Paniikkihäiriö?

[Soppaluu]

Yleisesti ottaen lääkitys pahaksi äityneessä tilanteessa + terapia tehoaa varsin hyvin, etenkin jos kyseessä on aika lailla "puhdas paniikkihäiriö". Sulla varmaan liittyy voimakkaasti sosiaaliset tilanteet noihin kohtauksiin/ahdistuksiin.

Alkoholia ei yleisesti suositella nautittavaksi kun päällä on mielialahäiriö tai lääkitys mutta ei SSRI:ssä tietääkseni mitään suuria käytön estoja ole. Muutamilla muilla lääkkeillä on vaikutuksia, niissä kannattaa kiinnittää huomiota yhteiskäyttöön. Esim. malaria- ja kipulääkkeistä ibuprofeiinit.

Kyseisestä lääkkeestä ei ole kokemusta, SSRI-lääkkeet tehoaa suhteellisen hyvin ahdistukseen, leikkaa niitä pahimpia oloja pois. Yleensä eri lääkityksiä kokeillaan, jos jostakin tulee sietämättömiä sivuoireita, niin joku toinen vastaava lääke voi toimia. Alkuun tosiaan voi ahdistus pahentua ahdistuneisuushäiriöisillä ja annos aloitetaan pienemmällä. Yleisesti 2-3 viikossa olo alkaa helpottaa ja 1 kkn aikana näkee sitten vaikutukset ja jos jotain sivuvaikutuksia jää pysyväksi, eihän niitä kaikki saa.

Kognitiivinen psykoterapia on yksi tutkituimpia terapian muotoja masennuksen ja ahdistuksen hoidossa ja sillä on tosiaan erittäin hyvät vaikutukset. Se kun korjaa niitä syitä oireilun taustalla, eikä vain oiretta, mitä lääkitys enemmän tekee. Yhdessä ne sitten saavat tietääkseni jonkinlaisia muutoksia aikaiseksi aivojen tasolla. Kognitiivisessa terapiassa pureudutaan aika pitkälle nykyelämän ongelmiin, lapsuutta voidaan tarkastella, jos siellä on merkittäviä traumaattisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet häiriön syntyyn. Muuten siinä keskitytään tosiaan häiriintyneisiin ajattelumalleihin ahdistuksen taustalla yms. syyt, jotka lietsovat ahdistusta, mahdollisiin skeemoihin eli pysyviin ajattelun malleihin, nykyisin kognitiivisessa terapiassa käytetään aikaa myös tietoisuustaitoihin/meditaatioon, joista monet saa lisää sietokykyä ahdistukseen ja oppivat rauhoittamaan kroppaa. Tämä myös aika tutkittu ja hypetettykin alue psykologian saralla mutta myös hyväksi havaittu.

Kysele ihmeessä lisää, jos jotain tulee mieleen. Kohtuu paljon ammatinkin (ja omakohtaisen kokemuksen) puolesta tästä aiheesta tiedän.

 

[hmpjvv]

Ens viikonloppuna olis vähän kaljottelua tiedossa, niin aloitan lääkkeen varmuuden vuoksi vasta viikon kuluttua maanantaina. Sen jälkeen on tiedossa kaikin puolin tosi rauhallista ja joustavaa elämää loppukevät.

Tällä hetkellä suurimmat ongelmat tosiaan lienee ihan yleinen ahdistus ja sitten tuo suljettuihin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä paniikkihäiriö. Yleinen ahdistus on lisääntynyt vasta ihan tässä talvella, mutta sosiaalisten tilanteiden paniikkia on ollut ehkä kolmisen vuotta. Toisinaan vähän voimakkaampaa ja toisinaan ei oikeastaan ollenkaan. Ensimmäiset paniikkikohtaukset on tosiaan kuitenkin tullut jo varmaan 7 vuotta sitten. Laukaisijana toimi silloin fyysinen sairastelua ja myös tässä vuosien aikana oireiden lisääntyminen on usein liittynyt juuri fyysisiin vaivoihin tai niiden epäilyihin. Näitä varmaan voisi terapiassa käsitellä?

Lapsuus, nuoruus ja muutenkin elämä on aina ollut todella upeesti mallillaan ja mitään traumoja mun elämästä ei kyllä pysty löytämään. Kun psykiatrin kanssa tästä jutteli, niin en kerta kaikkiaan pystyis edes kuvittelemaan onnellisempaa lapsuutta ja nuoruutta kuin mitä mulla oli. Sitten tuo sairausepäily jostain syystä kuitenkin onnistui mieltä sen verran järkyttämään, että siitä se paniikkihäiriö puhkesi. Toki tässä viimeisten vuosien aikanakin on ollut todella iloisia, aktiivisia ja onnellisia jaksoja, mutta kyllä sitä monina aikoina on paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden ahdistus ja yleinen ahdistus varjonnut. Välillä olo on aivan fantastinen ja elämä tuntuu upeelta, mutta aivan liian usein ahdistus tai pelkkä pelko ahdistus-/paniikkikohtauksesta peittoaa kaiken muun alleen ja tekee elämästä aika raskasta.

Pystyn kuitenkin kuvittelemaan hyvin sen huolettoman ja onnellisen elämän, joka mulla aiemmin oli. Ja olen todellakin päättänyt, että teen kaikkeni sen takaisin saamiseksi. En usko, että se on kovinkaan kaukana, kunhan vaan pääsen ammattilaisen kanssa alkuun ja oikealle tielle. Nimittäin ihan viime viikkoihin asti on ollut toisinaan myös sellaisia päiviä, jolloin itseluottamus ja hyvinvointi yleisestikin on niin korkeella tasolla, että uskon pystyväni tekemään ihan mitä tahansa. Ja se oli nimenomaan se mun juttu ennen tätä paniikki- ja ahdistushäiriötä. Kova itseluottamus, avoin sosiaalisuus, tulevaisuuden usko/toivo ja rohkeus.

 

[mrNICEGUY]

Mulla paniikkihäiriön laukasi 2pv ryyppäily. Tokana päivänä krapulassa mäkkärissä iski kun salama että nyt ei oo kaikki hyvin, tuntu monta tuntia siltä että olisi juuri pyörtymässä. Näkö muuttu mustavalkoseksi, kirkkaus ärsytti, lihakset kramppaili/oli pakko jännittää. Olin ihan varma että saan sydänkohtauksenkin jo. Vettä juodessa meinasin tukehtua. Oireet lähti samantien kun ambulanssi ajo pihaan. Sairaalasta päästyäni yhdistin ton olon aina siihen että verensokerit tippuivat liian matalalle, niin aina kun tuli vähänkin nälkä alkoi paniikkikohtaukset. Siinä sitten paniikkikohtauksessa oli mukava yrittää syödä jotain että olo helpottaisi. Lopulta oireita alko tulemaan sosiaalisissa tilanteissa koska aloin ehkä hieman erakoitumaan paniikkihäiriön takia. Lopulta aloin väkipakolla menemään noihin sosiaalisiin tilanteisiin ja paniikkihäirötkin helpottivat. Oli hetkiä kun ei kaupassakaan pystynyt käymään... 2v siihen taisi mennä että alkoi tulemaan vähän normaalimmaksi ja kohtaukset lievenivät. Nyt menty useamman vuoden ilman oireita. Pahimmissa krapuloissa saattaa joskus tulla oireita vieläkin, muttei mitään verrattuna pahimpiin hetkiin.

 

[Soppaluu]

Joo, hyvä, että tausta on tasainen, niin siellä ei sit isompia mörköjä ole. Luultavasti siis juurikin noita sairausepäilyjä ja niihin sitä kognitiivisen terapian tarjoamaa käsitteellistämistä on tarjolla. Toimivia keinoja ovat. Samoin paniikkikohtauksen saamiseen liittyviä pelkoja voidaan hoitaa hyvin. Kognitiivisessa terapiassa asiakas tekee usein aika paljon kotitehtäviä ja on aktiivinen toimija eli mieltä koulutetaan uusiin ajattelumalleihin, se on siis omalla tavallaan tosiaan mielen koulutusta ja vaatii toistoja ja aktiivisuutta. Sairauspelot on aika yleisiä ja sellasesta katastrofiajattelusta, yleistämisestä ja liian helposti pelkästään pahimman vaihtoehdon näkemisestä tulee tapa, mieli seuraa samoja ratoja. Ja tavoistahan voi oppia pois.

Monesti tietty herkkyys voi jäädä, vaikka paranisi täysin oireettomaksi. Se on myös osa paranemista, että ymmärtää omat ominaisuutensa. Tunteiden validointi (oiskohan joku todentaminen tähän hyvä sana) ja normaalistaminen on yks kog.terapian tavoitteita. Eli usein ne ahdistuksenkin tunteet juontavat normaaleista tilanteista mutta tulevat kyseiselle henkilölle vaan todella voimakkaina. Samoin yksi pointtinsa on sen ymmärtämisessä, että normaaliin elämään kuuluu myös ahdistuksen tunteet tietyissä määrin.

Niin ja kommenttina tuohon Kivanpojan postaukseen. Aivothan on tosiaan sellainen elin, että me ihmiset opitaan pelkää erittäin nopeasti asioita. Se on ihan biologista ja selviytymisen kannalta ollut tärkeää. Siellä ne liskoaivot yhdistelee sit nopeasti, että kas, tää oli kerran kamala tilanne, niin se on sitä sitten jatkossakin. Välttelyllä ne pelot sitten voi yleistyä eri tilanteisiin. Sä oot hoitanut sitä periaatteessa oikein, eli siedättänyt itseäs takaisin niihin tilanteisiin mitkä sitä laukaisi. Darrassa paniikkikohtaus voi laueta ku kännissä on kaikki serotoniinit tuhlattu loppuun. Mutuilulla sanoisin, että darramasiksessa on kyse aika samasta ilmiöstä.

 

[mrNICEGUY]

Aika paljon sitä joutu toisinaan järkeillä noita asioita omassa päässään. Se on vaan aika vaikeata varsinkin kun kohtaus iskee, koska sillon on järki aivan jäässä eikä oikein mihinkään älylliseen ajatteluun pysty. Yleensä kun alkoi ahdistamaan tai kohtaus tulemaan niin alkoi päässä pyöriä joku tietty lause mikä ärsytti ihan hemmetisti. Yleensä sen lauseen luki jostain lehdestä jne. mikä osu silmiin. Sitten yritti keskittyä lukemaan jotain lehteä, mutta siitä ei tajunnut yhtään mitään.

Joskus jossain odotusaulassa laitoin vaan silmät kiinni kun alko tuntumaan ihan perseeltä ja syke alkoi nousta, sillon sain jotenkin rentouduttua niin että melkein jopa nukahdin. Että jotain tollasia itsensärauhottelu meditointeja voisi kokeilla. Yksi mikä autto tosi paljon oli muistaakseni oman äitini sanoma lause "sä et ole ainoa jolla näitä paniikkihäiriöitä on".

 

[hmpjvv]

Noniin, maanantaina starttas lääkitys ja kävin myös ekaa kertaa terapeutilla. Muutama päivä siis menty.

Varmaankin lääkkeestä johtuen on pientä päänsärkyä ollu oikeestaan koko ajan. Yöllä on tullu välillä heräiltyä aika ahdistuneissa oloissa ja nukkuminen on ollu melko vaikeeta. Sen sijaan päivisin on kyllä ahdistus vähentyny päivä päivältä jo tässä kolmen vuorokauden aikana. Päivällä kun aurinko paistaa ja musiikkia kuuntelee, niin on ollu jopa oikein tosikin mahtavia fiiliksiä. Ja oon huomannu jo nyt, että jonkun verran rohkeemmin/itsevarmemmin suhtautuu tulevaisuuteen ja tuleviin koitoksiin. Tänään oli pari tilannetta, jotka normaalisti aiheuttaisi kyllä paniikkia/ahdistusta, mutta nyt ne ei juurikaan hetkauttanu. Myöskään erilaisten ahdistusta aiheuttavien tulevaisuuden haasteiden ajattelu ei nyt tunnu kovin raskaalta. En tiedä voiko vaikutus näkyä näin nopeesti, mutta placebokin kelpaa.

Terapeutti oli oikein todella mukava nainen. Jutusteltiin niitä näitä ja puhuttiin tulevasta hoitosuunnitelmasta. Juttu luisti loistavasti ja oltiin mun mielestä ainakin aivan mahtava tiimi. Terapeutti vaikutti oikein asiantuntevalta ja uskon, että saan terapiasta kyllä mainioita vinkkejä, keskusteluseuraa ja harjotuksia. Sovittiin alkuun, että käyn kerran viikossa ja katotaan sitten miten homma etenee. En usko, että ainakaan henkilökemioista jäisi kiinni ensitapaamisen perusteella.

Jo heti ekalla terapiakerralla oppi paremmin ymmärtämään ahdistusta, paniikkia ja niiden syntymekanismeja. Kyllähän sitä lukemallakin tietoa saa, mutta jotenkin siihen luottaa enemmän kun sen kuulee livenä ammattilaisen suusta.

Eli siis hyvä fiilis startista. Raportoin aina sillon tällön, että miten homma etenee.

 

[Meg4M4n]

Tuleeko kellekkään paniikkikohtausta herkemmin jos on pidemmän aikaa syömättä (5-6h)? Tänään jätin itse aamupalan väliin niin 12 aikaan tuli kohtaus, viime kohtauksesta onkin jo aikaa, taisi olla marraskuussa. Onko alhaisella verensokerilla paniikkikohtausta provosoivaa vaikutusta?

 

[FunkyMonkey]

Tuleeko kellekkään paniikkikohtausta herkemmin jos on pidemmän aikaa syömättä (5-6h)? Tänään jätin itse aamupalan väliin niin 12 aikaan tuli kohtaus, viime kohtauksesta onkin jo aikaa, taisi olla marraskuussa. Onko alhaisella verensokerilla paniikkikohtausta provosoivaa vaikutusta?

Tuntuu että itsellä kun verensokerit laskee nii se olotila alkaa olemaan hieman sama kuin kohtauksessa ja sitä sit säikähtää että onko se nyt paniikkia vai mitä.
Itsellä on ainakin vaikutusta.

 

[mrNICEGUY]

Tuleeko kellekkään paniikkikohtausta herkemmin jos on pidemmän aikaa syömättä (5-6h)? Tänään jätin itse aamupalan väliin niin 12 aikaan tuli kohtaus, viime kohtauksesta onkin jo aikaa, taisi olla marraskuussa. Onko alhaisella verensokerilla paniikkikohtausta provosoivaa vaikutusta?

Mulla paniikkihäiriön laukasi 2pv ryyppäily. Tokana päivänä krapulassa mäkkärissä iski kun salama että nyt ei oo kaikki hyvin, tuntu monta tuntia siltä että olisi juuri pyörtymässä. Näkö muuttu mustavalkoseksi, kirkkaus ärsytti, lihakset kramppaili/oli pakko jännittää. Olin ihan varma että saan sydänkohtauksenkin jo. Vettä juodessa meinasin tukehtua. Oireet lähti samantien kun ambulanssi ajo pihaan. Sairaalasta päästyäni yhdistin ton olon aina siihen että verensokerit tippuivat liian matalalle, niin aina kun tuli vähänkin nälkä alkoi paniikkikohtaukset. Siinä sitten paniikkikohtauksessa oli mukava yrittää syödä jotain että olo helpottaisi. Lopulta oireita alko tulemaan sosiaalisissa tilanteissa koska aloin ehkä hieman erakoitumaan paniikkihäiriön takia. Lopulta aloin väkipakolla menemään noihin sosiaalisiin tilanteisiin ja paniikkihäirötkin helpottivat. Oli hetkiä kun ei kaupassakaan pystynyt käymään... 2v siihen taisi mennä että alkoi tulemaan vähän normaalimmaksi ja kohtaukset lievenivät. Nyt menty useamman vuoden ilman oireita. Pahimmissa krapuloissa saattaa joskus tulla oireita vieläkin, muttei mitään verrattuna pahimpiin hetkiin.

Juu..

 

[Meg4M4n]

mrNICEGUY, sulla tais alkaa oleen aika stabiili toi olotila. Osaisitko sanoo tärkeimmät asiat mitkä vaikutti sulla parantumiseen ilman lääkkeitä, liikunta, ravinto?

 

[Super5]

Paska vaiva siinä mielessä, että mikä tahansa huonompi olotila tuntuu jotain jännitystä aiheuttavan ja sen jälkeen ei enää ollakkaan varmoja, että mistä tämäkin johtuu :D

 

[mrNICEGUY]

mrNICEGUY, sulla tais alkaa oleen aika stabiili toi olotila. Osaisitko sanoo tärkeimmät asiat mitkä vaikutti sulla parantumiseen ilman lääkkeitä, liikunta, ravinto?

Joo ei ole ollut pitkään aikaan mitään isompaa pelkoa häiriöistä. Ainoa mitä joskus saattaa tulla niin vähän samanlaisia tuntemuksia, mutta ei lähellekkään kohtauksia.

Salillakäynti ja sosialisoituminen autto hyvin. Ensimmäisten kohtauksien jälkeen erakoiduin aika pahasti kotiin, jäi salilla käymisetkin jäi kun seinään ja alkoholia meni jonkunverran. Se oli aika virhe ja siitä oli aika vaikea päästä eroon. Onneksi armeijakin alko aika pian sen jälkeen kun aloin ottamaan itseäni niskasta kiinni, edesautto paljon. Olisin saanut vapautuksenkin armeijasta, mutta olin sen 6kk mitä piti. Beetasalpaajia sain lääkäristä armeijassa, kun noi valvomiset alko tekeen oireita.

Kahvi ja krapulat oli aika saatanasta tuolloin...

Paska vaiva siinä mielessä, että mikä tahansa huonompi olotila tuntuu jotain jännitystä aiheuttavan ja sen jälkeen ei enää ollakkaan varmoja, että mistä tämäkin johtuu :D

Joo ja kun alkaa ahdistamaan niin aika kova mielenhallinta saa olla että pystyy ajattelemaan järkevästi asioita.. Kyllä sitä tuli mietittyä joskus keskellä yötä että mulla on varmaan sydämessä vikaa ja kallokin taisi olla halki kun päähän vähän sattu... :D

 

[kodari76]

Paniikkihäiriön oireethan muistuttavat vahvasti sydänkohtauksen oireita. Voin kertoa, että varsinainen hauskuus alkaa ensimmäisen slaagin jälkeen. Nyt ei tiedä onko kyseessä turha paniikki vai oikeasti toinen kohtas :D

Itse lopetin SSRI lääkkeet yli vuosi sitten vatsavaivojen takia ja nyt niitä ei voi syödä verenohennus lääkkeiden takia. Mutta paniikkikohtaukset helpottavat iän myötä. Ja sekin helpottaa, kun tajuaa miltä kohtaukset tuntuvat ja tietää ettei niistä mitään seuraa. Rentoutusharjoitus esim. töissä auttaa myös kummasti. Ja terapeuttinen "aivan sama"-asenne.

 

[mrNICEGUY]

Rentoutusharjoitus esim. töissä auttaa myös kummasti. Ja terapeuttinen "aivan sama"-asenne.

Noista itsekin saanut apua.

Rentoutumista harjottelin jonkunverran, ja koin aika toimivaksi varsinkin iltasin että silmät kiinni yrittää keskittyä ajattelemaan jotain tiettyä väriä, esim. vaalean sinistä tai harmaata.

 

[kodari76]

Itse olen kokeillut mindfulness-metodia. En oikein vielä osaa sitä, mutta pari kertaa on toiminut. Youtubessa on ollut jotain hyviä ääniraitoja, joiden kanssa 15-20min menee yllättävän nopeasti pää tyhjänä. Eihän se sairautta paranna, mutta eipä se mitään maksakaan ja toisaalta aivot saavat vartin verran lepoa.

 

[Meah]

Mulla on joskus ollut paniikkikohtauksia jos tullut riitaa puolison kanssa. Ei oo kiva yhdistelmä todellakaan, kun yhtäkkii tuntuu et naama ja kädet puutuu, syke nousee överiks, pään sisällä menee mustaks ja tuntuu et pökrää kun happi loppuu. En oo koskaan selvittäny mistä johtuu, mutta omat arvaukseni on historiassa.

Onks muilla tullut koskaan tälläsissä tilanteissa?

 

[Mopsy80]

Mulla on joskus ollut paniikkikohtauksia jos tullut riitaa puolison kanssa. Ei oo kiva yhdistelmä todellakaan, kun yhtäkkii tuntuu et naama ja kädet puutuu, syke nousee överiks, pään sisällä menee mustaks ja tuntuu et pökrää kun happi loppuu. En oo koskaan selvittäny mistä johtuu, mutta omat arvaukseni on historiassa.

Onks muilla tullut koskaan tälläsissä tilanteissa?

Jep, sillä lisäyksellä että tuntuu kuin huone pyörisi tai/ja itse vajoaisi. Sellaisissa tilanteissa kun minut on jätetty tai meinattu jättää.

 

[Ron Vibbentrop]

Jep, sillä lisäyksellä että tuntuu kuin huone pyörisi tai/ja itse vajoaisi.

Tuo on mielestäni inhottavin oire paniikkikohtauksissa tai muissa pahoissa ahdistustiloissa. Kyseessä ei ainakaan omalla kohdallani edes ole mikään hyperventiloinnin aiheuttama huimaava olo (tiedän kyllä miltä sekin tuntuu), vaan jotenkin koko tasapainojärjestelmä tuntuu sekoavan täysin. Harmi kyllä juttu toimii myös toisin päin, eli jos minua huimaa vaikka jonkin niskajumin takia, se laukaisee helposti paniikkikohtauksen.

 

[Mopsy80]

Se on melko samanlainen olo kuin hyvin hyvin humalassa.

 

[Ntr]

Noi oli kyllä pahoja, kun vielä kärsi säännöllisesti kohtauksista, kun tuli se vajoamisen tunne. Tosi hämärä fiilis eikä sitä oikee osannu kenellekää ikinä selittää. 'Hauska' tietää että muillakin ollu samaa.