- Liittynyt
- 21.12.2005
- Viestejä
- 786
Yleensä se ilosanoman levittäminen tehdään omilla/suomen valtion rahoilla.
Pois Suomesta thread...maybe forever!!!
- Keskustelun aloittaja Topah
- Aloitettu
Yleensä se ilosanoman levittäminen tehdään omilla/suomen valtion rahoilla.
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 9.5.2003
- Viestejä
- 1 069
tahan vois viela lisata etta mina olen paras, siis ihan kaikessa.
- Liittynyt
- 26.4.2007
- Viestejä
- 215
Täysin samaa mieltä. En ymmärrä sitä että jotain paikkaa hehkutetaan varauksetta, kaikissa paikoissa on myös huonoja puolia. Itse kun lasken plussat ja miinukset yhteen, huomaan että itselläni aika moni paikka menee Suomen edelle. Ehkä joskus tulevaisuudessa voisi Suomeen asettua, tällä hetkellä ei kiinnosta pysyvä asuminen.
- Liittynyt
- 9.5.2003
- Viestejä
- 1 069
juuri nainhan se pitaisi menna.
+ ja - paperille, ja kun tuota miinusta on liikaa niin kannattaa varmaan menna sinnne missa sita vahemman ??
Yleensa jokapaikassa on + ja - Joillekkin joku asia enemman positiivista kuin toiselle.
Todellakin vituttaa asua Suomessa, mutta on kunnia olla suomalainen (osittain). Suurimmat vitutukset tulevat osittain säästä, enimmäkseen ihmisistä ja kulttuurista. Ruotsin sukuisuuteni takia tunnen melko suurta vetoa länteen ja olen pidemmän aikaa harkinnut sinne muuttamista. Paljon sukulaisia aiemmista sukupolvista on muuttanut takaisin ja täti ja serkkujakin siellä asuu. Mutta katsotaan, kuinka hommat etenee siellä päin. Jos hyvin menee, saatan jäädä sinne.
Ja jep, siel on sama loska.
Ja jep, siel on sama loska.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 280
Postataan nyt sitten tahankin ketjuun, ja toivotaan ettei tama mene kauheaksi vankaamiseksi... Pahoittelut jo etukateen pitkasta postauksesta.
Englanti:
Itse asuin ekaa kertaa ulkomailla 1995-1996 kun olin vuoden opiskelijavaihdossa etela-Englannissa. Se oli loistava kokemus, ja Englanti on kylla yliopistokulttuurin puolesta mahtava paikka opiskelijoille. Innostuin tieteesta ihan eri tavalla kuin mita olin aiemmin ollut (siella opiskelu ja luennot ei olleetkaan sita samaa pakkopullaa, vaan opiskelijat olivat aktiivisesti mukana), ja muutenkin sain itseluottamusta omien kykyjen suhteen. Punnan kurssi sattui viela olemaan silloin niin pohjamudissa, etta pienella apurahalla ja opintotuella pystyi matkustelemaan eri kaupungeissa ja tekemaan vaikka mita. Toista kertaa olin Englannissa vuoden (2001-2002) kun menin sinne yliopistoon opettamaan. Tykkasin maasta edelleenkin, mutta silla kertaa huomasin vahan erilaisia asioita. Autolla ajaminen oli aika tuskaa kun Lontoon ymparilla on jarkyttavat ruuhkat aina, tyokulttuuri oli vahan kaavamaista ja hierarkista, talot heikosti rakennettuja (joku jo mainitsikin se etta pyykkia saa kuivattaa 3 paivaa ja sitten sen saa pesta uudelleen kun alkaa homehtua) ja muita sellaisia pienia kiusoja. Palkkataso ei ole ehka riittavan hyva kovaan hinta/vuokratasoon nahden (ainakaan etelassa ja Lontoossa) Mutta kaiken kaikkiaan, tykkaan Englannista kovasti. Jos on kiinnostunut esim. historiasta niin Englanti on ihan ykkospaikka, siella on niin paljon nakemista ettei koskaan tule aika pitkaksi. Tai jos tykkaa vaeltelusta, niin polkuja lahtee joka paikasta ja aina loytyy pubi missa voi pysahtya lounaalle ja lepaamaan. Englantilaiset ovat perusmukavaa ja kohteliasta sakkia, mutta hyviksi ystaviksi niiden kanssa ei niin helposti paasekaan. Skotit olivat parempia siina suhteessa :thumbs: Ja millaista oli arki Englannissa? Toita tehtiin 9-17 (tai 18 jos oli luentoja myohempaan), teehetki oli kello 11 ja teeta juodaan muutenkin koko ajan, pubissa istutaan paljon (vanhat mummutkin), jalkapalloa katsotaan tietysti ja siita puhutaan. Ihan tavallista arkea muuten
Saksa:
Asuin etela-Saksassa 6 kuukautta vuonna 1997 kun olin siella tyoharjoittelussa. Puhun sujuvaa Saksaa ja minulla oli aluella jo ennestaan ystavia, joten sinne oli aika helppo sopeutua. Saksa on kaunis maa, kaikki toimii, on siistia, elintaso on hyva ja tyomahdollisuudet ovat siella erittain hyvat (etenkin jos on koulutusta). Tyopaivat eivat olleet liian pitkia ja palkka oli ihan hyva. Huonoina puolina olivat mm. byrokratia (jonka hampaissa sai taistella vaikka puhuikin hyvaa saksaa...), tyopaikkojen vanhanaikainen hierarkia ja saksalaisten valilla rasittavaksi kayva jaykka (ja vahan huumorintajuton) asenne asioita kohtaan. Mutta kun ei hermostu siita etta joskus saksalaisilla on tapana tietaa kaikki muita paremmin, niin siella parjaa ihan hyvin. Saksaa on kylla syyta osata, silla varsinkaan keski-ikaiset eivat meinaa ruveta englantia edes yrittamaan. Viikonloppumatkailun kannalta etela-Saksa on aivan upea paikka asua, mihin vaan paasee nopeasti. Arki Saksassa (ainakin minun osaltani) oli aika tavallista. Tyopaiva alkoi 7.30 ja paattyi kello 16, lounasta syotiin tyopaikan kanttiinissa. Ruoka oli raskasta ja hyvin lihapitoista. Viikonloput vietetaan perheen kanssa, aamuisin haetaan tuoreita sampylopita laheisesta leipomosta (niita on joka kulmalla). Kesalla oli joka viikonloppu joku kylajuhla missa kaytiin kaantymassa. Ja oluttuvissa tietenkin pitaa istua iltaa.
Kanada:
Asuin Torontossa vuoden 2005-2006 kun olin siella toissa nykyisen firman Kanadan konttorissa (odottelin tyolupaa Jenkkeihin). Asuinpaikka oli ihan Toronton keskustassa, ikkunasta nakyi pilvenpiirtajia ja Ontario jarvi. Toronto on taysin englanninkielinen joten siella tuli hyvin juttuun ihmisten kanssa. Toisalta myos tosi monikulttuurinen, ja siksi tuntuikin etta eri kaupunginosat ovat ihan omia kaupunkejaan. Toita Kanadassa tehdaan kovasti, tyot alkoi aamulla 9 maissa ja paivat saattoivat venya pitkiksi. Palkkataso oli hyva (talla koulutuksella samantasoisesta tyosta olisin saanut Suomessa puolet Kanadan palkkatasosta), mutta verotus on aika kova myoskin. Asuminen oli minusta melko edullista siihen nahden etta talossa oli kaikki mahdolliset palvelut, punttisali, uima-altaat, elokuvateatteri, biljardihuone, golfsimulaattori jne. Tuollaisia suuria kerrostaloja sinne rakennetaan ihan alyttomasti, ja osittain sen takia Toronton ruuhkat alkavat olla ihan jarkyttavia. Tyokulttuuri oli modernia ja ainakin meidan firmassa ei lainkaan hierarkista. Sain nuoremmista tyokavereista paljon ystavia, ja myos perheet olivat osa tyoyhteisoa.
Kanadaan oli helppo sopeutua, ehka siksi kun siella on niin paljon englantilaista vaikutetetta. Siella on myos toimiva julkinen liikenne ja hyvat julkiset palvelut. Kesalla on kuumaa ja talvella voi olla tosi kylma, ja siksi iso osa Torontoa onkin maan alla. Vaikka Torontossa oli paljon hyvaa, en kuitenkana olisi halunnut jaada sinne asumaan. Jotenkin se tuntui suurelta kaupungilta jolla ei oikein ollut mitaan erikoista imagoa. Ja vaikka jotkut alueet olivat kivoja, kaupunki oli jotenkin hajanainen ja siita puuttui jatkuvuutta. Ehka muilla on ollut toisenlaisia ajatuksia?
Kanadaan menosta viela sen verran, etta sinne saa tyoluvan aika helposti jos on koulutusta ja kielitaitoa (niilla on pistesysteemi). Mutta muuten voi olla vahan hankalampaa.
USA:
Olen ollut taalla yhteensa kohta 4 vuotta, yhteensa neljalla eri reissulla (ja asun nyt pysyvasti). Ekaa kertaa kavin 6 kuukautta vuonna 2000, vuoden verran 2003-2004, 10 kuukautta v. 2005 ja muutin lopullisesti tanne vuosi sitten. Kaksi ekaa kertaa olin akateemisena vierailijana yliopistossa, kolmannen kerran toissa yliopistossa ja nyt toissa yksityisella sektorilla. Tasta kai voi paatella etta tykkaan taalla asua Yliopistoelama ja todella korkea akateeminen (tutkimuksen ja opetuksen) taso minut sai ensin innostumaan, ja muutenkin olen tykannyt siita millaista elamaa taalla eletaan ja millainen asenne ihmisilla on. Tyomahdollisuudet koulutetuille ihmisille on taalla loistavat, ja tyokulttuuri on moderni (ei hierarkiaa tai byrokratiaa). Palkat ovat erittain hyvat (viela aika paljon paremmat kuin Kanadassa) ja verot matalat. Asuminen ei ole halpaa, mutta muuten hintataso on edullinen (esim. autot). Kovaa tyota ja omaa ajattelua arvostetaan, ja siita saa paljon myonteista palautetta, mika taas innostaa yrittamaan lisaa.
Arki on taallakin ihan normaalia. Tyot alkaa kello 9 ja tyypillisesti loppuu kello 18 (paitsi silloin kuin tulee kiireinen kausi, silloin tehdaan niin myohaan kuin menee...). Kahvia juodaan hulluna, isoista kupeista. Lounasta syodaan yleensa oman poydan aaressa, joskus on lounasseminaareja tai mennaan yhdessa lounaalle. Yritys jarjestaa paljon kaikkia yhteisia menoja. Treenamassa kaydaan viereisella salilla, ja kotona on myos pieni sali. Ostoksille ennattaa viikonloppuna, ja tyypillisesti silloin ajetaan isoon ostoskeskukseen. Ruokakaupat on myos tosi isoja, ja taalla on aika kova orgaanisen ruoan buumi menossa. Ulkona syodaan myos tosi usein. Viikonloppuna kesalla ajetaan rannikolle tai vuoristoon, yritetaan olla ulkona niin paljon kuin ehditaan. Talvella kaydaan hiihtamassa tai luistelemassa. Talvella on aika kylmaa (pakkasta ihan kunnolla), mutta onneksi talvi ei ole kovin pitka. Kesalla voi olla tosi kuumaakin (ja kosteaa...), ja kevat & syksy ovat pitkia ja kauniita. Amerikkalaiset ovat mukavaa ja rentoa sakkia, hyvia ystavia on ennattanyt kertya paljon. Taalla on myos paljon ihmisia vahan joka maasta, ja kansainvalinen meininki helpottaa sopeutumista.
Varoituksen sana USAsta - taalla on suuret erot eri alueitten valilla siina millaisia ihmiset ovat ja millaista niissa paikoissa elaminen on. Eli itarannikko on kokonaan toinen maailma kuin syva etela tai lansirannikko. Minun nakemykseni ovat suurelta osin itarannikolta... Taman johdosta sitten hyvana puolena on se, etta kotimaan matkailu on Jenkeissa hieno kokemus - taalta loytaa melkein mita vaan, ja aina uusia yllatyksia ja upeita maisemia.
Tassapa oli vahan vertailua eri maista missa on tullut asuttua. En usko etta olen palaamassa Suomeen, mutta eihan siita koskaan tieda. Olen naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja vaikka Suomessa on kiva lomailla kesalla (ja ystavia on valilla kauhea ikava), taalla on kuitenkin niin monta asiaa hyvin (meille molemmille) etta olisi vaikea lahtea pois. Nama paatokset ovat aina hankalia, silla olipa sitten missa vaan aina on ikava jotain sielta toisesta paikasta. Suomessa on monta asiaa mista tykkaan, joitakin asioita mista en tykkaa. Samoin taalla. Balanssi kallistuu kuitenkin enemman tahan suuntaan, ja mita kauemmin taalla asuu sita enemman se tietysti niin menee.
Englanti:
Itse asuin ekaa kertaa ulkomailla 1995-1996 kun olin vuoden opiskelijavaihdossa etela-Englannissa. Se oli loistava kokemus, ja Englanti on kylla yliopistokulttuurin puolesta mahtava paikka opiskelijoille. Innostuin tieteesta ihan eri tavalla kuin mita olin aiemmin ollut (siella opiskelu ja luennot ei olleetkaan sita samaa pakkopullaa, vaan opiskelijat olivat aktiivisesti mukana), ja muutenkin sain itseluottamusta omien kykyjen suhteen. Punnan kurssi sattui viela olemaan silloin niin pohjamudissa, etta pienella apurahalla ja opintotuella pystyi matkustelemaan eri kaupungeissa ja tekemaan vaikka mita. Toista kertaa olin Englannissa vuoden (2001-2002) kun menin sinne yliopistoon opettamaan. Tykkasin maasta edelleenkin, mutta silla kertaa huomasin vahan erilaisia asioita. Autolla ajaminen oli aika tuskaa kun Lontoon ymparilla on jarkyttavat ruuhkat aina, tyokulttuuri oli vahan kaavamaista ja hierarkista, talot heikosti rakennettuja (joku jo mainitsikin se etta pyykkia saa kuivattaa 3 paivaa ja sitten sen saa pesta uudelleen kun alkaa homehtua) ja muita sellaisia pienia kiusoja. Palkkataso ei ole ehka riittavan hyva kovaan hinta/vuokratasoon nahden (ainakaan etelassa ja Lontoossa) Mutta kaiken kaikkiaan, tykkaan Englannista kovasti. Jos on kiinnostunut esim. historiasta niin Englanti on ihan ykkospaikka, siella on niin paljon nakemista ettei koskaan tule aika pitkaksi. Tai jos tykkaa vaeltelusta, niin polkuja lahtee joka paikasta ja aina loytyy pubi missa voi pysahtya lounaalle ja lepaamaan. Englantilaiset ovat perusmukavaa ja kohteliasta sakkia, mutta hyviksi ystaviksi niiden kanssa ei niin helposti paasekaan. Skotit olivat parempia siina suhteessa :thumbs: Ja millaista oli arki Englannissa? Toita tehtiin 9-17 (tai 18 jos oli luentoja myohempaan), teehetki oli kello 11 ja teeta juodaan muutenkin koko ajan, pubissa istutaan paljon (vanhat mummutkin), jalkapalloa katsotaan tietysti ja siita puhutaan. Ihan tavallista arkea muuten
Saksa:
Asuin etela-Saksassa 6 kuukautta vuonna 1997 kun olin siella tyoharjoittelussa. Puhun sujuvaa Saksaa ja minulla oli aluella jo ennestaan ystavia, joten sinne oli aika helppo sopeutua. Saksa on kaunis maa, kaikki toimii, on siistia, elintaso on hyva ja tyomahdollisuudet ovat siella erittain hyvat (etenkin jos on koulutusta). Tyopaivat eivat olleet liian pitkia ja palkka oli ihan hyva. Huonoina puolina olivat mm. byrokratia (jonka hampaissa sai taistella vaikka puhuikin hyvaa saksaa...), tyopaikkojen vanhanaikainen hierarkia ja saksalaisten valilla rasittavaksi kayva jaykka (ja vahan huumorintajuton) asenne asioita kohtaan. Mutta kun ei hermostu siita etta joskus saksalaisilla on tapana tietaa kaikki muita paremmin, niin siella parjaa ihan hyvin. Saksaa on kylla syyta osata, silla varsinkaan keski-ikaiset eivat meinaa ruveta englantia edes yrittamaan. Viikonloppumatkailun kannalta etela-Saksa on aivan upea paikka asua, mihin vaan paasee nopeasti. Arki Saksassa (ainakin minun osaltani) oli aika tavallista. Tyopaiva alkoi 7.30 ja paattyi kello 16, lounasta syotiin tyopaikan kanttiinissa. Ruoka oli raskasta ja hyvin lihapitoista. Viikonloput vietetaan perheen kanssa, aamuisin haetaan tuoreita sampylopita laheisesta leipomosta (niita on joka kulmalla). Kesalla oli joka viikonloppu joku kylajuhla missa kaytiin kaantymassa. Ja oluttuvissa tietenkin pitaa istua iltaa.
Kanada:
Asuin Torontossa vuoden 2005-2006 kun olin siella toissa nykyisen firman Kanadan konttorissa (odottelin tyolupaa Jenkkeihin). Asuinpaikka oli ihan Toronton keskustassa, ikkunasta nakyi pilvenpiirtajia ja Ontario jarvi. Toronto on taysin englanninkielinen joten siella tuli hyvin juttuun ihmisten kanssa. Toisalta myos tosi monikulttuurinen, ja siksi tuntuikin etta eri kaupunginosat ovat ihan omia kaupunkejaan. Toita Kanadassa tehdaan kovasti, tyot alkoi aamulla 9 maissa ja paivat saattoivat venya pitkiksi. Palkkataso oli hyva (talla koulutuksella samantasoisesta tyosta olisin saanut Suomessa puolet Kanadan palkkatasosta), mutta verotus on aika kova myoskin. Asuminen oli minusta melko edullista siihen nahden etta talossa oli kaikki mahdolliset palvelut, punttisali, uima-altaat, elokuvateatteri, biljardihuone, golfsimulaattori jne. Tuollaisia suuria kerrostaloja sinne rakennetaan ihan alyttomasti, ja osittain sen takia Toronton ruuhkat alkavat olla ihan jarkyttavia. Tyokulttuuri oli modernia ja ainakin meidan firmassa ei lainkaan hierarkista. Sain nuoremmista tyokavereista paljon ystavia, ja myos perheet olivat osa tyoyhteisoa.
Kanadaan oli helppo sopeutua, ehka siksi kun siella on niin paljon englantilaista vaikutetetta. Siella on myos toimiva julkinen liikenne ja hyvat julkiset palvelut. Kesalla on kuumaa ja talvella voi olla tosi kylma, ja siksi iso osa Torontoa onkin maan alla. Vaikka Torontossa oli paljon hyvaa, en kuitenkana olisi halunnut jaada sinne asumaan. Jotenkin se tuntui suurelta kaupungilta jolla ei oikein ollut mitaan erikoista imagoa. Ja vaikka jotkut alueet olivat kivoja, kaupunki oli jotenkin hajanainen ja siita puuttui jatkuvuutta. Ehka muilla on ollut toisenlaisia ajatuksia?
Kanadaan menosta viela sen verran, etta sinne saa tyoluvan aika helposti jos on koulutusta ja kielitaitoa (niilla on pistesysteemi). Mutta muuten voi olla vahan hankalampaa.
USA:
Olen ollut taalla yhteensa kohta 4 vuotta, yhteensa neljalla eri reissulla (ja asun nyt pysyvasti). Ekaa kertaa kavin 6 kuukautta vuonna 2000, vuoden verran 2003-2004, 10 kuukautta v. 2005 ja muutin lopullisesti tanne vuosi sitten. Kaksi ekaa kertaa olin akateemisena vierailijana yliopistossa, kolmannen kerran toissa yliopistossa ja nyt toissa yksityisella sektorilla. Tasta kai voi paatella etta tykkaan taalla asua
Yliopistoelama ja todella korkea akateeminen (tutkimuksen ja opetuksen) taso minut sai ensin innostumaan, ja muutenkin olen tykannyt siita millaista elamaa taalla eletaan ja millainen asenne ihmisilla on. Tyomahdollisuudet koulutetuille ihmisille on taalla loistavat, ja tyokulttuuri on moderni (ei hierarkiaa tai byrokratiaa). Palkat ovat erittain hyvat (viela aika paljon paremmat kuin Kanadassa) ja verot matalat. Asuminen ei ole halpaa, mutta muuten hintataso on edullinen (esim. autot). Kovaa tyota ja omaa ajattelua arvostetaan, ja siita saa paljon myonteista palautetta, mika taas innostaa yrittamaan lisaa.Arki on taallakin ihan normaalia. Tyot alkaa kello 9 ja tyypillisesti loppuu kello 18 (paitsi silloin kuin tulee kiireinen kausi, silloin tehdaan niin myohaan kuin menee...). Kahvia juodaan hulluna, isoista kupeista. Lounasta syodaan yleensa oman poydan aaressa, joskus on lounasseminaareja tai mennaan yhdessa lounaalle. Yritys jarjestaa paljon kaikkia yhteisia menoja. Treenamassa kaydaan viereisella salilla, ja kotona on myos pieni sali. Ostoksille ennattaa viikonloppuna, ja tyypillisesti silloin ajetaan isoon ostoskeskukseen. Ruokakaupat on myos tosi isoja, ja taalla on aika kova orgaanisen ruoan buumi menossa. Ulkona syodaan myos tosi usein. Viikonloppuna kesalla ajetaan rannikolle tai vuoristoon, yritetaan olla ulkona niin paljon kuin ehditaan. Talvella kaydaan hiihtamassa tai luistelemassa. Talvella on aika kylmaa (pakkasta ihan kunnolla), mutta onneksi talvi ei ole kovin pitka. Kesalla voi olla tosi kuumaakin (ja kosteaa...), ja kevat & syksy ovat pitkia ja kauniita. Amerikkalaiset ovat mukavaa ja rentoa sakkia, hyvia ystavia on ennattanyt kertya paljon. Taalla on myos paljon ihmisia vahan joka maasta, ja kansainvalinen meininki helpottaa sopeutumista.
Varoituksen sana USAsta - taalla on suuret erot eri alueitten valilla siina millaisia ihmiset ovat ja millaista niissa paikoissa elaminen on. Eli itarannikko on kokonaan toinen maailma kuin syva etela tai lansirannikko. Minun nakemykseni ovat suurelta osin itarannikolta... Taman johdosta sitten hyvana puolena on se, etta kotimaan matkailu on Jenkeissa hieno kokemus - taalta loytaa melkein mita vaan, ja aina uusia yllatyksia ja upeita maisemia.
Tassapa oli vahan vertailua eri maista missa on tullut asuttua. En usko etta olen palaamassa Suomeen, mutta eihan siita koskaan tieda. Olen naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja vaikka Suomessa on kiva lomailla kesalla (ja ystavia on valilla kauhea ikava), taalla on kuitenkin niin monta asiaa hyvin (meille molemmille) etta olisi vaikea lahtea pois. Nama paatokset ovat aina hankalia, silla olipa sitten missa vaan aina on ikava jotain sielta toisesta paikasta. Suomessa on monta asiaa mista tykkaan, joitakin asioita mista en tykkaa. Samoin taalla. Balanssi kallistuu kuitenkin enemman tahan suuntaan, ja mita kauemmin taalla asuu sita enemman se tietysti niin menee.
- Liittynyt
- 24.1.2003
- Viestejä
- 340
Olen nyt Kanadaan suuntaamassa, mutta saman firman sisällä. Työluvan saa kyllä helposti työntekijän näkökulmasta, mutta mun työnantajalla oli aika isoja vaikeuksia saada työmarkkinalausunto siitä, että työtehtävään ei löydy kanadalaista hakijaa. Kun työmarkkinat näyttivät vihreää valoa (~4kk siinä meni), niin sitten voi odotella pari kuukautta työlupaa.
Ja Toronto on aivan oma maailmansa. Kävin parin viikon tutustumiskynnillä Calgaryssä ja lensin sinne Toronton kautta. Noi kaksi kaupunkia on aivan erilaisia, tai ainakin mun mielestä. Calgary on kyllä kasvamassa holtittoman isoksi. Kanukitkin sanoo, että Toronto on ihan eri asia kuin muut kaupungit. Mitä oon infopakettia lueskellut, niin asuminen on halvempaa, palkat selkeästi Suomea korkeammat (raksajätkä tienaa länsi-Kanadassa keskimäärin 28$/h ja ekonomien palkat pyörii kuudessa numerossa), noin yleisesti ottaen taloudellisesti pitäisi olla huomattavasti helpompaa kuin Suomessa.
Muuten mulla onkin kokemusta pidemmältä ajalta vain Hollannista ja Rotterdamin lähistöstä. Hollanti on mulle ihan ykköspaikka vaikka sielläkin niitä miinuksia on. Lähinnä mamujen holtittoman suuri määrä varsinkin Rotterdamissa häiritsee ja siksi muutinkin 10km kaupungista ulos pienemmälle paikkakunnalle. Ostostelu, yökerhot/clubit, liikkuminen (fillarilla ja julkisilla), matkustelu, parempi elintaso, yms. on ollu mulle ihan selkeitä plussia. Jos pieni hällä väliä meininki haittaa, olet kontrollifriikki tms. niin Hollanti ja varsinkin etelä-Hollanti saattaa olla huono asuinpaikka. Hollannissa pitää osata ottaa rennosti, mutta myös mun ja kaveripiirin kokemusten mukaan joutuu tekemään töitäkin ihan kunnolla.
Suomeen en varmaan ole pysyvästi muuttamassa ihan heti. Kanadassa vierähtää 1-2 vuotta ja sitten palaillaan vaimon kanssa Hollantiin. Periaatteessa olisi kiva kasvattaa lapset Suomessa, mutta jopa lapsille on parempia paikkoja. Kotikielinä on suomi ja englanti, niin haluaisin koulu ja/tai kaveripiirin kieleksi jonkin kolmannen kielen. Ollaan me katseltu työpaikkoja Suomestakin, mutta yksikään paikka ei ole vielä tarjonnut sellaista palkkaa millä viitsisi asiaa ajatella.
- Liittynyt
- 27.11.2006
- Viestejä
- 711
No joo, tietty jos asuu kauan. Sithän ne on tietenkin verottanut viunan aivan saatanan rankasti, koska vastaavia viron-reissuja ei voi tehä.
Aina ku Islannista haluu lomille niin aina pitää lähtee lentäen. Tosin ainahan Grönlantiin pääsee 1½ tunnissa:thumbs:
- Liittynyt
- 21.11.2005
- Viestejä
- 559
Jenkeissä on tosiaan paljon kaikenlaista nähtävää luonnonystävälle. Minua kiinnostaisi sekä itä-, että länsirannikko. Kävin vajaa vuos sitten länsirannikolla ja esim. Yosemiten kansallispuisto teki suuren vaikutuksen. Jenkeissä on paljon hyvää.
- Liittynyt
- 20.7.2004
- Viestejä
- 483
- Ikä
- 42
Asustelen tällä hetkellä Hampurissa, joka on nyt kolmas kaupunkini Saksassa. Sijainnin puolesta se ei ole yhtä hyvä kuin tuo Etelä-Saksa, mutta ilmapiiriltään se on mielestäni mukavan Skandinaavinen ja kansainvälinen. Viimeiset pari viikkoa olen ollut töissä.
Aika paljon omia huomioitani onkin jo tullut esille tässä ketjussa. Oikeastaan kaikki, ehkä kännykkä- ja sähkölaskut pois lukien, on halvempaa. Verotus sen sijaan on noussut viimeisten 20 vuoden aikana sen verran reippaasti, että ainakin Hampurissa nettopalkat ovat aluksi vain hieman Helsingin tasoa korkeammat (Tämä siis niille, jotka kuvittelevat heti alkuun nettoavansa 3000-4000 euroa, ei onnistu, tietty investointipankkiirit ja jotkut huippuarvosanoin valmistuneet juristit pois lukien). Palkkojen nousu taitaa olla sitten vuosien mittaan jyrkempää. Alueelliset erot ovat kohtalaisen suuria, Frankfurtin ja Münchenin seuduilla maksetaan sitten enemmän. Työilmapiiristä sen verran, että meillä se on ainakin todella rento ja tohtorismiehet mukaan lukien kaikkia sinutellaan. Muutenkin porukka on nuorta ja huumori sekä kielenkäyttö ehkä jopa epäsaksalaisen härskiä. Tämä lienee kuitenkin poikkeavaa. Työpäivät on ollut siinä 8-9 h + tunnin ruokatunti. En ole juuri aloittaneena ottanut sen suhteen liiemmin vapauksia, mutta myös tämän suhteen ollaan joustavia, kunhan hommat tulee tehtyä. Tämä on kuitenkin rahoitusalalla yleisesti ottaen keskimääräistä vähemmän.
Inskan sanoin vanhemmat Güntsit ei tosiaan juuri englantia juttele, mutta koska itse puhun sujuvaa saksaa, tämä ei juuri häiritse. Mielestäni suomalaiset usein yliarvioivat englannin kaikkivoipaisuutta ja vastaavasti tuhahtelevat liian herkästi englantia osaamattomille (tämä ei siis ollut Inskalle, vaan yleisenä huomiona). Ihan jokainen ihminen osaa ilmaista itseään paremmin äidinkielellään ja muutenkin mistä tahansa maasta saa paljon enemmän irti, kun osaa sen maan kieltä.
Jos en asuisi Saksassa, niin asuisin varmaan sitten jossain muualla ulkomailla, mutta ainakaan pysyvästi en kuitenkaan länsimaisen sivistyksen ulkopuolella. Arvostan sitä liikaa. Minulla ei ole mitään Suomea vastaan ja vierailenkin siellä mielelläni. Eniten kaipaan ehdottomasti luontoa, etenkin saaristoa, ja kieltä. Verbaalisena ihmisenä ottaa juuri se päähän, että kaiken maailman tusinagüntheritkin pystyy leikittelemään sanoilla paremmin kuin minä - toistaiseksi. Jonkin verran häiritsee myös saksalaisten tapa keskustella joka saatanan asia puhki ennen kuin voidaan tehdä mitään. Suomessa voi sentään käskyttää tai vastaavasti vaan tehdä. Veikkaisin, että Aatun perintö näyttelee edelleen suurta roolia tuossa autoritäärisen komentamisen kaihtamisessa. Ystäviä ja perhettä on sikäli turha mainita, että ne ovat varmasti kaikille tärkeitä, oli sitten mistä tahansa kotoisin.
Euroopassa, Britit pois lukien, kismittää ehkä eniten tuon amyn mainitseman menestykseen kannustamisen puute. Täällä Saksassa monet ovat ihan yhtä perkeleen kommunistisia kuin Suomessa ja ay-liikkeellä on paljon valtaa. Meikäläisen elintaso on ihan hyvä, mutta olisi ihan kiva, jos sitä ei tietyissä piireissä tarvitsisi piilotella tai pyydellä anteeksi. No, näitä ihmisiä voi aina vältellä.
The Freak mainitsi tuntevansa olonsa ennen kaikkea eurooppalaiseksi. Ehkä Japanissa näin onkin, mutta itse Euroopassa pysytelleenä en millään pysty sanomaan noin. Suomalaisuutta ei vaan saa pois meikäläisestä millään.
Widowmakerille en kyllä "En ole rasisti..." -ketjun kirjoitusten perusteella suosittelisi Berliiniä...
Mietteitäni paikallisesta salikulttuurista voi lueskella sieltä treenipuolen ketjusta, jonka nimeä en nyt muista. Yleisesti ottaen se on valovuosia Suomen vastaavasta jäljessä, mutta tämänhetkinen salini on kyllä todella hyvä.
Kaiken kaikkiaan elämä ei Saksassa ei arjen osalta juuri eroa Suomen vastaavasta, mitä nyt ostovoimaa on hieman enemmän. Jos ei osaa kieltä, niin tilanne on ymmärrettävästi eri.
Aika paljon omia huomioitani onkin jo tullut esille tässä ketjussa. Oikeastaan kaikki, ehkä kännykkä- ja sähkölaskut pois lukien, on halvempaa. Verotus sen sijaan on noussut viimeisten 20 vuoden aikana sen verran reippaasti, että ainakin Hampurissa nettopalkat ovat aluksi vain hieman Helsingin tasoa korkeammat (Tämä siis niille, jotka kuvittelevat heti alkuun nettoavansa 3000-4000 euroa, ei onnistu, tietty investointipankkiirit ja jotkut huippuarvosanoin valmistuneet juristit pois lukien). Palkkojen nousu taitaa olla sitten vuosien mittaan jyrkempää. Alueelliset erot ovat kohtalaisen suuria, Frankfurtin ja Münchenin seuduilla maksetaan sitten enemmän. Työilmapiiristä sen verran, että meillä se on ainakin todella rento ja tohtorismiehet mukaan lukien kaikkia sinutellaan. Muutenkin porukka on nuorta ja huumori sekä kielenkäyttö ehkä jopa epäsaksalaisen härskiä. Tämä lienee kuitenkin poikkeavaa. Työpäivät on ollut siinä 8-9 h + tunnin ruokatunti. En ole juuri aloittaneena ottanut sen suhteen liiemmin vapauksia, mutta myös tämän suhteen ollaan joustavia, kunhan hommat tulee tehtyä. Tämä on kuitenkin rahoitusalalla yleisesti ottaen keskimääräistä vähemmän.
Inskan sanoin vanhemmat Güntsit ei tosiaan juuri englantia juttele, mutta koska itse puhun sujuvaa saksaa, tämä ei juuri häiritse. Mielestäni suomalaiset usein yliarvioivat englannin kaikkivoipaisuutta ja vastaavasti tuhahtelevat liian herkästi englantia osaamattomille (tämä ei siis ollut Inskalle, vaan yleisenä huomiona). Ihan jokainen ihminen osaa ilmaista itseään paremmin äidinkielellään ja muutenkin mistä tahansa maasta saa paljon enemmän irti, kun osaa sen maan kieltä.
Jos en asuisi Saksassa, niin asuisin varmaan sitten jossain muualla ulkomailla, mutta ainakaan pysyvästi en kuitenkaan länsimaisen sivistyksen ulkopuolella. Arvostan sitä liikaa. Minulla ei ole mitään Suomea vastaan ja vierailenkin siellä mielelläni. Eniten kaipaan ehdottomasti luontoa, etenkin saaristoa, ja kieltä. Verbaalisena ihmisenä ottaa juuri se päähän, että kaiken maailman tusinagüntheritkin pystyy leikittelemään sanoilla paremmin kuin minä - toistaiseksi. Jonkin verran häiritsee myös saksalaisten tapa keskustella joka saatanan asia puhki ennen kuin voidaan tehdä mitään. Suomessa voi sentään käskyttää tai vastaavasti vaan tehdä. Veikkaisin, että Aatun perintö näyttelee edelleen suurta roolia tuossa autoritäärisen komentamisen kaihtamisessa. Ystäviä ja perhettä on sikäli turha mainita, että ne ovat varmasti kaikille tärkeitä, oli sitten mistä tahansa kotoisin.
Euroopassa, Britit pois lukien, kismittää ehkä eniten tuon amyn mainitseman menestykseen kannustamisen puute. Täällä Saksassa monet ovat ihan yhtä perkeleen kommunistisia kuin Suomessa ja ay-liikkeellä on paljon valtaa. Meikäläisen elintaso on ihan hyvä, mutta olisi ihan kiva, jos sitä ei tietyissä piireissä tarvitsisi piilotella tai pyydellä anteeksi. No, näitä ihmisiä voi aina vältellä.
The Freak mainitsi tuntevansa olonsa ennen kaikkea eurooppalaiseksi. Ehkä Japanissa näin onkin, mutta itse Euroopassa pysytelleenä en millään pysty sanomaan noin. Suomalaisuutta ei vaan saa pois meikäläisestä millään.
Widowmakerille en kyllä "En ole rasisti..." -ketjun kirjoitusten perusteella suosittelisi Berliiniä...
Mietteitäni paikallisesta salikulttuurista voi lueskella sieltä treenipuolen ketjusta, jonka nimeä en nyt muista. Yleisesti ottaen se on valovuosia Suomen vastaavasta jäljessä, mutta tämänhetkinen salini on kyllä todella hyvä.
Kaiken kaikkiaan elämä ei Saksassa ei arjen osalta juuri eroa Suomen vastaavasta, mitä nyt ostovoimaa on hieman enemmän. Jos ei osaa kieltä, niin tilanne on ymmärrettävästi eri.
- Liittynyt
- 20.5.2006
- Viestejä
- 3 349
No, onhan Berliinissä sekin hyvää, että turkkilaiset ym. urpot asuu siellä omilla asuinalueillaan. Sen tiedän että niitä on siellä kyllä ihan helvetisti liikaa.
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Pulla avautui toisessa threadissa mielestäni osuen myös tämän threadin aiheeseen:
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=1697560&postcount=31
:lol2:
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=1697560&postcount=31
:lol2:
- Liittynyt
- 28.1.2007
- Viestejä
- 338
:lol2::lol2:
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/talous.shtml/arkistot/talous/2007/10/567594
Tämä on se pointti mitä taannoin hain kun asiasta keskusteltiin. Kotitalouksien ostovoimasta kulutusveroihin menee noin viidesosa. 20%! Aateltkaa bruttoliksasta menee veroja n 35% jonka jälkeen napataan vielä 20% pois.
Kulutuksen verottaminen on just fiksua ja noi kohteet täysin oikeita. Verotusta joutaisi enemmänkin siirtää palkkaverotuksesta kulutusverotukseen. Tällöin ihmisille jäisi työstä enempi rahaa kätöseen, mutta pitäisi tarkemmin katsoa, mihin sen pistää, eli just järkevää menoa.
Joka paikasta verotusta ei voi pienentää, joten kumpi on parempi kohde: elämälle ei-välttämättömien tai jopa haitallisten hyödykkeiden verotus vai työn verotus?
Ostovoimasta iso osa muodostuu myös siitä, mihin sen rahansa tärvää. Multa ei ihan hirveesti heru sympatiaa semmoisille, jotka hassaavat esim. 200€/kk tupakkaan (jos tupakka maksaa 4€/aski, niin se ei ole kuin 50 askia kuussa), 200€/kk alkoholiin (ei yhtään harvinainen summa nykyään) ja 600€/kk autoon, jota eivät välttämättä tarvitsisi (tod.näk. pärjäisivät hienosti autolla, jonka kokonaiskustannukset olisivat vaikkapa 400-500€/kk, ehkä jopa kokonaan ilman) ja SILTI kehtaavat kitistä, kun raha ei riitä mihinkään ja voi prkl, kun kaikki maksaa niin kauheesti ja verotus on niin korkeeta. Peiliinkin voisi joskus katsoa, eikä aina syyttää esim. rahan riittämättömyydestä kaikkia muita ja valtiota.
Hmmmm, olisikohan tässä aihetta omaksi ketjukseen? Otsikoksi vaikkapa "Verottaako työtä vai kulutusta?" tai joku vastaava.
Joka paikasta verotusta ei voi pienentää, joten kumpi on parempi kohde: elämälle ei-välttämättömien tai jopa haitallisten hyödykkeiden verotus vai työn verotus?
Ostovoimasta iso osa muodostuu myös siitä, mihin sen rahansa tärvää. Multa ei ihan hirveesti heru sympatiaa semmoisille, jotka hassaavat esim. 200€/kk tupakkaan (jos tupakka maksaa 4€/aski, niin se ei ole kuin 50 askia kuussa), 200€/kk alkoholiin (ei yhtään harvinainen summa nykyään) ja 600€/kk autoon, jota eivät välttämättä tarvitsisi (tod.näk. pärjäisivät hienosti autolla, jonka kokonaiskustannukset olisivat vaikkapa 400-500€/kk, ehkä jopa kokonaan ilman) ja SILTI kehtaavat kitistä, kun raha ei riitä mihinkään ja voi prkl, kun kaikki maksaa niin kauheesti ja verotus on niin korkeeta. Peiliinkin voisi joskus katsoa, eikä aina syyttää esim. rahan riittämättömyydestä kaikkia muita ja valtiota.
Hmmmm, olisikohan tässä aihetta omaksi ketjukseen? Otsikoksi vaikkapa "Verottaako työtä vai kulutusta?" tai joku vastaava.
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Se on kyllä totta, viina ja tupakka voisi saada jonkun 500% veron. Tuolla saisi sitten katettua niiden haittavaikutuksiakin hyvin.
Autojen vero pitäisi porrastaa siten että uudesta autosta ei makseta veroja lainkaan ja vuoden päästä siitä sitten maksetaankin joku (suuri) käyttövero joka kallistuu vuosittain.
Tulipa tuossa sitten yksi elävä todiste eilen Suomen "hyvästä" terveydenhuollosta ja kuinka täällä huolehditaan työtätekevistä ihmisistä. Tuttava sai ammattitaudin mutta terveystalon (tjsp) kuukausia kestäneiden tutkimusten tuloksena tuota ei luokiteltu kuitenkaan ammattitaudiksi, hän ("vanha" mies) sai ehdotuksen että voithan sitten lopettaa yrityksesi ja alkaa tekemään jotain muuta työtä. Kyseessä on siis ilmiselvä ammattitauti joka ilmennyt pikkuhiljaa ja ikänsä toiminut yrittäjänä.
Kyllä täällä näitä sosiaalipummeja, pakolaisia ja työttömiä hyysätään mutta kaveri kuka on maksanut veroja tähän paskamaahan varmasti enemmän vuosittain kuin 10 normaali-kansalaista tienaa bruttona vuodessa yhteensä, ei saa sitten minkäänlaista apua tältä yhteiskunnalta. Ja nyt on oikeasti taustat kunnolla tiedossa minullakin, joten paskapuhetta tai arvailua tämä ei ole. :curs:
Autojen vero pitäisi porrastaa siten että uudesta autosta ei makseta veroja lainkaan ja vuoden päästä siitä sitten maksetaankin joku (suuri) käyttövero joka kallistuu vuosittain.
Tulipa tuossa sitten yksi elävä todiste eilen Suomen "hyvästä" terveydenhuollosta ja kuinka täällä huolehditaan työtätekevistä ihmisistä. Tuttava sai ammattitaudin mutta terveystalon (tjsp) kuukausia kestäneiden tutkimusten tuloksena tuota ei luokiteltu kuitenkaan ammattitaudiksi, hän ("vanha" mies) sai ehdotuksen että voithan sitten lopettaa yrityksesi ja alkaa tekemään jotain muuta työtä. Kyseessä on siis ilmiselvä ammattitauti joka ilmennyt pikkuhiljaa ja ikänsä toiminut yrittäjänä.
Kyllä täällä näitä sosiaalipummeja, pakolaisia ja työttömiä hyysätään mutta kaveri kuka on maksanut veroja tähän paskamaahan varmasti enemmän vuosittain kuin 10 normaali-kansalaista tienaa bruttona vuodessa yhteensä, ei saa sitten minkäänlaista apua tältä yhteiskunnalta. Ja nyt on oikeasti taustat kunnolla tiedossa minullakin, joten paskapuhetta tai arvailua tämä ei ole. :curs:
limp duck
Banned
- Liittynyt
- 22.5.2007
- Viestejä
- 1 241
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Onko sinulla joku sairaus, nimeltä Thaimaa? Mistä helvetistä sä nyt tohonkin juttuun löysit viittauksen Thaimaahan?jep tämä on tosi ikävää:curs:
ps. mutta onneksi thaimaan paikallisilla on kaikki hyvin
Tuttavani sairastui vakavasti ja alat vittuilemaan Thaimaasta? Miksi?
- Liittynyt
- 9.5.2003
- Viestejä
- 1 069
- Liittynyt
- 7.5.2005
- Viestejä
- 2 881
- Ikä
- 41
Jälleen olen eri mieltä. Se on helppo lynkata Suomen terveyssysteemiä, jos on kokemusta vain siitä. Saakaapa ammattitauti, äidin selkäleikkaus, mitä ikinä vaikkapa Suomen ulkopuolella. Monessa tapauksessa voin taata, että tulee vaikeuksia. Vaikeampia sellaisia kuin Suomessa. Niinkin lähellä kuin Hollannissa, Euroopan sisällä, meni asiat huonoksi. Lähimmässä sairaalassa ei ollut tilaa - ramppasin junalla pitkiä matkoja monta kertaa viikossa. Mihinkään lääkärille en päässyt, kun kaikki olivat yksityisiä enkä ollut vuosia aiemmin kirjautunut. Mitään testejä ei voitu ottaa muuta kuin yksi kerrallaan, ja venata aina tulosta ennenkuin seuraava otettiin. Tässä menetettiin aivan pirusti aikaa. Lopulta tilanne huononi, enkä saanut hätäaikaa muuta kuin kahden viikon päähän. Siis hätäaikaa.
Suomessa sellaisen saa heti. Hoitoa saa heti, kaikki testit otetaan kerralla. Leikkausjonot ovat pitkät - mutta missä ne eivät ole pitkät? Yksityisellä puolella asiat on eri tolalla varmasti jokaisessa maassa, mutta jonoja kyllä löytyy kaikkialta. Briteissä on hauska systeemi, missä tupakoitsijat työnnetään jonon häntäpäähän. Kai se on sinänsä oikeutettua, mutta kuitenkin jonojen ollessa hyvin pitkät, tsänssit on lähellä nollaa. Varallisuustilanne määrää kuitenkin leikkausjonojen nopeuden oli kyseessä mikä maa tahansa.
Jos mun pitää omakohtaisen kokemuksen perusteella valita sairaustilanteessa Suomen tai jonkun muun maan terveyspalvelun väliltä, valitsen Suomen. Ja olenkin aiemmissa tilanteissa lentänyt Suomeen hoitamaan nämä asiat, aina kun vain mahdollista. Tämä nyt on graafista, mutta pariin otteeseen olen joutunut ottamaan esim papa-näytteen ulkomailla, parissa eri maassa, missä ei ollut edes tasolla niitä jalkatukia. Hiton epämiellyttävää. Mutta tuo nyt on vielä pientä.
Mun mielestä on täysin mahdollista kehua kohdemaan oloja, ilman Suomen olojen lynkkaamista. Leikkausjonot on pitkät ihan kaikkialla, julkisissa laitoksissa. Siitä ei pääse mihinkään.
Suomessa sellaisen saa heti. Hoitoa saa heti, kaikki testit otetaan kerralla. Leikkausjonot ovat pitkät - mutta missä ne eivät ole pitkät? Yksityisellä puolella asiat on eri tolalla varmasti jokaisessa maassa, mutta jonoja kyllä löytyy kaikkialta. Briteissä on hauska systeemi, missä tupakoitsijat työnnetään jonon häntäpäähän. Kai se on sinänsä oikeutettua, mutta kuitenkin jonojen ollessa hyvin pitkät, tsänssit on lähellä nollaa. Varallisuustilanne määrää kuitenkin leikkausjonojen nopeuden oli kyseessä mikä maa tahansa.
Jos mun pitää omakohtaisen kokemuksen perusteella valita sairaustilanteessa Suomen tai jonkun muun maan terveyspalvelun väliltä, valitsen Suomen. Ja olenkin aiemmissa tilanteissa lentänyt Suomeen hoitamaan nämä asiat, aina kun vain mahdollista. Tämä nyt on graafista, mutta pariin otteeseen olen joutunut ottamaan esim papa-näytteen ulkomailla, parissa eri maassa, missä ei ollut edes tasolla niitä jalkatukia. Hiton epämiellyttävää. Mutta tuo nyt on vielä pientä.
Mun mielestä on täysin mahdollista kehua kohdemaan oloja, ilman Suomen olojen lynkkaamista. Leikkausjonot on pitkät ihan kaikkialla, julkisissa laitoksissa. Siitä ei pääse mihinkään.
