Joo. Metsään on menty vain siinä, että tehokkuutta ja laatua ei kaikissa virkahommissa pystytä kovin luotettavasti mittaamaan. Siinä mielessä vanha virkavuosiin perustuva palkitsemissysteemi olisi ollut parempi - Mitä kauemmin jaksat hoitaa sitä koiran virkaasi, sitä enemmän tienaat. Oikeudenmukainen henkilökohtaisen lisän maksaminen vaatisi luotettavia numeroilla mitattavia mittareita. Muuten se on vaan pärstäkertoimen mukaan tehtävää mielivaltaista mittaamista.
Aiemmin tuo virkavuosiin perustuva "ikälisä" oli vielä valtiolla olemassa, ja se suoraan sanottuna aika tehokkaasti vähensi tuottavuutta. Mitä kauemmin toimistolla lonnit eläkkettä odotellessa, sitä enemmän liksaa saat, joten miksi suotta vaivautua yrittämään palkankorotusta vaikkapa tekemällä jotain tehokasta? Jos joku on painanut vuosikymmeniä siinä koiranvirassaan etenemättä yhtään minnekään, voi vain arvailla kuinka mielellään esimies vaihtaisi hänet johonkin ikälisättömään, halvempaan ja tehokkaampaan tyyppiin. Älyttömin tuo ikälisä oli siinä vaiheessa, kun tosiaan mikä tahansa julkisen palveluksessa tehty lisäsi ikälisää, kun taas yksityisellä tehdystä huomioitiin ainoastaan omaan alaan liittyvä kokemus, ja sekin max. viideltä vuodelta. Tarkoitti käytännössä että esimerkiksi terveyssyistä toimiston puolelle siirtyvä ensimmäistä vuottaan sihteerinä toimiva saattoi saada kovempaa liksaa kuin viereisen pulpetin samalla alalla 15 vuotta yksityisellä tehnyt toimistoalan ammattilainen.
Virkavuosiin perustuva lisä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisille maksetaan siitä, että he ikääntyvät. Monissa ammateissa sillä lisääntyvällä kokemuksella ei samassa tehtävässä pysytellen ole muutamien vuosien jälkeen enää hirveästi mitään lisäarvoa tuovaa, jos ihminen ei sen ikääntymisen lisäksi tee yhtään mitään ammatillisen kehittymisensä suhteen. Ymmärrän että kymmenen vuotta alalla ollut on varmuudella kokeneempi kuin koulusta juuri tullut, mutta jos vertaillaan 10 ja 15 vuotta samoissa hommissa olleita, se pätevämpi ja tuottavampi kaveri ei mitenkään välttämättä ole se, joka on ollut talossa pidempään. Tehokkuusmittarit ovat tietty vähän kinkkisiä joissain hommissa, mutta useimmissa ne kertovat kuluneesta vuodesta ja sen tuottavuudesta enemmän kuin se, täytitkö tänäkin vuonna yhden uuden virkavuoden, [ ] kyllä [ ] ei.
Tuosta henkilökohtaisten tavoitteiden mielivaltaisuudesta ja pärstäkertoimesta: toki ikälisän perään kaipaaviakin vielä on, koska se oli joidenkin mielestä "reilumpi ja tasapuolisempi" - toisin sanoen kaikki saavat sen tietyn vuosiluvun jälkeen, ihan sama mitä mieltä esimies työsuorituksestasi on tai teitkö mitään sen korotuksen eteen. Epäreiluhan se oli niiden mielestä, jotka omasta ja ehkä esimiehenkin mielestä tekivät enemmän töitä, mutta eivät saaneet yhtään sen enempää liksaa. Esimiehillehän tuo on aivan jäätävän epämotivoivaa, koska sinulle annetaan tehtäväksi lisätä yksikkösi tuottavuutta, mutta et saa millään lailla (noh, kehumalla) palkita tuottavimpia alaisiasi, ja peränpitäjät saattavat olla yksikön kovaliksaisimmat työntekijät, jos vaan sattuvat olemaan iäkkäimmät. Ne mahdolliset hyvät työntekijät katkeroituvat saadessaan vähemmän liksaa isommasta työstä, ja lähtevät muualle - ja sinulle jää käteen ne iänkaiken talossa olleet kahvilaturistit, jotka kehityskeskustelussa kertovat että ei tässä enää vissiin kannata mihinkään ammatillisiin koulutuksiin lähtä kun eläkkeeseen on enää kuusi vuotta.
Ikälisä on minusta hyvä idea, mikäli organisaatiossa on ainoastaan niin tampioita esimiehiä, että he mielellään ryssivät omat, yksikön tuloksiin sidotut tulostavoitteensa ihan vaan vittuillakseen hyville ja tehokkaille työntekijöilleen ja hommatakseen lisää liksaa niille tuottamattomille kädettömille kavereilleen. Jos taas esimies tajuaa mitään oman etunsa päälle, hän kyllä pyrkii palkitsemaan työtulosten perusteella, ei naamarajan, jolloin ikälisä lähinnä sahaa oksaa tavoitteiden alta.