Pakkiksessa paljonki kirjatoukkia?

[Kulmasoutaja]

En kyllä ymmärrä, että Coelho nyt noin surkea olis, mutta makunsa toki kullakin.

Luin just Tommi Melenderin Ranskalaisen ystävän ja olin tyytyväinen lukemaani. Tosi hyvä kirja joskin mua alkoi melkein masentaa sen lopuksi, kun siinä oli tiivistetysti sellaisia asioita, joita ainakin itse näen maailmassa liian paljon :(

 

[Vorna]

Kaunokirjallisuuden lukeminen on jäänyt viime vuosina harmittavan vähälle. Tuntuu oudolta lukea jotain romaania, kun tietää että opiskeluun liittyvää kirjallisuutta odottaa metrin korkuinen pino.

Richard Dawkinsin God delusion (suom. Jumalharha) on erinomaisesti kirjoitettu uskontokriittinen kirja. Dawkins on biologian professori ja tunnettu tieteen popularisoijana, ja tämäkin teos on kirjoitettu samalla suurelle yleisölle tarkoitetulla otteella. Teologiaa tai uskontotiedettä kirjasta on turha etsiä, mutta perusajatukset piirtyvät selvinä kokonaisuuksina luku luvulta. Erityisesti Dawkins ottaa kantaa kysymyksiin luonnonvalinnasta sekä ateistien moraalittomuudesta ja itsekunnioituksesta. Aiheiden painotuksesta tosin huomaa kirjan olevan selvästi tarkoitettu amerikkalaisyleisölle mutta eipä tuo ainakaan itseäni suuremmin häirinnyt. Jumalhypoteesin hylkäämisen lisäksi Dawkins ottaa kantaa erinäisiin teistien perusteluihin jumalien olemassaolon puolesta.

Voin varauksetta suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille iästä, sukupuolesta, uskonnollisesta vakaumuksesta tai penkkimaksimista riippumatta.

Edit. Miksi tämä uusi foorumisofta rivittää viestin automaattisesti päin helvettiä, eikä ymmärrä vastauslaatikon reunan ja enterin painamisen välistä eroa?

 

[Juoni]

Yllämainitussa Jumalharhassa, kuten monissa muissakin Terra Cognitan julkaisuissa häiritsee osittain melkoisen kehno käännös: Dawkins kuitenkin kirjoittaa todella hyvin, mutta suomennoksen taso auttamatta syö osan terästä.

 

[SIC-]

En kyllä ymmärrä, että Coelho nyt noin surkea olis, mutta makunsa toki kullakin.

Luin just Tommi Melenderin Ranskalaisen ystävän ja olin tyytyväinen lukemaani. Tosi hyvä kirja joskin mua alkoi melkein masentaa sen lopuksi, kun siinä oli tiivistetysti sellaisia asioita, joita ainakin itse näen maailmassa liian paljon :(

On se Coelho sellanen. Minulle tulee mieleen vanha latino elostelija jolla on pitkä rasvaletti ja valkonen kauluspaita josta pilkottaa rintakarvat. Kädessä on viinilasi ja takkatuli valaisee vanhaa linnaa. Coelho istuu teinitytön kanssa vierekkäin karhuntaljalla. Coelho sitten syvällä äänellä supattaa juuri 18 täyttäneelle blondille naiselle elämän pyhyydestä, jumalasta, ikuisesta rakkaudesta ja luonnosta. Naisella on silmät lautasina ja pikkarit kosteina. Miten joku voi olla noin syvällinen? Coelho tietää ja Coelho scorettaa.

 

[Vorna]

Yllämainitussa Jumalharhassa, kuten monissa muissakin Terra Cognitan julkaisuissa häiritsee osittain melkoisen kehno käännös: Dawkins kuitenkin kirjoittaa todella hyvin, mutta suomennoksen taso auttamatta syö osan terästä.

En osaa kommentoida käännöksen tasoa. Jos kirja on kirjoitettu alunperin englanniksi, en koskaan lue käännöstä. Siinä kuitenkin aina häviää osa alkuperäisestä teoksesta. Harmi, että oma kielitaitoni on niin rajoittunut, että muilla kielillä kuin suomeksi tai englanniksi kirjoitetuista kirjoista joudun turvautumaan käännöksiin.

 

[Percele]

Yllämainitussa Jumalharhassa, kuten monissa muissakin Terra Cognitan julkaisuissa häiritsee osittain melkoisen kehno käännös: Dawkins kuitenkin kirjoittaa todella hyvin, mutta suomennoksen taso auttamatta syö osan terästä.

Niin syö...kieli on välillä aika kömpelöä, ainakin "Maaiman hienoimmassa esityksessä".

 

[Karttunen]

Suomentaminen on hemmetin vaikea taitolaji. Kuka tahansa pystyy tekemään "sinne päin" -tyyppisen käännöksen, mutta luettavan, täsmällisen ja alkuperäisen tekstin "latauksen" sisällyttävän käännöksen tekeminen onkin jo oikeasti vaikeaa. Suomentamisessa kyse on aina kompromissien tekemisestä, koska "täydellistä" suomennosta ei olekaan. Minun kunnioitukseni suomentajia kohtaan nousi aika reippaasti sen jälkeen kun jouduin itse suomentamaan vieraskielisiä tekstejä ja huomasin, miten vaikeaa se käytännössä voikaan olla.

 

[Ultimecia]

Suomentaminen on hemmetin vaikea taitolaji. Kuka tahansa pystyy tekemään "sinne päin" -tyyppisen käännöksen, mutta luettavan, täsmällisen ja alkuperäisen tekstin "latauksen" sisällyttävän käännöksen tekeminen onkin jo oikeasti vaikeaa. Suomentamisessa kyse on aina kompromissien tekemisestä, koska "täydellistä" suomennosta ei olekaan. Minun kunnioitukseni suomentajia kohtaan nousi aika reippaasti sen jälkeen kun jouduin itse suomentamaan vieraskielisiä tekstejä ja huomasin, miten vaikeaa se käytännössä voikaan olla.

Amatöörikäännökset tunnistaa siitä, että on käännetty suoraan sanoja eikä merkityksiä. Sen huomaa myös erittäin selvästi, koska kääntäjä on omalla intressialueellaan. En usko, että kirjoissa tämä ongelma on niin suuri, mutta elokuva- ja tv-tekstityksissä on huutavan ilmeistä koska kääntäjä on liukuhihnalainen ja koska oikeasti sisällä siinä genressä mitä kääntää. Toisaalta vituttaa tv-tekstityksien kritisoiminen, jos ei ymmärrä mitään niistä valinnoista mitä kääntäjä joutuu tekemään (en ole kääntäjä, mutta tunnen useita).

 

[Vorna]

No kyllähän tuollainen asiapitoinen kirja (Jumalharha) pitää pystyä kääntämään. Jos suomennos oikeasti on niin huono, että se jo selvästi heikentää kirjan laatua, niin kyllä silloin on kyse kääntäjän ammattitaidottomuudesta. Kyllähän oikeasta kaunokirjallisuudestakin on tehty todella hyviä käännöksiä, ja vielä jos alkuperäinen kieli on englanti (jonka kääntäjiä luulisi olevan suhteellisesti paljon), niin kyllä se kertoo siitä, että Terra Cognitaa ei vaan kiinnosta panostaa käännöstyöhön.

Edit. No oli Terra Cognitan nettisivut jo niin hirveät, että ei tuon firman brändi ainakaan hyvää laatua huuda. Suomentajaksi merkitty itse firman omistaja Kimmo Pietikäinen, joka on saanut koulutuksen teoreettiseen fysiikkaan. En yhtään ihmettele huonoa laatua. Hyvä kuitenkin, että edes joku firma kääntää myös populaaritiedettä.

 

[Delgado]

Multa on jäänyt lukemiset viime aikoina ajanpuutteen (lue: olen priorisoinut foorumien selaamisen kaiken muun harrastustoiminnan yli, salia lukuunottamatta) takia vähemmälle, mutta tässä pikkuhiljaa koitan tehdä jotain asialle. Tunnustan että mun lempikirjailijani on Stephen King, vaikka ilmeisesti kyseisen miehen kirjoja ei kamalasti "älykköpiireissä" arvosteta. Ihan sama. Tykkään silti. Mulla on hyllyssäni lähes kaikki Kingin teokset, useimmat olen lukenut monesti. Suosikkini on Musta Torni, josta ah niin nokkelasti nappasin nimimerkkinikin.

Tällä hetkellä mulla on työn alla Lovecraftin tuotanto, kun satuin sen saamaan aika lailla kokonaisuudessaan käsiini. Kirjat ovat englanniksi, ja ovat muuten raskasta tekstiä. Vaikeaa ja rönsyilevää kieltä, mutta ihan hauska noita tarinoita silti on ollut lukea. Varsinkin The Case of Charles Dexter Ward (muistinkohan nimen nyt oikein, en jaksa tarkistaa) oli varsin viihdyttävä.

 

[Ultimecia]

Tunnustan että mun lempikirjailijani on Stephen King, vaikka ilmeisesti kyseisen miehen kirjoja ei kamalasti "älykköpiireissä" arvosteta. Ihan sama. Tykkään silti. Mulla on hyllyssäni lähes kaikki Kingin teokset, useimmat olen lukenut monesti. Suosikkini on Musta Torni, josta ah niin nokkelasti nappasin nimimerkkinikin. .

Minä voin tunnustaa, että olen maisteri ja kerään Stephen Kingiä. Tekoälyköt eivät ymmärrä.

Tällä hetkellä mulla on työn alla Lovecraftin tuotanto, kun satuin sen saamaan aika lailla kokonaisuudessaan käsiini. Kirjat ovat englanniksi, ja ovat muuten raskasta tekstiä. Vaikeaa ja rönsyilevää kieltä, mutta ihan hauska noita tarinoita silti on ollut lukea. Varsinkin The Case of Charles Dexter Ward (muistinkohan nimen nyt oikein, en jaksa tarkistaa) oli varsin viihdyttävä.

Lovecraftia on mielestäni käännetty erittäin onnistuneesti, eikä voi sanoa että niistä kamalasti menettää jos lukee käännöksiä. Toki alkukieliset ovat parempia, mutta jos asiaan haluaa oikeasti paneutua niin suosittelen lukemaan ensin suomeksi, että pääsee jyvälle tapahtumista, ja palata sitten nauttimaan Lovecraftin kielenkäytöstä. Myös Poen lukeminen tukee tätä, kun apinointia kuitenkin on ilmassa. Omat suosikkini ovat At the Mountains of Madness ja The Shadow Over Innsmouth.

 

[SIC-]

Musta Torni oli kyllä hyvä Callan Susien loppuun asti. Vikat kirjat oli todella heikkoja ja pilasivat koko sarjan minulta. Kingin taso on muutenkin pudonnut. The Cell oli vielä hyvä mutta muuten King ei enää iske.

Luin viimeksi Freakonomicsin ja Hubert Selby Jr:n Waiting Periodin. Molemmat oli pettymyksiä :(

 

[Delgado]

Lovecraftia on mielestäni käännetty erittäin onnistuneesti, eikä voi sanoa että niistä kamalasti menettää jos lukee käännöksiä. Toki alkukieliset ovat parempia, mutta jos asiaan haluaa oikeasti paneutua niin suosittelen lukemaan ensin suomeksi, että pääsee jyvälle tapahtumista, ja palata sitten nauttimaan Lovecraftin kielenkäytöstä.

Olisin kyllä mielelläni ottanut nuo Lovecraftin teokset suomenkielisinä, kun en nyt niin turhan tarkka ole, onko käännettyä tekstiä vai alkuperäistä. Sattuivat nyt vain olemaan sitten englanniksi, ja olen niin laiska, etten jaksa nähdä vaivaa hankkiakseni kirjoja suomeksi. Ihan ok tarinoita nuo lukemani ovat mielestäni olleet, mutta en usko, että montaa ainakaan jaksaisin kahdesti lukea.

Musta Torni oli kyllä hyvä Callan Susien loppuun asti. Vikat kirjat oli todella heikkoja ja pilasivat koko sarjan minulta. Kingin taso on muutenkin pudonnut. The Cell oli vielä hyvä mutta muuten King ei enää iske.

Mäkin oikeastaan pidin eniten juuri niistä kirjoista 1-5, ja huomasin itsekin tason laskevan. Mun mielestäni tosin jo nelosessa alkoi olla vähän erikoisia juttuja siinä itse eteenpäinvievässä tarinassa. Ja joo, sama ilmiö on ollut havaittavissa koko uudemmassa tuotannossa yleensäkin. Tosin kyllä mä silti olen ihan viihdyttynyt ollut siitäkin, vaikka parasta Kingiä onkin ehdottomasti se parin-kolmen vuosikymmenen takainen.

 

[Juoni]

No kyllähän tuollainen asiapitoinen kirja (Jumalharha) pitää pystyä kääntämään. Jos suomennos oikeasti on niin huono, että se jo selvästi heikentää kirjan laatua, niin kyllä silloin on kyse kääntäjän ammattitaidottomuudesta. Kyllähän oikeasta kaunokirjallisuudestakin on tehty todella hyviä käännöksiä, ja vielä jos alkuperäinen kieli on englanti (jonka kääntäjiä luulisi olevan suhteellisesti paljon), niin kyllä se kertoo siitä, että Terra Cognitaa ei vaan kiinnosta panostaa käännöstyöhön.

Edit. No oli Terra Cognitan nettisivut jo niin hirveät, että ei tuon firman brändi ainakaan hyvää laatua huuda. Suomentajaksi merkitty itse firman omistaja Kimmo Pietikäinen, joka on saanut koulutuksen teoreettiseen fysiikkaan. En yhtään ihmettele huonoa laatua. Hyvä kuitenkin, että edes joku firma kääntää myös populaaritiedettä.

Ahneudesta taitaa tässä tapauksessa olla kyse, sillä Pietiläinen on kyllä aiemmin tehnyt useilta eri aloilta erittäin hyviä käännöksiä, mutta nykyään Terra Cognitan julkaisutahti on niin kova että laatu kärsii selkeästi.

Jumalharhakin taisi tulla suomeksi jo alkuperäisjulkaisuvuotenaan.

 

[Paletaani]

^ Totta. Itsellänikin on aika paljon noita Terra Cognitan kirjoja hyllyssä ja laatu on todella vaihtelevaa. Joskus näkee todella räikeitä käännösvirheitä ja kankeita lauseita mutta mun mielestä yleisesti ottaen varsin sujuvaa tekstiä. Osa kirjoista on sellaisia että sisältävät niin paljon ammattisanastoa että voisi olla melko hankala lukea alkuperäiskielellä. Esim. Michael Gazzanigan Inhimillinen: Ainutlaatuisuutemme tiede käsittelee aivojen toimintaa ja siinä puhutaan jatkuvasti jostain aivokurkiaisista ja otsalohkoista. Tuon kirjan suomentaminen on mielestäni varsin onnistunut. Tahti on kyllä Pietiläisellä hirmuinen sillä Dawkinsin Greatest Show On Earth tuli myös melko pian alkuperäisjulkaisun jälkeen.

Jos vastaavat asiapitoiset kirjat kiinnostaa, voin myös suositella tähtitieteellinen yhdistys Ursan kääntämiä kirjoja. Tuolla aihepiirit ovat rajoittuneempia tähtitieteen, fysiikan yms suuntaan eikä kirjoja ole kovin paljoa mutta vastaavasti sitäkin laadukkaammin käännettyjä. Kirjat ovat myös selkeästi erilaisia eivätkä samasta "musta-pehmeä-kans-ja-kannessa-joku-hämärä-taideteos"-muotista kuin Terra Cognitalla.

 

[Cooper]

Tuli tässä joku aika takaperin tsekkailtua The Road, kirjakin oli sitten pakko tilata (vaikka leffa ei nyt niin erikoinen edes ollut IMO). Tuo maailmanlopun meininki on aina kiehtonut, oli kyse sitten peleistä tai leffoista. Mutta kirjoja en ole aiheesta juuri lukenut.

Eli kaipaisin post-apocalyptisia kirjoja, osaisiko joku suositella parhaita? Oli taustalla sitten ydinsota, tauti, supertulivuori tai heinäsirkat, maailmanlopun meininki on tärkeintä.

 

[Cthulhu]

Tuhokirjojen klassikko on : Walter M. Miller, Jr: Viimeinen kiitoshymni

 

[Mjölk]

En tiedä parempaa paikkaakaan tälle kysymykselle mutta mistä mahtas saada Bodaa Arnoldin Kanssa ja Arnoldin Encyclopedia kirjat?

 

[Kulmasoutaja]

Justiin luin Dennis Lehanen viimeisimmän suomennetun - Paahtavan taivaan alla. Olipa loistava lukukokemus - Lehane parantaa oikeastaan kirja kirjalta, vaikka taso oli jo ensimmäisessä lukemassani erittäin korkea. Tämä viimeisin oli todella synkkä ja aika masiksessa oonkin ollut koko illan sitä lukiessani, mutta mahtavaa tekstiä ja hienoja pointteja!

Seuraavaksi lähtee Koneen ruhtinas liikkeelle... Saapa nähdä innostaako vai jätänkö kesken :S Odotan vielä innokkaammin seuraavaa kirjaa, joka pitäisi saada loppuviikosta lainalle eli Viimeinen cowboy - Clint Eastwood Pari Clintin elämänkertaa jo tainnut tulla luettua, mutta kyllä menee kolmaskin ja ilmeisesti pian ilmestyy neljäskin.

 

[Alyssa]

Kaunokirjallisuuden lukeminen on jäänyt viime vuosina harmittavan vähälle. Tuntuu oudolta lukea jotain romaania, kun tietää että opiskeluun liittyvää kirjallisuutta odottaa metrin korkuinen pino.

Richard Dawkinsin God delusion (suom. Jumalharha) on erinomaisesti kirjoitettu uskontokriittinen kirja. Dawkins on biologian professori ja tunnettu tieteen popularisoijana, ja tämäkin teos on kirjoitettu samalla suurelle yleisölle tarkoitetulla otteella. Teologiaa tai uskontotiedettä kirjasta on turha etsiä, mutta perusajatukset piirtyvät selvinä kokonaisuuksina luku luvulta. Erityisesti Dawkins ottaa kantaa kysymyksiin luonnonvalinnasta sekä ateistien moraalittomuudesta ja itsekunnioituksesta. Aiheiden painotuksesta tosin huomaa kirjan olevan selvästi tarkoitettu amerikkalaisyleisölle mutta eipä tuo ainakaan itseäni suuremmin häirinnyt. Jumalhypoteesin hylkäämisen lisäksi Dawkins ottaa kantaa erinäisiin teistien perusteluihin jumalien olemassaolon puolesta.

Voin varauksetta suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille iästä, sukupuolesta, uskonnollisesta vakaumuksesta tai penkkimaksimista riippumatta.

Edit. Miksi tämä uusi foorumisofta rivittää viestin automaattisesti päin helvettiä, eikä ymmärrä vastauslaatikon reunan ja enterin painamisen välistä eroa?

Luen just tätä Olen itseasiassa lukenut jo aika kauan, sillä toi on sellanen kirja, mitä en mielelläni lue väsyneenä ennen nukkumaanmenoa. Haluan keskittyä siihen kunnolla, koska aihe on niin mielenkiintoinen ja Dawkinsilla on niin hyviä ideoita. Väsyneenä puolet menee ohi.

Mitä tulee käännökseen, niin mä luen oikeastaan kaikki kirjani englanniksi (poikkeuksena tietysti suomenkielisten kirjailijoiden tuotokset). Puhuin aiemmin kirjasta nimeltä Lost for Words ja se on ainakin sellainen kirja, mikä ei vaan voi toimia suomeksi. Tai en ainakaan usko että sitä saisi toimimaan.