Paniikkihäiriö?

[eLm0h]

Olen myös kärsinyt paniikkihäiriöstä, noin 4 vuotta enemmän tai vähemmän. Eteenpäin ollaan menty selvästi ajan kanssa, mutta ei ole loppunut kokonaan vieläkään.. lääkkeistä olen tähän asti kieltäytynyt mutta nyt ajattelin suostua kun intissä oireet nousivat pintaan todella kovina, ja kohtauksien jälkeen seuraa lähes aina masentunut olotila.

Ei pidä vähätellä paniikkihäiriötä, meinaan voi pahasti sotkea sosiaaliset kuviot ja muutenkin toimintakyvyn.. jos sitä joku päivä pääsis irti tästä :(

 

[Feel the pain]

Onhan sitä itekin tullu kärsittyä jonkinmoisesta paniikkihäiriöstä. Silloin kun kohtaukset oli pahoja ne tuli aamuyöllä. Heräsin enkä saanu unta, kohta rupes ahistamaan henkeä ja pumppu rupes lyömään kahtasataa, kylmä hiki nousi pintaan ja tuntu että kohta lähtee henki. Sitä kesti sen 10-15 minuuttia ja sitten se helpotti. Liittyneekö sitten osittain masennukseen joka tuolloin oli pahempaa. Lääkityksenä mulla on Sepramia joka omasta mielestä lieventää masennusta hyvin, mutta joskus voi vähän vielä ahdistaa. Juurikin isoissa tilaisuuksissa tai paikoissa joissa on paljon porukkaa on joskus varautuneempi ja mieluummin olis pois paikalta. Mutta parempaan suuntaan on menty. Tsemppiä kaikille jotka paniikista/masennuksesta kärsii. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

 

[SM72]

Se ois taas lääkärillä käyty ja uudet napit kourassa. Sain nyt Cymbaltaa, vaikuttavana aineena duloksetiini, onko kellään mitään kokemuksia? Lääkäri uhkaili, että pari ekaa viikkoa voi tulla ilkeitä sivareita ja samaa lueskelin myös muilta foorumeilta. Näyttäisi vaan olevan aika harvasti käytetty paniikkihäiriöön. Yleensä määrätty hermokipuihn ja masennukseen.

Vieläkö käytät Cymbaltaa? Itellä on se nyt käytössä... On kokeiltu SSRI:tä Cipralex, sitalopram ja SNRI Efexor. Cymbaltaa on nyt viikonverran mennyt eikä kyllä vielä vaikutuksia kuin nuita sähköiskuja, jota kaikista muistakin aluksi tulee kun aloittaa/lopettaa.
Viimeiset kaksiviikkoa on ollu varmaankin henkisesti pahimmat koskaan. Varmaankin suurin syy on, että olin popsinut Tramadolia kuin leipää ensin kipuihin ja varmaankin vuoden ajan "muutenvaan" koska minulla ko. lääke parantaa mielialaa todella paljon. Ja nyt lopetin sen kokonaan kun toleranssi taivaissa ja meni päivässä joskus jo yli 1000mg!. Rupes vaan olo jo meneen niin huonoksi, ettei edes Tramal kohottanut sitä... Ja nyt siitä kärsitään...

 

[SOOSOO]

yks asia mikä pitää tehä ku omistaa paniikkihäiriön on lopettaa kofeiinin vetäminen, itse vaihdoin kofeiinittomaan kahviin jo 2 vuotta sitten. jos sitä kahvia juo niin silloin on melkeen kokoajan kohtaus päällä.

Harvinaisen totta. Kahvi ja tupakka ovat aika varmoja laukaisijoita. Saako tuota kofeiinitonta kahvia ihan normaaleista kaupoista. Itse vedin ennen pari pannua päivässä, nykyään kuppi aamulla ja toinen iltapäivällä. Tuo määrä ei vaikuta itseeni ainakaan.

Vieläkö käytät Cymbaltaa? Itellä on se nyt käytössä... .

Käytän vielä ja toimii erittäin hyvin. Ei ole kohtauksia ollut pitkään aikaan ja elämän laatu on muutenkin ihan erilainen. Minulla kesti pari viikkoa nuo sivarit, lähinnä pakki sekaisin ja huimasi, ja 3-4 viikon jälkeen alkoi vaikuttaa.

 

[MäcGaiver]

Saako tuota kofeiinitonta kahvia ihan normaaleista kaupoista.

Hag:ia saa ainakin S-ryhmän kaupoista. Nyt kun siihen on tottunut niin maistuu paremmalle kuin normi kahvi. Tää on oikeesti parasta mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut kun tajusin mitä myrkkyä kofeiini on. Aivan sama vaikka toi paketti maksaa yli 5 euroa kun elämänlaatu on parantunut monella sadalla prosentilla sen jälkeen kun siirryin kofeiinittomaan.

 

[SM72]

Hag:ia saa ainakin S-ryhmän kaupoista. Nyt kun siihen on tottunut niin maistuu paremmalle kuin normi kahvi. Tää on oikeesti parasta mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut kun tajusin mitä myrkkyä kofeiini on. Aivan sama vaikka toi paketti maksaa yli 5 euroa kun elämänlaatu on parantunut monella sadalla prosentilla sen jälkeen kun siirryin kofeiinittomaan.

Kuulostaa hyvältä ?!? Kuinka nopeasti muutoksen huomasit?

 

[MassaVaje]

Itellä on tässä jo pitempään esiintynyt varsinkin iltaisin ja öisin valtavaa ahdistusta, mille ei löydy mitään järkevää selitystä. Varsinkin kun pitäis nukkumaan mennä niin ahdistus saavuttaa lakipisteensä ja jopa kuolemanpelkoa esiintyy. Myös iltaisin syömisestä on tullut epämiellyttävä kokemus, koska ahdistuksen mukana nielemisestä on tullut hyvin vaivalloista, ja nielemisrefleksi saattaa jäädää muutamaksi sekunniksi "tilttiin", mikä jo aiheuttaa pientä paniikinpoikasta. Muutaman kerran on yöllä tullut kohtaus, että sydän on hakannut saatanan lujaa ja oikeasti ajatellut, että nyt tuli lähtö. Lisäks eilen salilla alko yhtäkkiä huimata ja sydän alko takomaan järjettömästi. Teki mieli vaan juosta ulos koko salilta, mutta kohtaus meni sitten aika äkkiä ohi.

Onko nämä tyypillisiä paniikkihäiriön oireita? Piti vielä sanomani, että myös pakko-oireet on lisääntynyt. Lukemisestakin tullut hankalaa, kun pitää toistella kappaleiden vikoja sanoja tai vastaavaa. Varmaan sanomattakin selvää, että elämänlaatu laskenut melkoisesti.

 

[Super5]

Itellä on tässä jo pitempään esiintynyt varsinkin iltaisin ja öisin valtavaa ahdistusta, mille ei löydy mitään järkevää selitystä. Varsinkin kun pitäis nukkumaan mennä niin ahdistus saavuttaa lakipisteensä ja jopa kuolemanpelkoa esiintyy. Myös iltaisin syömisestä on tullut epämiellyttävä kokemus, koska ahdistuksen mukana nielemisestä on tullut hyvin vaivalloista, ja nielemisrefleksi saattaa jäädää muutamaksi sekunniksi "tilttiin", mikä jo aiheuttaa pientä paniikinpoikasta. Muutaman kerran on yöllä tullut kohtaus, että sydän on hakannut saatanan lujaa ja oikeasti ajatellut, että nyt tuli lähtö. Lisäks eilen salilla alko yhtäkkiä huimata ja sydän alko takomaan järjettömästi. Teki mieli vaan juosta ulos koko salilta, mutta kohtaus meni sitten aika äkkiä ohi.

Onko nämä tyypillisiä paniikkihäiriön oireita? Piti vielä sanomani, että myös pakko-oireet on lisääntynyt. Lukemisestakin tullut hankalaa, kun pitää toistella kappaleiden vikoja sanoja tai vastaavaa. Varmaan sanomattakin selvää, että elämänlaatu laskenut melkoisesti.

Onhan nuo. Nopeasti noita oireita yhdistelee erinäköisiin todella tyhmiinkin asioihin ja sitten ei halua tehdä niitä, esim juuri tuo syöminen.

 

[Axelpass Tommi]

Itellä on tässä jo pitempään esiintynyt varsinkin iltaisin ja öisin valtavaa ahdistusta, mille ei löydy mitään järkevää selitystä. Varsinkin kun pitäis nukkumaan mennä niin ahdistus saavuttaa lakipisteensä ja jopa kuolemanpelkoa esiintyy. Myös iltaisin syömisestä on tullut epämiellyttävä kokemus, koska ahdistuksen mukana nielemisestä on tullut hyvin vaivalloista, ja nielemisrefleksi saattaa jäädää muutamaksi sekunniksi "tilttiin", mikä jo aiheuttaa pientä paniikinpoikasta. Muutaman kerran on yöllä tullut kohtaus, että sydän on hakannut saatanan lujaa ja oikeasti ajatellut, että nyt tuli lähtö. Lisäks eilen salilla alko yhtäkkiä huimata ja sydän alko takomaan järjettömästi. Teki mieli vaan juosta ulos koko salilta, mutta kohtaus meni sitten aika äkkiä ohi.

Onko nämä tyypillisiä paniikkihäiriön oireita? Piti vielä sanomani, että myös pakko-oireet on lisääntynyt. Lukemisestakin tullut hankalaa, kun pitää toistella kappaleiden vikoja sanoja tai vastaavaa. Varmaan sanomattakin selvää, että elämänlaatu laskenut melkoisesti.

On. Itsellä oli joskus niin että heräsi unesta haukkomaan happea. En vieläkään viihdy ahtaissa ja suljetuissa tiloissa kuten elokuvateatterissa tai täpötäydessä raitiovaunussa.

Cipralexilla en huomannut mitään vaikutusta tuohon. Kahvi, alkoholi (krapula) ja tupakka ainakin lisää vaikeuksia.

Onko ollut mitään merkittäviä muutoksia elämässä, sairautta tai muuta? Lääkäriin vaan, tosin veikkaan että saat reseptin tuota.

 

[eLm0h]

Täällä päin kanssa kärsitty viimeiset 4v enemmän tai vähemmän paniikkihäiriöstä. Tänään sitten psykologi käynnin jälkeen menen juttelemaan lääkityksestä lääkärin kanssa. Kauan oon laittanut hanttiin lääkitykselle, mutta koen sen nyt vaihtoehtona. Ei tästä kannata koko ikää kärsiä.

 

[KRIM]

Itellä on tässä jo pitempään esiintynyt varsinkin iltaisin ja öisin valtavaa ahdistusta, mille ei löydy mitään järkevää selitystä. Varsinkin kun pitäis nukkumaan mennä niin ahdistus saavuttaa lakipisteensä ja jopa kuolemanpelkoa esiintyy. Myös iltaisin syömisestä on tullut epämiellyttävä kokemus, koska ahdistuksen mukana nielemisestä on tullut hyvin vaivalloista, ja nielemisrefleksi saattaa jäädää muutamaksi sekunniksi "tilttiin", mikä jo aiheuttaa pientä paniikinpoikasta. Muutaman kerran on yöllä tullut kohtaus, että sydän on hakannut saatanan lujaa ja oikeasti ajatellut, että nyt tuli lähtö. Lisäks eilen salilla alko yhtäkkiä huimata ja sydän alko takomaan järjettömästi. Teki mieli vaan juosta ulos koko salilta, mutta kohtaus meni sitten aika äkkiä ohi.

Onko nämä tyypillisiä paniikkihäiriön oireita? Piti vielä sanomani, että myös pakko-oireet on lisääntynyt. Lukemisestakin tullut hankalaa, kun pitää toistella kappaleiden vikoja sanoja tai vastaavaa. Varmaan sanomattakin selvää, että elämänlaatu laskenut melkoisesti.

Kyllä niille joku "järkevä" selitys löytyy henkiseltä puolelta. Se, että miten sen saa selville on pitkä ja monimutkanen prosessi. Älä missään nimessä jää vaiheeseen noiden ongelmien kanssa, sillä ne tulee lisääntymään, jos ratkaisua ei löydy. Varsinki tuolla nukkumis puolella. Niin kuin Axelpass Tommikin tuossa mainitsi, tulee nuo hapenhaukkomiset vastaan ja jatkuessaan unet menee tosi ahdistaviksi ja pelottaviksi. Elämän laatu huononee huononemistaan varsinkin, kun niiltä ei saa nukkuessa edes rauhaa. Aamulla tuntuu ettet tavallaan millään pääse edes kunnolla hereille. Kroppa hälyttää jostain ratkaisemattomasta ongelmasta ja sun täytyy löytää se vastaus. Psykiatri voi olla apuna tähän, mutta itse se vastaus kuitenkin täytyy löytää. Lääkitys toimii varmasti ensiapuna, mutta se ei sitä ongelman juurta välttämättä poista. Olet kuitenkin vasta 18-vuotias niin kokemuksesta voin sanoa, että jotain häikkää on ja yritä alkaa selvittän sitä pikimmiten...muuten se vaan venyy ja venyy, eikä todellakaan lähde itsestään pois. Puhuit tuosta kohtauksesta salilla, niin jossain vaiheessa sulle tulee oikeasti kiire pois ihmisten ilmoilta, kun et enään pysty kontrolloimaan tuota. Silloin, kun olet tavallaan "rauhaisassa mielentilassa", niin jokin asia yrittää puskea tavallaan läpi, alussa sitä keskittyy vain noihin ulkoisiin oireisiin, kun ne ovat tietenkin merkillisiä ja niistä on todella ihmeissään :wtf: Asioiden edetessä saatat yhtäkkiä huomata, että olet puolivuotta istunut neljän seinän sisällä ja jos jonnekki pitäisi lähtä, tulee uskomaton vastentahtoisuus, pelkoja ja ahdistusta.

Pakko-oireitakin tulee siksi, että yrittää jotenkin pitää mielen kiireisenä Omituisia fiksaatioita alkaa ilmeneen, mitä merkillisimpiin asioihin. Lisäksi jossain vaiheessa alkaa "romahtelemaan" pientekin asioiden edessä . Alkoholi on paskinta mitä tuolloin voi käyttää, se katkoo ajatusprosessia, ottaa sitä sitten kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Aspartaami juomiin ei kannata koskea, kahviki on huono juttu. Jos ite juon päivän aikana enemmän kuin kupillisen kahvia, ajatukset alkaa sinkoileen ja "säkenöimään" holtittomasti :D. Kova aeroobinen auttaa, mutta sekin vain hetkeksi, eikä kukaan tuotakaan voi harrastaa 24/7 .

Mieti siis aikaa taaksepäin, niin paljon kun on tarpeellista, mikä sun mieltä voisi painaa? Mihin asiaan et ole tavallaan saanut ratkaisua, vaan olet jättänyt sen vaiheeseen tai omaan arvoonsa syystä tai toisesta? Se voi olla mikä tahansa asia, sillä monesti juuri se mistä se vyyhti lähtee purkautumaan on sellainen, mitä nimenomaan itsellä tulee juuri vähäteltyä ja sivuutettua tietyllä tapaa.

Vastasin sulle siksi, kun mulla on jostain jääny sellainen kuva, että sulla on tuolla unipuolella ollu erinäisiä häiriöitä. Sä olet nuori ja toivon ettei nämä oireet ala vetään takapakkia sun elämälle ja alkavalle työeuralle esimerkiksi.

Valoa tunnelissa kuitenkin on rutkasti Kun sä panostat näihin juttuihin ja itseesi, sieltä pääse "pois". Mikä tahansa se ongelma on sen voi löytää ja oppia elämään sen kanssa, "pelastus" on ymmärys näihin kaikkiin asioihin. Mä olen voittanut pannikkihäiriön. Mun ahdistuksen ovat lähes olemattomat, alkavat oleen normaalia tasoa. Mun unet on tavallisia unia nykyään, kaikki alkaa oleen balansissa...silloin kun noista vielä kärsin en voinut ikinä uskoa, että niistä pääsee eroon tai niitä pystyy alkaan kontrolloimaan ja tunnistamaan.

 

[Axelpass Tommi]

Tuo teksti voi vaikuttaa "huuhaalta" mutta voin vakuuttaa ettei ole. Itse lopettelen nyt cipralexit ja samalla saa jäädä röökin vähäinenkin vetely, se on ihan myrkkyä tähän. Kahvi myös, kuten todettu.

 

[Mike]

On. Itsellä oli joskus niin että heräsi unesta haukkomaan happea.

Kandee muistaa, että voi olla ihan muuta tuo kun herää yöllä tukehtumiseen. Varsinkin jos sattuu kuolailemaan unissaan ja nukkuu selällään, sitä kun vetäsee keuhkoihin kuolat, niin tulee aika ikävä herätys ja siinä ei silloin tajua mistä on kyse, ei vain saa happea ja koittaa nieleskellä rajusti. Ja kyllä siinä pumppukin hakkaa sitten. Eli ihan kaikkea ei kannata nyt sentään pistää samaan laatikkoon paniikkihärön kanssa.

 

[Vilu]

Iteltä löytynyt noin pari vuotta toi nielemisreflexin tilttaus, en tosin siitä enää ainakaan panikoi vaan kävelen rauhassa hakeen juotavaa. En kuitenkaan miellä sitä paniikkihäiriöksi vaan joksikin muuksi. Paniikkihäiriöt on kyllä todella tuttuja 5v sivusta seuranneena ja toi nielemishommakin hänellä oli. Mutta itselleni en noita ainakaan myönnä paniikkihäiriöksi. Olenhan mieleltäni rautaa

 

[MassaVaje]

Joo, kiitoksia kaikille vastauksista. Täytyy nyt seurata miten tämä kehittyy. Mitään "merkittäviä" elämänmuutoksia ei mielestäni ole ollut. Pääsykokeet eivät stressaa ja inttiin lähden heinäkuussa ihan hyvin fiiliksin. Yks mitä huomannu, niin kun viettää aikaa kavereiden kanssa niin olo on paljon parempi. Sitte taas kun on yksin himassa niin tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Olen aina kuitenkin viihtynyt yksikseni ja nuorempana olin melkeen epäsosiaalinen, niin ihmetyttää.

Tosiaan erinäisiä unihäiriöitä on ollut. Unirytmit päässy nyt tänä vuonna menemään sekaisin useammankin kerran. Joulun jälkeen oli viikko, etten nukkunut kuin 2-4h. Unihalvauksia ollut pari vuotta, tosin niitäkään ei ole ollut nyt muutamaan kuukauteen.

Ite luulen, että oon ite kehittänyt tän ongelman itelleni. Oon aika helvetin vainoharhainen kaikkien sairauksien/häiriöiden kanssa. Joulun jälkeen katoin dokumentin fataalista insomniasta, sen jälkeen en nukkunut viikkoon kun ahdisti. Nyt oonkin laittanu bannaan kaikki sairausdokkarit.

 

[KRIM]

Kandee muistaa, että voi olla ihan muuta tuo kun herää yöllä tukehtumiseen. Varsinkin jos sattuu kuolailemaan unissaan ja nukkuu selällään, sitä kun vetäsee keuhkoihin kuolat, niin tulee aika ikävä herätys ja siinä ei silloin tajua mistä on kyse, ei vain saa happea ja koittaa nieleskellä rajusti. Ja kyllä siinä pumppukin hakkaa sitten. Eli ihan kaikkea ei kannata nyt sentään pistää samaan laatikkoon paniikkihärön kanssa.

Jep, tässäkin on hyvää pointtia (ei se siis aina meinaa, että jokin isompi "häiriö" olisi).

Näissäkin jutuissa kaikki asiat kuitenkin vaikuttaa kaikkeen ja jos tämän tyyppisiä ongelmia mitä täällä on tullut esille, paras ensiapu on lähtä karsimaan asioita sieltä paheiden puolelta, mitkä edesauttaa valtavasti kaikkia näitä juttuja. Alkoholi, tupakka, liikkumattomuus, ravinto ja sen laatu, levon määrä. Tämä lähtee kyllä NIIIIn helposti kuulostamaan hippeilyltä, mutta kannattaa kokeilla, en itekkään ennen ottanut niin tosissaan, kun sitten vihdoin oli pakko kokeilla, kun keinot alkoivat oleen niin vähissä :D

Eli jos on herkkyyttä tällaisiin juttuihin, niin "back to the basicks", sen pitäisi jokaisen pystyä tekemään? Jotkut/joku asia mun elismistössä on sen verta herkemmällä, etten kestä tiettyjen asioiden kuormitusta niin kuin tavallinen naapurin Pekka. Se vaan täytyy hyväksyä ja ei se helppoa kyllä ollu :D Tuon avulla se oma balanssi on löytyny ja mikä itelle oli henkilökohtaisesti suurin yllätys oli tuo ravintopuolen tärkeys...vaikka itsestäänselvyys sekin loppupeleissä on, pätkiihän se bensamoottorikin, jos sinne diseliä tumppaa. Yks huvittavimmista jutuista oli jus toi kahvi????? Tuntuu hullulta, että joku kahvi heittää ajatukset miten sattuu, mutta niin se vaan tekee :lol2:

MassaVaje: Joo, nuista dokumenteista ja lääkärinkirjoista saa kyllä kaikki taudit ja häiriöt, jos niitä lukee :D Jos sä vaan jännität tuota inttiin lähtöä? Onhan sielläkin monta asiaa toisin kuin miten normaalisti olet tottunut elämään tutussa ympäristössä?

 

[karstakeuhko]

En tiedä onks ollut ikinä ihan samanlaisia oireita mut on ollu kans noita jumituksia. Mulla auttoi kun fysioterapiasta löytyi jotain venytyksiä kaulan ja rintakehän alueelle, selkäpuolelle yms. Joskus treenien jälkeen tuntunu kaula ja rinta tosi kireeltä ja kun tekee ne venytykset niin tuskat ja hengitysvaikeudet lähtee yleensä pois.

 

[SOOSOO]

Alkoholi on paskinta mitä tuolloin voi käyttää, se katkoo ajatusprosessia, ottaa sitä sitten kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Aspartaami juomiin ei kannata koskea, kahviki on huono juttu. Jos ite juon päivän aikana enemmän kuin kupillisen kahvia, ajatukset alkaa sinkoileen ja "säkenöimään" holtittomasti :D. Kova aeroobinen auttaa, mutta sekin vain hetkeksi, eikä kukaan tuotakaan voi harrastaa 24/7 .

Itse en ole tuota aspartaamia ennen kuullut. Kofeiinipitoisen kahvin ja tupakan jätin reilu kuukausi sitten ja tuntui auttavan jonkin verran ainakin yleiseen hermostuneisuuteen. Mietin vain, että tuota aspartaamia tulee litkittyä aika paljon erilaisten funlightien ja protskujen kylkiäisinä päivän mittaan. Mitse nuo muut makeutusaineet?

 

[mrNICEGUY]

Joo terve taas!

Pe-La tuli oltua ulkona normaalisti juhlien. Perjantai meni ihan normaalisti, niinkun aina mennyt. Lauantaina oli vähän sekava meno ja oon epäilly että oon saanu jotain juomaani kuppilassa, tai ottanut vähän väärän juoman pöydältä röökillä käydessäni. Sunnuntaista en muista oikein mitään muuta, kuin että lähinnä nukuin. Maanantai on kanssa vähän arvuutus ja vitullisia paniikkihäiriöitä koko ajan, samalla tuntu ihmeellisiä vilunväreitä, kuin kuumeessa olisin. Kun yritin rentoutua ja olin nukahtamassa tuli paljon erilaisia pakkoliikkeitä sormiin ja jalkoihin. Noita saattoi tulla myös valveilla ollessani.

Paskinta koko jutussa on, että tuntuu koko ajan kuin olisin jossain unessa. Todellisuudentaju aika hukassa, ja välillä ajatus ei kulje sitten yhtään. Paniikkihäiriötä ruokki aika hyvin se, etten saanut syötyä parina ekana päivä oikeastaan mitään. Taisin vetää maitorahkan raakana ja lautasellisen puuroa yhteensä. Aikasemmin (monia vuosia sitten) mulla laukas paniikkihäiriön krapula, kun alko heikottaa ja ajattelin että olen ns. aliravittu ja on pakko saada ruokaa. Noh, yritäppä siinä panikoidessa syödä jotain, ei ole helppoa.

Aina kun nukun päikkärit tai yöunet, herätessäni on ihan normaali olo. Samoin tuppaa iltaa myöten nyt rauhottumaan ja tuntuu kuin palaisin todellisuuteen. Paniikkihäiriö ei oikeastaan enää vaivaa, on vaan niin surrealistinen olo ja ajatus ei oikein kulje.

Kävin eilen yksityisellä ja selitin tuntemuksia, määräsi Cipralexia ja tarvittaessa Diapameja. Jännä juttu, että kun otan Diapamin, niin ajatus alkaa kulkemaan suht normaalisti jne.

On myös väsyttäny ihan helvetisti ja voisin nukkua koko ajan. Kevyttä masistakin välillä ja tuntuu että kaikki olis ihan vituillaan ja että en pysty elämään näin. Tää on ihan vitusta, enkä ole mitenkään oma itseni välillä.

Lekuri sano vastaanotolla, että toi ajatuksen jäätyminen johtuu serotasojen vähäisyydestä, ja että se voi juurikin esiintyä ahdistuneisuutena, unihäiriöinä ja masennuksena.

 

[SM72]

Vieläkö käytät Cymbaltaa? Itellä on se nyt käytössä... On kokeiltu SSRI:tä Cipralex, sitalopram ja SNRI Efexor. Cymbaltaa on nyt viikonverran mennyt eikä kyllä vielä vaikutuksia kuin nuita sähköiskuja, jota kaikista muistakin aluksi tulee kun aloittaa/lopettaa.
Viimeiset kaksiviikkoa on ollu varmaankin henkisesti pahimmat koskaan. Varmaankin suurin syy on, että olin popsinut Tramadolia kuin leipää ensin kipuihin ja varmaankin vuoden ajan "muutenvaan" koska minulla ko. lääke parantaa mielialaa todella paljon. Ja nyt lopetin sen kokonaan kun toleranssi taivaissa ja meni päivässä joskus jo yli 1000mg!. Rupes vaan olo jo meneen niin huonoksi, ettei edes Tramal kohottanut sitä... Ja nyt siitä kärsitään...

Vähän päivitystä.
Tramalit taas käytössä puolenvuoden jälkeen. Psykiatrin kanssa katottiin lääkitykset, eli tällähetkellä menee: Cipralex 40mg, Lamotrigin 200mg, tramal 200mg depot tarvittaessa (on tullut otettua n. joka toinen päivä) ja illalla mirtazapin 15mg.
Pitää olla tarkkana noiden tramalien kanssa, eli saa nähä tuleeko mitään?!? Toimii mulla kyllä täysin mieliala lääkkeen tavoin (kieltämättä hieman euforista oloa) ja psykiatrin mielestä ei mitään haittaa näe kunhan pysyy kohtuudessa. saapa nähä??