Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Itse asiassa on, koska pienemmissä se suhteellinen painoero on merkittävämpi kuin pelkät kilot. Jos verrataan 55 ja 60 kiloista ukkoa, prosentuaalinen osuus on paljon isompi kuin 115kg ja 120kg ukolla.No ei sekään kai olisi pidemmän päälle kauhean hyvä idea, että tuossa yhdessä kohdassa olisi sarjat 2,3kg välein ja sitten muualla isommilla väleillä.
75,0kg
77,3kg
79,5kg
Tuo on itseasiassa se painonvedon kannalta kaikkein pahin mahdollinen systeemi. Sitä on kokeiltu jenkkien yliopistopainisarjoissa ja tuloksena ihmisiä kuoli. Tuollainen kerran vuodessa tapahtuva painonveto, jonka jälkeen ei tarvitse edes otella, nimenomaan kannustaa aivan älyttömiin painonpudotuksiin.
Tv-lehti arvioi: Tiededokumentti: Juoksukuolemat, Teema klo 21.00
Torstai-iltana Teemalla esitettävä brittiläinen dokumentti Juoksukuolemat (Young, Fit & Dying: The Truth about Running, 2013) lähtee liikkeelle hätkähdyttävästä huomiosta: joka kuukausi ainakin yksi maratonjuoksija kuolee pitkän matkan aiheuttamaan rasitukseen.
Toisin kuin luulisi, menehtyneet eivät ole olleet huonossa kunnossa olleita vanhuksia, vaan kokeneita pitkän matkan juoksijoita, keski-iältään 33-vuotiaita.
Juoksulajeissa kuolemantapaukset tapahtuvat käsittääkseni enemmänkin kilpailutilanteessa. Kestävyyslajien treenaamisessahan ei yleensä pyritä ihan maksimaaliseen kestävyyssuoritukseen harjoituksissa.
http://www.is.fi/terveys/art-2000000975378.html
Siitä minulla ei ole tietoa, miten yleisurheilujärjestöjen keskuudessa on reagoitu tähän. En myöskään ymmärrä miten tämä liittyy kamppailulajien painoasioihin. Selitätkö tarkemmin?
Sellaista systeemiä, joka motivoi menemään vaarallisen pitkälle lajin kannalta epäolennaisissa tai jopa haitallisissa asioissa, on syytä kritisoida. Katsojalle äärimmäiset painonvedot eivät anna mitään, vaan päinvastoin tekevät ottelijoista huonompia.Sitä vaan ihmettelen, että onko jotain systeemiä järkevää dissata sen vuoksi että aina on ihmisiä jotka satuttaa itseään mennessään liian pitkälle tekemisissään?
On koska jotkut systeemit tekevät riskinoton kannattavammaksi kuin toiset.
Jos punnitus on kerran vuodessa, niin on järkevää vetää siihen mahdollisimman paljon painoa, koska sen vaikutuksesta ottelutulokseen ei tarvitse olla huolissaan. Tällöin riskit kasvavat. Jos punnitus on vaikka kolme tuntia ennen matsia, kuten amatöörikisoissa on tyypilistä, kova nesteveto ei ole kannattava, koska se heikentää suorituskykyä kehässä.
Lisäksi tuo kerran vuodessa punnitus olisi vapaaottelussa hankala, kun ottelijat eivät useinkaan ottele samassa organisaatiossa koko kautta.
Tuo juuri ennen ottelua tapahtuva punnitus olisi hyvin hankala järjestää, kun punnituspaikkaa pitäisi pitää yllä ottelutapahtuman aikana. Lisäksi otteluun valmistautuminen olisi hankalaa kun kesken lämmittelyjen pitäisi ruveta riisumaan ja menemään puntarille. Ja vasta sen jälkeen voisi alkaa teipata käsiä, mikä vie kuitenkin aikaa ja jossa joutuu olemaan paikallaan. Eli sen jälkeen pitäisi vielä saada otettua lämpöä. Otteluvarusteet kuitenkin painavat jonkin verran, niin ne päällä punnitseminen ei oikein tule kyseeseen. Tai sitten aletaan kikkailemaan jollain ultrakevyillä alasuojilla, mikä ei kuulosta hyvältä idealta.
Juuri kehään mennessä tehtävässä punnituksessa olisi ammattilaisotteluissa sekin huono puoli, että entäs jos onkin ylipainoa? Sitä ei ehdi enää jumpata pois kun kehääntulomusiikki soi ja neuvotteluillakin on aika kiire. Aletaanko jo kehässä olevalta vastustajalta ja tämän managerilta kyselemään että sopiiko se ottelu tällä ja tällä painoerolla tai paljonko haluatte palkkiosta että suostutte ottelemaan? Ja jos sopimukseen ei päästä niin perutaan matsi minuutin varoitusajalla kun molemmat ottelijat on kehän vierellä hanskat kädessä? Yleisö varmaan tykkää.
Tässä on myös omat terveysriskinsä, koska ihmiskeho ei ole mikään kone, jonka painoa voi säätää napista vaan paino voi "jämähtää" niin ettei se lähdekään putoamaan odotetulla tavalla. Tuossa tulisi paljon sellaisia tilanteita, että huomataan, että ottelupäivänä paino onkin pari kiloa yli rajan vaikka on menty suunnitelman mukaan ja aiemmin samalla valmistautumisella on päästy helposti painoon. Utti Hietalan jutuista tämän kevään bodykisoista voitte kuunnella kun hän harmittelee miten totutut kisaviimeistelyt eivät toimineet odotetulla tavalla. Ihan samalla tavalla kamppailu-urheilijoiden kroppa reagoi samaan asiaan eri tavoin eri kerroilla.
Tuloksena tuollaisesta on joko se että matsi perutaan - mitä siis tapahtuisi nykyistä useammin kun säätövara on pienempi - tai mikä pahempaa vedetään nesteistä, luotetaan siihen että "kyllä tuon verran kestää" ja mennään matsiin alinesteytettynä. Kokemuksesta voin kertoa, että se on erittäin epämiellyttävää ja vaarallista. En suosittele.
Käytännössä amatöörikisoissa homma toimii siis niin että punnitus alkaa 3-4h ennen kisojen alkua ja kestää tunnin. Jos siis ei ole heti painoissa on (vajaa) tunti aikaa pudottaa nesteitä ja sitten +2h aikaa tankata. Tuloksena nesteistä pudotetaan, mutta useimmat eivät pyri pudottamaan sellaisia määriä että se olisi terveydelle vaarallista.
Kauhean isoista rahoista tuskin on kyse, kun ottelupalkkiot on yleensä pikemmin satasia kuin tonneja.
Tuleehan painojen feilaamisia nytkin vaikka nesteistä voi vetää. Miten ne maagisesti katoaisivat kun se lopetetaan ja painoa vedetään muilla konsteilla?
Oletko ikinä vetänyt painoja tai ollut järjestämässä punnituksia?
Kilpailen ite painoluokka lajissa ja nössönä pelkurina vielä silloin tällöin jopa ihan painoluokassa johon joudun vetämään painoa. Ja en oo vapaaottelun punnitusta ollu järjestämässä. Oman lajin ja voimanoston kyllä.
Itseä ehkä vaan eniten ihmetyttää se, että kritisoidaan jotain systeemiä sen kautta että ihmiset ottas liian isoja riskejä. Koko vapaaottelu on yhtä isoa riskiä koko laji.
Ittellä muutenkin iso ongelma miten uskontoon verrattavaksi asiaksi painoluokat on tullu monelle ihmiselle. Elopaino on kriminalisoitu täysin, pienemmän voittamista ei pidetä minään sekä kahden eripainoisen ottelemista pedetään lähes jumalanpilkkana, vaikka itse nään suuren koon vaan yhtenä lahjakkuus tekijänä kamppailu-urheilussa, kuten kaikissa painoluokattomissakin lajeissa.