Pakkiksen lapsettomat pariskunnat.

[sam68]

http://jussi.halla-aho.com/lapsenmenetys.html

Tuolta poimittua:
Lapsen syntymä on myös vanhemman syntymä. Ihmisestä kuoriutuu isä tai äiti, joka on kokonaan eri ihminen kuin se, joka aiemmin habitoi samassa tomumajassa.

Itsellä on 4,5v tyttö ja koen asian olevan juuri näin. Ei sitä ymmärrä ennen kuin sen kokee. Tuossa jutussa oli todellakin paljon minunkin omiakin ajatuksia elämästä lapsen isänä. Kaikki eivät tietysti koe asiaa näin ja se riippuu pitkälti siitä kuinka paljon on lasten kanssa tekemisissä.
Jos joku ei halua lasta se on mielestäni ok, mutta ilman lasta ei tiedä elämästä eikä lähimmäisen Rakastamisesta kaikkea. Näin se vaan on..

 

[Riitu]

Näillä omatatoisesti lapsettomilla on varmaan hienoa ikävuodet 65v->. Ainakin jos elämänkumppani on kuopattu. On aikaa itselle, saa harrastaa, käydä bingossa, eikä kukaan varmasti häiritse päivärutiineja. Paitsi se kerran viikossa käyvä hoitsu.

Enemmän varmaan vituttaisi, jos niitä jälkeläisiä olisi, mutta nämä eivät koskaan kävisi kylässä.

 

[Neuvostoliitto]

Enemmän varmaan vituttaisi, jos niitä jälkeläisiä olisi, mutta nämä eivät koskaan kävisi kylässä.

Kyllä. Riskin minimoimiseksi kannatankin letkujen katkomista heti kun kassit on laskeutuneet :D

 

[Tromm]

Minä oon vasta 24v mutta voin sanoa 100% varmasti etten KOSKAAN hanki lapsia. Ja mieli ei tästä muutu, ei ikinä! Oon ollut kahdessa päiväkodissa töissä ja niissä tämä päätös sai alkunsa. Voi jumalauta sitä huutoa ja parkua, ei sitä voi kestää. Mulla menee hermot jos vauva alkaa kirkumaan bussissa, ja kun ajattelen että mun pitäis kestää sitä huutoa vielä bussimatkan jälkeenkin, niin...Ei. Mä tulisin hulluksi.
Ja itsekkyys määrää myös sen verran että haluan käyttää rahani omaan elämääni. Ilman lapsia säästyn lisäksi valtavalta määrältä stressiä. Palautuminenkin kärsisi jos yöt pitäisi valvoa.

Mutta ne tehkööt lapsia jotka niitä oikeasti haluavat. En hauku teitä.

 

[reino]

Näillä omatatoisesti lapsettomilla on varmaan hienoa ikävuodet 65v->. Ainakin jos elämänkumppani on kuopattu. On aikaa itselle, saa harrastaa, käydä bingossa, eikä kukaan varmasti häiritse päivärutiineja. Paitsi se kerran viikossa käyvä hoitsu.

Kissan kusi ei enää haise pahalle kun menossa on jo Mirrin 10. sukupolvi. Sedukin on kasvanut horsmaa jo pari vuosikymmentä. Oi niitä aikoja kultaisessa nuoruudessa.

Mä veikkaan että on huomattavasti siistimpää kuolla isoisänä tai isoisoisänä kuin yksin. Varmaan vituttaa maata haudassa esim. jouluna kun toisilla hautamestat loistaa kynttilöistä ja kukista kun oman pimeän päällä on metri lunta ja kolme routaista maata.

Kun nyt otit asian esille, niin eiköhän tämä ollut se kaikkein huonoin suunnitelma tehdä niitä lapsia. Ja juuri se, joka ei välttämättä toimi. Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi :muotikirjailija: ja voipa olla että he vitut välittää. Mutta lykkyä tykö!!

 

[hömppä]

En halua tehdä lapsia koska tämä maailma on niin sekaisin. Toisexi sisarieni lapset riittävät vallanmainiosti. Käyn heillä kyläilemässä ja leikittämässä. Kolmas syy on se ettei tällä persoonalla kasvateta lasta

 

[protsku]

Osaako joku kertoa miksi niin monet lapsettomat pariskunnat ottavat lemmikkieläimen, siis kissan tai koiran, lapsen tilalle? Varsinkin näitä koiran ulkoiluttajia näkee joka paikassa. Monesti vielä näyttää siltä että se koira saa enemmän huomiota osakseen kuin lapsi, lemmikkiä oikein paapotaan kahden aikuisen toimesta.

Monesti näkee vielä sen että koiralle puhutaan kuin pienelle lapselle, onko siis niin että lemmikkieläimestä on tullut harjoitusväline oikean lapsen hankkimiseen?

 

[IronMind]

Näillä omatatoisesti lapsettomilla on varmaan hienoa ikävuodet 65v->. Ainakin jos elämänkumppani on kuopattu. On aikaa itselle, saa harrastaa, käydä bingossa, eikä kukaan varmasti häiritse päivärutiineja. Paitsi se kerran viikossa käyvä hoitsu.

Mitenkäs tämä eroaa niiden vanhusten elämästä joilla on jälkikasvua? Taitaa suurin osa perheellisistäkin vanhuksista nykyään mädäntyä pystyyn (tai makuulle) vanhainkodeissa.

Sukua näkee 2 kertaa vuodessa isän-/äitienpäivänä ja jouluna, kun poikkeavat tuomaan askin suklaata ja/tai kukkapuskan puolen tunnin rupatteluhetkellä höystettynä. Sitten onkin taas aika vetää päivän lääkkeet joilla pysytään tarpeeksi rauhallisena hoitotöitä helpottamaan ja päästään puklaamaan luumukiisselit rinnuksille iloisessa vanhusten yhteisessä joulujuhlassa. Kusivaipat haisee, tokkuraiset ikätoverit örisevät ja tonttujoukolla on mukavaa.

IMO yksinäisyyden pelko on kyllä vihoviimeinen motiivi lasten hankkimiselle. Yksin täältä lähtee jokainen.

 

[Riitu]

Osaako joku kertoa miksi niin monet lapsettomat pariskunnat ottavat lemmikkieläimen, siis kissan tai koiran, lapsen tilalle? Varsinkin näitä koiran ulkoiluttajia näkee joka paikassa. Monesti vielä näyttää siltä että se koira saa enemmän huomiota osakseen kuin lapsi, lemmikkiä oikein paapotaan kahden aikuisen toimesta.

Monesti näkee vielä sen että koiralle puhutaan kuin pienelle lapselle, onko siis niin että lemmikkieläimestä on tullut harjoitusväline oikean lapsen hankkimiseen?

Ehkä ne tykkää elukoista? Sitä paitsi tuskin kuitenkaan kaikki, vaan pikemminkin murto-osa, Suomen lapsettomista pariskunnista on tahallisesti lapsettomia. Osa varmasti purkaa hoivaviettinsä ja surunsa lapsettomuudesta juuri siihen lemmikin hoitamiseen.

 

[kuukunen]

Kannanpa korteni kekoon minäkin...

Eli tällä hetkellä tuntuu etten koskaan halua lapsia, myönnän kyllä että olen nuori ja ehkä 30 jälkeen ajatukset on ihan erilaiset.

Seurusteltu ollaan 8 vuotta, mieheni on mua vanhempi joten olen 2 lapsen ns.äitipuoli... mutta ikinä en ole edes yrittänyt olla äidillinen näille ihanille lapsukaisille, olen heille vaan kaveri. Isä on saanut hoitaa heidät aina kun meillä ovat. Lisäksi kaikki läheiset ystäväni ovat kotiäitejä ja olenkin 2 ihanan lapsen kummitäti. Olen myös hoitanut toista kummilastani kokopäiväisestikin välillä (kun olin työttömänä).

Lapset on ihania, siitä ei pääse mihinkään. Esimerkiksi 3-vuotias kummipoikani on ehkä ainut ihminen maailmassa jonka puolesta voisin vaikka kuolla...

Silti huokaisen aina helpotuksesta kun olen ipanoitten kanssa kauemmin ollut ja pääsen kotiin omaan rauhaani kissojani rapsuttelemaan ( kyllä, kaksi kissaa :D ).

Siihen onkin monia pieniä syitä, miksi en ole vielä lapsia halunnut...
-ei ole aikaa, mulla on kauheasti harrastuksia ym. kuten miehellä myös
-sairauteni, (jonka ansiosta lapsensaanti voi olla myös erittäin vaikeaa) joka luultavasti pahenisi raskauden vuoksi, sitä en enää kestä.
-sukuni naiset lihoo (KAIKKI, oikeasti ) 20-30 kiloa raskauden aikana...olen itse jo nyt ylipainoinen
-kammoan synnyttämistä, se on ihan kynnyskysymys. En pysty katsomaan synnytysvideoita tms. en edes kestä kuunnella ystävieni synnytysjuttuja, alkaa ahistaa ja tulee paniikki.
-viihdyn parhaiten yksin.
-vauvat on avuttomia ja minä yhtä avuton niiden seurassa, kammottaa ajatuskin että minut laitettaisiin sellaista hoitamaan.
-välillä tuntuu että kissoistakin on liian suuri vastuu.
-siskolleni tehtiin keisarinleikkaus, kun vauva ei olisi mahtunut tulemaan. Minulle tehtäisiin varmaan myös, meillä on samanlainen fysiikka ja molemmilla "sukuvikana" suurikokoiset vauvat (lisää paniikintunnetta :( )
-äidit vaan valittaa aina...kun ei pääse mihinkään kun on nää lapset, miehet luuhaa ties missä... naisista tulee hirviöitä, en halua sellaiseksi.
-olen pilalle lellitty prinsessa ja helvetin itsekäs.

siinäpä niitä. Olen myös ajatellut että jos joskus haluan lapsen niin adoptio olisi ihan varteenotettava ajatus, mulle ei olisi ollenkaan vaikeaa rakastaa toisen tekemäää lasta. Ja kun ajattelee kuinka paljon maailmassa on lapsia joilla ei ole vanhempia :itku: ...

 

[Misanthrop]

Minä oon vasta 24v mutta voin sanoa 100% varmasti etten KOSKAAN hanki lapsia. Ja mieli ei tästä muutu, ei ikinä! Oon ollut kahdessa päiväkodissa töissä ja niissä tämä päätös sai alkunsa. Voi jumalauta sitä huutoa ja parkua, ei sitä voi kestää.
Mutta ne tehkööt lapsia jotka niitä oikeasti haluavat. En hauku teitä.

Ratkaisu: Älä hanki koko päiväkodillista.

 

[Inkeri]

Näinhä se on et mieli muuttuu asiassa kuin asiassa. Luulen, että jokaiselle se ennemmin tai myöhemmin muuttuu siihen lapsia haluavaksi.

Eikä todellakaan tarvi muuttua siihen suuntaan. Mikä siinä on että perheellisten on niin vaikea hyväksyä sitä että osa ihmisistä haluaa elää parisuhteessa ja ilman lapsia?

 

[Neuvostoliitto]

Mitenkäs tämä eroaa niiden vanhusten elämästä joilla on jälkikasvua? Taitaa suurin osa perheellisistäkin vanhuksista nykyään mädäntyä pystyyn (tai makuulle) vanhainkodeissa.

Tarkoitin kommentillani sitä vapauden menetyksen pelkoa mikä tuntuu olevan monilla omatahtoisesti lapsettomilla. Jännä miten jotkut tosiaan jaksavat tahkota parisuhdetta vuosikymmeniä seuraten puolisonsa rupsahtamista kun olisi mahdollista seurata lapsen kasvamista.

 

[Janne]

Osaako joku kertoa miksi niin monet lapsettomat pariskunnat ottavat lemmikkieläimen, siis kissan tai koiran, lapsen tilalle? Varsinkin näitä koiran ulkoiluttajia näkee joka paikassa. Monesti vielä näyttää siltä että se koira saa enemmän huomiota osakseen kuin lapsi, lemmikkiä oikein paapotaan kahden aikuisen toimesta.

Monesti näkee vielä sen että koiralle puhutaan kuin pienelle lapselle, onko siis niin että lemmikkieläimestä on tullut harjoitusväline oikean lapsen hankkimiseen?

Koirat nyt vaan on kivoja ja söpöjä. Eiköhän aika monella sinkullakin ole hurtta.

 

[Misanthrop]

Koirat nyt vaan on kivoja ja söpöjä. Eiköhän aika monella sinkullakin ole hurtta.

..mutta skidit haiseen vaan pari vuotta, koirat aina.;)

 

[Javu]

Ehkä se on taloudellinen epävarmuus, muutoksen pelko elämään ja ikuisen nuoruuden tavoite, että lasten tekoa lykätään.

Niin sehän on ihan absurdi ajatus että ei vain koe mitään tarvetta tehdä lapsia? Aika hölmöä olisi tehdä lapsia vain siksi että muiden mielestä on huono ihminen jos ei tee.

 

[vision]

Ei ainakaan itsellä ole tarvetta lapsille toistaiseksi, ehkä sitten joskus on niiden aika mutta se aika on sitten ...joskus...ehkä...

Suurimmalla osalla kavereista on muksuja ja tästä syystä tulee jatkuvaa "koska niitä muksuja teette" kyselyä joihin olen vastannut että silloin kun elämässä ei ole enää muita tärkeitä menoja. Tärkeiksi menoiksi voi laskea mitä vaan opiskelusta kaupassa käyntiin, riippuu tilanteesta.

En ole millään lailla kateellinen näille kavereilleni kun kuuntelen sitä jatkuvaa huutoa, myöskään elämä lapsen ehdoilla ei kuulosta juuri nyt sopivalta itselleni.

Jopa isoveljeni on alkanu vihjailemaan että olis kiva jos sukuun tulis taas vauvoja, olen kehoittanut häntä niitä tekemään mutta ei se kuulemma enää tee, joten onko vauvat kivoja silloin kun ne ei ole omia ?

 

[Spitium]

Jopa isoveljeni on alkanu vihjailemaan että olis kiva jos sukuun tulis taas vauvoja, olen kehoittanut häntä niitä tekemään mutta ei se kuulemma enää tee, joten onko vauvat kivoja silloin kun ne ei ole omia ?

Itse perheellisenä (ja ennen lapsia jo olin) olen juuri toista mieltä: vain omat lapset on kivoja No ehkä ei nyt noin karkeesti, mutta sinne päin...Hih! Niin mäkin oottelen et muut tekee, me ei enää tehdä, ku siinä vois mennä oma ja/tai lapsen henki - eikä kyllä oltais tehty muutenkaan, kaks ihan maksimi meille. Nyt ehtii hyvin harrastaan eikä oo edes kiirettä, onneksi tuli tehtyä pienellä aikavälillä nuo likat :D

Mutta Inkerikö se sanoi kun perheellisten on vaikea käsittää, miten jotkut haluavat elää parisuhteessa ilman lapsia? No enivei, mä en kuulu siihen porukkaan joka ajattelee niin ;) Pisti vaan silmiin niin ajattelin kommentoida

 

[Moksu]

Eikä todellakaan tarvi muuttua siihen suuntaan. Mikä siinä on että perheellisten on niin vaikea hyväksyä sitä että osa ihmisistä haluaa elää parisuhteessa ja ilman lapsia?

my ass.

a) en oo perheellinen
b) en tällä hetkellä halua lapsia

Vaikka en niitä lapsia tällä hetkellä halua ja oon ollut joskus todella paljon niitä vastaan niin tiedän et mieli muuttuu. Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että ajattelutapa asioista muuttuu elämän myötä.

c) tulevaisuudessa niitä lapsia ehdottomasti haluan

 

[Helly]

Kyllä ärsyttää sukujuhlien lapsikyselyt. Kuten joku täällä sanoikin, niin mitä jos tilanne olisikin juuri se, että lasta ei yrityksistä huolimatta kuulu? Ihmiset ei kyllä ajattele yhtään. Mun suvun puolelta ei ole onneksi painostusta vielä tullut, mutta siskot onkin jo hoitaneet homman kotiin :D! Mies taas on ainoa lapsi, joten "anopin" lapsenlapset on meistä kiinni. Olen mä joskus miettinyt, että olishan se aika julmaa, että mä "kieltäsin" siltä oikeuden lapsenlapsiin. Toisaalta taas tuo nyt olisi ehkä maailman huonoin syy hankkia lapsia, jos ei niitä itse tulevaisuudessakaan toivo. Tai no, kaverini ajatteli alle kaksikymppisenä hankkia vauvan, jotta pettävä ja väkivaltainen poikaystävä muuttuisi --> ei onneksi tärpännyt. Että ehkä tuo olisi kuitenkin ollut se maailman huonoin syy.