Pitäisikö lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

Onneksi suomessa uskonnollisuus on kuitenkin aika hillittyä ja tämänkaltaisia tapauksia ei tapahdu. Mitä pidät esimerkiksi tämänkaltaisen voiman saannista?
http://ap.google.com/article/ALeqM5gy_FocuLcPyslOqVeaOFan8yo7eQD8VLUSO01

Aika mielenkiintoinen tapaus. Suurin osa ihmisistä nyky-yhteiskunnassa pitää varmaankin vanhempia mielisairaina. Olivatko he kenties liian uskovaisia?

Niin tuosta voi olla montaa mieltä, jokaisesta ideologiasta ja aatteesta voi löytää samanlaista fundamentalismia ja se on pahasta. Ei se että on uskovainen tarkoita sitä että lopettaisi terveen ajattelun. Et varmaankaan ole ikinä kuullut tarinaa syvästi uskovaisesta miehestä joka joutui tulvan valtaan. Tässä on lainattu tarina:

"Oli mies. Mies asusteli mukavassa 2-kerroksisessa omakotitalossaan ilmeisesti kohtuullisen lähellä jonkinlaista vesialuetta. Yhtenä päivänä alkoi tulvia.

Vesi nousi myös miehen taloa kohti. Veden eteenhän laitetaan säkkejä, ohjailemaan vesimassoja. Muutama mies tuli niitä laittamaan tämänkin miehen talon eteen ettei se peittyisi veteen. He sanoivat miehelle: "Ei tästä mitään tuu, vesi nousee ja ihan takuulla peittää sunkin talos, tule meidän kanssa turvaan." Mutta mies ei suostunut, sanoi vain että: "Ei mulla mitään hätää oo, kyllä Jumala pelastaa." Niinpä toiset lähtivät eteenpäin.

Vesi nousi. Miehen oli mentävä taloonsa ja suljettava ovi. Kohta vesi olikin jo melkein ikkunoiden tasalla, ja kai siellä alkoi lattiakin vähän kastua, muttei mitenkään vaarallisesti. Tuli miehiä veneellä, ja mies meni ikkunaan katsomaan. He pyysivät miestä veneeseen, perustellen: "muuten sä hukut tänne kun vesi vaan nousee".

No, mies kieltäytyi ja perusteli: "kyllä Jumala minut pelastaa".Vesi vain nousi. Kohta sitä oli talossa sisälläkin niin paljon että miehen piti nousta yläkertaan. Sieltä hän parvekkeelta katseli kun ympärillä alkoi käydä myrsky niin kovaa, ettei veneelläkään enää päässyt kulkemaan. Yhtäkkiä siinä yläpuolella oli helikopteri, ja sieltä laskettiin mies köydellä. Mies sanoi: "me tultiin hakemaan sua kun oot täällä myrskyn vankina, tule mukaan niin me viedään sut turvaan." Mutta miespä ei suostunut, vaan vetosi yhä siihen että "kyllä Jumala minut sitten pelastaa jos hätä tulee, minä odotan." Ei auttanut helikopterin kuin lähteä eteenpäin pelastamaan muita.

No sitten vesi vaan nousi ja nousi ja lopulta mies hukkui. Päästyään Taivaaseen hän kysyi Jumalalta: "Mikset Sinä minua pelastanut, vaikka minä niin kovasti Sinuun luotin?" Jumala vastasi: "Mutta minähän yritin,lähetin ne miehet ja veneen ja helikopterinkin, mutta sinä et ottanut minun apuani vastaan."

Sopii todella hyvin tähänkin tapaukseen!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mä vähä sohasen tästä, ku tästä on jo moni sanonu aikasemmin. Mutta sä vain jatkat tota, että luetaan niinku sitte itte halutaan ja otetaan ne itselle mieluiset kohdat. :) No tottakai niin saa tehdä ja niin ne tekevätkin. Onko se väärä tapa katsoa mailmaa, no ainakin virheellinen.

Voisin kysyä sinulta, miten määrittelet että tuollainen tapa on virheellinen? Tai mikä sinä olet sanomaan mikä on oikea tapa katsoa maailmaa? Onko näissä maailmankatsomuksissa olemassa joku auktoriteetti mikä määrää mikä on oikea tai virheelinen tapa katsoa maailmaa? Eikö tuo kuitenkin vielä ole ihan jokaisen yksilön henkilökohtainen oikeus.
 
Voisin kysyä sinulta, miten määrittelet että tuollainen tapa on virheellinen? Tai mikä sinä olet sanomaan mikä on oikea tapa katsoa maailmaa? Onko näissä maailmankatsomuksissa olemassa joku auktoriteetti mikä määrää mikä on oikea tai virheelinen tapa katsoa maailmaa? Eikö tuo kuitenkin vielä ole ihan jokaisen yksilön henkilökohtainen oikeus.

Mutta jos tiedostaa että suurin osa raamatusta on huttua niin miksi siitä pitää väkisin löytää jotain hyvää ja edelleen paikkaansapitävää jotta voi itseään pitää kristittynä?
 
Mutta jos tiedostaa että suurin osa raamatusta on huttua niin miksi siitä pitää väkisin löytää jotain hyvää ja edelleen paikkaansapitävää jotta voi itseään pitää kristittynä?

No eihän sieltä tarvitsekkaan! Ei tässä maassa kukaan pakota olemaan kristitty. Monet ihmiset kuitenkin löytävät Raamatusta paljon hyviä ohjeita ja näkemyksiä, vaikka eivät kaikkea hyväksy. Musta jokainen ihminen on ihan vapaa tulkitsemaan Raamattua ja sen tarinoita miten haluaa. En usko että kukaan normaalisti ajatteleva ihminen haluaa väkipakolla olla kristitty, jos ei koe tuota katsomustaan omakseen. Mutta en oikein käsitä tätä kaikki tai ei mitään asennetta, jos joku kokee olevansa kristitty ilman ettei allekirjoita ihan kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, niin miksei hänellä ei ole tähän oikeutta!?
 
Monet ihmiset kuitenkin löytävät Raamatusta paljon hyviä ohjeita ja näkemyksiä, vaikka eivät kaikkea hyväksy. Musta jokainen ihminen on ihan vapaa tulkitsemaan Raamattua ja sen tarinoita miten haluaa. En usko että kukaan normaalisti ajatteleva ihminen haluaa väkipakolla olla kristitty, jos ei koe tuota katsomustaan omakseen. Mutta en oikein käsitä tätä kaikki tai ei mitään asennetta, jos joku kokee olevansa kristitty ilman ettei allekirjoita ihan kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, niin miksei hänellä ei ole tähän oikeutta!?

Mutta jos palataan ketjun perimmäiseen lähtökohtaan ja mietitään tätä asetelmaa lapsen asemasta. Tällöin kun asemassa on lapsi, niin emme voi vielä puhua ns. "normaalisti" ajattelevasta ihmisestä, vaan henkisen ja älyllisen kehityksensä alkuvaiheessa olevasta persoonasta.
Aivan nuorin lapsi ei osaa kyseenalaistaa asioita, jotka itsensä lapsen silmissä korkeammat auktoriteetit hänelle kertoo (vanhemmat, opettajat jne). Tämän myötä varhaisessa kehitysvaiheessaan lapselle on suhteellisen helppoa suorittaa ns. aivopesu uskomaan jotain tiettyä asiaa ilman sen kyseenalaistamista (vrt. natsi-saksan jugend).

Näin ollen on erittäin todennäköistä, että kristinuskoon kasvatettu lapsi alkaa pitämään jumalaa ja jopa raamattua häntä määräävänä auktoriteettina (vrt. en tee pahaa, koska muuten en pääse taivaaseen).
Se, miten uskonto auktoriteettina vaikuttaa kokonaisuudessaan lapsen ajatteluun, sekä faktatiedon oppimiseen ja soveltamiseen on hyvä kysymys.

Entäpä jos hän alkaa omatoimisesti lukemaan raamattua? Sieltä kun löytyy myös sitä oudompaa rankempaa kamaa. Pitäisikö häneltä estää raamatun lukeminen ja tuputtaa oma näkemys kristinuskostaan, ettei lapsi vaan ala kivittämään muita tovereitaan.
Mitäs sitten kun asiasta tulee taas ristiriitaista tietoa papilta/opettajalta?
Taas se, miten tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen on hyvä kysymys.


Lopulta herää kysymys, että miten joku voi jättää oman lapsensa tuuliajolle niinkin vakavasti hänen psyykkiseen kehitykseensä vaikuttavaan asiaan kuin kristinusko, jos jokaisella sitä opettavalla on oma käsitys siitä?
Tästä ei tarvitse edes hakea hirveän kaukaa esimerkkiä, kun löytyy yksi sinällään ajankohtainenkin. Nimittäin naispappeus. Suurin osa miespapeista ei käsittääkseni Suomessa hyväksyisi naispappeutta. Itse en ainakaan haluaisi, että lastani saattaisi opettaa ihminen (~kirkon sosiaalisien aktiviteettien toiminta), joka edistää naisten epätasa-arvoutta ja saisi tämän ideologian juurrutettua lapseni ajatteluun.
 
Ei pitäisi.

Jos mulla joskus on lapsia, eivät he kuulu kirkkoon, heitä ei kasteta, eivätkä he mene yhdellekään uskonnon oppitunnille, eivätkä koulun kirkkotilaisuuksiin, eivätkä mene myöskään rahan takia rippileirille, kuten itse tein. :D :nolo: Jos sitten asioita mietittyään ja opiskeltuaan ovat aikuisena sitä mieltä, että jokin uskonto sopii heille hienosti, niin ovat vapaita tekemään oman päätöksensä ja elämään omaa elämäänsä, myös uskonnon osalta. Mutta lapsena ja nuorena ollessaan pidän huolen, että uskontoa on elämässään mahdollisimman vähän.

Lisäksi pidän huolen, että kotona heille iskostetaan hyvin maallinen ja tieteeseen perustuva maailmankuva ja siitä huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta vahva moraali, eli korostetaan rauhanomaista, työteliästä ja rehellistä elämää. Ei pidä toimia oikein, rehellisesti ja rauhanomaisesti siksi, että joku kosmologismystinen taikauskoon perustuva maailmankuva tai jumala niin muka ihmisen kirjoittamien tekstien mukaan käskee, vaan siksi, että niin pärjää elämässä paremmin, elää laadukkaammin, on parempi fiilis jne.

Kumminkin aion myös pitää huolen, että mahdolliset lapseni saavat riittävän laajan oppimäärän uskontojen historian suhteen ja siitä, miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan, myös siis myönteiset vaikutukset, ei pelkästään niitä iänikuisia sotajuttuja. Se on tärkeää yleissivistyksen kannalta.

Ihan turha sitten kenenkään kitistä, että "Kai äidilläkin on em. asioihin sananvaltaa...", koska olen onneksi jo saanut vaimon, joka on näistä asioista samaa mieltä kanssani.

Joskus on tavallaan harmittanutkin tämmöinen läpeensä ateistinen polla. Joskus olisi kiva kuulua tiukasti johonkin yhteisöön. Mitä olen lukenut ja nähnyt, niin esim. körttiläisyys sopisi mulle hienosti, siis ulkonäkö- ja maallisiin asioihin liittyvien juttujen puolesta. Samoin jotkut islamin uskon piirteet. Mutta kun siellä on sitten ytimenä se usko jumalasta, enkeleistä, demoneista, taivaasta, helvetistä ja muusta vastaavasta taikauskoisesta paskasta, niin ei käy. Sitä jokaisen uskonnon lasten satuja muistuttavaa höpöhöpömytologiaa ei vaan kykene omaksumaan, eli siis uskomaan. Eli en siis kykene olemaan uskovainen. Jotta oikeastaan aika harvoin ja miedosti harmittaa tää läpeensä ateistinen maailmankuvani. :) Tuskin vahvasti uskovaistakaan uskonto kovin usein ahistaa tai harmittaa.
 
Ovatko saatananpalvoja ja ateisti mielestäsi sama asia?!

Ateistihan kieltää Jumalan olemassaolon. Saatanaan taas ei käsittääkseni voi uskoa uskomatta Jumalaankin.

Eivät ole sama asia. Puhuin siitä miten tyypit muuttuivat iän myytä sellaisiksi, jotka vain pelkän jumalan vihansa takia angstaavat tällä tavalla vaikkeivat usko saatanaan eivätkä jumalaan = ovat pahemman luokan teinejä eivätkä saatananpalvojia.
 
Jokainen idelogia tai aate voi olla sekopäinen, jos vain sitä katsoo oikeassa valossa. Raamatussa ja uskonnoissa on ristiriitaisuuksia tieteen ja rationaalisen ajattelun kanssa, tämän luulisi valkenevan lähestulkoon jokaiselle joka hiemankin on kiinnostunut yleistiedosta.
Voisin kysyä sinulta, miten määrittelet että tuollainen tapa on virheellinen? Tai mikä sinä olet sanomaan mikä on oikea tapa katsoa maailmaa? Onko näissä maailmankatsomuksissa olemassa joku auktoriteetti mikä määrää mikä on oikea tai virheelinen tapa katsoa maailmaa? Eikö tuo kuitenkin vielä ole ihan jokaisen yksilön henkilökohtainen oikeus.
Eikös tossa ole ihan selvä virhe. itsepetosta? Virheellisellä sitä, että vaikea uskoa maan olevan pannukakku, nykypäivän realiteeteissä.[
Ja toki saa katsoa maailmaa täten, missään vaiheessa en kieltänyt.:curs:
... No tottakai niin saa tehdä ja niin ne tekevätkin. Jos he saavat katsomuksestaan voimaa, ...
Eli tällä tarkoitin juuri sitä. Että kukin saa lukea raamattua miten haluaa ja niinhän ne tekevätkin, jotka sitä lukevat. Minäkin, jos lukisin.

Ja jokainen saa tosiaan uskoo mihinkä haluaa mielestäni, jos se ei ole vaaraksi muille ja on hyvien tapojen mukaista.
 
Mutta en oikein käsitä tätä kaikki tai ei mitään asennetta, jos joku kokee olevansa kristitty ilman ettei allekirjoita ihan kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, niin miksei hänellä ei ole tähän oikeutta!?

Jos et allekirjoita raamattua, miksi koet olevasi kristitty? Jos luet koraania, sieltäkin löytyy kelpo tarinoita johdatukseksi hengellisyyteen, mutta et silti tunne olevasi muslimi. Täytyyhän hengellisyyteen olla joku alkulähde, mistä se kumpuaa. Luultavasti sinunkin tapauksessa pätee uskonnon kulttuurisidonnaisuus. Suomessa syntyvä on syntyy kristityksi ja Iranissa syntyvä muslimiksi. Näin ollen itse uskonnon sisällöllä ei näytä olevan merkitystä, vaan hengellisyyteen johtava Jumala arvotaan syntymäpaikan mukaan.
 
Jokainen idelogia tai aate voi olla sekopäinen, jos vain sitä katsoo oikeassa valossa.
Millähän tavalla saat esimerkiksi ateismista sekopäisen? Kuten edellä on todettu, niin oikeastaan itse sana ateisti on ehkä hieman harhaanjohtava, koska ateismi on lähinnä älyllistä rehellisyyttä, joka pitäytyy tiedossa, analyyttisessä tulkinnassa, järjen käytössä ja todisteissa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisella erittäin kieroutuneella katsantokannalla saat käännettyä luonnontieteellisen maailmankatsomuksen sekopäiseksi.

Jos taas ajattelet uskontoja ja sekopäisyyttä niin kenenkään ei ymmärtääkseni tarvitse miettiä kovinkaan pitkään, kun tietyt vähemmän miellyttävät uskontojen lieveilmiöt muistuvat mieleen.


Raamatussa ja uskonnoissa on ristiriitaisuuksia tieteen ja rationaalisen ajattelun kanssa, tämän luulisi valkenevan lähestulkoon jokaiselle joka hiemankin on kiinnostunut yleistiedosta.
Juu niin on ja ongelma ei ole pelkästään tarinan ristiriitaisuus. Minä löydän huomattavia ristiriitaisuuksia myös Punahilkka -sadun ja luonnontieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Sadussa on puhuva susi, joka hotkaisi kaksi kokonaista ihmistä pureksimatta ja ihmisille ei siltikään käynyt mitään. Lopulta sitten metsästäjä halkaisi suden kirveellä ja isoäiti ja punahilkka astuivat mahasta vahingoittumattomia ulos.
Häiritseekö tämä ristiriita minua tai suurinta osaa ihmisistä? Tuskin. Miksi se ei sitten häiritse, kun kyseessä on kuitenkin luonnontieteen kanssa selkeästi ristiriitainen anekdootti? Punahilkka -satu ei häiritse, koska ei ole olemassa valtavaa ihmisjoukkoa, joilla olisi fiksaatio Punahilkka -sadun todenmukaisuudesta ja vaatisi sille erityiskohtelua ja julistusta sadun kirjaimellisesta paikkansapitävyydestä. Vaatimuksia voisi luonnollisesti tehostaa pienillä: "Kidut ikuisesti kuolemasi jälkeen, jos et usko puhuviin susiin ja punahilkka sadun totuuteen" -jutuilla.

Jos Punahilkka satu tuntuu teistä yliampuvilta niin verratkaa Raamattua Kalevalaan. Samantapaisia kansalliseepoksia ja perimätietotarinoita mutta Kalevassa ei ole mainintoja, että kirja olisi Jumalan ilmoitusta tai kirjaimellisesti totta. Harva myöskään uskoo, että kanteleen soitolla saa ketään uppoamaan suohon.


Totuus on kuitenkin se että miljoonat ihmiset saavat voimaa uskonnoista ja niiden opetuksista.
Kyllähän tämä paikkansa pitää, enkä ole missään mielessä hengellisyyttä vastaan. Ikävä totuus on, että taikauskoista saatava voima näyttää kanavoituvan väkivaltaisina ja elämää kontrolloivina piirteitä hyvin monessa kolkassa maailmassa.


Ei kaikkea tarvi järjellä selittää, ihmisillä voi olla ihanteita ja uskoa yliluonnolliseen. Jos he saavat katsomuksestaan voimaa, niin mikä toinen ihminen on sanomaan heille että tuo on väärä tapa katsoa maailmaa!?
Onko tämä oikeasti näin vaikeaa? Jos ihminen uskoo yliluonnolliseen ja vaatii toista väkivallan, sosiaalisen kontrollin tai muiden kiristyskeinojen avulla tunnustamaan ja noudattamaan samaa uskomusta niin kyllä mä sanoisin, että maailmankatsomus on melkolailla vituillaan.


Ja jotenkin ihmetyttää tämä asenne ettei voi olla oikea uskovainen, jos ei allekirjoita kaikkea mitä Raamatussa sanotaan. Ateisteilla on tapana pistää kaikki uskovaiset johonkin tiettyyn muottiin, heidän pitää muka uskoa kaikki mitä Raamatussa sanotaan tai muuten he eivät ole todellisia kristittyjä, naurettavaa! Eivät useimmat uskovaiset ole niin tyhmiä tai sivistymättömiä kuin mitä omasta mielestään "rationaaliset" ja "järkevät" ateistit kuvittelevat.
Itse kristityt ovat valinneet mitä kirjaa palvovat. Jos kirjassa selkeästi sanotaan, että teksti on ilmoitusta kaikkivoivalta, äärettömän viisalta Jumalalta ja vielä mainitaan, että käskyjä pitää totella pilkuntarkasti mitään lisäämättä tai poisjättämättä, niin onko jotenkin ateistien vika, jos he kehottavat uskovaisia sitten todellakin noudattamaan uskoaan loppuun asti jos kerran pitävät kirjaansa niin hyvänä.

Odotan mielenkiinnolla koska uskovaiset alkavat polttamaan sunnuntaisin työtätekeviä ihmisiä, avioliiton ulkopuolista seksiä harjoittavia ja muiden uskontojen tunnustajia.


Ei hengellisyys ole mikään mystinen tunne, sitä voisi ehkä kuvata sillain että on täysin sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Ja voi sitä tutkia järkiperäisesti, mutta se ei johda mihinkään.
Miksi hengellisen kokemuksen tutkiminen ei johda mihinkään? Mistä sinä sen noin varmana tiedät?


Miksi ateistit haluavat niin kiihkeästi todistaa että uskonnollisen tunteen takana on oltava jotain yliluonnollista, jotta se olisi aito kokemus?
Tämä on ymmärtääkseni uskovaisten väite, eikä suinkaan ateistien. Monissa keskusteluissa mulle on kerrottu, että heidän hengellinen kokemuksensa on yhteys Jumalaan, keskustelua Jumalan kanssa tai viestejä enkeleiltä ja asiaa ei voi kuulemma ymmärtää ennenkuin ottaa kristinuskon vastaan.

Eikö ole mielenkiintoinen katsantokanta asiaan? Todenperäisyyttä ei voi tutkia, ennenkuin uskoo siihen täysin itse. Tämä on kuin virvoitusjuomatesti, jossa on pakko arvioida virvoitusjuoma X erinomaiseksi ennenkuin on edes haistanut sitä.


Tiedätkö, ei oikeasti hengellistä ihmistä kiinnostä pätkääkään mitä tiede tai jonkun ateistin selittelyt hänen kokemuksen "aitoudesta" tai "totuudenmukaisuudesta" merkitsevät, ne ovat hänelle totta ja se riittää.
Mua häiritsee ajatus, että meillä kotosuomessa on paljon ihmisiä, jotka tuntuvat käyvän keskustelua mielenkuvitusystävänsä kanssa ja noudattavat ehkä jopa heidän neuvojaan sen sijaan, että käyttäisivät järkeään päätöksissään.
 
Ei pitäisi.

Jos mulla joskus on lapsia, eivät he kuulu kirkkoon, heitä ei kasteta, eivätkä he mene yhdellekään uskonnon oppitunnille, eivätkä koulun kirkkotilaisuuksiin, eivätkä mene myöskään rahan takia rippileirille, kuten itse tein. :D :nolo: Jos sitten asioita mietittyään ja opiskeltuaan ovat aikuisena sitä mieltä, että jokin uskonto sopii heille hienosti, niin ovat vapaita tekemään oman päätöksensä ja elämään omaa elämäänsä, myös uskonnon osalta. Mutta lapsena ja nuorena ollessaan pidän huolen, että uskontoa on elämässään mahdollisimman vähän.

Lisäksi pidän huolen, että kotona heille iskostetaan hyvin maallinen ja tieteeseen perustuva maailmankuva ja siitä huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta vahva moraali, eli korostetaan rauhanomaista, työteliästä ja rehellistä elämää. Ei pidä toimia oikein, rehellisesti ja rauhanomaisesti siksi, että joku kosmologismystinen taikauskoon perustuva maailmankuva tai jumala niin muka ihmisen kirjoittamien tekstien mukaan käskee, vaan siksi, että niin pärjää elämässä paremmin, elää laadukkaammin, on parempi fiilis jne.

Kumminkin aion myös pitää huolen, että mahdolliset lapseni saavat riittävän laajan oppimäärän uskontojen historian suhteen ja siitä, miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan, myös siis myönteiset vaikutukset, ei pelkästään niitä iänikuisia sotajuttuja. Se on tärkeää yleissivistyksen kannalta.

Ihan turha sitten kenenkään kitistä, että "Kai äidilläkin on em. asioihin sananvaltaa...", koska olen onneksi jo saanut vaimon, joka on näistä asioista samaa mieltä kanssani.

Joskus on tavallaan harmittanutkin tämmöinen läpeensä ateistinen polla. Joskus olisi kiva kuulua tiukasti johonkin yhteisöön. Mitä olen lukenut ja nähnyt, niin esim. körttiläisyys sopisi mulle hienosti, siis ulkonäkö- ja maallisiin asioihin liittyvien juttujen puolesta. Samoin jotkut islamin uskon piirteet. Mutta kun siellä on sitten ytimenä se usko jumalasta, enkeleistä, demoneista, taivaasta, helvetistä ja muusta vastaavasta taikauskoisesta paskasta, niin ei käy. Sitä jokaisen uskonnon lasten satuja muistuttavaa höpöhöpömytologiaa ei vaan kykene omaksumaan, eli siis uskomaan. Eli en siis kykene olemaan uskovainen. Jotta oikeastaan aika harvoin ja miedosti harmittaa tää läpeensä ateistinen maailmankuvani. :) Tuskin vahvasti uskovaistakaan uskonto kovin usein ahistaa tai harmittaa.
Olin vastata tähän threadiin ennen kuin se meni yleiseksi uskonnoista väittelyksi, mutta iivili kiteyttikin aika hyvin sen, mitä olisin kirjoittanut. Joskin sillä erolla, että itse lopetin uskontotunneilla käynnin yläasteelle mennessä. Olisihan se rippikoulukin voinut olla kiva kokemus, mutta mulla jo siinä vaiheessa soti sen verran elämänkatsomustani vastaan tunnustaa uskoni johonkin sellaiseen, mihin en usko. Tai oikeastaan soti jo ala-asteella - aamunavauksissa kapinoin olemalla ristimättä käsiäni yhteisrukouksen aikana, aika hurjaa... :jahas:

Vähän niinkuin iivili tuossa lopussa sanoi, onhan nuo seurakuntien järjestämät jutut varmaankin sellaisia yhteisöllisyyden tuntua tuovia tilaisuuksia ja kirkot hyvin usein tunnelmallisesti aika vaikuttavia paikkoja, etenkin hautajaisissa musiikkeineen, mutta silti - ei musta ole tapauskovaiseksi, enkä halua sellaiseksi joskus mahdollista tulevaa jälkikasvuanikaan opettaa.
 
mutta mitäs sitten teette jos lapsi sanoo että hän haluaa esim käydä uskonnontuneilla tai harrastaa jotain uskontoon liittyvää? Jos lapselta kieltää vallan kaiken uskontoon liittyvän, vasten hänen tahtoaan niin siinäpä sitä ollaan melkonen soppa keitetty.

Mutta kukaan ei varmaan tarkoittanutkaan kieltämistä vallan lapsen tahdosta riippuen?
 
mutta mitäs sitten teette jos lapsi sanoo että hän haluaa esim käydä uskonnontuneilla tai harrastaa jotain uskontoon liittyvää? Jos lapselta kieltää vallan kaiken uskontoon liittyvän, vasten hänen tahtoaan niin siinäpä sitä ollaan melkonen soppa keitetty.

Mutta kukaan ei varmaan tarkoittanutkaan kieltämistä vallan lapsen tahdosta riippuen?

Minä nyt ainakin olen sitä mieltä, että vanhemmilla tulisi olla täysi oikeus päättää lapsiensa uskonnon tai elämänkatsomuksen opetuksesta.
Ja tietysti HC-hihhulit voivat vaikka valita yksityiskoulun, jossa jopa harjoitetaan palvontaan, niinkauan kuin nekin noudattavat muutoin lakisäänteistä valtakunnallista opetussuunnitelmaa ja vaatimuksia (esimerkkinä uskonnolliset koulut, kuten kristilliset, juutalaiset ja islamilaiset koulut sekä erilaiset vaihtoehto-pedagogiset koulut, kuten steiner-koulu).
Eli niinkauan kuin asialliset hommat hoidetaan...
 
Olisi mielenkiintoista kuulla millaisella erittäin kieroutuneella katsantokannalla saat käännettyä luonnontieteellisen maailmankatsomuksen sekopäiseksi.

Jos ihan puhtaasti lähdetään vaikkapa evoluutiosta. Luonnon ja yhteisöjen kannalta on kaikista optimaalisinta että heikot ja ei-sopivat yksilöt karsitaan, jotta laji olisi elinvoimainen ja kehittyvä. Se olisi vain luonnontieteellisesti ajateltuna järkevää että vain parhaat yksilöt saisivat elää ja lisääntyä, tästä faktastahan ei pääse mihinkään. Erittäin pelottavia skenaarioita syntyisi, siis ainakin minun mielestä, jos kaikki alkaisivat ajattelemaan ja arvottamaan maailmaa ihan puhtaasti kylmän tieteen pohjalta. Vammaiset, tyhmät, uskovaiset ja muutenkin jotenkin vajavaiset olisivat vain riesa tässä uudessa ja uljaassa tieteellisessä maailmassa.

Onko tämä oikeasti näin vaikeaa? Jos ihminen uskoo yliluonnolliseen ja vaatii toista väkivallan, sosiaalisen kontrollin tai muiden kiristyskeinojen avulla tunnustamaan ja noudattamaan samaa uskomusta niin kyllä mä sanoisin, että maailmankatsomus on melkolailla vituillaan.

Lähtökohtanasi ilmeisesti nytten on se että kaikki ihmiset jotka uskovat johonkin suurempaan voimaan tai arvottavat elämänsä jonkun muun kuin pelkästään luonnontieteen pohjalta ovat kuvailemasi kaltaisia? Aika surullinen yleistys minusta, mutta jotenkin niin tavallista. Totta kai maailman historiassa on tapahtunut pakkokäännyttämisiä ym. muita negatiivisia asioita, mutta hypätään tähän nykyhetkeen ja tähän maahan. Kerro, oletko esim. sinä itse täällä SUOMESSA kokenut henkilökohtaisesti että joku OIKEASTI olisi sinua painostanut kuvailemiesi keinoin muutamaan maailmankatsomustasi? Onko sinua kenties joskus uhkailtu väkivallalla jos et tee niin kuin Kristus käskee? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi.

Miksi hengellisen kokemuksen tutkiminen ei johda mihinkään? Mistä sinä sen noin varmana tiedät?

No heh.. Kysynpä vuorostaan sinulta: Mitä ihmeen tuloksia noista odottaisit jotta se vakuuttaisi sinua? Jos joku ihminen kokee hengellisyyttä, niin miten mittaat sitä? Pitäisikö jonkun Jeesuksen ilmestyä tutkimusmonitoreihin, jotta se olisi tieteellisesti pätevä?

Eikö ole mielenkiintoinen katsantokanta asiaan? Todenperäisyyttä ei voi tutkia, ennenkuin uskoo siihen täysin itse. Tämä on kuin virvoitusjuomatesti, jossa on pakko arvioida virvoitusjuoma X erinomaiseksi ennenkuin on edes haistanut sitä.

Joo todella on..:) Vertauksessasi nyt on vain yksi paha virhe, uskovaiset oikeasti kokevat mielihyvää ja iloa katsomuksestaan eli he ovat jo maistaneet ja haistaneet tuota tarjottua ”juomaa”, ei kukaan voi tehdä asioista johtopäätöksiä ennen kuin he ovat kokeneet sen.

Mua häiritsee ajatus, että meillä kotosuomessa on paljon ihmisiä, jotka tuntuvat käyvän keskustelua mielenkuvitusystävänsä kanssa ja noudattavat ehkä jopa heidän neuvojaan sen sijaan, että käyttäisivät järkeään päätöksissään.

Mielisairaus ei ole sama asia kuin mitä oikea uskonnollisuus tai hengellisyys. Monet asiat voivat sekoittaa ihmisen pään ja valitettavasti uskonto ei ole poikkeus siinä.
 
Aivan nuorin lapsi ei osaa kyseenalaistaa asioita, jotka itsensä lapsen silmissä korkeammat auktoriteetit hänelle kertoo (vanhemmat, opettajat jne). Tämän myötä varhaisessa kehitysvaiheessaan lapselle on suhteellisen helppoa suorittaa ns. aivopesu uskomaan jotain tiettyä asiaa ilman sen kyseenalaistamista (vrt. natsi-saksan jugend). Näin ollen on erittäin todennäköistä, että kristinuskoon kasvatettu lapsi alkaa pitämään jumalaa ja jopa raamattua häntä määräävänä auktoriteettina (vrt. en tee pahaa, koska muuten en pääse taivaaseen).
Se, miten uskonto auktoriteettina vaikuttaa kokonaisuudessaan lapsen ajatteluun, sekä faktatiedon oppimiseen ja soveltamiseen on hyvä kysymys.

Puhut asiaa, mutta mielestäni pelkosi on vähän liioiteltua, ainakin tässä maassa. Ei yleiset uskontotunnit tai rippikoulut ketään pilaa, vaan siihen tarvitaan todella paljon muutakin. Pahin asia mitä lapsen kasvattamisessa voi tehdä on kieltäminen, ei salliminen. Jos lapselta pimitetään tai kielletään joitain asioita, niin ne enemmin täi myöhemmin ne tulevat nousemaan ongelmiksi. Tämän takia ei ikinä pitäisi kasvattaa lasta liiaksi johonkin arvoihin korostettuina, ei ateismiin tai uskonnollisuuteen.

On naurettavaa ajatella että täällä Suomessa valtiokirkkomme pystyisi aivopesemään lapset kuuliaisiksi luterilaisiksi. Ongelmat ovat ihan toisaalla, eikä uskontomme ole todellakaan mikään ykkösjuttu, niin kuin nämä netin kiihkoateistit antavat ymmärtää.
 
En meinannut jaksaa tässä tenttirumbassa kirjoittaa enää mitään tähän ketjuun, mutta pakko sanoa: Minä olen kristitty, en vaan usko Jumalaan.

Ilmeisesti kristityllä ei ole enää mitään kriteereitä, kaiken saa ajatella miten tahtoo. Minäkin olen siis kristitty. En vaan usko mihinkään muuhun kuin siihen että on kiva olla ihmisille kiva ja reilu.
 
Ei pitäisi kasvattaa uskonnollisesti missään nimessä. Jokaisen tulisi saada päättää haluaako kuulua johonkin uskontoon itse. Mielestäni on väärin, että vanhemmat tuputtavat ja päättävät lapsen puolesta mihin uskontoon hänen tulee kuulua.

On myös mielestäni turhaa ja väärin kertoa lapsille satutarinoita väittäen niitä todeksi.
 
Jos ihan puhtaasti lähdetään vaikkapa evoluutiosta. Luonnon ja yhteisöjen kannalta on kaikista optimaalisinta että heikot ja ei-sopivat yksilöt karsitaan, jotta laji olisi elinvoimainen ja kehittyvä. Se olisi vain luonnontieteellisesti ajateltuna järkevää että vain parhaat yksilöt saisivat elää ja lisääntyä, tästä faktastahan ei pääse mihinkään. Erittäin pelottavia skenaarioita syntyisi, siis ainakin minun mielestä, jos kaikki alkaisivat ajattelemaan ja arvottamaan maailmaa ihan puhtaasti kylmän tieteen pohjalta. Vammaiset, tyhmät, uskovaiset ja muutenkin jotenkin vajavaiset olisivat vain riesa tässä uudessa ja uljaassa tieteellisessä maailmassa.
Tässä on sotkettu oikeastaan kaksi asiaa. Luonnonvalinta, joka toimii jatkuvasti ja me emme siihen kykene juurikaan vaikuttamaan muuten kuin pienentämällä valintapainetta. Lisäksi evoluutio ei ole noin suoraviivaista kuin annat ymmärtää. Suurin, vahvin ja nopein ei tarkoita samaa kuin sopeutuvin ja nimenomaan sopeutuvin menestyy luonnossa.

Luonnontiede ja kehityshän on ajamassa ihmiskuntaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin skenaariossasi kirjoitat. Luonnontieteen kehitys mahdollistaa tietynlaisista kehityshäiriöistä ja sairauksista kärsivien ihmisten elää elämäänsä. Tämä on myös erittäin suuri motivaattori luonnontieteen uralla. Tutkijalla on mahdollisuus työnsä kautta lieventää tuskaa ja kärsimystä maailmassa - ja samalla luetaan mielenkiintoisia tekstejä netistä, joissa tutkijoita kuvataan saatanan kätyreiksi.

Jos muuten vertaat maailmaa 10.000 vuotta sitten ja nykypäivää, niin kumpi aikakausi mahdollistaa:

- Paremman jälkeläisten henkiinjäämisen? Ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin, kun lapsikuolleisuus oli korkea ja monesti synnytys oli riski myös äidin eloonjäämiselle. Luonnontiede ja tieteen kehitys juuri pelastaa ihmishenkiä, joita on menetetty eteisistukkakomplikaatioissa, ahtaissa synnytyskanavissa ja tai muissa vastaavissa tilanteissa. Odotatko tosissasi, että luonnontieteen kehitys saa jossain vaiheessa synnytyslääkärit lyömään vastasyntyneet kuoliaaksi pöydänreunaa vasten, jos vauva on vaikka jouduttu auttamaan maailmaan keisarinleikkauksen avulla? Ai niin äiti varmaan samalla kaasutetaan hengiltä, koska eihän sellaisen ei-sopivan yksilön pidä antaa elää enää.

- Vammaisten ihmisarvoisen elämän? Vaikeasti vammaisethan kuolevat jo nuorina erilaisiin elimistön toimintahäiriöihin, tämä asia ei luultavammin juuri muutu tulevaisuudessa mutta lievästi vammaisilla ihmisillä on varmasti parempi elämä nyt kuin muinoin. Enää ihmisiä ei hylätä metsään pedoille tai viskota vastasyntyneenä alas vuorenrinteeltä jos heissä on todettu jokin vika.

Millähän perusteella oletat, että luonnontieteen kehitys ajaa ihmiskunnan käytännössä rotuopin tielle ja tietyissä asioissa paluun suoraan 10.000 takaisiin käytäntöihin? Tämänkaltaisesta toiminnasta ei ole edes mitään merkkejä ja lisäksi kevyesti arvioiden 99,9% tiedemiehistä ja kansalaisista pitää ihmiseen kohdistuvaa tietoista jalostustoimintaa tai ituradan geenimanipulointia moraalittomana ja erittäin arveluttavana.


Lähtökohtanasi ilmeisesti nytten on se että kaikki ihmiset jotka uskovat johonkin suurempaan voimaan tai arvottavat elämänsä jonkun muun kuin pelkästään luonnontieteen pohjalta ovat kuvailemasi kaltaisia? Aika surullinen yleistys minusta, mutta jotenkin niin tavallista. Totta kai maailman historiassa on tapahtunut pakkokäännyttämisiä ym. muita negatiivisia asioita,
Täällä pakkotoistollakin suuret, ihanat ja kanssaeläjiään rakastavat uskovaiset ovat minulle ystävällisesti kertoneet, että ateismi on alemman kansanluokan hommaa. Eikä tämä tunnu olevan mitenkään harvinaislaatuinen kategoriointimetodi uskovaisten keskuudessa.


- - mutta hypätään tähän nykyhetkeen ja tähän maahan. Kerro, oletko esim. sinä itse täällä SUOMESSA kokenut henkilökohtaisesti että joku OIKEASTI olisi sinua painostanut kuvailemiesi keinoin muutamaan maailmankatsomustasi? Onko sinua kenties joskus uhkailtu väkivallalla jos et tee niin kuin Kristus käskee? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi.

- Minulta on evätty kesätyöpaikka sen perusteella, että en ollut samaa mieltä työnantajan ortodoksisesta maailmankuvasta. Ei ollut mitenkään suurempaa väittelyä asiasta. Vastasin haastattelussa vain, että kuulun siviilirekisteriin ja siitä sitten lähti pieni kyselytuokio liikkeelle. Yrityksellä oli kuulemma kristilliset arvot, enkä ollut näin ollen sopiva toimimaan tuossa firmassa. Mainittakoon, että kyseessä oli pieni sukufirma perustuotannon alalta.

- Kuulemma ilmoituksia poliisille nettikirjoitusten perusteella. Eipä niistä kyllä ikinä ole mitään kuulunut, kun teoreettisesta diskurssista on vaikeaa saada kunnianloukkausta- tai uskonrauhasyytteitä pystyyn.

- Useita uhkaussähköposteja ja foorumilla olevia uhkauskirjoituksia niin suvaitsevaisilta kristityiltä kuin rauhallisilta muslimeilta, ihan pelkästään sen takia, että kysyn tiettyjä kysymyksiä keskustelupalstoilla. Odotan mielenkiinnolla, josko joku pelle oikeasti koittaisi toteuttaa uhkauksensa. Yleensä ne ovat tämän tyylisiä, kuten eräällä kristillisellä palstalla oleva +40v. mies mulle kirjoitti: "Jos tulet joskus täällä Pohjanmaalla vastaan, niin nyrkki lävähtää ja jalka heilahtaa välittömästi." Moniko suvaitsevainen ja rakastava uskovainen tuomitsi tuon uhkauksen? Ei yksikään... Ateistin ilmeisesti saa hakata.

- Lukematon määrä erilaista kiroamista, noitumista ja nimittelyä :D Olen kyllä sortunut tähän joskus itsekin mutta koitan nykyään keskittyä enemmän asiaan ja jättää henkilökohtainen vittuilu syrjään.

... ja kaikki tämä, koska en ole samaa mieltä tietyistä taikauskoisista käsityksistä - vuonna 2008.


No heh.. Kysynpä vuorostaan sinulta: Mitä ihmeen tuloksia noista odottaisit jotta se vakuuttaisi sinua? Jos joku ihminen kokee hengellisyyttä, niin miten mittaat sitä? Pitäisikö jonkun Jeesuksen ilmestyä tutkimusmonitoreihin, jotta se olisi tieteellisesti pätevä?
Nyt pitää tunnustaa, että en ole perehtynyt neurotieteeseen sen syvemmin, enkä tiedä millä tavalla tarkalleen ottaen hengellisyyttä tutkittaisiin. Veikkaisin, että useita tuhansia haastatteluita, psykologien konsultaatioita ja aivosähkökäyrien mittailuja. Lähtöteesinä varmasti on hengellisyys -tunteen luonnontieteellinen arviointi eikä supernaturaalien olentojen etsintä.


Joo todella on..:) Vertauksessasi nyt on vain yksi paha virhe, uskovaiset oikeasti kokevat mielihyvää ja iloa katsomuksestaan eli he ovat jo maistaneet ja haistaneet tuota tarjottua ”juomaa”, ei kukaan voi tehdä asioista johtopäätöksiä ennen kuin he ovat kokeneet sen.
Kyllä minä uskon 110%, että uskovainen saa voimaa, iloa ja energiaa hengellisestä tuntemuksestaan. En epäile sitä itseasiassa yhtään. Olen pelkästään erimieltä tuon tuntemuksen väitetystä yliluonnollisesta alkuperästä ja siitä, että tähän tuntemukseen liittyy jokin fiktiivinen tarina, joka pitäisi myös uskoa täytenä totuutena.
 
Millä helvetin perusteella kristinuskolla/uskonnoilla on jokin monopoli inhimillisyyteen ja empatiaan?

Tuohon luonnonvalintaan voi todeta vain että ei kai meidän tarvitse sikailla toisillemme vain siksi että evoluutio on olemassa? Se pyörii sittenkin.
 
Back
Ylös Bottom