Paniikkihäiriö?
- Keskustelun aloittaja turre101
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 28.7.2007
- Viestejä
- 6 279
Kannattaa testata myös 5-htp. 5-Hydroksitryptofaani ? Wikipedia
Mopsy80
Hopeless Gage
- Liittynyt
- 22.7.2012
- Viestejä
- 7 102
Kiitos vinkistä! Täytyy heti kävästä Lifessä.
- Liittynyt
- 17.8.2004
- Viestejä
- 1 409
Itsellä kyllä todella outo tämä paniikkihäiriö. Kohtauksia tullut nyt todella harvoin, vain kaksi tänä vuonna. Mitään lääkkeitä en ole käyttänyt. Ongelmana on tällä hetkellä jatkuvat huonot olot: väsyttää, erittäin huono keskittymiskyky, heikko muisti, mietoa huimausta ja sellainen jännä olo käsissä että niitä ei kunnolla tunne (ei pistele vaan hieman kun niitä ei olisi välillä olemassa). Useamman tunnin syömättömyys lisää oireita ja tänäkin aamuna vaan alkoi yhtäkkiä menemään olo tosi heikoksi. Vähän kuin olisi taju lähdössä. Mikään muu kuin tämä olotila ei itseä ahdista, yleensä yleisillä paikoilla kuten kaupassa oireet lisääntyvät. Ikinä en provosoi olotilaa ennen oireita millään ajatuksilla vaan tapahtuman ketju on tämä: parempi olo -> kauppaan - > alkaa heikottamaan, huimaa enemmän - > alan kiinnittämään oireisiin huomiota ja ne pahenevat. Eli aina ensin tulee oire ja sitten vasta se ahdistus. En koskaan jännitä mennä minnekään ennen kuin olo alkaa heikkenemään.
Voiko johtua mistään elimellisestä muusta kuin kilpirauhasesta tai lisäkilpirauhasesta? Kannattaako ottaa ison verenkuvan ja noiden edellämainittujen lisäksi mitään labroja vai onko vain jokin henkinen vamma?
Oireet yleensä pahempia yksin. Eli ensin alkaa tulla todella huono ja heikko olo, huimaa ja hieman pyörryttää. Sitten ruokaa naamaan ja olo helpottaa. Jatkuvana oireena myös outo olo koko kropassa (hermosto käy kierroksilla). Sama olo kuin olisi vetänyt 500mg kofeiinia, vetänyt kovan treenin ja yrittää mennä nukkumaan. Kroppaa kihelmöi ja tuntuu hieman sähköiseltä. Kofeiinia en siis käytä ja sokeriakin menee kohtuudella. Raskas liikunta pahentaa oireita moneksi päiväksi.
Voiko johtua mistään elimellisestä muusta kuin kilpirauhasesta tai lisäkilpirauhasesta? Kannattaako ottaa ison verenkuvan ja noiden edellämainittujen lisäksi mitään labroja vai onko vain jokin henkinen vamma?
Oireet yleensä pahempia yksin. Eli ensin alkaa tulla todella huono ja heikko olo, huimaa ja hieman pyörryttää. Sitten ruokaa naamaan ja olo helpottaa. Jatkuvana oireena myös outo olo koko kropassa (hermosto käy kierroksilla). Sama olo kuin olisi vetänyt 500mg kofeiinia, vetänyt kovan treenin ja yrittää mennä nukkumaan. Kroppaa kihelmöi ja tuntuu hieman sähköiseltä. Kofeiinia en siis käytä ja sokeriakin menee kohtuudella. Raskas liikunta pahentaa oireita moneksi päiväksi.
- Liittynyt
- 27.4.2012
- Viestejä
- 8 977
Liikutko kovin useasti? Ja kovalla sykkeellä, oletko mitannut verenpainettasi? Itselläni on kerran mennyt keho liiallisen liikunnan (nopea sykkeisen) takia yli rasittumis tilaan, tärisi kädet, kroppa ihan puutunut lihakset ei tuntunu palautuvan + lyhyestä muistista ja huonosta keskittymis kyvystä kärsin myös. Että voisiko olla mahdollisesti ylikunto?
Käsittääkseni ylikunto voi aiheuttaa myös jossakin määrin paniikkihäiriöitä ja masennustakin tai ainakin masennuksen oireita.
- Liittynyt
- 22.1.2015
- Viestejä
- 470
- Ikä
- 31
En ketjua jaksanut läpi selata, mutta näin opiskelemani alan sekä omakohtaisten kokemusten kautta suosittelen kaikille paniikkihäiriöstä kärsiville laajojen verikokeiden ottamista. Etenkin kilpirauhashormonien arvot sekä lisämunuaisten toiminta kannattaa tutkituttaa. Omalla kohdallani (ja muutamalla tapaamallani potilaalla) paniikkihäiriö on selittynyt fysiologisin tekijöin.
Kärsin väsymyksestä, sydämen rytmihäiriöistä, hitaasta palautumisesta treenien jälkeen ja elin vähän kuin sumussa. Aivot tuntuivat olevan lomalla. Turvotuksia ja ihon kuivuutta esiintyi myös. Kaikista pahimpana koin kuitenkin jatkuvan ahdistuksen ja lopulta kaikki kärjistyi paniikkihäiriöön. Itselläni kaava paniikkikohtauksessa meni yleistäen seuraavasti: koin jonkun fyysisen oireen esim. sydämen tykyttelyn/muljahtelun --> ahdistus kokemastani oireesta, kuolemanpelko --> fyysiset oireet lisääntyy entisestään --> ahdistus kasvaa paniikinomaiseksi. Tätä ympyrää elin puolisen vuotta. Paniikkikohtaus ei ollut tilanteeseen tai paikkaan sidottu, välillä se tuli salilla, toisinaan kaupassa ja joskus vaikka vaan yksin sängyssä makoillessa. Oireilu lisääntyi jos treenasin vähääkään liikaa tai elin muuten stressaavaa aikaa.
Kun asialle ei tullut loppua erilaisten rentoutumismenetelmien, treenaamisen vähentämisen ja ylimääräisen kiireen karsimisen kautta, päätin tutkituttaa kroppani suosiolla perusteellisemmin. Kilpirauhashormoneista T4 oli viiterajojen alapuolella ja aivolisäkkeen tuottama TSH viiterajojen yläpuolella. Lääkityksen saamisen suhteen jouduin hiukan taistelemaan, mutta vihdoin eksyin oikean lääkärin hoiviin joka sitten tyroksiini kokeilun pyynnöstäni aloitti. Meni pari viikkoa ja oireet katosivat. Ahdistus oli poissa, muisti toimi paremmin, mieli oli pirteämpi ja energiaa riitti. Lääkityksen aloittamisen jälkeen paniikkikohtauksia ei ole ollut ainuttakaan.
Kehon toiminnan kartoituksen lisäksi kannattaa tarkastella myös omaa ruokavalioa sekä treenin ja levon määrää. Tyypillistä on että kroppa ajetaan ihan äärirajoille ja hormonituotanto häiriintyy. Tästä sitten on liitännäisoireina vaikka ja mitä. Valitettavan usein oikea diagnoosi viivästyy kun ei tutkita oikeita asioita ja syy-seuraus yhteyksiä. Ruoskitaan itseä, syytellään ja podetaan huonoa omaatuntoa. Asian kun pitäisi olla juuri päinvastoin..
Tsemppiä kaikille jotka viestiä luette ja paniikkihäiriöstä kärsitte. Muistakaa että ette kanna taakkana elinikäistä ongelmaa, oli syy siihen sitten mikä tahansa. Ahdistuksen aiheuttamiin fyysisiin oireisiin ei ole vielä kukaan kuollut, ne on kehon luontaisia menetelmiä suhtautua paniikkiin. Älkää vaatiko itseltänne liikaa, edessä on kyllä kirkkaampia päiviä
Kärsin väsymyksestä, sydämen rytmihäiriöistä, hitaasta palautumisesta treenien jälkeen ja elin vähän kuin sumussa. Aivot tuntuivat olevan lomalla. Turvotuksia ja ihon kuivuutta esiintyi myös. Kaikista pahimpana koin kuitenkin jatkuvan ahdistuksen ja lopulta kaikki kärjistyi paniikkihäiriöön. Itselläni kaava paniikkikohtauksessa meni yleistäen seuraavasti: koin jonkun fyysisen oireen esim. sydämen tykyttelyn/muljahtelun --> ahdistus kokemastani oireesta, kuolemanpelko --> fyysiset oireet lisääntyy entisestään --> ahdistus kasvaa paniikinomaiseksi. Tätä ympyrää elin puolisen vuotta. Paniikkikohtaus ei ollut tilanteeseen tai paikkaan sidottu, välillä se tuli salilla, toisinaan kaupassa ja joskus vaikka vaan yksin sängyssä makoillessa. Oireilu lisääntyi jos treenasin vähääkään liikaa tai elin muuten stressaavaa aikaa.
Kun asialle ei tullut loppua erilaisten rentoutumismenetelmien, treenaamisen vähentämisen ja ylimääräisen kiireen karsimisen kautta, päätin tutkituttaa kroppani suosiolla perusteellisemmin. Kilpirauhashormoneista T4 oli viiterajojen alapuolella ja aivolisäkkeen tuottama TSH viiterajojen yläpuolella. Lääkityksen saamisen suhteen jouduin hiukan taistelemaan, mutta vihdoin eksyin oikean lääkärin hoiviin joka sitten tyroksiini kokeilun pyynnöstäni aloitti. Meni pari viikkoa ja oireet katosivat. Ahdistus oli poissa, muisti toimi paremmin, mieli oli pirteämpi ja energiaa riitti. Lääkityksen aloittamisen jälkeen paniikkikohtauksia ei ole ollut ainuttakaan.
Kehon toiminnan kartoituksen lisäksi kannattaa tarkastella myös omaa ruokavalioa sekä treenin ja levon määrää. Tyypillistä on että kroppa ajetaan ihan äärirajoille ja hormonituotanto häiriintyy. Tästä sitten on liitännäisoireina vaikka ja mitä. Valitettavan usein oikea diagnoosi viivästyy kun ei tutkita oikeita asioita ja syy-seuraus yhteyksiä. Ruoskitaan itseä, syytellään ja podetaan huonoa omaatuntoa. Asian kun pitäisi olla juuri päinvastoin..
Tsemppiä kaikille jotka viestiä luette ja paniikkihäiriöstä kärsitte. Muistakaa että ette kanna taakkana elinikäistä ongelmaa, oli syy siihen sitten mikä tahansa. Ahdistuksen aiheuttamiin fyysisiin oireisiin ei ole vielä kukaan kuollut, ne on kehon luontaisia menetelmiä suhtautua paniikkiin. Älkää vaatiko itseltänne liikaa, edessä on kyllä kirkkaampia päiviä
- Liittynyt
- 15.11.2004
- Viestejä
- 4 688
Paniikki- ja ahdstushäiriössä kroppa on yliherkkä omille sisäisille tapahtumilleen. Pienikin vatsanpisto tai sydämen extralyönti vahvistuu 100x ja laukaisee kämmenten hikoilun, verenpaineen heittelyn ja kiristää niskalihakset niin ettei veri enää kierrä kunnolla. Mutta tuoreita kärsijöitä helpottanee tieto siitä, kuinka yleistä tämä on. Suurin osa ihmisistä vain nielee sen ja vapisee yksin vessaloossissa, mutta hyvä kun toiset uskaltavat puhua asiasta julkisesti. Yllättävän hyvin osuu oireet yhteen monien muiden kanssa. Oireen iskiessä kannattaa järkeillä, ettei kohtaukseen ole kukaan koskaan kuollut tai vammautunut. Kohtaus tulee ja jonkin ajan päästä menee ohi. Tärkeää olisi altistaa itseään kontrolloidusta ja vähä vähältä ahdistaviin tilanteisiin. Käydä lähikaupassa ei-ruuhka-aikaan, sitten ruuhka-aikaan, isommissa kaupoissa, kaupungilla jne jne. Jos pidemmän aikaa jurottaa yksinään kämpillä, niin kynnys lähteä liikkeelle kasvaa takaisin.
- Liittynyt
- 30.6.2015
- Viestejä
- 7
Oon kärsinyt paniikista ja ahdistuksesta koko elämäni, vahvemmin nyt noin viitisen vuotta, avohoidossa olen ollut kolme vuotta. Koulukiusaaminen laukaisi pahimmat kohtaukset joiden takia en pysty enää käymään koulua normaalisti ja jäin kerran luokalle järkyttävän poissaolomäärän takia. Olen nyt vasta aikuisiän kynnyksellä pääsemässä toisen asteen opintoihin kiinni.
Lapsena tuo ahdistus ja paniikki ilmeni useiden pelkojen/fobioiden kautta. Pelkäsin istua parkkeeratussa autossa, liukuportaissa olemista, liukuovia, hissejä yms. Kouluikäisenä aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita, sillä mua kiusattiin tosi rajusti(paiskottiin ovien väliin, kompastutettiin, syljettiin päälle, estettiin bussiin pääseminen tai bussista ulostulo jne). Aloin pelkäämään koulua ihan järjettömästi ja bussit laukaisivat kohtauksia. Lopulta myönnyin kuraattorin ehdotukseen psykiatrisesta tutkimuksesta jossa todettiin ahdistushäiriö ja paniikkioireita sekä muuta mielialaan liittyvää.
Mulla ahdistus johtuu siitä että stressaan joutuvani pelottavaan tilanteeseen tai jotain pahaa tapahtuu. Pahimpina päivinä on vain selittämätöntä tukahduttavaa ahdistusta ja yllätyskohtauksia. Lisäksi todettiin aistiyliherkkyys, varsinkin tasapaino/liikeaistissa, joka selitti lapsena koetut pelot liikkuvista alustoista ja valuvista autoista. Terapiaa takana 3 vuotta, lääkitystä 2 vuotta. Pystyn käymään harvakseltaan koulua erikoisjärjestelyjen kera. Olen hyvä oppilas(peruskoulusta pois keskiarvolla 9.2) mutta paniikki ja ahdistus hidastaa etenemistä opinnoissa. Pystyn jo käymään kaupassa aika normaalisti jos joku on mukana tukemassa. Yläkoulussa olin erityisluokalla, jolloin sain olla välitunnit sisällä ja mulla oli samat kaksi opettajaa ja avustajaa joka tunti ja luokka oli pieni. Aina kun mun oli pakko mennä luokan ulkopuolelle niin joku tuli mukaan. Ruokakin mulle aluksi tuotiin luokkaan, lopulta kävin luokkalaisen kanssa ruokalassa. Nyt jännitän kuinka aikuislukiossa menee kun niissä ei saa yhtä paljoa erikoisjärjestelyjä. Oon kehittynyt hurjasti mutta oon silti niin "alhaalla" enkä lähellekkään normaalia käytöstä ja oloa. Salilla käynti on myös hieman hankalaa, mutta oon saanut pelot nieltyä ja mennyt sinne salille vaikka siellä olisi kaksi muuta henkilöä treenaamassa samaan aikaan. Oon huomannut suuren edistysaskeleen eli osaan pyytää tuntematonta vaikka väistämään! Oon ihan taivaissa kun uskallan sanoa että "anteeksi, pääsenkö tästä" sen siaan että kierrän kaukaa päästäkseni jotain muuta kautta ohi. Kai tästä joskus eroon pääsee
Lapsena tuo ahdistus ja paniikki ilmeni useiden pelkojen/fobioiden kautta. Pelkäsin istua parkkeeratussa autossa, liukuportaissa olemista, liukuovia, hissejä yms. Kouluikäisenä aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita, sillä mua kiusattiin tosi rajusti(paiskottiin ovien väliin, kompastutettiin, syljettiin päälle, estettiin bussiin pääseminen tai bussista ulostulo jne). Aloin pelkäämään koulua ihan järjettömästi ja bussit laukaisivat kohtauksia. Lopulta myönnyin kuraattorin ehdotukseen psykiatrisesta tutkimuksesta jossa todettiin ahdistushäiriö ja paniikkioireita sekä muuta mielialaan liittyvää.
Mulla ahdistus johtuu siitä että stressaan joutuvani pelottavaan tilanteeseen tai jotain pahaa tapahtuu. Pahimpina päivinä on vain selittämätöntä tukahduttavaa ahdistusta ja yllätyskohtauksia. Lisäksi todettiin aistiyliherkkyys, varsinkin tasapaino/liikeaistissa, joka selitti lapsena koetut pelot liikkuvista alustoista ja valuvista autoista. Terapiaa takana 3 vuotta, lääkitystä 2 vuotta. Pystyn käymään harvakseltaan koulua erikoisjärjestelyjen kera. Olen hyvä oppilas(peruskoulusta pois keskiarvolla 9.2) mutta paniikki ja ahdistus hidastaa etenemistä opinnoissa. Pystyn jo käymään kaupassa aika normaalisti jos joku on mukana tukemassa. Yläkoulussa olin erityisluokalla, jolloin sain olla välitunnit sisällä ja mulla oli samat kaksi opettajaa ja avustajaa joka tunti ja luokka oli pieni. Aina kun mun oli pakko mennä luokan ulkopuolelle niin joku tuli mukaan. Ruokakin mulle aluksi tuotiin luokkaan, lopulta kävin luokkalaisen kanssa ruokalassa. Nyt jännitän kuinka aikuislukiossa menee kun niissä ei saa yhtä paljoa erikoisjärjestelyjä. Oon kehittynyt hurjasti mutta oon silti niin "alhaalla" enkä lähellekkään normaalia käytöstä ja oloa. Salilla käynti on myös hieman hankalaa, mutta oon saanut pelot nieltyä ja mennyt sinne salille vaikka siellä olisi kaksi muuta henkilöä treenaamassa samaan aikaan. Oon huomannut suuren edistysaskeleen eli osaan pyytää tuntematonta vaikka väistämään! Oon ihan taivaissa kun uskallan sanoa että "anteeksi, pääsenkö tästä" sen siaan että kierrän kaukaa päästäkseni jotain muuta kautta ohi. Kai tästä joskus eroon pääsee
- Liittynyt
- 28.7.2007
- Viestejä
- 6 279
Miehillähän testosteroni vaikuttaa kilppareihin ja lisämunuaisen toimintaan. Matalien testojen aiheuttamaa paniikkihäiriötä oon todistanut itselläni monta kertaa.
Krooninen fyysinen tai psyykkinen stressikin voi tiputtaa testotasoja, mikä taas voi aiheuttaa paniikkihäiriötä jos on siihen taipuvainen. Tiedän tapauksia jossa nuoria kundeja joutuu korvaushoitoon kun elämä heittää häränpyllyä ja stressataan vähän liikaa. Itse oon huomannut myös että kun testotasot on matalalla, tulee sitä stressattuakin kaikesta turhasta ihan liikaa.
Jonkunlainen balanssi kannattaa etsiä töiden, harrastusten ja muun elämän välillä.
- Liittynyt
- 13.10.2015
- Viestejä
- 505
Muistu tämä ketju viimein mieleen kun aihe on ollut kovassa mietinnässä... Tässä jos jotain apuja löytyisi muillekkin:
3viikkoa Escitalopramia 10mg. Tosin eka viikko 5mg apteekkarin suosituksesta, ja oli kohtuu vittumainen viikko kyllä. Leuat kalkatti ja tasapaino heitti, muutenkin aika säikky olo :D
Paniikkikohtauksiin/-häiriöön tota menee jonka laukaisi vaihteeksi vitullinen työstressi ym.. Psykologin mukaan keskivakava työstressi vai mikä lie, tosin tämä todettiin kun asiat oli jo vähän paremmin. Välillä tuntu että on aika pelottavan lähllä että päästä katkeaa joku piuha, oli vaan niin loppu että ei voi käsittää. Samalla tuntu kun olisi elänyt puoliksi unessa.
Noin 7v sitten taisin saada Citaloprami lääkityksen myös, mutta taistelin tähän asti ilman eikä juuri ole vaivannut kuin satunnaisesti. Nyt kuitenkin tuntu että hajoaa elämä käsiin stressin takia, pahimpana aikana yritin tehdä jotain etähakemusta terveyskeskuksen lääkärille puhelimella duunissa lounaalla, mutta ei siitäkään meinannut tulla mitään. Lääkäriajan olisi saanut johonkin 2kk päähän lopulta, niin piti hakeutua yksityiselle.
On kyllä muutenkin niin paskoja kokemuksia tuosta yksityisestä puolesta että... Selkä paskana menet lääkärille valittamaan että sattuu niin paljon että ei saa nukuttuakaan, niin se sanoo ettei nyt mitään unilääkkeitä ala kirjoittelemaan. ym...
Escitalopramin alotuksesta viikon jälkeen oli aika mielenkiintosia öitä, kun tuli välillä heräiltyä 15min välein yöllä, ja aika useasti vieläkin joskus aamuyöstä tunti-pari ennen herätyskelloa. Zopinoxia sain sen takia unilääkkeeksi, mutta en kokenut tarvitsevani enään sen jälkeen kun lääkkeen sain, niin on jäänyt ottamatta.
Muuten ei kyllä kauheasti negatiivista sanottavaa lääkkeestä, huomattavasti parempaa elämää kuin ilman, vaikka niitä parempia huippuja tasoittaisikin. Tuli lääkärin kanssa juteltua niistä uusista lääkkeistä mistä taisi ekalla sivulla olla juttua, mitkä eivät tasoita sitä parempaa huippua niin paljoa, niin kuulemma joillain on toiminut lääke ja joillain ei ollenkaan.
Noin 12v sitten tuli ekat paniikkihäiriöt ja pari vuotta tuli alkuvuosina kärvisteltyä aika pahasti muusta maailmasta eristäytyneenä, sen jälkeen oli pakko ottaa itseään niskastaa kiinni ja pakottaa itsensä läpi sen paskan.
Kuntosalitreeni on kyllä aina tehnyt hyvää pääkopalle ja tuntuu nostavan aika hyvin energia- ja serotasoja. Oma duuni on vaan sen verran raskasta ettei kauhean useasti jaksa salille ängetä.
Siitä vähän diipimpää pohdittavaa... Ihan omista ajatuksista muodostettu suurimmalta osin. Kannattaa kuunnella äänikirjana Jordan Petersonin 12 rules for life. Esim. Strytellistä 2viikon kokeiluajalla ilmasiks, jakaa aika paljon samoja ajatuksia ja paljon muuta ja hyvin syvällisesti mutta helposti ymmärrettävänä:
Jos joku miettii treidailua pörssissä ym. vakavempaa uraa pörssimaailmassa, niin tässä vähän diipinpää mietintää aiheesta:
Joskus kun alotin sijoittelun niin se oli puhtaasti mielenkiinnosta miten pörssissä voi tehdä rahaa. Eli huokutteli ajatus tehdä rahaa pelkän älykkyyden takia. Mulla on vähän paha tapa uppoutua välillä vähän turhankin syvälle asioihin mitä haluan oppia, ja tämä treidaus oli aika loputon suo. Tai loputon suo yrittäen etsiä sitä omaa edgeään, aluksihan sitä ei edes tiennyt mitä se edge tarkoitti samalla kun RiskRewardit kuulosti yhtä houkuttelevilta kuin historian tunnit koulussa murkkuiässä.
Tässä viimeaikoina-vuosina olen lähinnä tehnyt **tusti töitä maksaakseni velkoja pois mikä vähentää stressiä tulevaisuudessa. Usein mitä enemmän tienaa tai on rahaa -> velat kasvaa myös. Tuokin piti vuosia sitten oppia kantapään kautta.
Nyt on purtu hammasta ja vaihdettu autokin premiumista pois, eikä haittaa yhtään. Tää on ollut kaikenkaikkiaan vähän tämmönen uuden asennoitumisen aikakausi, kun on halunnut tiputtaa kuukausimaksujaan ja vähentää velkojaan. Mutta mitä sitten kun on velaton? No stressiä on ainakin vähemmän.
Eli nyt ollaan tilanteessa mikä sai alkunsa siitä kun halusi parantaa elämäänsä rahalla. Ja rahan tekeminen pörssissä tappaa kaiken sen elämän mitä halusi parantaa.. Treidaaminen varsinkin tuhoaa tunteita aika tehokkaasti, jos meinaa menestyä, koska treidaaminen taistelee ihmisyyttä vastaan tunnepuolella. Ja menestyäksesi sinun pitää sivuuttaa kaikki mitä tunnet, ja analysoida rationaalisesti.
Yleensä menestyvät sijoittajat ja oikeasti rahakkaat ihmiset elävät aika niukasti. Eli sille rahalle etsitään lähinnä korkoa uusien sijoitusten ja säästämisen kautta. Kysymys kuuluukiin, mikä sen rahan haalimisen idea on, jos sitä ei käytä ja "elä"? Valta?!?
Sitten on toinen ääripää joka "syö yli varojen" ja ottaa lainat tappiin ym., vaihtelee autoja kalliimpiin kokoajan kun vanhaan tottuu ym...
Älkää ottako lainaa....tai harkitkaa ainakin vakavasti.
Raha ei tuo onnea mutta velka tuo stressiä.
Onnelisuus taitaa olla lähinnä sitä että osaa olla onnellinen siitä mitä jo on ja omistaa.
Ei nuo velat nyt niin kauheita ole olleet, mutta tuli vaan jossain kohtaa herättyä että paljonko sitä menee kuukaudessa kaikenmaailman lyhennyksiin ym. laskuihin. Ja muutenkin tuli vähän ylidramatisoitua, mutta kuitenkin vähän miettisin omaa elämäntilannetta ja mihin on ryhtymässä jos meinaa alottaa.
Oon ehkä ite ollut vähän tunneköyhä muutenkin, tai empatia ym. vähän hakusessa(sosiopaattinen) ja oonkin miettinyt että kategorisoimalla itsensä rationaaliseksi tai enemmän tunteelliseksi voisi antaa hyvän lähtökohdan kartoittaa omaa onnistumisprosenttiaan kyseisella alalla.
Loppuun vielä Big Shortista Michael Burryn "last letter to shareholders":
"Making money is not like what I thought it would be. This business kills the part of life that is essential, the part that has nothing to do with business. For the past two years, my insides have felt like they've been eating themselves. All the people that I respected won't talk to me anymore, except through lawyers. People want an authority to tell them how to value things, but they choose this authority not based on facts or results. They choose it because it feels authoritative and familiar. And I am not, nor ever have been, "familiar." So...so I have come to the sullen realization that I must close down the fund. Sincerely, Michael J. Burry, M.D."
Virheiden kautta nämäkin joutuu yleensä oppimaan ja silloin testataan molemmat ääripäät... Balanssia!
Jotku tosin myös jämähtää siihen toiseen ääripäähän, ja suurinosa huonompaan... Miksi?(alempana lisää, vanhaa tekstiä tästä ylös.)
Tuo edellä mainitsemani balanssi onkin aika jännä ajatus.
Kun kaikella universumissa on "hyvä" ja "huono". Ilman toista ei ole toistakaan. Jos kaikilla olisi pelkästään hyvä olla, niin vuosien päästä olisiko se enää hyvää oloa? Siitä tulee ns. uusinormaali, jolloin tarvitaan enemmän hyvänolon tunnetta -> selittää päihderiippuvaiset ym. mitkä eivät halua katkaista olojaan ja sitten menee lisää ja lisää....
Eli jonkunmoista ylikompensaatiota puolin ja toisin on oltava.
Tuon ylikompensaation puutteen takia monet mielialalääkkeetkään eivät luultavasti toimi, kun ne tasoittavat molempaa ääripäätä ja elämä on tasaisempaa. Onko se hyvä vai huono? Joillekkin luultavasti parempi kuin se huono olo, riippuen vakavuudesta, mutta yleensä ne "viat" on syvemmällä.
Ihmisillä joilla on pelkästään pahaa oloa, taas voi johtua monesta eri assiasta. Esim. siitä ettei elämälleen ole keksinyt tarkoitustaan tai ei ole selkärankaa alkaa projekteihin. Eli puuttuu kunnianhimoa ym...
Kunnianhimoa kun löytyy niin koko maailma avautuu sun eteen. Löydät projekteja mistä kiinnosta -> opettelet -> teet -> näet tulosta -> hyvä olo
Paniikkihäiriöisille: FIGHT THE MONSTERS!
Ihan vaan omia ajatuksia mitä on tullut huomattua...
Niitä mörköjä vastaan kannattaa taistella omien kokemuksien perusteella juurikin menemällä ja tekemällä niitä asioita mistä paniikkihäiriöt johtuu. Eli esim. enemmän sosiolisoitumista ym... Helppoa eikä nopeata se ei ole, mutta pelko ja välttely ruokkii mörköjä entistä enemmän.
Itse sain odottelun pelon voitettua aika hyvin ihan itsesuggestoimisen kautta ajamalla itseäni rentoon tilaan(vaikea selittää), välillä saatoin jopa rentoutua lääkärin vastaanoton penkillä niin että melkein nukahdin.
People tend to find balanse on their lifes, and as antidepressants show, balance is complicated and u need overreactions on eachs side. If u are happy/good mooded many years, that will eventually became a "new normal" and then u need moore good feel... Explains alot of things, like drug addicts etc...
3viikkoa Escitalopramia 10mg. Tosin eka viikko 5mg apteekkarin suosituksesta, ja oli kohtuu vittumainen viikko kyllä. Leuat kalkatti ja tasapaino heitti, muutenkin aika säikky olo :D
Paniikkikohtauksiin/-häiriöön tota menee jonka laukaisi vaihteeksi vitullinen työstressi ym.. Psykologin mukaan keskivakava työstressi vai mikä lie, tosin tämä todettiin kun asiat oli jo vähän paremmin. Välillä tuntu että on aika pelottavan lähllä että päästä katkeaa joku piuha, oli vaan niin loppu että ei voi käsittää. Samalla tuntu kun olisi elänyt puoliksi unessa.
Noin 7v sitten taisin saada Citaloprami lääkityksen myös, mutta taistelin tähän asti ilman eikä juuri ole vaivannut kuin satunnaisesti. Nyt kuitenkin tuntu että hajoaa elämä käsiin stressin takia, pahimpana aikana yritin tehdä jotain etähakemusta terveyskeskuksen lääkärille puhelimella duunissa lounaalla, mutta ei siitäkään meinannut tulla mitään. Lääkäriajan olisi saanut johonkin 2kk päähän lopulta, niin piti hakeutua yksityiselle.
On kyllä muutenkin niin paskoja kokemuksia tuosta yksityisestä puolesta että... Selkä paskana menet lääkärille valittamaan että sattuu niin paljon että ei saa nukuttuakaan, niin se sanoo ettei nyt mitään unilääkkeitä ala kirjoittelemaan. ym...
Escitalopramin alotuksesta viikon jälkeen oli aika mielenkiintosia öitä, kun tuli välillä heräiltyä 15min välein yöllä, ja aika useasti vieläkin joskus aamuyöstä tunti-pari ennen herätyskelloa. Zopinoxia sain sen takia unilääkkeeksi, mutta en kokenut tarvitsevani enään sen jälkeen kun lääkkeen sain, niin on jäänyt ottamatta.
Muuten ei kyllä kauheasti negatiivista sanottavaa lääkkeestä, huomattavasti parempaa elämää kuin ilman, vaikka niitä parempia huippuja tasoittaisikin. Tuli lääkärin kanssa juteltua niistä uusista lääkkeistä mistä taisi ekalla sivulla olla juttua, mitkä eivät tasoita sitä parempaa huippua niin paljoa, niin kuulemma joillain on toiminut lääke ja joillain ei ollenkaan.
Noin 12v sitten tuli ekat paniikkihäiriöt ja pari vuotta tuli alkuvuosina kärvisteltyä aika pahasti muusta maailmasta eristäytyneenä, sen jälkeen oli pakko ottaa itseään niskastaa kiinni ja pakottaa itsensä läpi sen paskan.
Kuntosalitreeni on kyllä aina tehnyt hyvää pääkopalle ja tuntuu nostavan aika hyvin energia- ja serotasoja. Oma duuni on vaan sen verran raskasta ettei kauhean useasti jaksa salille ängetä.
Siitä vähän diipimpää pohdittavaa... Ihan omista ajatuksista muodostettu suurimmalta osin. Kannattaa kuunnella äänikirjana Jordan Petersonin 12 rules for life. Esim. Strytellistä 2viikon kokeiluajalla ilmasiks, jakaa aika paljon samoja ajatuksia ja paljon muuta ja hyvin syvällisesti mutta helposti ymmärrettävänä:
Jos joku miettii treidailua pörssissä ym. vakavempaa uraa pörssimaailmassa, niin tässä vähän diipinpää mietintää aiheesta:
Joskus kun alotin sijoittelun niin se oli puhtaasti mielenkiinnosta miten pörssissä voi tehdä rahaa. Eli huokutteli ajatus tehdä rahaa pelkän älykkyyden takia. Mulla on vähän paha tapa uppoutua välillä vähän turhankin syvälle asioihin mitä haluan oppia, ja tämä treidaus oli aika loputon suo. Tai loputon suo yrittäen etsiä sitä omaa edgeään, aluksihan sitä ei edes tiennyt mitä se edge tarkoitti samalla kun RiskRewardit kuulosti yhtä houkuttelevilta kuin historian tunnit koulussa murkkuiässä.
Tässä viimeaikoina-vuosina olen lähinnä tehnyt **tusti töitä maksaakseni velkoja pois mikä vähentää stressiä tulevaisuudessa. Usein mitä enemmän tienaa tai on rahaa -> velat kasvaa myös. Tuokin piti vuosia sitten oppia kantapään kautta.
Nyt on purtu hammasta ja vaihdettu autokin premiumista pois, eikä haittaa yhtään. Tää on ollut kaikenkaikkiaan vähän tämmönen uuden asennoitumisen aikakausi, kun on halunnut tiputtaa kuukausimaksujaan ja vähentää velkojaan. Mutta mitä sitten kun on velaton? No stressiä on ainakin vähemmän.
Eli nyt ollaan tilanteessa mikä sai alkunsa siitä kun halusi parantaa elämäänsä rahalla. Ja rahan tekeminen pörssissä tappaa kaiken sen elämän mitä halusi parantaa.. Treidaaminen varsinkin tuhoaa tunteita aika tehokkaasti, jos meinaa menestyä, koska treidaaminen taistelee ihmisyyttä vastaan tunnepuolella. Ja menestyäksesi sinun pitää sivuuttaa kaikki mitä tunnet, ja analysoida rationaalisesti.
Yleensä menestyvät sijoittajat ja oikeasti rahakkaat ihmiset elävät aika niukasti. Eli sille rahalle etsitään lähinnä korkoa uusien sijoitusten ja säästämisen kautta. Kysymys kuuluukiin, mikä sen rahan haalimisen idea on, jos sitä ei käytä ja "elä"? Valta?!?
Sitten on toinen ääripää joka "syö yli varojen" ja ottaa lainat tappiin ym., vaihtelee autoja kalliimpiin kokoajan kun vanhaan tottuu ym...
Älkää ottako lainaa....tai harkitkaa ainakin vakavasti.
Raha ei tuo onnea mutta velka tuo stressiä.
Onnelisuus taitaa olla lähinnä sitä että osaa olla onnellinen siitä mitä jo on ja omistaa.
Ei nuo velat nyt niin kauheita ole olleet, mutta tuli vaan jossain kohtaa herättyä että paljonko sitä menee kuukaudessa kaikenmaailman lyhennyksiin ym. laskuihin. Ja muutenkin tuli vähän ylidramatisoitua, mutta kuitenkin vähän miettisin omaa elämäntilannetta ja mihin on ryhtymässä jos meinaa alottaa.
Oon ehkä ite ollut vähän tunneköyhä muutenkin, tai empatia ym. vähän hakusessa(sosiopaattinen) ja oonkin miettinyt että kategorisoimalla itsensä rationaaliseksi tai enemmän tunteelliseksi voisi antaa hyvän lähtökohdan kartoittaa omaa onnistumisprosenttiaan kyseisella alalla.
Loppuun vielä Big Shortista Michael Burryn "last letter to shareholders":
"Making money is not like what I thought it would be. This business kills the part of life that is essential, the part that has nothing to do with business. For the past two years, my insides have felt like they've been eating themselves. All the people that I respected won't talk to me anymore, except through lawyers. People want an authority to tell them how to value things, but they choose this authority not based on facts or results. They choose it because it feels authoritative and familiar. And I am not, nor ever have been, "familiar." So...so I have come to the sullen realization that I must close down the fund. Sincerely, Michael J. Burry, M.D."
Virheiden kautta nämäkin joutuu yleensä oppimaan ja silloin testataan molemmat ääripäät... Balanssia!
Jotku tosin myös jämähtää siihen toiseen ääripäähän, ja suurinosa huonompaan... Miksi?(alempana lisää, vanhaa tekstiä tästä ylös.)
Tuo edellä mainitsemani balanssi onkin aika jännä ajatus.
Kun kaikella universumissa on "hyvä" ja "huono". Ilman toista ei ole toistakaan. Jos kaikilla olisi pelkästään hyvä olla, niin vuosien päästä olisiko se enää hyvää oloa? Siitä tulee ns. uusinormaali, jolloin tarvitaan enemmän hyvänolon tunnetta -> selittää päihderiippuvaiset ym. mitkä eivät halua katkaista olojaan ja sitten menee lisää ja lisää....
Eli jonkunmoista ylikompensaatiota puolin ja toisin on oltava.
Tuon ylikompensaation puutteen takia monet mielialalääkkeetkään eivät luultavasti toimi, kun ne tasoittavat molempaa ääripäätä ja elämä on tasaisempaa. Onko se hyvä vai huono? Joillekkin luultavasti parempi kuin se huono olo, riippuen vakavuudesta, mutta yleensä ne "viat" on syvemmällä.
Ihmisillä joilla on pelkästään pahaa oloa, taas voi johtua monesta eri assiasta. Esim. siitä ettei elämälleen ole keksinyt tarkoitustaan tai ei ole selkärankaa alkaa projekteihin. Eli puuttuu kunnianhimoa ym...
Kunnianhimoa kun löytyy niin koko maailma avautuu sun eteen. Löydät projekteja mistä kiinnosta -> opettelet -> teet -> näet tulosta -> hyvä olo
Paniikkihäiriöisille: FIGHT THE MONSTERS!
Ihan vaan omia ajatuksia mitä on tullut huomattua...
Niitä mörköjä vastaan kannattaa taistella omien kokemuksien perusteella juurikin menemällä ja tekemällä niitä asioita mistä paniikkihäiriöt johtuu. Eli esim. enemmän sosiolisoitumista ym... Helppoa eikä nopeata se ei ole, mutta pelko ja välttely ruokkii mörköjä entistä enemmän.
Itse sain odottelun pelon voitettua aika hyvin ihan itsesuggestoimisen kautta ajamalla itseäni rentoon tilaan(vaikea selittää), välillä saatoin jopa rentoutua lääkärin vastaanoton penkillä niin että melkein nukahdin.
People tend to find balanse on their lifes, and as antidepressants show, balance is complicated and u need overreactions on eachs side. If u are happy/good mooded many years, that will eventually became a "new normal" and then u need moore good feel... Explains alot of things, like drug addicts etc...
