vilma-liina sanoi:
Ja threadin aloittajalle toivon, että vittuilu saadaan loppumaan, ja siihen saa pyytää apuja koulusi henkilökunnalta. Heillä on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean että tuskin tulee toimimaan, ellei kyseisen oppilaitoksen henkilökunta poikkea muun maan kouluhenkilökunnasta merkittävästi.
Itseäni kiusattiin ala-asteen viimeisillä luokilla, kun vaihdoin koulua, eikä ollu yhtään kaveria. Aluksi "ignoresin", sitten vittuilin takaisin, ja lopulta kun mikään muu ei enää auttanut, kantelin opettajalle. Arvaa tapahtuiko mitään?
Noh, sen jälkeen äitini soitti opettajalle. Arvaa tapahtuiko mitään? Äitini soitti uudelleen. Arvaa tapahtuiko mitään?
No, tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes se pikkuhiljaa lakkasi, kun onnistuin saamaan uusia ystäviä uudesta koulusta.
Noh, ylä-asteelle sieltä siirryttiin. Uudella luokallani kaikki tunsivat toisensa, paitsi minä en tuntenut ketään. Arvaa ketä kiusattiin? Noh, yllämainittu ruljanssi alkoi alusta, ja seitsemännen luokan ajan minua kiusattiin päivittäin. Aloin lintsaamaan koulusta, ja jopa loppuvuodesta hautomaan itsetuhoisia ajatuksia. Jatkuva kiusaaminen kun tuppaa murentamaan itsetuntoa. Varsinkin kun koko luokka osallistuu siihen. Jostain joku vielä sai päähänsä että minä olisin homo. Siitä se vasta alkoikin. Aluksi kiusaamisen kestää, mutta tarpeeksi pitkään kestäessään se murentaa kenet tahansa. Ainakin kenet tahansa 13 vuotiaan.
No, kahdeksannen luokan alussa itsetuntoni oli hieman palautunut kesäloman ajan. Homo väitteetkin loppuivat kun joku kiusaajista oli nähnyt minut eräissä juhlissa tanssimassa hitaita tytön kanssa. Itsetuntoni alkoi kasvamaan, kun suurin osa kiusaajista lopetti. Oikeastaan vain yksi, kaikista suurin kusipää jatkoi. Tässä vaiheessa opettajat eivät olleet saaneet edes puhuttelua aikaiseksi kiusaajille. No, eräänä kauniina päivänä tämä edellämainittu kusipää jatkoi taas samaa rataa. Yhtäkkiä päässäni vain napsahti. "Vittu mä en kestä enää tota!". Tartuin kiusaajaa kurkusta, ja vein nopealla jalkojen pyyhkäisyllä hänet kurkusta lattiaan. Sitten pyöräytin tämän ympäri selälleen. Kiusaaja oli tästä niin ällistynyt ettei älynnyt tehdä mitään. Siinä vaiheessa olin ehtinyt viedä tämän käden selän taakse ja aloin vääntämään koko patoutuneen raivoni voimalla ----> Kiusaaja huusi ja itki kuin sikaa tapettaessa. Siihen loppui.
Nykyään, lukiossa, en ole viimeiseen kahteen vuoteen kuullut yhtään edes hieman vittuilevaa lausahdusta paitsi muutaman kerran kavereilta leikillään. Ja kun pituutta on siunaantunut lähemmäs 190 cm ja painoa päälle 80kg, se antaa itseluottamusta ja olen päässyt traumoista eroon. Kuitenkin näin tämän kyseisen kiusaajan uimassa ollessani 5m tornissa. Hän ei tainnut edes tunnistaa minua enää, tai ei halunnut näyttää sitä. Hetken aikaa harkitsin että jos lennättäisin tämän kiusaajan (<170cs <60kg) alas tornista, mutta tajusin että kaikki agressio ja kostonhimo olivat jo lientyneet kahden vuoden jälkeen.
Kuitenkin olen koko tämän ajan katunut sitä etten lopettanut kiusausta heti alkuunsa, koska se teki koko ylä-aste ajastani yhtä helvettiä.
Siksi kehotankin lopettamaan sen heti alkuunsa, ja yleensä ottaen sen joutuu tekemään itse.
Nyt pitää vielä pyytää anteeksi vuodatustani. Että tälläistä minulla.
ps. Nahkatakeissa ei ole mitään vikaa, siellä vaan pitää olla hartiat alla :D