Ei ole vaikeaa ymmärtää. Mutta jos joku "vain haluaa" olla insinööri, miksi sille pitäisi korvata opiskelun vaikeus? Eikö tyyppi ole toteuttamassa itseään? Insinöörinä olemiseen kuuluu, että opiskellaan ne asiat. En minäkään voi haluta olla formulakuski ja sitten sanoa, että on kuitenkin väärin, että formulakuskiksi harjoitteleminen vaatii jarrutusten ja ohitusten opettelua.
Ymmärtäisin, jos DI:ksi ei kukaan haluaisi sen koulutuksen vaikeuden takia, niin tällöin joku korkeampi palkkio voisi olla kohdallaan, jotta yhteiskunnalle tärkeään ammatiin valmistuisi riittävästi pätevää porukkaa. Mutta koska tässäkin keskutelussa on tullut ilmi, että sinne on hakenut pätevää porukkaa (muuten argumentti "myös fiksuilla on TKK:ssa vaikeaa" ei päde), ei tällaista ongelmaa ole.
Jos joku menee vaikeaan koulutkseen, koska (i) haluaa ja/tai koska (ii) siitä saa parempi palkkaisen työn, ei mitään lisää pitäisi maksaa. Vain jos jollekin alalle on vaikea kannustaa opiskelijoita, tulisi maksaa ylimääräistä.
Ongelma tässä on muutenkin koko ajatus opintotuesta "palkkana". Kenellekään ei pidä maksaa vielä opintojen aikana mitää ekstraa, sillä opintojen hyöty mitataan vasta työelämssä. Jos joku lukisi vaikeampaa alaa, esim DI:ksi, ja saisi kovempaa opintotukea mutta juuri ennen valmistumistaan menisikin hevosenharjauskouluun, kun insinööriys ei ollutkaan tyypin juttu, olisiko oikein, että tyypille maksettiin? Mitä yhteiskunta saisi tästä?
Älkääkä sanoko ettei kukaan tee niin tyhmästi, koska DI saa kovaa palkkaa. Tämä vaan todistaisi sen, että myöhempi palkka on riittävä kannuste.