Pakkislaisten omia treenivideoita

Meta title: 💥 Pakkislaisten omia treenivideoita – foorumin rautaisimmat suoritukset yhteen megaketjuun

Meta description: Keskustelua jäsenten treenivideoista, kehityksestä, tekniikoista ja kommenteista – näytä omasi ja anna palautetta muille.


Tää on kuitenkin aika lailla helpoin ketju suodattaa offtopicia. Senkun selaat alaspäin ja pysähdyt vain niiden postausten kohdalle, jotka sisältävät videoita. Mitään tekstiä ei tartte pysähtyä lukemaan jos on kovin epämiellyttävää. Toinen vaihtoehto on, että perustat ketjun "Keskustelua Pakkislaisten omia treenivideoita -ketjun videoista", mikäli arvelet että porukka ottaa sen hyvin vastaan.

Tää keskustelun herättäjä ja aktiivisin "lässyttäjä" on kuitenkin myös aika aktiivinen videoiden postaaja, vaikka itsekin olen sitä mieltä että vähän liikaa tulee tekstiä välillä.
jumankeutanas, nyt veit jalat suustani. juurikin. sen kun perustaa ketjun ja sit tää videoille. roplem solved... nih
 


52 kiloa yllättävän hyvässä kontrollissa ja oli kyllä todella kevyt punnertaa. Seuraavat hallilla olevat kahvakuulat olisi 70kg ja 92kg

Mä kyllä todella paljon tykkään näitä tehdä, vaikka ne ei varsinaisesti ohjelmaan ole kuuluneet jos ei lämmittelyä/jäähdyttelyä lasketa.

Suosittelen kyllä ehdottomasti, vaikka en ihan yhtä jalustalle näitä kahvakuula jeesusten Pavelin ja Max Shankin kanssa nostaisi. Proximal stability, distal mobility ja tässä kyllä nimenomaan keskeltä sen pidon pitää tulla.
 


52 kiloa yllättävän hyvässä kontrollissa ja oli kyllä todella kevyt punnertaa. Seuraavat hallilla olevat kahvakuulat olisi 70kg ja 92kg

Mä kyllä todella paljon tykkään näitä tehdä, vaikka ne ei varsinaisesti ohjelmaan ole kuuluneet jos ei lämmittelyä/jäähdyttelyä lasketa.

Suosittelen kyllä ehdottomasti, vaikka en ihan yhtä jalustalle näitä kahvakuula jeesusten Pavelin ja Max Shankin kanssa nostaisi. Proximal stability, distal mobility ja tässä kyllä nimenomaan keskeltä sen pidon pitää tulla.


Nyt on kova!
 


52 kiloa yllättävän hyvässä kontrollissa ja oli kyllä todella kevyt punnertaa. Seuraavat hallilla olevat kahvakuulat olisi 70kg ja 92kg

Mä kyllä todella paljon tykkään näitä tehdä, vaikka ne ei varsinaisesti ohjelmaan ole kuuluneet jos ei lämmittelyä/jäähdyttelyä lasketa.

Suosittelen kyllä ehdottomasti, vaikka en ihan yhtä jalustalle näitä kahvakuula jeesusten Pavelin ja Max Shankin kanssa nostaisi. Proximal stability, distal mobility ja tässä kyllä nimenomaan keskeltä sen pidon pitää tulla.

Huhhuh! Tuo on todella kova suoritus. Olen testannut. Taisin 28kg kuulan saada:kakka: Haastava ja mielenkiintoinen liike. Ootko testannu "keihäspunnerrusta" ? Eli levytanko punnerrus yhdellä kädellä. Asento siis sama kuin heittäsit keihästä. Joskus tulee tehtyä. Joku vanha painonnostaja opetti.
 
Huhhuh! Tuo on todella kova suoritus. Olen testannut. Taisin 28kg kuulan saada:kakka: Haastava ja mielenkiintoinen liike. Ootko testannu "keihäspunnerrusta" ? Eli levytanko punnerrus yhdellä kädellä. Asento siis sama kuin heittäsit keihästä. Joskus tulee tehtyä. Joku vanha painonnostaja opetti.

En oo kyllä tolleen testannut joskus ihan perus edestä ottanut 70kg levytangolla yhdellä kädellä.

Nopeasti tuo monelle kehittyy jos vähänkin panostaa. Alkuun ihan mahdottoman tuntuista tosiaan.

@jsjarvn katoin alkuun, että oli tupakka huulessa ja siitä tuli savua. Noh joka tapauksessa erittäin miehekästä menoa
 
Laitetaas välillä tännekin jotain, jos ei muusta syystä, niin siitä, että tämä on pakkislaisten omia treenejä-ketju, ei höpinäketju :whistle:
Viiteen kuukauteen en ole tehnyt takakyykkyä, nyt extempore aattelin vaan kokeilla. Tarkoitus/haave oli tehdä 140 sarjaa muutama toisto. Saahan sitä ihminen haaveilla...


View: https://www.instagram.com/p/Bo6zVD4Hqej/?hl=fi
 
Onks strict curl kisoissa sallittua kohauttaa käännössä? Ite en heijaa, tai nosta ees olkapäitä juurikaan, mut pieni kohautus tulee.
En pidä cheattaamisena. Olkapäiden nosto näyttää olevan ainaki sallittua kisoissa.
Käsittääkseni on sallittua, kunhan perse ja yläselkä pysyy kiinni seinässä. Ainakin toi Cyplenkovin ME sisältää ronskin kohautuksen, jos en ihan väärin muista.
 
Omat kommenttini sisältävät usein pelottelua paikkojen hajoamisesta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että oma näkemykseni nostelun harrastamisesta on se, että paikkojen ehjänä pysyminen pitäisi olla aika lailla prioriteettilistan kärjessä. Tästä syystä en juuri kommentoi täälläkään kilpanostajien tekniikoita. Vaarallisen tekniikan käyttäminen tavoitteellisen kilpailun voittamiseksi on niin eri asia kuin itsensä rikkominen huvin vuoksi. Jotenkin myös toivoisin, että ihan jokaisen nostajan ei tarvitsisi oppia kantapään kautta, että oma kroppa ei ole adamantiumia (paitsi jos on Wolverine) – ihminen on kuitenkin sillä tavalla kehittynyt eläinlaji, että meillä on mahdollisuus opettaa toisiamme.

Ihan uteliaisuudesta, onko sinulla itselläsi paljon loukkaantumisia taustalla? Itse olen viime aikoina funtsinut paljon sitä, miten paljon enemmän treenaamisesta olisi TEORIASSA ollut mahdollista saada irti, niin tulosten, kuin tekemisen ilon muodossa, jos nivelet eivät olisi ottaneet niin paljon osumaa ryskäämisestä. Mutta, tämä on loppupeleissä silti pelkkää mentaalista runkkausta, ja perustuu utopistiseen ajatukseen sellaisesta todellisuudesta, jossa liikkeiden suoritustekniikat ITSESSÄÄN jotenkin maagisesti olisivat paikanneet suuriakin puutteita treenin jaksottamisen, palautumisen, lihashuollon ja psykologisten tekijöiden suhteen. Mä itse ainakin nautin treenin alkuvuosina NIMENOMAAN siitä ryskäämisestä ja riskirajoilla menemisestä, ja ihme kumma, homma toimi. Kunnes ei enää toiminut. Mutta ei se oppikirjameininki olisi silti välttämättä toiminut pitkässä juoksussa sen paremminkaan, yksilölliset ominaisuudet kun eivät muutu miksikään, edes treenaamalla.

Olen oikeastaan kokenut lähes poikkeuksestta kaikki treeniin liittyvät ahaa-elämykset jonkinlaisen loukkaantumisen seurauksena. Vammat pakottavat tekemään asioita eri tavalla, ja en ole edes varma, voiko tätä tietoa saavuttaa mitään muuta kautta. Siinäkin mielessä toi "tekisin alusta asti asiat kunnolla, niin tulokset olisvat 100x parempia ja paikat ehjiä" on paradoksi. Se koko prosessi, jonka kautta olet saavuttanut tiedon siitä, miten asiat olisi kannattanut tehdä, on myös syy sille, miksi tämä tieto on nyt käytännössä hyödytöntä. Mä en muuten tunne yhtäkään ihmistä, joka OIKEASTI kykenisi oppimaan muiden virheistä. Eri asia, jos ko. asiasta on jo olemassa omakohtaista kokemusta, silloin homma saattaa toimia, koska ollaan ikäänkuin "samalla tasolla". Ehkä ainoa poikkeus saattaisi olla omat vanhemmat silloin, kun ollaan vielä lapsia. Mutta sitten kun vähän kasvaa, ja tajuaa, että ne olivat aivan kujalla, ja/tai mielisairaita, niin myös jatkossa voi olla vielä vaikeampaa otta hyvistäkään neuvoista vaarin..
 
Käsittääkseni on sallittua, kunhan perse ja yläselkä pysyy kiinni seinässä. Ainakin toi Cyplenkovin ME sisältää ronskin kohautuksen, jos en ihan väärin muista.
Onko muuten Cyplenkovin forkut treenillä kasvatettu? Kuin puun juuret:unsure: Siis ettei ole jotain sairautta mikä kasvattaa forkuista yli isot. Muistelen että joillan kädenvääntäjillä on tuo sairaus. Siksi ovat lajiin hakeutuneet.
 
Ai useemmalla olis toi sairaus :O? Mä luulin, et se Dana Carveyn näkönen heebo oli ainoo, mut voin olla väärässä.
En nimiä muista. Lehdistä olen nähnyt juttuja. Ihaillut paksuja forkkuja,mutta pettynyt sitten kun sairus kasvattanut eikä forkkutreenit. Kiinnostaa koska rakastan kaikkea forkku ja grippi treenejä.
 
Itse olen viime aikoina funtsinut paljon sitä, miten paljon enemmän treenaamisesta olisi TEORIASSA ollut mahdollista saada irti, niin tulosten, kuin tekemisen ilon muodossa, jos nivelet eivät olisi ottaneet niin paljon osumaa ryskäämisestä. Mä itse ainakin nautin treenin alkuvuosina NIMENOMAAN siitä ryskäämisestä ja riskirajoilla menemisestä, ja ihme kumma, homma toimi. Kunnes ei enää toiminut. Mutta ei se oppikirjameininki olisi silti välttämättä toiminut pitkässä juoksussa sen paremminkaan, yksilölliset ominaisuudet kun eivät muutu miksikään, edes treenaamalla.

Mä en muuten tunne yhtäkään ihmistä, joka OIKEASTI kykenisi oppimaan muiden virheistä. . Eri asia, jos ko. asiasta on jo olemassa omakohtaista kokemusta, silloin homma saattaa toimia, koska ollaan ikäänkuin "samalla tasolla". Ehkä ainoa poikkeus saattaisi olla omat vanhemmat silloin, kun ollaan vielä lapsia.

Olen miettinyt ihan samoja asioita viime vuosina. Milestäni tilanne, jossa kuntoon kohentamassa oleville harrastajille julistetaan kovan treenin ihanuutta, on hyvin ristiriitainen. What ever it takes ja niin pois päin. Jotain itsensä vakavasti sairaaksi tai jopa hautaan asti treenanneita tapauksia glorifioidaan, vaikka heidän pitäisi olla varoittavia esimerkkejä. Kova treeni on vähintään kuluttavaa ja usein myös rikkovaa. Treenillä haluttaisiin parantaa kuntoa, mutta monesti päädytään tuhoamaan terveyttä. Aloittelijat, jotka ovat vasta harjoittelevat treenaamista, rimpuilevat kaikenlaisilla tyyleillä sellaisten rautojen kanssa, joiden hallitsemiseen ei vielä löydy kykyjä. Hauskaahan se rajojensa kokeileminen siihen asti, kunnes ne rajat löytyvät.

Haastan tuon näkemyksesi tuosta oppimisesta. Ihmisten kyvyissä oppia on valtavia eroja. Toiset tekevät kaikki virheet ja toiset selviävät paljon vähemmällä hölmöilyllä. Eihän valmentajillakaan olisi mitään annettavaa, jos kaikki oppiminen syntyisi vain omista virheistä. Itse tunnistan monta ihmistyyppiä tässä. On niitä, jotka eivät vain välitä, puolustavat omia mutuilujaan aggressiivisesti ja sitten on niitäkin, jotka janoavat avoimin mielin lisää tietoa. Ja tämähän ei näy pelkästään salilla vaan läpi elämän.
 
Ihmisten kyvyissä oppia on valtavia eroja. Toiset tekevät kaikki virheet ja toiset selviävät paljon vähemmällä hölmöilyllä. Eihän valmentajillakaan olisi mitään annettavaa, jos kaikki oppiminen syntyisi vain omista virheistä. Itse tunnistan monta ihmistyyppiä tässä. On niitä, jotka eivät vain välitä, puolustavat omia mutuilujaan aggressiivisesti ja sitten on niitäkin, jotka janoavat avoimin mielin lisää tietoa. Ja tämähän ei näy pelkästään salilla vaan läpi elämän.

Juurikin näin. Itse kuulun huonosti oppiviin; tiedostan kyllä tarpeeni oppia elämän joka saralla. Jotenkin vaan tuntuu että mulle kaikki on pirun vaikeaa sisäistää.
Samat virheet tuppaa toistumaan liian monasti.
Onneksi mua oon siunattu puolisolla joka jaksaa mua katsoa, ja pakottaa mut katsomaan itseäni syvemmin.
 
Katoin muuten T-nationin dippi artikkeleita joskus. Siellä mm. suositeltiin hieman samoja juttuja, mitä ite käytän. https://www.t-nation.com/training/dips-youre-doing-them-wrong Täs viel T-nationin dippi artikkeli.

Tässä muuten vähän samalla idealla tehtyjä dippejä. Sai myös aikanaan kritiikkiä tietämättömiltä tosta tyylistä. Mut eihän tos oo ku 150kg vyöllä. Ihan pikkutekijä, ja heikko ku mikä.

Pahoittelut jo etukäteen, mutta hämmennän tätä soppaa sanomalla, että T-Nationissa esitelty tyyli on täysin eri asia kuin mitä sinä teet. Idea ja vaikutus muuttuvat totaalisesti. Noista artikkelin numeroiduista tärkeistä pointeista noin puolet ei osu sinun tekniikkaan.

Mitä iloa siitä on, että vyöllä on 150 kiloa, kun vyö ei liiku pystysuunnassa juuri mihinkään. Ihan sama, kun alkaisit kehumaan jonku rautoja penkissä tai kyykyssä, vaikka raudat eivät liiku minnekään. Sekin on selvää, ettei tuo delfiinipotku missään nimessä paranna rintalihasten treeniä. Sinullakin alakroppa ja lisäpainot pysyvät paikallaan pystysuunnassa.
 
Jos 30cm+ on ''juuri mihinkään'', ni ok. Muuten ei mitään kaunista sanottavaa tästäkään argumentista. Käyn yleensä paljo syvemmällä myös, kuten sanoin. Kainalot kahvoissa monesti. Ja ei, ei tunnu pahalta. Toi jätkä varmaan alotti pohjalta, ja nous siihen 150kg. Eiku ainii, mut ei toi suoritus vaadi oikeeta voimaa. Kuhaan vaan jtn keikkuu siinä ;D. Videoisitko delfiinipotkusi kiitos? Laita vaikka 30kg vyölle, tai mikä ikinä sulle painaakaan ja tee normi dipillä tiukahko sarja. Heti perään vedät delfiini dipin isommalla painolla, ja katotaan sit ihan yhessä, kuinka paljo helpompaa se oli ;). Suttaat naamas, jos ujostuttaa. Aikuiset ihmiset pätee, muttei oo valmis kuitenkaan asiaa todistaan, vaikka asiaan kuluis n. 2 minuuttia. Ja mä teen asioista vaikeeta? Selkeää videota/videoita nyt kehiin, tai mua ei vakuuta. Puheet on puheita. Sitä sadismin määrää, ku pääsis livenä todistaan näitä yrityksiä.

Nii ja ite en pahoittele offtopicia.

Koeta nyt ymmärtää lukemaasi edes sen verran, etten missään vaiheessa ole puhunut mitään siitä, liikkuuko tuolla delfiinityylillä enemmän vai vähemmän rautaa.
 
Laitahan Vaginaattori itse videota siitä dipistä kun meet paljon syvemmälle kainalot kahvoihin. Ja samaan syssyyn tuo 30kg tiukka normi dippisarja. Ainiin ja se puuhunkiipeämis video myös.
 
Dippikeskusteluun lyhyesti. Muistetaan ettei vaginaattori ole voimanostaja tai puhdas bodari. Sallittakoon erilaiset liikkeet joihin kuuluu kehonpainon hallinta. Sori off topic videoiden sekaan.
 
Olen miettinyt ihan samoja asioita viime vuosina. Milestäni tilanne, jossa kuntoon kohentamassa oleville harrastajille julistetaan kovan treenin ihanuutta, on hyvin ristiriitainen. What ever it takes ja niin pois päin. Jotain itsensä vakavasti sairaaksi tai jopa hautaan asti treenanneita tapauksia glorifioidaan, vaikka heidän pitäisi olla varoittavia esimerkkejä. Kova treeni on vähintään kuluttavaa ja usein myös rikkovaa. Treenillä haluttaisiin parantaa kuntoa, mutta monesti päädytään tuhoamaan terveyttä. Aloittelijat, jotka ovat vasta harjoittelevat treenaamista, rimpuilevat kaikenlaisilla tyyleillä sellaisten rautojen kanssa, joiden hallitsemiseen ei vielä löydy kykyjä. Hauskaahan se rajojensa kokeileminen siihen asti, kunnes ne rajat löytyvät.

Haastan tuon näkemyksesi tuosta oppimisesta. Ihmisten kyvyissä oppia on valtavia eroja. Toiset tekevät kaikki virheet ja toiset selviävät paljon vähemmällä hölmöilyllä. Eihän valmentajillakaan olisi mitään annettavaa, jos kaikki oppiminen syntyisi vain omista virheistä. Itse tunnistan monta ihmistyyppiä tässä. On niitä, jotka eivät vain välitä, puolustavat omia mutuilujaan aggressiivisesti ja sitten on niitäkin, jotka janoavat avoimin mielin lisää tietoa. Ja tämähän ei näy pelkästään salilla vaan läpi elämän.

Omalla kohdalla punttaus alkoi kunnon kohentamisella, muuta huomasin hyvin pian, että kropassa ei tapahtunut mitään näkyviä muutoksia. Jossain vaiheessa päätin vaan, fuck it, mulla ei ole mitään menetettävää, joten voin yhtä hyvin heittää kyykkytreenissä tankoon 120kg, ja katsoa, mitä tapahtuu ( entinen enkka oli 110kgx5, joten aivan kamikaze meiningistä ei ollut kyse ). Sain ton saman vitosen 120 kg:lla, ja sen jälkeen olin "koukussa". Tolla samalla treenityylillä sain reilussa vuodessa kyykyn sarjapainot 160 kg hujakoille, jonka jälkeen niitä olikin erittäin vaikea enää kehittää. Mutta, toi juntti puntti meininki toimi kuin junan vessa aloittelijana.

Ehkä yksi iso syy angastailulle on sen tosiasian tiedostaminen, että tuollaista vastaavaa kehitystä ja tuloksekasta riskinottoa treeneissä ei tule enää samassa mittakaavassa koskaan kokemaan. Oma rajallisuus on vähän liian hyvin tiedossa. Onneksi en tosin kilpaile missään voima- tai bodylajissa, joten voin tehdä salilla ihan mitä huvittaa, Vagin tyyliin. Pakko hyväksyä se tosiasia, että jotkut jutut, mitkä toimivat helvetin hyvin freesimmällä kropalla, toimivat nykyään ihan helvetin huonosti. Esimerkiksi tiheäfrekvenssinen takakyykkääminen, polvet, olkapäät, ranteet, kyynärvarret, alaselkä ja lantio eivät vain nykyään arvosta tätä aktivitteettia, pääkopasta puhumattakaan. Harmi sinänsä, koska kyykkäämällä oikeasti tulee voimaa koko kroppaan. Mutta jos treeneistä ei palaudu, niin kehitys jää lunastamatta. Onneksi on vaihtoehtoja, esim. etari, ssb kyykky, hack jne. Mutta joo, sama pää edellä läpi seinästä-meininki ei enää toimi treeneissä, jos haluaa kehittyä.
'
Kyllähän asioita voi oppia monella tapaa, mutta juurikin tuo todellinen ymmärtäminen ja sisäistäminen vaatii omalla kohdalla sen, että ensin pitää kokeilla, mitä ei kannata tehdä.
 
Back
Ylös Bottom