Ainoa kantani asiaan on se, ettei lapsia hankita vain sen takia, kun ne "pitää" hankkia tai samoin jos se toinen muksu pitää tehdä, koska niin "kuuluu" tehdä. Jos syyt lasten hankintaan tuota luokkaa, niin ehkä sitten kannattaa jättää hankkimatta. En millään tavoin arvostele lapsettomia pariskuntia, valinta on jokaisen oma ja omilla perusteluillaan - on mullakin kavereita/ystäviä jotka eivät aika suurella todennäköisyydellä hanki lapsia (noin kolmekymppisiä) ja fine by me! Vaikka meillä on alle kolmekymppisinä kaksi lasta (4 ja 2.5v) en silti odota että muut seuraavat perässä esimerkin mukaan
Lapset eivät ole pikku juttu, joten on ihan kypsää pohtia tarkkaan mitä elämäänsä haluaa, jos ei, niin sitten ei, kyllä sitä saa lapseton olla siinä missä lapsellinenkin ;)
Lapset eivät ole olleet ikinä este harrastuksille tai omalle ajalle, kaikki on järjestettävissä, kun molemmat osapuolet ovat mukana hommassa. Ehditään käymään salilla tai muissa harrastuksissa, hoitaa toisemme
(siis kaikin tavoin) sekä lapset (isommalla likalla on oma harrastus kerran viikkoon), käydään töissä ja hoidetaan kaikki normaalit arkipuuhat (ja omakotitalon hommelit kesät talvet). Veruke "ei pysty kun meillä on nuo lapset" on naurettava, kyllä sitä aikaa löytyy, järjestelykysymys ;) Tottakai asia on eri, jos toisella vanhemmista on täysin epäsäännöllinen työaika tai siinä sivussa on joku iso projekti, vaikkapa talonrakentaminen. Meille on iso apu kun mummut, ukit ja tädit asuvat lähellä, kerran viikkoon saadaan muksut salin ajaksi hoitoon ja samoin viikonlopuksi saa järjestettyä kahdenkeskistä aikaa
Ei meillä parisuhde ole huonompaan suuntaan missään nimessä lapsien myötä muuttunut, sama viriili ja aktiivinen pariskunta ollaan kuin 4 vuotta sittenkin