Opiskelijoiden köyhä elämä..

Tosiaan tuo opintotuen riittävyys on vahvasti sidonnainen myös tuuriin esim. asunnon suhteen, kuten myös alueeseen. Itse jouduin asumaan vuoden verran asunnossa, jonka vuokra oli 327e/kk + sähkö, netti, vesi ja muut turhat hyödykkeet mitä tietotekniikan opinnoissa ei ikimaailmassa tarvitsisi. Tämä siksi, että en vain löytänyt millään pienemmän vuokran asuntoa; tuokin oli kaverin kanssa jaettu, eli koko luukun vuokra oli 654e. Ajankohta tuon asunnon ottamiselle ei todellakaan ollut mitenkään optimaalinen, mutta kun se oli pakko tehdä edellisen asunnon asumisoikeuden loppuessa.

Lisäksi jos nyt sattuisi sitten moisessa asuessaan löytämään pienemmän vuokran kämpän, niin sitä kuitenkin muutossa uppoaa sitä pätäkkää aika yllättävänkin paljon - jollei taas ole tuuri puolella ja puoli sukua täynnä ilmaiseksi (bensoineen) pakettiautojaan lainaavia, jne. Vuokratason ero saa siis olla aika huomattava, että muuttaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, puhumattakaan siitä, että monellako opiskelijalla on varaa napata siitä opintotuesta se osuus (tämän korkeamman vuokran maksamisen jälkeen) heittämällä muuttokuluihin? Takuuvuokrista puhumattakaan.

Lisäksi on muuten aika huvittavaa lukea välillä (ei siis mitenkään suunnattu Tapanotelle tai kenellekkään muulle tässä keskustelussa, näitä keskusteluja on käyty pitkään ja hartaasti useaan kertaan aikain saatossa) kun jotkut sukulaisiltaan puoli-ilmaiseksi asunnon vuokranneet hannuhanhet tai perähikiän oppilaitoksessa opiskelevat jaksavat ihmetellä, miten 200 euroa kuussa ei riitä vuokraan Helsingissä. Tai miksei nämä "valittajat" asu nurmijärvellä tai porvoossa...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
^ Sitäpä se, aina ei vaan käy niin hyvä tuuri, että jokainen opiskelija saisi sen halvan kämpän ja muutenkaan ei mitään kummoisempia rahamenoja ilmaantuisi. Jopa täällä savossakin vuokrat on korkeilla, huonokuntoisesta yksiöstä saa maksaa sen 400e/kk väh., isommista ja paremmista asunnoista nyt puhumattakaan.

Toki valintoja voi tehdä; esim. muuttaako soluun tuntemattomien keskelle vai muuttaako yksiöön yksityiselle tms. vähän kalliimmilla vuokrilla. Solukämpät halvempi vaihtoehto luonnollisesti, mutta itse ainakin koen oman rauhan ja viihtyvyyden niin oleelliseksi seikaksi, että maksan ennemmin "omasta" kodista.

Kännykkä ja nettiliittymä eivät tänäpäivänä mitään yleellisyyksiä ole ja niidenkin ylläpitäminen verottaa jo oman osuutensa "huimista" opiskelijoiden avustuksista. Kotivakuutustakin ainakin itse kannatan, kaiken varalta. Nimim. koira saanut kerran hellan levyn päälle ja palohälyttimen ansiosta koira, samoin kuin entinen kämppäkin on vielä elossa.

Äkkiä niitä menoja vaan kertyy ja kun täytyisi syödä muutakin kuin makaroonia. 20e kauppareissulla ei ole summa eikä mikään, ja kun tosiaankin toisinaan täytyisi ihan oikeastikin niitä vaatteita ym. ostella.

Kyllähän tuota aina välillä miettii miten helpompaa elämä voisi rahallisesti olla, jos olisi tosiaan syntynyt ns. kultalusikka suuhun, ts. olisi rikkaat vanhemmat jotka välttämättä haluaisivat auttaa lapsirukkaansa pitämään taloutta yllä, mutta puolensa siinä "köyhyydessäkin" on. Oppiipahan siihen, ettei raha kasva puussa ja paljon paremmalle ainakin minusta se omilla tienesteillä hankittu materia tms. tuntuu kuin että se olisi isin pussista ostettu.
 
^ Sitäpä se, aina ei vaan käy niin hyvä tuuri, että jokainen opiskelija saisi sen halvan kämpän ja muutenkaan ei mitään kummoisempia rahamenoja ilmaantuisi. Jopa täällä savossakin vuokrat on korkeilla, huonokuntoisesta yksiöstä saa maksaa sen 400e/kk väh., isommista ja paremmista asunnoista nyt puhumattakaan.

Mulla on vuokra 440e/kk (yksiö) joten siihen menee tosiaan liki koko opintoraha + asumislisä. Jotain muuta tienestiä on pakko tehdä ja lainaa nostaa jotta muista kuluista selviää, edes asumisen muista kustannuksista kuten sähkö, vesi jne.

Eleonoora sanoi:
Aluksi ainakin on pakko vaan jaksaa. Ja sit jos en jaksa, niin sit pitää harkita muita vaihtoehtoja.
Edelleen ihmettelen, eikö miehen olisi kaikin puolin järkevämpää ajaa tuota työmatkaa, se kun suoraan huomioidaan verotuksessa. Otetaanko opiskelijoilla yleensäkään millään tavalla huomioon tällaisia omaehtoisia kodin ja koulun välisiä matkoja?
 
Eihän opiskelijalla ole mitään elämää.

Ja voisihan noita tulorajoja nostaa, itse ainakin tekee sellaista hommaa mitä voi tehdä viikonloppusin ja eikä häiritse valmistumista.
 
Yllättävän paljon tullut postauksia yhdessä päivässä! :eek:
Itse olin absolutisti puolisen vuotta, kun ei raukalla opiskelijalla ollut varaa yksinkertaisesti juoda. Ruokana toimi makaroni ja rasvaton maito, juhlapäivinä nuudelit. Eniten naurattaa, kun Kela rupeaa perimään takaisin niitä opintotukia ja niitä pitäisi maksella opintotuista. Perkele, käy 60 km:n päässä koulussa kituuttamassa ja työharjoittelussa ilmaiseksi vuoden 50 km:n päässä ja sitten maksellaan vähistä maitorahoista takaisin Kelalle. Jokaisesta "edusta", kuten matkatuet yms., saa tapella viimeiseen asti, kuittia ja lomaketta ja ärräpäitä. Huh. Olipas taas poraamista :david:
 
Mielipidekysymyshän se tämäkin toki on, mutta itse rinnastan opiskelun tässä kohtaa esim. vanhempainlomalla olemiseen. Suurin osa kai kuitenkin lienee sitä mieltä, että toisen vanhemman ollessa vauvan kanssa kotona elättää töissäkäyvä tätä kotona olevaa j(a vauvaa ofkoos)...?

Olen ihan samaa mieltä. Avovaimo aloitti viime vuonna opiskelut, maksoin koko vuoden ajan vuokran ja autolainan yksin (ennen maksettiin puoliksi). Se oli musta maailman luonnollisin ratkaisu, ei muuta edes harkittu. Ja kauppalaskuissa olin useammin maksajana tietenkin kun oli siihen paremmat saumat. Tilanne olisi ollut varmaan toisinpäin jos olisin itse lähtenyt opiskelemaan.
Jos kerran yhdessä asutaan ja maailmaa vastaan taistellaan niin en näe tuossa mitään kummallista. Ihmeellistä musta on tuollainen "minun rahat-sinun rahat"- viritys, samoinkuin puhe toisesta "elättäjänä". Eihän sitä mikään lemmkki tai holhouksen alainen ole vaan parin toinen puolisko? Kaksi puoliskoa tekee yhden kokonaisen.
 
Olen ihan samaa mieltä. Avovaimo aloitti viime vuonna opiskelut, maksoin koko vuoden ajan vuokran ja autolainan yksin (ennen maksettiin puoliksi). Se oli musta maailman luonnollisin ratkaisu, ei muuta edes harkittu. Ja kauppalaskuissa olin useammin maksajana tietenkin kun oli siihen paremmat saumat. Tilanne olisi ollut varmaan toisinpäin jos olisin itse lähtenyt opiskelemaan.
Jos kerran yhdessä asutaan ja maailmaa vastaan taistellaan niin en näe tuossa mitään kummallista. Ihmeellistä musta on tuollainen "minun rahat-sinun rahat"- viritys, samoinkuin puhe toisesta "elättäjänä". Eihän sitä mikään lemmkki tai holhouksen alainen ole vaan parin toinen puolisko? Kaksi puoliskoa tekee yhden kokonaisen.

Itsekin varsin samoilla linjoilla, mitä aikaisemminkin totesin. Mutta silti se ei kaikissa suhteissa toimi samalla tavalla tai se ei näiden nykyisten tulorajojen puitteissa ole yksinkertaisesti mahdollista. Minun mielestäni se, että asuu toisen kanssa ei suoraan tarkoita, että olisi velvollinen kantamaan vastuun myös toisen toimeentulosta. Yhdessä asuminen on jakamista, mutta jossain vaiheessa sekin alkaa rassaamaan, kyllä meilläkin on muutamaan otteeseen kiristelty hampaita kun toinen joutuu maksamaan käytännössä kaiken ja kummallakin on sen jälkeen matti kukkarossa.
 
Mun mielestä tosiaan ois tarkistettavaa noissa rajoissa. Mun Get rich or die tryin' mentaliteettiin ei oikein sovi noi kelan suolaukset, ettei saisi tienaa rahaa. Pelkällä opintotuella + asumistuella en pärjäisi ollenkaan. Pelkkään vuokraan menee huomattava summa rahaa, puhumattakaan muista menoista.
Kelassa halutaan että valmistutaan nopeasti, eikö se olisi hyvä että valmistutaan myös terveenä? Kelassa tuumataan että perse penkkiin, opiskele tai kuole. Siellä vissiin ajatellaan, ettei saisi olla ollenkaan muuta elämää, pitäisi vaan istua koulussa/kotona, tehdä läksyjä ja muita koulujuttuja vaan. Mitä elämää se nyt on?
Ja niinkuin setae sanoi; opintojen tarkoituksena olisi tuottaa OSAAVAA TYÖVOIMAA eikä kirjanoppineita tumpeloita, joten tuolla työnteolla on varsin suuri merkitys pätevien työntekijöiden kouluttamiseksi.
Eihän tää nyt käy yhteen sen kanssa, että elämä olisi pelkkää opiskelua. Siihen saattaisi kuulua työssäkäyntiä opiskelun ohella, muutenhan sen 20 vuoden opintoputken päästä putkahtelisi mahtavia madonryhtisiä kirjanoppineita toukkia, jotka eivät osaa edes keittää kahvia työpaikalle saapuessaan. Kosketus tosielämään (joka btw. on karua) olisi aika kaukana, eikä tietnkään olisi mitään edellytyksiä tulla toimeen ihmisten kanssa. No, okei, kyllähän peruskoulussa ja muissa on sosiaalisia kontakteja...:)
Mutta tosiaan, nyt alkaa pelottaa kun olen kesätöissä, että tuloraj ylittyy. Tuntuu että kielletään tienaamasta. Opiskelun ohessa kun käyn viikonloppuna töissä, ja tienaan siitä vähintään sen 100 € illasta.
 
Jälleen kerran kyse ei ole vain opiskelijan resursseista ja haluista vaan siitä, että jokainen ylimääräinen vuosi jonka vietät opiskelemassa vie yliopistolta/oppilaitokselta resursseja, joilla voitaisiin ottaa sisään uusia opiskelijoita tai parantaa normiaikataulussa opintojaan suorittavien opiskeluolosuhteita.

Haluatko kuulla lyhyesti uudesta tutkintojärjestelmästä? Aiemmin maisteriksi valmistuttiin keskimäärin 4 vuodessa. Nyt hommaa on venytetty 5 vuoteen (kandi 3v ja maisteri 2v). Maisteriopintoihin ei saa siirtyä ennen kuin kandin opinnot on valmiit.

Pienissä laitoksissa ei ole resursseja minkäänlaisiin nopeutuksiin. Koko viime vuosi meni vessanpönttöön. Koulua oli tsägällä 3 päivää viikossa. Monta viikkoa meni niin, että oli vaan 1 päivä viikossa. Hallinto ei katsonut hyvällä silmällä lisäkurssien ottamista muilta vuosikursseilta. Kiltit opiskelijat uskoivat, kun alkusyksystä kiellettiin ottamasta lisäkursseja. Jotkut otti kuitenkin.

Haluaisin vaihtaa isompaan kouluun, mutta pääsykokeet meni persiilleen enkä päässyt. Jos haluaa siirtoa, täytyy olla kandin paperit ulkona ennen kuin voi vasta HAKEA.

Opiskeluhalu on huima. Halu valmistua etuajassa on vielä huimempi, mutta ketään ei kiinnosta tukea sitä. Julkisuudessa vaan valitetaan kuinka opiskelijat istuu liian pitkään koulusssa.

Kyllä kyrsittää. Ensi vuonna on jo täydempi lukujärjestys, mutta kyllä vituttaa viime vuonna hukkaan valunut aika.
 
Onko kukaan miettinyt tulorajojen osalta sitä, että ehkä Kelan kannalta nuo opintotukiin käytettävät resurssit ovat rajalliset, ja näinollen siellä halutaan miettiä tarkkaan kelle niitä jaetaan? Luonnollisesti tällöin ovat etusijalla ne joiden tulot ovat pienet. Ne jotka käyvät töissä saavat luvan rahoittaa osan elämisestään sillä.

Eihän se opintotuki ole mikään palkinto opiskelijana olemisesta, vaan sosiaalinen etuus joka annetaan sitä tarvitsevalle. Jos joku pystyy tienaamaan kymppitonnin tai enemmän vuodessa niin sehän on huomattavasti paremmassa asemassa kuin nollatuloinen tai pari tonnia kesätöistä kuittaava.

Nyt joku tietty väittää että mitäs on niin laiska ettei tienaa, ja että työnteosta rankaistaan jos ei saa sitä opintotukea sen kymppitonnin päälle. No, joidenkin alojen opiskelijoilla on helpompaa ja luonnollisempaa käydä töissä opiskelujen ohella kuin toisilla. Voisi väittää että amk-opiskelijoilla on keskimäärin helpompaa tehdä omaan alaan liittyviä töitä kuin yliopisto-opiskelijoilla, mutta samaan aikaan nämä amk-opiskelijat joutuvat tekemään reippaasti vähemmän töitä niiden opintoviikkojensa eteen. Esim. joku tietotekniikan AMK-opiskelija pystyy mainiosti käymään omaa alaa tukevissa hommissa esim. ohjelmoijana 20 tuntia viikossa, tienaten 15 tonnia vuodessa, ja silti saaden tarvittavat helpot opintoviikot kasaan. Sitten joku lääkäriopiskelija joka lukee 12 tuntia päivässä ja kaikki viikonloput, ja kesällä tekee harjoittelun josta tienaa 2000 euroa kokonaisuudessaan. Ja sitten se AMK-opiskelija tulee väittämään että työnteosta rankaistaan, kun ei saa opintotukea yhtä paljon kuin tuo lääkisopiskelija?
 
Mun mielestä tosiaan ois tarkistettavaa noissa rajoissa. Mun Get rich or die tryin' mentaliteettiin ei oikein sovi noi kelan suolaukset, ettei saisi tienaa rahaa.

Edelleen saa tienata ihan niin paljon kuin haluaa. Kukaan ei kiellä. Silloin vaan menetät tuet tai osan niistä. Mutta jos tienaat tarpeeksi niin mihin sitä tukea sitten tarvitaan? Opintotuki ei vieläkään ole opiskelijan kansalaispalkka. Rajoja voisi tarkistaa, mutta mun korvaan kuulostaa aika älyttömälle, että jokaisella opiskelijalla olisi oikeus saada korvausta riippumatta siitä tarvitseeko sitä vai ei.
 
Mun mielestä olisi reilua, että tulorajoja nostettaisiin edes tupo-korotusten verran eli silloin tulorajojen pitäisi olla sidottu johonkin indeksiin. Elinkustannukset (mukaan lukien vuokrat) nousevat kuitenkin vuosittain. 90-luvun lopulla opiskellut pärjäsi paremmin opintotuella kuin vuonna 2006 opiskeleva (kokemusta on kummastakin).
 
Asumislisää en saa, koska avopuolisoni tulot vaikuttaa...

Sitten on se ongelma, että mulla on koulumatkaa ~40 kilometriä...

Asumislisäongelmaan voisi auttaa, jos panette avopuolison tai itsesi maistraatissa kirjoille toiseen asuntoon. Esim. jos miehen vanhemmat asuvat lähellä, niin panee miehen kirjat vanhempien kämpille. Postithan voi sitten hoitaa oikeaan osoitteeseen postin lisäpaveluilla, joka maksaa jonkin verran, mutta maksaa kyllä vaivan.

40 kilometrin koulumatkaan ei liene muuta mahdolliuutta saada tukea, kuin toimeentulotuki soskusta, mutta ennen sen hakemista pitäisi olla tili tyhjänä ja opintolainakin törsätty johonkin. Mulla oli aikanaan koulussa tuttuja, jotka nosti heti lukuvuoden alussa koko opintolainan ja törsäsivät sen esim. tietokoneeseen, autoon tai vaikka etelänmatkaan. Sen jälkeen soskuun ruikuttamaan toimeentulotukea, kun ei ollut rahaa.

Opiskelijan on parempi, kun omistaa mahdollisimman vähän. Tai sitten jos omistaa, niin säästää salaa jonnekin sukanvarteen. Esimerkiksi oma tai pankin asunto on todellinen ongelma. Yhtiövastikkeisiin ja lainanlyhenyksiin ei saa mitään tukea. Jos jotain yrittää kysyä, niin ensimmäinen ohje on myydä asunto.

Joskus oli koulussa tuttu, jolle vanhemmat oli ostaneet asunnon. Heti ajatellen tuntuu, että hieno juttu, varakkaat vanhemmat. Mutta vanhemmat ajattelivat, että kun kämppä oli sponssattu, niin ei tarvitse antaa muuta tukea. Siinä sitten yrität raapia kasaan varat yhtiövastikkeisiin, joka samansuuruinen, kuin opiskelija-asunnon vuokra. Tukea ei saa asumiseen ja asuntoa ei voi myydä, kun vanhemmat vihastuu. Pakko tehdä töitä sivussa, ja opiskelu kärsii. Hyvää tarkoittavasta asunnosta tulikin karhunpalvelus.

Noh...Eleanooran tapauksessa tuntuis, että tuon 40 km matkan takia muuttaminen koulun lähelle olisi järkevintä. Opiskelijalle 40 km on ihan liikaa, mutta työssäkäyvälle ei välttämättä. Jos se sitten poikaystävää kismittää, niin hän voi tulla vastaan muuttamalla itsekin lähemäksi koulua ja/tai sponssaamalla taloudellisesti.
 
Oma mielipide yleisesti sosiaalitukiin on, että niitä voisi pienentää. Kuitenkin tämä opintotuki on monella tavalla hoidettu päin persettä. Esimerkiksi jo se, että työtön saa enemmän tukea kuin opiskelija, joka sentään joutuu tekemään jotain tukiensa eteen, on aivan käsittämätöntä.

Kuitenkaan en niinkään itke, että opintoraha on liian pieni, vaan sitä, että ahkeruudesta rankaistaan. Tienaat rajan yli edes euron (joo tiedän kyllä sen 170 euron "piilolisän", mutta se vain nostaa hieman rajaa ylöspäin), niin KELA kiittää ottamalla pahimmillaan reilu 400 euroa pois, itsekin olen tämän takia joutunut töistä kieltäytymään kun olisin muuten saanut tehdä lähes viikon töitä saamatta siitä lainkaan rahallista hyötyä.

Lisäksi monessa tutkimuksessa on todettu, ettei työnteko opiskelujen ohella välttämättä hidasta opiskelua. Varsinkin viimeisimpien opiskeluvuosien aikana monella alaan liittyvä työ vain lisää opiskelumotivaatiota. Ainakin itselle kävi näin, ja kiitoksena lukuvuoden keskimäärin 10 tunnin työ/opiskelupäivistä sain sitten yli 40 ov tilille ja maksaa KELAlle tukia takaisin.

Kavereita on niin kauppakorkeassa, tkk:lla, oikiksessa kuin lääkiksessä sekä monessa muussa opinahjossa, ja kaikilla on opiskelujen lisäksi ollut aikaa käydä töissä (ja tienannut tulorajojen yli), eikä kukaan ole määräaikaa hitaammin valmistumassa, ei vaikka moni on ollut ulkomailla vaihdossa ja saanut sinä aikana vähemmän opintoja suoritettua kuin tavallisesti.

Olisiko kerrankin paikka tarjota kepin sijasta porkkanaa: suorittamalla enemmän opintoja saisi nostettua tulorajaa ylemmäs. Vaihtoehtoisesti tulorajat voisi poistaa, mutta laskea hieman tukia, jolloin kulut katettaisiin vähentyneellä byrokratialla ja työskentelevien opiskelijoiden maksamilla veroilla. Samalla tietenkin työttömyyskorvausta ja myös verotusta voitaisiin muokata hieman työntekoon motivoimempaan suuntaan. Keinoina toimii esimerkiksi vapaan tulon rajan nostaminen.
 
Opintotuen riittävyyteen (tai riittämättömyyteen) vaikuttaa luonnollisesti myös asuinpaikka. Pk-seudulla lienee välttämätöntä käydä töissä opiskelun ohella, mikäli tahtoo syödä? Asumiskustannukset vaihtelevat meinaan aika paljon. Itse jännään vähän, kuinka syksyllä käy, kun muutin juuri koulun loputtua kalliimpaan kämppään. Nyt olen töissä ja ongelmaa ei ole, kun vanhemmat maksavat vuokran kesän ajalta -> pystyn säästämään.

Mutta syksyllä vuokra vie leijonanosan tuesta, siitä jää käteen 100e/kk. Siitä pitäisi maksaa laskut ja ostaa ruokaa = mahdoton yhtälö. Säästöihin ajattelin tukeutua ja jos tiukille menee, painelen töihin. Se vaikuttaa opiskeluvauhtiin, mutta ekana vuonna ahkeroin onneksi sen verran, että noppia on kasassa ihan hyvin jo.

Minustakin vaikuttaa hyvältä idealta tuo, että opintopisteitä kerryttämällä saisi vähän nostettua tulorajoja. Se ainakin kannustaisi etenemään opinnoissa suht hyvällä tahdilla aloittamisen jälkeen ja myöhemmin tukisi sitä, että voi siirtyä joustavammin työelämään (-> voisi olla töissä opintojen loppuvaiheessa eikä tulorajat hengittäisi niskaan niin paljon kuin nyt).
 
Hmm, miten voi ajatella että "tulorajat hengittää niskaan"? Ei se opintotuki ole palkitsemisautomaatti eikä se kuulu kaikille, kaikista vähiten niille jotka tienaavat sen verran etteivät sitä tarvitse. Ihan kuin opintotuki olisi kaikille itsestäänselvyys, ja sitten mukamas Kela rankaisisi ottamalla sitä takaisin jos tienaa liikaa.
 
Hmm, miten voi ajatella että "tulorajat hengittää niskaan"? Ei se opintotuki ole palkitsemisautomaatti eikä se kuulu kaikille, kaikista vähiten niille jotka tienaavat sen verran etteivät sitä tarvitse. Ihan kuin opintotuki olisi kaikille itsestäänselvyys, ja sitten mukamas Kela rankaisisi ottamalla sitä takaisin jos tienaa liikaa.

Tätä minäkin olen koittanut jatkuvasti sanoa. Mutta opintotuki mielletään jonkilaiseksi kansalaispalkaksi opiskelijoille. Eli se on saatava aina ja ikuisesti, kunnes paprut on kädessä. Tulojarajoja mun mielestä voitaisiin silti hieman tarkistaa.

Monen tekstistä tulee sellainen kuva, että KELA ikään kuin kieltää työnteon.
 
Haluatko kuulla lyhyesti uudesta tutkintojärjestelmästä?
En erityisemmin, kun olen joutunut istumaan ihan tarpeeksi sen tiimoilta kaikenlaisissa työryhmissä. ;)

Nyt hommaa on venytetty 5 vuoteen (kandi 3v ja maisteri 2v). Maisteriopintoihin ei saa siirtyä ennen kuin kandin opinnot on valmiit.
Joo. Viisi vuotta on se virallinen tavoite, mutta tyypillisesti kyllä odotamme, että opiskelija on neljän vuoden opiskelujen lopulla opintopisteidensä puolesta valmis aloittamaan lopputyönsä. Toisin sanoen, että opintopisteitä ei juuri enää kerätä työn aikana. Tuo voi olla tosin ihan paikallinen sääntö.

ei ole resursseja minkäänlaisiin nopeutuksiin. Koko viime vuosi meni vessanpönttöön. Koulua oli tsägällä 3 päivää viikossa. Monta viikkoa meni niin, että oli vaan 1 päivä viikossa.
Tuossa on laitoksen johto selkeästi epäonnistunut resurssien hakemisessa.

Saako teillä kirjatenttiä kursseja? Eli itseopiskelua ja tenttiin.
 
Hmm, miten voi ajatella että "tulorajat hengittää niskaan"? Ei se opintotuki ole palkitsemisautomaatti eikä se kuulu kaikille, kaikista vähiten niille jotka tienaavat sen verran etteivät sitä tarvitse. Ihan kuin opintotuki olisi kaikille itsestäänselvyys, ja sitten mukamas Kela rankaisisi ottamalla sitä takaisin jos tienaa liikaa.

Tästä nyt tulee vähän sellainen kuva, että opintotuen ansaitsevat ainoastaan työssäkäymättömät opiskelijat. Jos kivesten puristelun asemesta päättää lähteä töihin parantaakseen elintasoaan, muuttuu kultalusikka-perseessä-syntyneeksi, joka ei mitään tukia tarvitse, toisin kuin nämä ahkerat opiskelukollegat, jotka lainarahoilla bilettävät läpi opiskeluajan. (saamatta kuitenkaan opintoja suoritettua yhtään nopeammin)

Ainakin pääkaupunkiseudulla töitä löytyy kaikille. Ei välttämättä heti ensimmäisinä opiskeluvuosina juuri omalta alalta, mutta löytyy kuitenkin. On varastotöitä, vartiointia, siivoomista, hampurilaisten paistoa, kiinteistöhuoltoa, myymälätyötä ja vaikka mitä muuta.
 
Jos tienaa sen verran että pärjää, niin on silti pakko ottaa sitä ns. ilmaista rahaa jos ei mene kaikista rajoista yli. Tuet on sen takia jos ei pärjää ilman.
 
Back
Ylös Bottom