Alan vaihto oli helppoo kun hitsaria etittii tehtaalle. :D Elikkä levysepän koulutus pohjana ja nyt sitten kouluttaudutaan pikkuhiljaa paperipuolelle enemmän ja enemmän. Kuhan vaa vuoroon pääsis töihin niin sitten helpottuu elämä vielä vähä enempi.
Meinasin lähinnä että voit mennä kauppakorkeaan, hikoilla siellä kymmenen vuotta alimmassa neljänneksessä ja pyrkiä johonkin isompiin viskaalin hommiin (*tustakaan tiedä mitä ne olis, oon insinööri) mihin et pääse kun fiksummat menee valinnoissa ohi, vs käyt sen amkin, sieltä nopeaan töihin johonkin nakkiputkaan yövuoroon ja siellä vuoropäälliköksi, piirijehuksi, maapäälliköksi jne jne jne. Saatat olla lopulta samoilla vuosilla kovempi luu kuin se kouluja käynyt. Tietty jos motivaatio on kova, niin hyvin varmaan menee, jos löytää sen alan jolle motivoituu tai vielä parempi jos kykenee motivoitumaan mistä tahansa sorvaamisesta.
Esim mulla on mielestäni jonkinlainen motivaatio, 15v työkokemusta ja silti 10v töissä olleiden mediaaniiin en pääse. Sille on toki omat syynsä mitä en nyt lähde avaamaan ellei erikseen pyydetä.
mä olen, kerran.
Lahjakkuutta on montaa eri lajia. Itse lasken uskalluksen, ulosannin, sosiaalisuuden ja oppimiskyvyn hyvin tärkeiden lahjakkuuksien joukkoon. Tuo jako lahjakkaisiin ja lahjattomiin on melko ongelmallinen. Monesti lahjakkuudet menevät pahasti ristiin, mutta kokonaisuus ratkaisee. Lahjakas laskutikun käyttelijä voi olla tosi tylsää seuraa illallisella ja matemaattisesti lahjakas voi olla kielellisesti täysi nolla. Niitä tyyppejä, joilla lahjakkuutta löytyy laaja-alaisesti ilman selviä heikkouksia, ei tunnu riittävän edes isoimpien suomalaisten pörssifirmojen ylimmälle pallille.
Kyllä, on monenlaista ja eri tilanteissa edukseen olevia lahjakkuutta. Lahjakkuudella tarkoitin tässä yhteydessä ja keskustelussa sellaista ominaisuutta, joka perustuu lähinnä tietoon, taitoon ja kirjaviisauteen opiskeluista. Gaussin käyrällä keskinkertaiset pääsevät erottumaan juuri sosiaalisilla taidoilla, ennakkoluulottomuudella ja kunnianhimolla. Näitä taitoja on taas ehkä hankalampi yhdenvertaistaa toisin kuin esim. kurssiarvosanat. Tässäkin keskustelussa se epäoikeuden tunne vaikuttaa usein kumpuavan siitä, että ollaan / oletataan olevan parempia itse tiukassa substanssissa, mutta ihmetellään, miksi osa painaa urakehityksessä vasenta kaistaa ohi.
Muista, että "Mistake is a mistake only if you do it twice" tai "Make a mistake once, its a lesson. Make a mistake twice, its a choice."
Lukisitko viestini uudestaan? Mistä olimme eri mieltä?
Tämä ongelma varmaankin kumpuaa siitä, että kympin oppilaan / viiden ällän kirjoittaneelta vaaditaan koulussa sellaisia ominaisuuksia, joista on lähinnä haittaa työelämässä. Nimittäin omien kokemusten perusteella peruskoulu/lukiotasolla ysin ja kympin ero arvosanassa ei oikeastaan perustu osaamiseen tai tietämykseen vaan pikkutarkkaan hiomiseen tunteja säästämättä. Työelämässä tällainen powerpointtien/laskelmien hierominen äärimmäisyyksiin asti näyttää helposti muiden silmissä siltä, että kaveri on vähän yksinkertainen tai ei muuten vain tajua mikä on olennaista ja mistä työnantaja saa rahaa.
Ei. Totesin, että koulumenestys - tai vahva substanssiosaaminen itse töissä - ei ole autuaaksi tekevä asia organisaatiossa etenemisessä.
Niinhän tuossa tarkensin, mikäli aiemmin ei tullut ilmi, että 1) keskustelu on nyt työelämästä 2) ja menestys on tässä kontekstissa työuralla etenemistä. Joku voi tyytyä siihen ensimmäiseen harjoittelupaikkaansa loppuiäkseen ja tuntea itsensä elämässään menestyneeksi kokonaisvaltaisesti, mikä on minulle täysin ok, mutta ei liity mitenkään aiheeseen uraputken upgradettamisesta.
