Paniikkihäiriö?

[lumbago]

Jep, itellä kun tuli eka ns. kohtaus, jäin sen jälkeen usein himaan ja aloin karttamaan sosiaalisia tilanteita. Kaupassa käynnistäki tuli yhtä helvettiä jossain vaiheessa ja tota paskaa alko kaatumaan niskaan jo ihan himassakin. Välillä tuntu että ois joku sairaus et kohta lähtee henki ym.. Jossain vaiheessa oli vaan pakko skarpata ja alkaa puskemaan itteensä sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka se olikin jotain aivan älyttömän tuntusta välillä. Mutta kyllä tollasestaki noustiin ylös ja nyt ei oo vaivannu vuosiin oikeestaan ollenkaan.

Itte tein saman virheen aluks, hengasin vaa kotona ja en liikkunu juurikaan missään, työttömänä kun olin silloin vielä. Paheni siinä melkosesti ja tiheni koiskeiden tulo välit. Mut sitte kun tajusin mikä vittu on ja sain diagnoosin + lääkkeet, alotin Hokutoryu jujutsun, sekä aloin pyörii taas kaupois/kaikkial missä on paljo ihmisii liikkeel niin ei oo koiskeita enää iskeny, aluks oli kyl aivan vitun vaikeaa mut kyl se siit nopeesti sumpliutuu. Nykysin ajelen taas rahtihommissa ja nään joka päivä miljoona uutta ihmist niin ei juurikaan jännitä noi vieraisii paikkoihi/tuntemattomien luo menot.

"Välillä tuntu että ois joku sairaus et kohta lähtee henki ym.." Toiki on tutun kuulonen juttu, on se paniikkihärö aika ihme juttu saatana kyllä.

Ois niin helvetin helppoa, jos vois olla vaan koko ajan humalassa. Ei tarttis olla koko ajan näin saatanan säikky ja epävarma itsestään.

Krapula + paniikkokohtaus ei oo mitenkää erityisen siisti kokemus ;)

 

[Valtsude]

Kirjottelin tuolla muutama kk sitten omista oireista. Kävin lekurilla, joka määräsi Cipralexia, josta ei ollut mitään hyötyä. Luulin jo kesällä, että oireet ovat menneet ohi, mutta syksyn ensimmäinen päivä koulua ja arki palasi. Voi helvetti kun istut sinne luentosaliin muiden keskelle, alat vapista ja henki meinaa loppua. Mulla ainakin tyhjenee aivot ihan täydelliseti, enkä pysty ajattelemaan tai puhumaan mitään järkevää edes kohtausta odotellessa. Koita siinä sitten opiskella. Kun olet sen pari kohtausta päivän saanut päivän aikana ja loppuajan pelännyt muuten vaan, on illalla ihan liian väsynyt huolehtimaan parisuhteesta tai muista asioista.

Huomenna sitten soittoa lääkärille ja pakko valittaa et elämä menee seinille ja tarviin niitä pameja. Talvella pitäisi muuttaa ja vaihtaa koulua sekä työpaikkaa. Sydän alkaa hakkaamaan jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä tässä jamassa työhaastatteluun istumaan. Nykyisestä koulusta selviää jotenkin, kun on kaverit vieressä, mutta en usko pystyväni menemään yksin kouluun.

Ois niin helvetin helppoa, jos vois olla vaan koko ajan humalassa. Ei tarttis olla koko ajan näin saatanan säikky ja epävarma itsestään.

Voin samaistua niin 100%. Muutettiin avopuolison kanssa vasta elokuun alussa uudelle paikkakunnalle, jolta en tunne ketään. Lukioaikoina olin se luokan häseltäjä ja nyt olin se takarivin hiljainen ja yksinäin poika. Ryhmätehtävät oli pahoja, mutta itsensä esitteleminen luokan edessä aiheutti varman kohtauksen. Varmaan olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut kaveri johon turvautua. Tässä kunnossa en kyllä olisi pystynyt kenenkään kanssa ystävystymään.

Ikikänni kyllä auttais paljon, mutta darrassa tuleva kohtaus on ehkä pahin mitä tiedän.

Jospa se tästä, kiitos kaikille vinkeistä ja kannustuksesta. Koita SOOSOO pärjätä.

 

[I`am]

Ei mene tosimies paniikkiin ikinä. Miten ois talvisodassa käyny paniikissa. NI! No mutta joo aika hanskista on kroonistunu paniikkihäiriö ja pelko tulevaisuudesta että tuleeko se aina olemaan tällasta. Itse lopetin lääkityksen seinään... Olo oli jännä.

 

[lumbago]

Perkele, luulin jo päässeeni tästä helvetin vaivasta kun ei ole mitään ollut n. vuoteen.

Olin tossa äsken kaupassa valmisruokahyllyllä funtsimassa, että mitähän ostelis jotain nopeaa ruokaa. No alko silmis tuntuu oudolle ja räpsyttelin niit siinä ja mietin et vittu ku näkö temppuilee (Kun se on hieman huono). No ei siinä, jatkoin ostoksia ja WHAMMMMMM! Kun salama kirkkaalta taivaalta. Eli alko huimaamaa potenssii 10, tuntu et taju menee/tipahan ihan just ja melkein tuli hyperventilaatiot kaupanpäällisiks. Sellanen nopee pelkotilaki siinä kerkes käyä. No ei siinä muuta ku ulos vaa helvetillisellä vauhdilla sitten.

Pitää lähtä kohta uusiks kauppaan, jos sais uusiks samanlaisen ;) Tulin täs kotii hajoilemaa ja syömää (Ruokaa+pami nassuun) toviksi, että helpottaa.

 

[mrNICEGUY]

Perkele, luulin jo päässeeni tästä helvetin vaivasta kun ei ole mitään ollut n. vuoteen.

Olin tossa äsken kaupassa valmisruokahyllyllä funtsimassa, että mitähän ostelis jotain nopeaa ruokaa. No alko silmis tuntuu oudolle ja räpsyttelin niit siinä ja mietin et vittu ku näkö temppuilee (Kun se on hieman huono). No ei siinä, jatkoin ostoksia ja WHAMMMMMM! Kun salama kirkkaalta taivaalta. Eli alko huimaamaa potenssii 10, tuntu et taju menee/tipahan ihan just ja melkein tuli hyperventilaatiot kaupanpäällisiks. Sellanen nopee pelkotilaki siinä kerkes käyä. No ei siinä muuta ku ulos vaa helvetillisellä vauhdilla sitten.

Pitää lähtä kohta uusiks kauppaan, jos sais uusiks samanlaisen ;) Tulin täs kotii hajoilemaa ja syömää (Ruokaa+pami nassuun) toviksi, että helpottaa.

Ettei verensokerit vähän temppuillu, ja oli ihan perus heikotus-huimaus ja melkein pyörtyminen?

 

[lumbago]

En usko, olin kyl syöny ja sen semmosta. Vaikutti paniikkikoiskeelta kyllä, niit on pari kertaa tullu täs kuukauden-parin sisää taas... Syytä en tierä. Mut paha mennä arpomaan, ainakin tosiaan siis tuntu taas kyseiseltä flippaukselta pelkotiloineen.

 

[Sivustakatsoja]

Itse olen skabaillut kyseisen vaivan kanssa jo 12v ja lääkityksen otin tueksi vasta 1.5v sitten. Puoli vuotta käytin fluoksetiinipohjaista valmistetta, jonka jälkeen kuvittelin olevani kuivilla. Nyt vajaa vuosi lopettamisen jälkeen aloitin uudestaan, koiskeet hiipi viimesen parin kk aikana takaisin. Alan vähitellen hyväksyä että tuskin ilman lääkkeitä tulen loppuelämääni selviämään.

Mitä oireisiin tulee niin enemmän tai vähemmän koko kirjo aiemmissa postauksissa ilmenneitä on tullut ja tulee koettua koiskeissa.

Voimia muille skabailijoille, vittumainen vaiva joka rajottaa elämää pahasti hoitamattomana. Lääkkeitä ei tule pelätä, jos elämä ilman niitä on täyttä paskaa.

 

[SOOSOO]

Se ois taas lääkärillä käyty ja uudet napit kourassa. Sain nyt Cymbaltaa, vaikuttavana aineena duloksetiini, onko kellään mitään kokemuksia? Lääkäri uhkaili, että pari ekaa viikkoa voi tulla ilkeitä sivareita ja samaa lueskelin myös muilta foorumeilta. Näyttäisi vaan olevan aika harvasti käytetty paniikkihäiriöön. Yleensä määrätty hermokipuihn ja masennukseen.

 

[jookke]

Meikäki kävi lääkärillä vasta nytten, ku oireita ollut koko iän. Reseptin anto ja pitää ottaa kokeiluun.

Oon kysyny tätä ennenki, muttei vastauksia paljoa tullut, eli mitä teette työksenne tai käyttekö koulua?
Oon ihan umpikujassa, ku jouduin jättää ammattikoulun kesken näitten takia, ja yritin töitäki muttei niistäkä tullut mitään, kun sosiaaliset tilanteet tuottaa tuskaa.
Pitää vaan jatkaa haaveilua töistä, joita voisi väsätä kotona tai muuten yksinään.

 

[Tigre]

Antaako yleislääkäri lääkkeitä ahdistukseen vai pitääkö mennä psykiatrille? Antaako Psykiatri/lääkäri lääkkeitä suoraan vai onko siinä ehtona yleensä, että pitää myös käydä terapiassa, että vasta sitten saisi lääkkeitä? Itse en todellakaan halua mihinkään terapiaan.

Saatettu puhua tästä jo tässä threadissa, mutta en jaksa ainakaan nyt alkaa koko thredia lukemaan läpi.

 

[Soppaluu]

Terapiaan on niin vaikea päästä, että sinne ei ainakaan tarvi mennä, jos ei halua. Nappia kouraan vaan. Sitä en tiedä määrääkö yleislekuri psyykelääkkeitä, unilääkkeitä nyt ainakin, joten miksei.

 

[SOOSOO]

Meikäki kävi lääkärillä vasta nytten, ku oireita ollut koko iän. Reseptin anto ja pitää ottaa kokeiluun.

Oon kysyny tätä ennenki, muttei vastauksia paljoa tullut, eli mitä teette työksenne tai käyttekö koulua?
Oon ihan umpikujassa, ku jouduin jättää ammattikoulun kesken näitten takia, ja yritin töitäki muttei niistäkä tullut mitään, kun sosiaaliset tilanteet tuottaa tuskaa.
Pitää vaan jatkaa haaveilua töistä, joita voisi väsätä kotona tai muuten yksinään.

Ite käyn koulussa ja töitäkin olen ihan normaalisti tehnyt. Eipä noita töissä ole juurikaan edes tullut kun on ollut niin monta vuotta samassa paikassa ja kaikki tyypit ja paikat on tuttuja. Itellä laukeaa aina nimenomaan vieraassa porukassa/paikassa. Koulussakin on nyt alkanut helpottaa eikä ole tullut vähään aikaan enää, alkanut nuo uudet lääkkeet auttamaan. Voin kertoa, että on hyvä fiilis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Nuo lääkkeet on vaikuttaneet tosi paljon muutenkin mielialaan. Mulla on aina ollut paha vika stressata asioista etukäteen. Nyt tuntuu, ettei oikein mitään jaksa ottaa niin kuoleman vakavasti.

Antaako yleislääkäri lääkkeitä ahdistukseen vai pitääkö mennä psykiatrille? Antaako Psykiatri/lääkäri lääkkeitä suoraan vai onko siinä ehtona yleensä, että pitää myös käydä terapiassa, että vasta sitten saisi lääkkeitä? Itse en todellakaan halua mihinkään terapiaan.

Saatettu puhua tästä jo tässä threadissa, mutta en jaksa ainakaan nyt alkaa koko thredia lukemaan läpi.

Ei sun tartte minnekkään terapiaan mennä, kyllä ne sulle napit antaa kun menet vaan rehellisesti kertomaan oireista. Taitaa tänä päivänä olla sen verran tiukkaa tuolla terveydenhuollossa, että joutuu itse pyytämään terapiaa ja silloinki täytyy olla aika pahat oireet. Soitat nyt vaan sinne oman kaupungin lääkärille ja varaat ajan. Sitä on ainakin ihan turha jännittää.

 

[Tigre]

Juu.

 

[lumbago]

Oon kysyny tätä ennenki, muttei vastauksia paljoa tullut, eli mitä teette työksenne tai käyttekö koulua?

Meiksi ajaa rahtia ja nään siis vitukseen uusii ihmisii joka päivä, asiakaspalvelua paaaljon siis. Hyvin pärjään töissä onneks ilman koiskeita.

 

[soutaja88]

Itsellä myös alkanut pari kuukautta sitten esiintymään noita paniikkihäiriön oireita... En tiedä mikä ruuvi on löysällä, kun isoissa kauppakeskuksissa liikkuminen tuntuu suorastaan hirveältä. Alkaa aina voimaan pahoin(oksettamaan) näissä tilanteissa. Jos tietää, että vessa on jossain lähettyvillä, se tuntuu aina helpottavan oloa.
Esimerkiksi elokuviin meno tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, koska silloin on ns. ansassa siinä huoneessa... Lääkärin puheillakin kyllä kävin jo sanoi, että mikäli oireet pahenevat/alkaa haittaamaan normaalia elämää, saan lähetteen terapeutille ja tarvittaessa lääkkeitä.
Täysin puskista tämäkin oireilu tullu ja on kyllä erittäin epämielyttävää :(

 

[Hardza]

Heitellään tänne, vaikkei tää mikään paniikkihäiriö olekkaan.

Tänään sattu löytymään emännän kotoo verenpainemittari, niin siinä aattelin sit kokeilla, että millaset lukemat tulee. Alotin mittauksen normaalisti, mutta kun n. 10-15sec ajan paine on kerennyt laskeutua asteittain, niin tulee uskomaton ahdistus/pelko ja revin mittarin pois kädestä. Eikä ollu ensimmäinen kerta, kun näin käy. Jotenkin alan keskittymään liikaa siihen, että sydämenlyönnit alkaa tuntua käsivarressa. Rytmihäiriötausta ja pelko niitten uudelleen tulemisesta varmaa tuon jotenkin laukaisee, onneks ei tarvii monesti mittailla noitakaa :E

 

[JaniHeikkinen]

On kyllä ihme miten vähän lääkärit tietävät paniikkikohtauksista ja paniikkihäiriöstä.

Itse aloin kärsiä ensin ahdistuksesta ja sitten paniikkikohtauksista kun olin 24. Muistan ensimmäisen kerran todella tarkasti - olin kotona yksin katsomassa telkkaa kun ensin tunsin pari kovaa sydämmenlyöntiä. Ajattelin että se on täysin normaalia ja yritin olla reagoimatta sitä, mutta muutaman sekunnin kuluttua alkoi vasen käsi puuttua ja pistellä, joka pikku hiljaa lähti käsivartta pitkin rintakehää kohti. En tienny mitä tehdä tai mitä oli tapastumassa, mutta luulin että olin saamassa sydänkohtausta. Ajattelematta revin paitani irti ja lähdin ikkunalle päin hakemaan raitista ilmaa, mutta sydän lähti pumppaa niin kovaa että tuntui kuin se olisi räjähtänyt sisälläni minä hetkenä hyvänsä. Tajut lähti ennen kuin pääsin ikkunan luokse ja kun heräsin vartalo tärisi ihan älyttömästi. Soitin ambulanssin ja sairaalaan menin, mutta kaiken maailman kokeitten jälkeen ei mitään löytynyt.

Tämän jälkeen kohtauksia sain joka toinen päivä ja aina pelkäsin koska seuraava tulee. Kävin kaiken maailman lääkäreillä mutta kenestäkään ei ollut apua. Kokeilin lääkityksiä (joista ei ole oikeata apua), akupunktiota, homeopatiaa, meditaatiota, jne.

Kaikki muuttui kun tapasin paniikkikohtaus erikoistuntian UK'sta jolla oli aivan toinenlainen menetelmä. Sain hänen ohjelman jonka luin läpi samantien ja opin että lääkkeillä ei lopeteta paniikkikohtauksia. Kun ymmärsin hänen opettaman tekniikan niin minulla ei ole ollut ainuttakaan paniikkikohtausta siitä lähtien - joka oli noin 30 minuuttia siitä kun aloitin lukemisen. Pari kertaa lukemisen jälkeen on tuntunut niin kuin kohtaus olisi tulossa, mutta siihen ne jäikin. Se on niin jumalattoman helppo hoittaa että en ymmärrä miksi lääkärit eivät tiedä asiasta!

Joka tapauksessa, jos kiinnostaa lukea kirja ja lopettaa kohtaukset lopullisesti niin mene ihmeessä katsomaan paniikkikohtaus.com

 

[ladybird]

Mä oon huomannut, että sillon kun on tarpeeks stressiä niin alkaa tulla näitä ahdistuspuuskia ja masisfiilis. Ei oo mitään paniikkikohtausta, mutta välillä joutuu muutaman kerran hengittämään syvään, että loppuu inhottava tunne rinnassa. Pitäis saada serotoniini-tasot jotenkin nousuun, että rauhottuis. Nappeja en haluais.

 

[MäcGaiver]

Kolme pahempaa kohtausta ollut viimeisen 8 vuoden aikana. Ekalla kerralla joutui käymään ensiavussa kun tuntui että sydän pysähtyy ja kuolema korjaa eikä ymmärtänyt mistä oli kysymys. Nykyään oireet tulee ja menee, joskus menee kuukausiakin ilman ongelmia mutta syksyllä alkoi taas ahistaa. Itselläni pahin paikka on ruokakaupan kassajono. Varmaan jäänyt jotain traumoja kun kerran jouduin melkein jättämään ostokset hihnalle kun alkoi huimaamaan ja hiki virtaamaan kun talvipakkasilla oli liikaa vaatetta päällä kaupassa. Kohtaushan siinä iski.

Ennen joulua jätin kahvin kokonaan pois ja siirryin teehen koska huomasin kahvin usein laukaisevan pienempiä kohtauksia. En ensin tajunnut että teessäkin on kofeiinia pienen kahvikupin verran. Nyt kun olen muutaman viikon juonut kofeiinitonta kahvia ja roobois teetä on olo taas alkanut normalisoitumaan. Taidan siis olla yliherkkä kofeiinille ja se laukaisee näitä ahdistus/paniikkikohtauksia.

Lääkitystä mulla ei ikinä ole ollut, eikä tule. Elintapoja muuttamalla voi vähentää oireilua. Vähemmän kofeiinia ja alkoholia sekä enemmän unta. Siinä mun resepti.

 

[nahkahanska]

yks asia mikä pitää tehä ku omistaa paniikkihäiriön on lopettaa kofeiinin vetäminen, itse vaihdoin kofeiinittomaan kahviin jo 2 vuotta sitten. jos sitä kahvia juo niin silloin on melkeen kokoajan kohtaus päällä.