Jakob, okei youtube nyt ei ollut paras esimerkki, mutta olen sielläkin törmäillyt artistien itsensä laittamaan materiaaliin jolla bändiä on ollut tarkoitus esitellä.
Parahin Ossipena, SINÄ LUULET VÄÄRIN että olen jotain mieltä, väität vastaan siis täysin eri asiasta, sanot että tämän takia et osta bändimme levyjä vaikka tykkäisitkin, ja haistatat vielä vitut kaupan päälle. Ihan hyvä nettiväittely :hyvä:
Olen kirjoittanut tässä ketjussa aivan selvästi, että minua korpeaa se porukka joka lataa kaiken netistä eikä koskaan osta mitään. En viittaa enkä vihjaile mitään muuta, vaikka luuletkin niin. En ole sanonut että jokaisesta musiikinkuuntelukerrasta pitäisi maksaa enkä ole halunnut että cd:n ostaneen kaverin kaikki oikeudet (poislukien kuuntelu) pitäisi kieltää. En ole edes vihjaillut. Revit nuo omasta päästäsi ja vittuilet päälle.
90-luvun kasettisirkus on vähän huono vertaus, koska volyymit nettipiratismissa ovat aivan eri tasolla.
Uusi näkökulma aiheeseen "Artistit ja yhtiöt itkevät olemattomia rahoja"
Rouva A tekee parturinhommia kotonaan. Herra B käy leikkauttamassa tukkansa, ja poistuu maksamatta. Rouva A:n on ihan turha itkeä, koska Herra B:tä ei kiinnosta maksaa, ja eihän Rouva A edes menetä mitään koska häneltä ei varasteta mitään.
Tekijänoikeudellista materiaalia ei voi varastaa. Piste. Kyse on rajoittamattomasta hyödykkeestä, jonka rajakustannus on ensimmäisen studiopurkituksen jälkeen käytännössä nolla.
ossipena on tämän viestiketjun kuluessa jo aika hyvin kuvannut, mistä koko hommassa on kyse: Bisness ei toimi. Levy
teollisuus toimii markkinatalouden ehdoilla, haluttiin sitä tai ei. Ongelma vain on se - ja tätä ei ole mielestäni riittävästi huomioitu näissä keskusteluissa - että kunnollista kilpailua ei äänitemarkkinoilla ole. Bisnestä pyörittää 4 isoa nimeä. Jos laivan kapteeni ei muuta kurssia, ei matkustajillakaan ole paljoa sanomista, koska pelastusveneillä melominen omin päin vielä huonompi vaihtoehto. Kun vallitsevaa ansaintalogiikkaa ei haluta muuttaa, laillisten vaihtoehtojen tulo markkinoille vaikeutuu huomattavasti. Ja siinä vaiheessa kuluttajat löytävät laittoman vaihtoehdon.
Tässä keskustelussa pitäisi erottaa toisistaan a) tekijänoikeus, jolla katsotaan olevan roolia kaupallisessa toiminnassa sekä b) sekä se tekijänoikeudellinen puoli, jota käytetään moralisoinnin välineenä.
a)
Ensimmäinen puoli tästä erottelusta elää markkinatalouden ehdoilla. Ja on aina elänyt. Itse asiassa voitaisiin väittää, että tekijänoikeudessa ei mistään muusta olekaan kysymys kuin markkinoista. Koko tekijänoikeusjärjestelmä on aikanaan syntynyt teollisiin tarkoituksiin (ensin kirjapainotoiminnan mahdollistamiseksi 1500-luvulla ja laajemmin teollistumisen myötä 1700-1800 lukujen aikana).
Jos tekijänoikeutta perustellaan taloudellisin argumentein, on pakko hyväksyä markkinatalouden ehdot. Ja jos nykyinen liiketoimintamalli ei toimi, on turha itkeä piratismin vuoksi. On keksittävä uusi, parempi keino pysyä markkinoilla. Levyteollisuutta ei voi millään järkevällä perusteella asettaa muista poikkeavaan asemaan. Markkinoilla kilpaillaan, jos ei ole monopolia. Monopoli puolestaan ei käytännössä koskaan ole hyvä vaihtoehto.
b)
Jos rahasta ei kiistellä, niin voidaan ottaa huomioon myös tekijänoikeuden moraalinen ulottuvuus. Tekijällä sinänsä on oikeus päättää mitä hän teokselleen tekee, ja kenelle hän siihen kuuluvia oikeuksia myöntää. Mutta reaalimaailmassa tämä voi tosiaan tarkoittaa sitä, että lapsi on pidettävä neljän seinän sisällä. Kun lapsen päästää maailmalle, ei se siellä kolhuitta säily vaikka kuinka yrittäisi katsoa perään.
Itse pitäisin siitä ajatuksesta, että taloudelliset tekijänoikeudet teokseen syntyisivät vasta rekisteröinnillä. Tällöin idea olisi sama kuin esim. patenttien ja tavaramerkkien kohdalla. Tätä ennen teokseen kohdistuisi ainoastaan ns. moraalisia oikeuksia (laissa määritelty nytkin). Tämä voisi olla omiaan hillitsemään isojan levy-yhtiöiden halua ahmia kaikki mahdollinen markkinoilla oleva. Myös esim. YouTuben terrorisointi tarpeettomilla alasottoilmoituksilla saattaisi laantua ainakin jonkin verran.
Väitän myös, että pienet artistit pikemmin hyötyvät internetistä kuin kärsivät siitä: promootio ja itsensä esille tuominen on entistä helpompaa ja halvempaa.
Pirate Bayn osalta voin todeta sen, etten arvosta tyyppien asennetta pätkääkään. Viimeisin verkkopankkiterrorisointi jutussa olevaa asianajajatoimistoa kohtaan on puhdasta anarkismia, jota en ainakaan minä osaa tukea millään tasolla.
p.s. Kasettisirkus on muuten erittäin hyvä vertaus. Levy-yhtiöt / suuret tekijänoikeudenhaltijat ovat joka ikinen kerta nousseet takajaloilleen huutamaan elantonsa puolesta, kun uusi äänen/kuvan toistamiseen sopiva teknologia on tuotu markkinoille: gramofoni, VHS, kasettisoitin... ja nyt internet
tähän mennessä olen kritisoinut niitä jotka pöllivät kaiken viihteensä, ja se on mielestäsi henkilökohtaisen vitunhaistattelun arvoista.