Tuomioiden koventamisella ei päästä puustä pitkälle. Se on monen kymmenen vuoden kriminaalipoliittisen tutkimuksen toistuva johtopäätös. Toiselta puolelta voin myös heittää pallon sinne päin kysymyllä, että onko yhteiskunnassa järkeä kriminalisoida toimintaa, jos kriminalisoinnin tarkoitus - ko. rikollisuuden ennalta estäminen - ei toteudu?
Korostinkin että jos tuomioita ei tule, niin ei lainsäädännöllä ole sitten mitään virkaa.
Samalla periaatteella voisi antaa periksi mille tahansa rikolliselle toiminnalle, jota ei ole saatu kitkettyä pois tuomioilla. Tätä tuskin haluaa muut kuin yltiöpäisimmät anarkistit.
Onhan näillä tuomioilla sentään jonkun verran vaikutusta, eli ennalta estäminen toteutuu jollain tasolla (tiedän, marginaalisesti ja hetkellisesti) .
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59995-pirate-bay-tuomio-saikaytti-ruotsissa
Muistelisin nettilataamisen vähentyneen myös Finreactor-tuomioiden jälkeen. Entä jos linja menisi vielä kovemmaksi ja laajemmalti valvotuksi? Jos noiden Robin Hood-sivujen ylläpitäminen tietäisi aina varmaa kakkua, niin pitäisi olla kyllä todellinen marttyyri hommaa jatkaakseen. Ja nettiyhtyden sulkemisen jälkeen ehkä miettisi jatkaisiko laitonta lataamista.
Herkästi vaaditaan yrityksiä sopeutumaan. Samalla tavalla myös piraatteja voidaan vaatia sopeutumaan ELÄMÄÄN LAKIEN MUKAAN.
Näissä kahdessa virkkeessä aivan liikaa epätarkkuutta. 1) Suurin osa laittomasta lataamisesta ei ole rikollista. Tekijänoikeuden loukkausta kyllä, mutta ei rikollista.
Ehkä niin, mutta ei se silti oikeuta sitä kautta tapahtuvaa rikollista liikennettä.
2) Yritykset joutuvat sopeutumaan monenlaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Jos alalla toimiva laiton toiminta on sellaista, ettei bisness kannata, kannattaa miettiä, miten asia korjataan. Toistaiseksi ääniteteollisuudessa strategioiksi on valittu mm. kopiointisuojaukset (eivät toimi), omien asiakkaiden haastaminen oikeuteen (ei toimi, rahaa menee ainakin RIAA:lla enemmän kun tuomioilla saadaan) ja raskas lobbaaminen (vaikuttaa jonkin verran). Tällä tavalla levyteollisuus on reagoinut markkinoiden muutokseen. Huonolla tuloksella tosin.
Miettivät varmasti tälläkin hetkellä kovasti. Koventuvat lait ovat näköjään yksi tapa reagoida.
Omasta mielestäni on paljon enemmän väärin, että opiskelijaikäiset nuoret, yksinhuoltajaäidit, ynnä muut ei-niin-hyvässä-taloudellisessa-tilanteessa-olevat, joutuvat maksamaan kymmenien tuhansien dollarien/eurojen suuruisia vahingonkorvauksia tekijänoikeuden omistajille. Näistä tuloista ei tietenkään päädy penniäkään "menetettynä" rojaltina artistina, vaan useimmiten korvaukset kanavoidaan järjestötoimintaan, jolla jatketaan lobbausta ja oikeudellisia toimia. Huono ansaintalogiikka, väitän.
Jos tieten tahtoen syyllistyt toimintaan jonka tiedät rangaistavaksi, niin silloin on oltava valmis kärsimään myös rangaistukset ja/tai korvaukset. Pirate Bayn tapauksessa homma menee jo räikeäksi, täydellinen välinpitämättömyys ja ylimielisyys yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä kohtaan.
Mitä tulee studiokustannuksiin, hommaa katuu mielestäni täysin samaan kastiin. Musiikki on palveluammatti. Palvelun pitää olla riittävän arvokas, jotta sitä kannattaa markkinoida. Riittävän laadukkaan musiikin tuottaminen vaatii fyysistä pääomaa (studiotila varustuksineen). Muusikolla ei ole sen suurempaa oikeuttaa ansainta elantoansa levymyynnistä, kuin levy-yhtiölläkään. Jos lätyt eivät käy kaupaksi, pitää miettiä, josko voita leivän päälle saadaan muuta kautta. Tästä voi toki olla eri mieltä.
Totta, eipä tuohon ole lisättävää.
