Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Vai ihanko oikeasti päättäjät/"erikoissairaanhoitajat" ovat sitä mieltä, että keskituloinen 35v korkeakoulutettu satunnainen viihdekäyttäjä ajautuu psykoosiin jos juhannuksen mökkireissulla vetää saunaoluiden kanssa pienet savut?
Mutta tuleeko kaikkia koskeva päätös laillistamisesta tai edes dekriminalisoinnista tehdä näiden muutamien mielenterveysongelmaisten etuja ajatellen? Viedäänkö taas päähuomio pois huonosta mielenterveysongelmien hoidosta... Vai ihanko oikeasti päättäjät/"erikoissairaanhoitajat" ovat sitä mieltä, että keskituloinen 35v korkeakoulutettu satunnainen viihdekäyttäjä ajautuu psykoosiin jos juhannuksen mökkireissulla vetää saunaoluiden kanssa pienet savut?
Utah haluaa laillistaa kannabiksen – huumevirasto varoittaa ”pilvipääjäniksistä”
Nyt on semmosta juttua, et epäilen koko tarinan paikkaansa pitävyyttä.
Utah haluaa laillistaa kannabiksen ? huumevirasto varoittaa ?pilvipääjäniksistä? - Ulkomaan uutiset - Ilta-Sanomat
Jännä. Päihdetyön erikoissairaanhoitajalla ei ole paukkuja kommentoida sitä minkälaisia ongelmia hänen kohtaamillaan potilailla ilmenee. Mutta jos erikoissairaanhoitaja olisi kommentoimassa vaikkapa vanhusten kotihoitoa, kukaan ei olisi kiljumassa että et sinä kuule mistään mitään tiedä, AMK-hoitsu.Edellisen pointti: joku perus suomalainen tavan AMK:n käynyt sairaanhoitaja ei ole kyllä tarpeeksi natsoja antaa tollaisia lausuntoja, antaa lääketieteellisen tutkimuksen tekijöiden tutkia asiaa ja kirjoitella aiheesta vaikka Lancetiin artikkeleita joita lääkärit voivat sitten tulkita tavan kansalaisille (ja sairaanhoitajille) joilla asiasta mitään ymmärrystä ei kuitenkaan ole.
Toki ymmärrän sen oikein hyvin, että päihteiden väärinkäyttö aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia. Väittäisin kuitenkin, ettei päihteiden väärinkäyttö yleensä johdu aineen laillisuudesta, vaan enemmänkin yksilön muista ongelmista ja kulttuurista. Sen sijaan, että kiellettäisiin kaikki, olisi syytä pyrkiä muokkaamaan tuota päihdekulttuuria ja mun mielestä hamppu olisi hyvä, tutkimusten mukaan harmittomampi, vaihtoehto alkoholille. Kannabiksen dekriminalisoinnille voitais säätää vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kokeilujakso, jonka jälkeen kateltas seurauksia ja päätettäis jatkosta. Tuo on kuitenkin jo muissa maissa kokeiltu, eikä mitään merkittäviä haittoja ole ilmennyt.
Jos nyt vetäisin liikaa viinaa ja oksentaisin ja tulis darra, niin miten helvetissä se yhteiskunnalle kuuluu tai on siltä pois? Vai omistaako yhteiskunta mielestäsi minut? Hamppu on harmittomampi, mutta LSD on turvallisempi, mutta uskallatko ottaa siihen mitään kantaa? Mikä ihmeen dekriminalisointi? Laillistamista varmaan tarkoitat.
Ei ollut poliisi vaan erikoissairaanhoitaja joka psykoosista varoitti. Ja aiheellinen varoitus, jos aine vahvistuu.
Riskit ovat olemassa aina.
Jännä. Päihdetyön erikoissairaanhoitajalla ei ole paukkuja kommentoida sitä minkälaisia ongelmia hänen kohtaamillaan potilailla ilmenee. Mutta jos erikoissairaanhoitaja olisi kommentoimassa vaikkapa vanhusten kotihoitoa, kukaan ei olisi kiljumassa että et sinä kuule mistään mitään tiedä, AMK-hoitsu.
Aika väsynyttä verrata erikoissairaanhoitajan tietämystä omasta alastaan maallikkoon siksi, että hoitsut ja maallikot eivät tee lääketieteellistä tutkimusta. Ps. En ole sairaanhoitaja.
Sen verran voisin kommentoida, että esim. psykiatriallakin päihdepuolen koulutuksia pitävät usein niin matalan pohjakoulutuksen omaavat päihdetyöntekijät kuin poliisitkin. Lopputulemana on, että hieman heikosti perustellut uskomukset ja oletukset kiertävät kehää ja niitä toistellaan helposti totena. Mielenterveystyössä päihteiden ja kannabiksen käyttö näkyy kyllä hyvin korostuneesti, joten siltä perusteella en ihmettele, että alalla työskentelevät tekevät päätelmän kannabiksen haitallisesta vaikutuksesta. Samalla logiikalla poliisi voisi toki luulla, että kaikki pariskunnat riehuvat ja riitelevät, koska työssään he näkevät näitä ryhmiä korostuneesti. Työn arjessa ei kuitenkaan osata huomioida, että potilas/asiakasryhmä on hyvin valikoitunutta, eivätkä siten välttämättä edusta keskivertotallaajaa.
Ylipäätään sairaanhoidossa diagnooseja tehdään hyvin heppoisin perustein. Lääkärikäynnin perusteella potilaalle kuitenkin annetaan diagnoosi, ja hänet kirjataan järjestelmään jollain nimikkeellä. 20 minuutin keskustelussa potilaan kanssa käy ilmi, että henkilö on oirehtinut eri tavoin jo pitkään, mutta on myös polttanut kuukautta aikaisemmin kannabista. Henkilölle saatetaan siten merkata diagnoosiksi päihdepsykoosi. Joskus lääkärien kesken on mietitty, että voisiko kannabista olla varastoitunut potilaan rasvakudokseen niin paljon, että trippi voi jatkua toista kuukautta. Tässä tapauksessa kyseessä olivat siis alan erikoislääkärit...
Mikäli lähdetään siis vertailemaan tiedon luotettavuutta, niin keskimäärin kannattaa pistää panokset tieteellisten julkaisujen tuloksiin, eikä kenttätyöntekijöiden mutuiluihin.
Jos sulla olis seuraavana päivänä työpäivä ja saikuttasit sen darran takia niin se olisi yhteiskunnalta pois.
JYhteiskunta toimii siten, että siihen kuuluvat ihmiset antavat sille joitain ja saavat siltä takaisin jotain muuta.
JToki tuo ei kommunistisessa Suomessa ole mitenkään mahdollista. Missä mä oon sanonu et valtio omistas sut?
Ja hampun kohdalla en tarkoita laillistamista vaan dekriminalisointia, niin kuin kirjoitin. Eipähän tarttis hippien maksella veroja valtiolle jointeistaan.
Psykedeeliuutiset sanoi:Vuoden tiedetoimittajaksi vastikään valittu Jani Kaaro hakee joukkorahoitusta psykedeelitutkimusta ja -terapiaa kartoittavalle artikkelilleen. Kaaron omin sanoin:
"Mielenkiintoisia pikkututkimuksia huumeiksi luokiteltujen psykoaktiivisten aineiden lääketieteellisistä sovelluksista tehdään maailmalla, mutta mitä tarvitaan, että ne muuttuvat todellisiksi hoitomuodoiksi meillä?
Jos suomalainen tutkija haluaa järjestää ensimmäisen kliinisen kokeen psykedeeleillä Suomessa, mitä se vaatii? Millaisia esteitä on ylitettävä? Kenet on vakuutettava? Ketkä sitä vastustaisivat? Onko edessä pitkä ja kivinen tie? Vai onko se vain ilmoitusasia ja helposti järjestettävissä? Jos jälkimmäinen on totta, miksi emme tee sitä?
Entäpä sama kysymys yleisemmin? Miten uudet hoitomuodot ylipäänsä vakiintuvat? Millaista pioneerihenkeä siihen tarvitaan?"
Tukemalla tätä projektia tuet laatujournalismin mahdollisuuksia laajemminkin. Internetin myötä kuluttajille käytännössä ilmaiseksi muuttuneen lehdistön nurja puoli on se, että selviytymisestään kamppailevia mediaorganisaatioita kiinnostaa ensisijaisesti lyhyet ja pinnalliset artikkelit, koska niiden tuottaminen on halpaa ja helppoa – ne tarjoavat toisin sanoen kustannustehokkaimmat tulovirrat.
Jokaisen tällaisen joukkorahoitusprojektin onnistuminen osoittaa, että ihmisillä todella on halua tukea laadukasta, syväluotaavaa, huolella taustoitettua journalismia, ja edesauttaa siten kokonaisuudessaan tasokkaan journalismin toteutumista ja alan elinvoimaisuutta.
Jos arvostat vahvaa, kantaaottavaa ja vastuullista lehdistöä ja laadukkaita, avartavia, perinpohjaisia artikkeleita, haluan rohkaista osoittamaan tukeasi tälle projektille lahjoituksen tai vaikkapa omalla seinälläsi jakamisen muodossa. Mieluiten tietysti molempien. Pidetään yhdessä huoli siitä, ettei kaikki journalismi taannu muutaman lauseen pintaraapaisuja suoltavaksi hötöntöttömasiinaksi!"
Kaaron joukkorahoitusprojekti löytyy tästä: Rapport - Huumausaineita lääkkeeksi: LSD:tä migreeniin, taikasieniä kuolevalle?