Painoasiat kamppailulajeissa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Arduous
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
No ei sekään kai olisi pidemmän päälle kauhean hyvä idea, että tuossa yhdessä kohdassa olisi sarjat 2,3kg välein ja sitten muualla isommilla väleillä.

75,0kg
77,3kg
79,5kg
Itse asiassa on, koska pienemmissä se suhteellinen painoero on merkittävämpi kuin pelkät kilot. Jos verrataan 55 ja 60 kiloista ukkoa, prosentuaalinen osuus on paljon isompi kuin 115kg ja 120kg ukolla.
 
Varmaan selkeiten asia selviäisi, kun pitäisi ennen kautta ilmoittautua johonkin painoluokkaan ja otella aina kuluva kausi siinä. Punnitus uudenvuoden yönä, Japanissa, ja loppukaudella otellaan siinä painossa missä satutaan paikalle kävelemään, kunhan ko. kausi on aloitettu samasta sarjasta, ja marraskuun alkuun mennessä pitää olla ilmoittautunut sarjaan johon aikoo itsensä punnituttaa. Siinä sitten vähän saisi taktiikkapelillekkin sijaa, kun etukäteen tietäisi ketä sarjaan on oletettavasti tulossa, joku nostaisi painoa kaudella, toinen vähemmän, harrastajat tietää jos rakentaa perusvoimaa ja massaa niin vuoden sisällä gainit on sen verta pieniä että ihan tosissaan saa miettiä sitten kilpakaudella että kannattaako sijoittaa aikaa miten paljon bodybuildinkiin ja minkäverran herkistelyyn. Suuren bulkkauksen tuloksena, käytännössä joudut ensivuonna kuitenkin sitten seuraavaan sarjaan, tärkeimmät ottelut kaudella tietysti marras-joulukuussa ;)
 
Oho, en todella uskonut että kukaan olisi kokeillut koskaan.
Taitaapi olla sitten niin että palkanpudotus ja kunnon pimpinblokkaajat on ainoat asiat mitkä saa kamppailijat tekemään vähemmän töitä voittonsa eteen.
 
Tuo on itseasiassa se painonvedon kannalta kaikkein pahin mahdollinen systeemi. Sitä on kokeiltu jenkkien yliopistopainisarjoissa ja tuloksena ihmisiä kuoli. Tuollainen kerran vuodessa tapahtuva painonveto, jonka jälkeen ei tarvitse edes otella, nimenomaan kannustaa aivan älyttömiin painonpudotuksiin.

Miten muuten esim pitkien matkojen juoksuja ei oo kielletty kokonaan kun eikö se motivoi urheilijoita reenaamaan niin paljon että ihmisiä vaan kuolee?
 
Juoksulajeissa kuolemantapaukset tapahtuvat käsittääkseni enemmänkin kilpailutilanteessa. Kestävyyslajien treenaamisessahan ei yleensä pyritä ihan maksimaaliseen kestävyyssuoritukseen harjoituksissa.

http://www.is.fi/terveys/art-2000000975378.html

Tv-lehti arvioi: Tiededokumentti: Juoksukuolemat, Teema klo 21.00

Torstai-iltana Teemalla esitettävä brittiläinen dokumentti Juoksukuolemat (Young, Fit & Dying: The Truth about Running, 2013) lähtee liikkeelle hätkähdyttävästä huomiosta: joka kuukausi ainakin yksi maratonjuoksija kuolee pitkän matkan aiheuttamaan rasitukseen.

Toisin kuin luulisi, menehtyneet eivät ole olleet huonossa kunnossa olleita vanhuksia, vaan kokeneita pitkän matkan juoksijoita, keski-iältään 33-vuotiaita.

Siitä minulla ei ole tietoa, miten yleisurheilujärjestöjen keskuudessa on reagoitu tähän. En myöskään ymmärrä miten tämä liittyy kamppailulajien painoasioihin. Selitätkö tarkemmin?
 
Juoksulajeissa kuolemantapaukset tapahtuvat käsittääkseni enemmänkin kilpailutilanteessa. Kestävyyslajien treenaamisessahan ei yleensä pyritä ihan maksimaaliseen kestävyyssuoritukseen harjoituksissa.

http://www.is.fi/terveys/art-2000000975378.html



Siitä minulla ei ole tietoa, miten yleisurheilujärjestöjen keskuudessa on reagoitu tähän. En myöskään ymmärrä miten tämä liittyy kamppailulajien painoasioihin. Selitätkö tarkemmin?

Sitä vaan ihmettelen, että onko jotain systeemiä järkevää dissata sen vuoksi että aina on ihmisiä jotka satuttaa itseään mennessään liian pitkälle tekemisissään?
 
On koska jotkut systeemit tekevät riskinoton kannattavammaksi kuin toiset.

Jos punnitus on kerran vuodessa, niin on järkevää vetää siihen mahdollisimman paljon painoa, koska sen vaikutuksesta ottelutulokseen ei tarvitse olla huolissaan. Tällöin riskit kasvavat. Jos punnitus on vaikka kolme tuntia ennen matsia, kuten amatöörikisoissa on tyypilistä, kova nesteveto ei ole kannattava, koska se heikentää suorituskykyä kehässä.

Lisäksi tuo kerran vuodessa punnitus olisi vapaaottelussa hankala, kun ottelijat eivät useinkaan ottele samassa organisaatiossa koko kautta.
 
Sitä vaan ihmettelen, että onko jotain systeemiä järkevää dissata sen vuoksi että aina on ihmisiä jotka satuttaa itseään mennessään liian pitkälle tekemisissään?
Sellaista systeemiä, joka motivoi menemään vaarallisen pitkälle lajin kannalta epäolennaisissa tai jopa haitallisissa asioissa, on syytä kritisoida. Katsojalle äärimmäiset painonvedot eivät anna mitään, vaan päinvastoin tekevät ottelijoista huonompia.
 
On koska jotkut systeemit tekevät riskinoton kannattavammaksi kuin toiset.

Jos punnitus on kerran vuodessa, niin on järkevää vetää siihen mahdollisimman paljon painoa, koska sen vaikutuksesta ottelutulokseen ei tarvitse olla huolissaan. Tällöin riskit kasvavat. Jos punnitus on vaikka kolme tuntia ennen matsia, kuten amatöörikisoissa on tyypilistä, kova nesteveto ei ole kannattava, koska se heikentää suorituskykyä kehässä.

Lisäksi tuo kerran vuodessa punnitus olisi vapaaottelussa hankala, kun ottelijat eivät useinkaan ottele samassa organisaatiossa koko kautta.

Miksi punnitus ei ole kehään mentäessä joka lajissa? Eikö tämä poistaisi kaiken kikkailun?
 
Tuo juuri ennen ottelua tapahtuva punnitus olisi hyvin hankala järjestää, kun punnituspaikkaa pitäisi pitää yllä ottelutapahtuman aikana. Lisäksi otteluun valmistautuminen olisi hankalaa kun kesken lämmittelyjen pitäisi ruveta riisumaan ja menemään puntarille. Ja vasta sen jälkeen voisi alkaa teipata käsiä, mikä vie kuitenkin aikaa ja jossa joutuu olemaan paikallaan. Eli sen jälkeen pitäisi vielä saada otettua lämpöä. Otteluvarusteet kuitenkin painavat jonkin verran, niin ne päällä punnitseminen ei oikein tule kyseeseen. Tai sitten aletaan kikkailemaan jollain ultrakevyillä alasuojilla, mikä ei kuulosta hyvältä idealta.

Juuri kehään mennessä tehtävässä punnituksessa olisi ammattilaisotteluissa sekin huono puoli, että entäs jos onkin ylipainoa? Sitä ei ehdi enää jumpata pois kun kehääntulomusiikki soi ja neuvotteluillakin on aika kiire. Aletaanko jo kehässä olevalta vastustajalta ja tämän managerilta kyselemään että sopiiko se ottelu tällä ja tällä painoerolla tai paljonko haluatte palkkiosta että suostutte ottelemaan? Ja jos sopimukseen ei päästä niin perutaan matsi minuutin varoitusajalla kun molemmat ottelijat on kehän vierellä hanskat kädessä? Yleisö varmaan tykkää.

Tässä on myös omat terveysriskinsä, koska ihmiskeho ei ole mikään kone, jonka painoa voi säätää napista vaan paino voi "jämähtää" niin ettei se lähdekään putoamaan odotetulla tavalla. Tuossa tulisi paljon sellaisia tilanteita, että huomataan, että ottelupäivänä paino onkin pari kiloa yli rajan vaikka on menty suunnitelman mukaan ja aiemmin samalla valmistautumisella on päästy helposti painoon. Utti Hietalan jutuista tämän kevään bodykisoista voitte kuunnella kun hän harmittelee miten totutut kisaviimeistelyt eivät toimineet odotetulla tavalla. Ihan samalla tavalla kamppailu-urheilijoiden kroppa reagoi samaan asiaan eri tavoin eri kerroilla.

Tuloksena tuollaisesta on joko se että matsi perutaan - mitä siis tapahtuisi nykyistä useammin kun säätövara on pienempi - tai mikä pahempaa vedetään nesteistä, luotetaan siihen että "kyllä tuon verran kestää" ja mennään matsiin alinesteytettynä. Kokemuksesta voin kertoa, että se on erittäin epämiellyttävää ja vaarallista. En suosittele.

Käytännössä amatöörikisoissa homma toimii siis niin että punnitus alkaa 3-4h ennen kisojen alkua ja kestää tunnin. Jos siis ei ole heti painoissa on (vajaa) tunti aikaa pudottaa nesteitä ja sitten +2h aikaa tankata. Tuloksena nesteistä pudotetaan, mutta useimmat eivät pyri pudottamaan sellaisia määriä että se olisi terveydelle vaarallista.
 
Tuo juuri ennen ottelua tapahtuva punnitus olisi hyvin hankala järjestää, kun punnituspaikkaa pitäisi pitää yllä ottelutapahtuman aikana. Lisäksi otteluun valmistautuminen olisi hankalaa kun kesken lämmittelyjen pitäisi ruveta riisumaan ja menemään puntarille. Ja vasta sen jälkeen voisi alkaa teipata käsiä, mikä vie kuitenkin aikaa ja jossa joutuu olemaan paikallaan. Eli sen jälkeen pitäisi vielä saada otettua lämpöä. Otteluvarusteet kuitenkin painavat jonkin verran, niin ne päällä punnitseminen ei oikein tule kyseeseen. Tai sitten aletaan kikkailemaan jollain ultrakevyillä alasuojilla, mikä ei kuulosta hyvältä idealta.

Juuri kehään mennessä tehtävässä punnituksessa olisi ammattilaisotteluissa sekin huono puoli, että entäs jos onkin ylipainoa? Sitä ei ehdi enää jumpata pois kun kehääntulomusiikki soi ja neuvotteluillakin on aika kiire. Aletaanko jo kehässä olevalta vastustajalta ja tämän managerilta kyselemään että sopiiko se ottelu tällä ja tällä painoerolla tai paljonko haluatte palkkiosta että suostutte ottelemaan? Ja jos sopimukseen ei päästä niin perutaan matsi minuutin varoitusajalla kun molemmat ottelijat on kehän vierellä hanskat kädessä? Yleisö varmaan tykkää.

Tässä on myös omat terveysriskinsä, koska ihmiskeho ei ole mikään kone, jonka painoa voi säätää napista vaan paino voi "jämähtää" niin ettei se lähdekään putoamaan odotetulla tavalla. Tuossa tulisi paljon sellaisia tilanteita, että huomataan, että ottelupäivänä paino onkin pari kiloa yli rajan vaikka on menty suunnitelman mukaan ja aiemmin samalla valmistautumisella on päästy helposti painoon. Utti Hietalan jutuista tämän kevään bodykisoista voitte kuunnella kun hän harmittelee miten totutut kisaviimeistelyt eivät toimineet odotetulla tavalla. Ihan samalla tavalla kamppailu-urheilijoiden kroppa reagoi samaan asiaan eri tavoin eri kerroilla.

Tuloksena tuollaisesta on joko se että matsi perutaan - mitä siis tapahtuisi nykyistä useammin kun säätövara on pienempi - tai mikä pahempaa vedetään nesteistä, luotetaan siihen että "kyllä tuon verran kestää" ja mennään matsiin alinesteytettynä. Kokemuksesta voin kertoa, että se on erittäin epämiellyttävää ja vaarallista. En suosittele.

Käytännössä amatöörikisoissa homma toimii siis niin että punnitus alkaa 3-4h ennen kisojen alkua ja kestää tunnin. Jos siis ei ole heti painoissa on (vajaa) tunti aikaa pudottaa nesteitä ja sitten +2h aikaa tankata. Tuloksena nesteistä pudotetaan, mutta useimmat eivät pyri pudottamaan sellaisia määriä että se olisi terveydelle vaarallista.

Jotenkin tässä paistaa kokoajan se että urheilijat ei pystyis skulaamaan tota tilannetta jos isot rahat on kyseessä. Sama kuin sanoisi että kilometrin juoksu kilpailussa ei oo mitään järkeä koska kaikki lähtis alusta täysiä ja loppu menisi kävelemiseksi.

En ymmärrä miksi punnitus ei voisi olla kehässä tamineet päällä niin että varusteet on tarkistettu oikeanlaisiksi? Jos varusteiden kusettaminen erilaisiksi on noin helppoa en pitäisi liian kevyitä alasuojia pahimpana mahdollisena kikkailuna nykysäännöilläkään. Jos ottelussa on paljon rahaa ja painon feilaamisesta seuraa häpeää uskon urheilijoiden sopeutuvan tilanteeseen. Ja kyllähän sadanmetrin MM finaalissakin on nähty varaslähtöjä top 2 urheilijoiden toimesta.
 
Kauhean isoista rahoista tuskin on kyse, kun ottelupalkkiot on yleensä pikemmin satasia kuin tonneja.

Tuleehan painojen feilaamisia nytkin vaikka nesteistä voi vetää. Miten ne maagisesti katoaisivat kun se lopetetaan ja painoa vedetään muilla konsteilla?

Oletko ikinä vetänyt painoja tai ollut järjestämässä punnituksia?

Kilpailen ite painoluokka lajissa ja nössönä pelkurina vielä silloin tällöin jopa ihan painoluokassa johon joudun vetämään painoa. Ja en oo vapaaottelun punnitusta ollu järjestämässä. Oman lajin ja voimanoston kyllä.

Itseä ehkä vaan eniten ihmetyttää se, että kritisoidaan jotain systeemiä sen kautta että ihmiset ottas liian isoja riskejä. Koko vapaaottelu on yhtä isoa riskiä koko laji. Ittellä muutenkin iso ongelma miten uskontoon verrattavaksi asiaksi painoluokat on tullu monelle ihmiselle. Elopaino on kriminalisoitu täysin, pienemmän voittamista ei pidetä minään sekä kahden eripainoisen ottelemista pedetään lähes jumalanpilkkana, vaikka itse nään suuren koon vaan yhtenä lahjakkuus tekijänä kamppailu-urheilussa, kuten kaikissa painoluokattomissakin lajeissa.
 
Kilpailen ite painoluokka lajissa ja nössönä pelkurina vielä silloin tällöin jopa ihan painoluokassa johon joudun vetämään painoa. Ja en oo vapaaottelun punnitusta ollu järjestämässä. Oman lajin ja voimanoston kyllä.

Käsittääkseni voimanostossa on juuri näin, että punnitus on pari tuntia ennen kisoja. En tosin ole ihan selvillä voimanoston liittokuvioista ja siitä onko jossain toisessa liitossa eri tavoin. Sitä en ole kuitenkaan nähnyt, että mentäisiin vaa'an kautta lavalle. Varmaan tähänkin on joku syy.

https://suomenvoimanostoliitto.fi/k...n-klassisen-voimanoston-sm-kilpailut-vuokatti

Ja tosiaan tuon viime hetken puntarin ongelma olisi se, että niitä ylityksiä tapahtuisi joka tapauksessa ja vielä paljon enemmän kuin nyt. Onhan nytkin ihan tavallista että puntaria ei läpäistä ensi yrittämällä vaikka niin on tavoiteltu vaan joudutaan vielä jumppaamaan. Ei se ilmiö mihinkään katoa sillä että punnitusta siirretään. Etenkään kun nesteveto muutenkin rajoittuisi ja hankaloittaisi painon säätelyä. Ylipainon jumppaaminen pois vain muuttuu mahdottomaksi.

Ratkaisua tähän ylipaino-ongelmaan en ole vielä kuullut.

Itseä ehkä vaan eniten ihmetyttää se, että kritisoidaan jotain systeemiä sen kautta että ihmiset ottas liian isoja riskejä. Koko vapaaottelu on yhtä isoa riskiä koko laji.

Kamppailu-urheilun vetovoima tietysti perustuu siihen riskinottoon, mutta sen osalta oleellista on että riskinotto tapahtuu ottelutilanteessa. En oikein näe järkeväksi sitä että riskit toteutuvat jo painonvedossa (tai vaikkapa dopingin käytön aiheuttamina terveyshaittoina). Se ei edesauta lajia millään tavoin, päinvastoin siitä on suurta haittaa yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle, joka on varsinkin vapaaottelulla edelleen ongelmana. Sehän ei ole edes laillista joka maassa eivätkä painonvetoon kuolleet ottelijat auta asiaa yhtään.

Eli kilpaillaan nyt sentään mieluummin vapaaottelussa kuin painonvedossa. Se on paljon parempi yleisölaji.

Ittellä muutenkin iso ongelma miten uskontoon verrattavaksi asiaksi painoluokat on tullu monelle ihmiselle. Elopaino on kriminalisoitu täysin, pienemmän voittamista ei pidetä minään sekä kahden eripainoisen ottelemista pedetään lähes jumalanpilkkana, vaikka itse nään suuren koon vaan yhtenä lahjakkuus tekijänä kamppailu-urheilussa, kuten kaikissa painoluokattomissakin lajeissa.

Tämä on sitten ihan eri asia ja saat halutessasi olla tuota mieltä. Lajin kokonaiskehityksen kannalta painoluokat ovat kuitenkin hyvä asia, koska ne mahdolistavat kilpailemisen huipputasolla eri kokoisille ihmisille. Jos painoluokkia ei olisi, alle 1% väestöstä olisi riittävän isoja, että voisi fyysisesti pärjätä vapaaottelussa tai muussakaan kontaktikamppailussa huipputasolla. Tämä pudottaisi myös lajin kilpailijamäärät aivan murto-osaan nykyisestä ja myös niiden oikeasti isojen ottelijoiden olisi vaikeaa saada hyvää treeniseuraa, valmennusta tai edes otteluita. Tuloksena olisi lajin kuolema. Siksi kaikissa kamppailu-urheilulajeissa on painoluokat.
 
Ehkä kamppailulajit eroo muusta urheilusta siinä että jos jengi ei saa mitalia kaulaan, ei jaksa puuhastella? Kyllähän koripalloa pelaa maailmassa miljoonat ihmiset vaikka vain hyvin pienelle prosentilla fysiikka edes geneettisesti riittää huipputasolle.
 
Kamppalu-urheilu on kyllä aivan eri eläin kuin mikään muu urheilu. Erityisesti eri asia kuin joukkuelajit. Vaikka on turnauksia, niin siinä matsitilanteessa on vain voitto tai tappio, sinä tai se toinen. Ei mitalisijoja eikä paikkoja kahdeksan parhaan joukossa. Man to man, face to face.

Kaikki koripalloilijat ovat kilpakoripalloilijoita. Kukaan ei vain harrasta koripalloa niin että tekisi syöttöharjoituksia, treenaisi korin tekoa jne. mutta ei pelaisi varsinaisia pelejä. Itseasiassa homa menee niin että nämä puulaakitason koripalloilijat nimenomaan eivät harjoittele vaan vain pelaavat. Vapaaottelussa taas 99% lajin aloittaneista ei koskaan ottele yhtään vapaaottelua. Varsinkaan sellainen ei tule kyseeseen että pelkästään ottelisi eikä treenaisi ollenkaan niin kuin puulaakikoripalloilijat. :hyper:

Voidakseen olla kilpaileva vapaaottelija, siihen pitää uhrata paljon aikaa ja energiaa. Pitää treenata melkeinpä joka päivä. Ja jotta voisi olla edes alemman tason ammattilaisottelija, pitää treenata pikemmin kahdesti päivässä. Kukaan ei treenaa kahta kertaa päivässä, ellei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia maineeseen. Ei siis välttämättä siihen että on UFC:n mestari, mutta että olisi samalla tavalla kuuluisa kuin vaikka Makwan Amirkhani. Väitän että lähes jokainen Cagessa tai FNF:ssä otteleva kehitysvaiheessa oleva ottelija haaveilee siitä.

Jos painoluokkia ei olisi, esim. Suomessa ei olisi yhtään vapaaottelijaa, jolla olisi realistiset mahdollisuudet koskaan pärjätä UFC-tasolla. Ei kukaan - tai ainakin hyvin harva - halua treenata ammattimaisesti, jos siitä ei ole mahdollista tehdä koskaan ammattia. Eikä kukaan jaksa panostaa valmentamiseen, jos ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä merkittävällä tasolla.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom