Onko teorioilla ja treenimenetelmilä loppujen lopuksi sitten p*skaakaan väliä?

[Weak]

Pitkään tälläkin foorumilla pyörineenä on jännä huomata miten nuoremmat treenaajat tuntuvat tietävän kaiken ja julistavan jotain tiettyä juttua oikeaksi. Itsellä se oli 2-jakoinen :D Asiat ei kuiteskaan ole koskaan niin simppeleitä.

Kaikesta tärkeintä on, että treenipainot ja volyymi kasvaa pitkällä aikavälillä. Tähän pääsee aika perusjutuilla, eli treeni, lepo ja ravinto. Treenityylillä ei ole niiin väliä, kunhan vaan tekee jotain. Useimmat "perus"ohjelmat toimivat keskivertojampalla, jos treenaa vaan kovaa levon ja oikean ravinnon kanssa.

 

[Archey]

Jos treenaa 3 x 8 toiston sarjalla esim. penkissä ja kun sarjat menevät läpi, lyö sen jälkeen 10kg lisää rautaa niin siitä tuleekin 3 x 4-6 ja parissa viikossa -> 3 x 5-7 ja myöhemmin 3 x 6-8. Joten ihan sillä 3x 8 saa kyllä melkoista toistovaihtelua ja tuossa se tulee ihan automaattisesti vaikka koko ajan pyritäänkin siihen täyteen kasiin.

En nyt ihan tuolla tavalla treenaa, sarjoja on yleensä noin viisi, mutta en myöskään juuri koskaan lisää penkissä alle 7,5kg korotuksia.

 

[HeavyDuty]

kyllä mäkin oon todistanu aikojen saatossa äärimmäisen monotonisia treenejä tyyliin "aina vitosilla toppisarjaan yli puoli vuotta ja silti tulee kehitystä". mutta tää tarkottaa tietenkin äärimmäistä lahjakkuutta ja sen takia koskee melkosen harvoja. se myös tarkottaa toisaalta, että se tyyppi ois voinu kehittyä vielä paremmin, jos treenejä hieman ois suunniteltu. tääkin on varmaa.

vaikka ihmiset on yksilöitä, kaikkiin kuitenkin pätee se ärsykevaihtelun sääntö. jokasella myös on olemassa lihakset ja hermosto ja niiden harjoittamiseen on olemassa vaihtelevia keinoja. ei yhtä ja samaa. senpä takia tyyppi, joka olettaa kehittyvänsä vain ja ainoastaan samaa treenisisältöä käyttämällä, ei vielä ole löytänyt itselleen toimivinta tapaa treenata eri ominaisuuksia.

Harjoittelussa on aina se huono puoli, että mitään ei voi tietää varmaksi etukäteen :-). Kaikki perustuu lähes poikkeuksetta arvioon. Poislukien pitkät valmennussuhteet joissa alkaa tietoa olemaan riittävästä siitä miten keho harjoitteluun reagoi. Onpa tuolla huippu-urheilussa esimerkkejä miten välistä tehdään vääriä asioita. Eli harjoitusohjelman toimivuutta ei voi tarkastella etukäteen kovinkaan hyvin. Täten joudutaan olemaan aina jälkiviisaita, ja sanomaan että ohjelman olisi voinut tehdä paremmin tai volyymia olisi voinut kasvattaa nopeammin. Siksi ehkä tärkein tekijä on tarkasteluväli joka pitäisi olla riittävän lyhyt. Eli jos tuloksia tulee nopeasti niin aina pitäisi muokata ohjelmaa sen mukaan. Jos taas tuloksia ei synny niin silloin pitäisi tarkastella koko ohjelmaa. Tietysti aluksi tuloksia syntyy ohjelmalla kuin ohjelmalla (ärsykkeen vaihtuminen), ja pitempiaikaista kehitystä on vaikea lähteä niiden perusteella arvioimaan. Lisäksi on huomioitava että kehityksen "kiirehtiminen" voi tuoda toisenlaisia ongelmia (ylikunto jne. jne). Tuo omatoiminen ohjelmien räätälöinti on aina haaste, jossa voi tehdä oikeita asioita tai mennä syvälle metsään. Se kuinka nopeasti tuolta metsästä pääsee pois riippuu sitten kuinka rehellisesti uskaltaa omia tekemisiään arvioida, ja kuinka riittävä on osaaminen tuon tekemiseen.

Ärsykevaihtelu taitaa olla niitä perusasioita joita vastaan vain ei pysty taistelemaan :-). Monelta vaan jää huomioimatta nuo kaksi päätekijää, eli lihaksisto ja hermosto.

Sinällään mielenkiintoinen aihe. Ei niinkään tuo mikä systeemi pätee, vaan harjoitusohjelman syklittäminen, tuloksien arviointi ja aikaväli, ja ohjelman muokkaaminen tarpeiden mukaan. Tuo syklitys on mielestäni parhaiten hallussa painonnostajilla joilla salitreenaajat voisivat ottaa paljon oppia.

 

[Oranki]

Jos treenaa 3 x 8 toiston sarjalla esim. penkissä ja kun sarjat menevät läpi, lyö sen jälkeen 10kg lisää rautaa niin siitä tuleekin 3 x 4-6 ja parissa viikossa -> 3 x 5-7 ja myöhemmin 3 x 6-8. Joten ihan sillä 3x 8 saa kyllä melkoista toistovaihtelua ja tuossa se tulee ihan automaattisesti vaikka koko ajan pyritäänkin siihen täyteen kasiin.

En nyt ihan tuolla tavalla treenaa, sarjoja on yleensä noin viisi, mutta en myöskään juuri koskaan lisää penkissä alle 7,5kg korotuksia.

Eli oikeastihan tuo on 3x4-8 mikä on ihan eri asia kuin ainainen kasien tahkoaminen. Tuossahan vaihtelua tulee ihan mukavasti.

 

[jorimantysalo]

Sanoisin että on treenimetodeilla väliä, mutta samaan aikaan suurin osa ihmisistä uskoo treenimetodeilla olevan huomattavasti suurempi vaikutus kuin niillä oikeasti on.

Ja tätä sivuten: Kun aloin selaamaan palstaa, arvelin jto:n neuvoja päteviksi heti alkuunsa. Oletan nimittäin elimistön olevan analoginen järjestelmä, jossa ei ole tiukkoja rajoja. Ja jto voi suositella vaikka 5x5 toistoa, mutta ei koskaan väitä, että 5x5 tuottaa ehdottomasti parhaan tuloksen ja vaikkapa 6x4 tai 4x6 ovat ihan täysin eri asioita.

Ainakin englanniksi olen nähnyt sivuja, joissa tunnutaan antavan ihan liian täsmällisiä ohjeita, ikäänkuin väittäen että varma totuus on täsmälleen löytynyt ja pieni poikkeama pilaa kaiken.

 

[Pandakarhu]

Ainakin englanniksi olen nähnyt sivuja, joissa tunnutaan antavan ihan liian täsmällisiä ohjeita, ikäänkuin väittäen että varma totuus on täsmälleen löytynyt ja pieni poikkeama pilaa kaiken.

Se ehdottomuus ja oman metodin/tuotteen ylistäminen taitaa aika pitkälti liittyä rahan tahkoamiseen. Tässä touhussa kun on aika iso taloudellinen puoli mukana ja sitä kautta noiden neuvojen taustalla on usein muutakin kuin vain halu auttaa muita.

 

[lakipiste]

Bodaus on bisnestä samalla tavall ku joku Tvshop. Pyörä keksitään joka vuosi uudelleen, vaikka todellisuudessa kaikki oli samaa jo sillon ku joku otti käsipainon ekana käteensä ja alko supistamaan lihaksiaan vastuksella.

 

[Nikula]

Eiköhän tärkeintä treenissä ole kuitenkin nousujohteisuus. Ihan sama treenaatko 10 erilaista periodia vuodessa vai vain yhtä, jos tuossa vuodessa kuitenkin sarjapainot nousee niin sehän itsessään on se ainoa tarvittava ärsykkeen muutos. Käytännössä siis jos jonkinlainen progressio säilyy, ja pitkällä aikavälillä kehitystä tulee, niin sarjojen tai toistojen muuttelu on toisarvoista. Tottakai saat helvetinmoisen poltteen lihakseen jos teet kuukauden 5 toiston sarjojen jälkeen viikon 15 toistoja, mutta kehittääkö se tunne sitten mitään muuta kuin euforiaa sille treenikerralle, ei välttämättä.
Pointti siis se, että luulisi sen samojen sarjojen/toistojen tahkoamisen olevan suositeltavaa, jos näin nousujohteisuutta saa aikaan.

 

[KETKUTTAJA]

"How long should I bulk before I cut? FAIL! Eat until people at the gym start asking you where you get your steroids from. Then, and only then can you start cutting."

Pirun hyvä! Tosin aika epärealistinen tavote.

 

[Weak]

"How long should I bulk before I cut? FAIL! Eat until people at the gym start asking you where you get your steroids from. Then, and only then can you start cutting."

Pirun hyvä! Tosin aika epärealistinen tavote.

Mikäkohan tossakin lausahduksessa oli ideana? Musta tulee ainakin lihava, jos syön jatkuvasti paljon. Lihava ei ole lihaksikas.

 

[JANIMRO]

Eli oikeastihan tuo on 3x4-8 mikä on ihan eri asia kuin ainainen kasien tahkoaminen. Tuossahan vaihtelua tulee ihan mukavasti.

Tätähän juuri tarkoitin,minulla oli esimerkkejä eri sarjoista.3-4x8 ei välttämättä tarkoita sitä että toistoja on tasan kahdeksan.Ja mikä helvetin vaihtelu...menee välillä etelään lomalle jos haluaa vaihtelua.

 

[Ephemeral]

Weak taas trollailee

 

[HarryG]

Mikäkohan tossakin lausahduksessa oli ideana? Musta tulee ainakin lihava, jos syön jatkuvasti paljon. Lihava ei ole lihaksikas.

Kokemusperäisesti olen jakanut läskejä olevan kolmea eri ryhmää:

- Laihaläski
- Läskiläski
- Punttiläski

Viimeksi mainittu olisi tällöin vastine tuolle lihava ei ole lihaksikas -toteamukselle.

Mut itse asiaan:

Treenimetodilla on merkitystä paljonkin, sen pitäisi olla itsestäänselvää kysymättäkin. On totta, että perusohjelmilla, joissa on pelkät pääliikkeet kehittyy aluksi nopeiten. Mut sit ku niitä hinkkaa vuodesta toiseen, niin jotenkin unohtaa sen kehityksen ja koko treenin progressiivisuuden ja sitä punttia vaan nostelee aina samalla tavalla, vähän niinkuin lenkkeilis koiran kaa. Kehitys hidastuu ja periaatteessa loppuu lopulta ja koko homma muuttuu ylläpitotreeniksi. Voi olla hyvässä kuosissa vaikka loppuelämänsä, mutta ei ole jatkuvan kehityksensä, saati sen maailmankuulun natumaksiminsa, tiellä.

Se mitä treeniltä haluaa onkin vastaus tähän kysymykseen; Treenimetodilla ei ole väliä, mikäli et halua kehittyä mahdollisimman nopeasti. Tämä pätee kaikkiin ja sekä bodaukseen että voimailujlajeihin... Jos trimplaat palloa päivittäin niin monta kuin saat, niin vuoden päästä osaat pompottaa sitä palloa tosi vitun hyvin, mut et välttämättä osaa pelata futista paljoakaan paremmin.

 

[jerkuu]

Eiköhän tärkeintä treenissä ole kuitenkin nousujohteisuus. Ihan sama treenaatko 10 erilaista periodia vuodessa vai vain yhtä, jos tuossa vuodessa kuitenkin sarjapainot nousee niin sehän itsessään on se ainoa tarvittava ärsykkeen muutos. Käytännössä siis jos jonkinlainen progressio säilyy, ja pitkällä aikavälillä kehitystä tulee, niin sarjojen tai toistojen muuttelu on toisarvoista. Tottakai saat helvetinmoisen poltteen lihakseen jos teet kuukauden 5 toiston sarjojen jälkeen viikon 15 toistoja, mutta kehittääkö se tunne sitten mitään muuta kuin euforiaa sille treenikerralle, ei välttämättä.
Pointti siis se, että luulisi sen samojen sarjojen/toistojen tahkoamisen olevan suositeltavaa, jos näin nousujohteisuutta saa aikaan.

Siis ei helvetti, kuka haluaa harjoitella tietäen, että voisi kehittyä paremmin, kun ei olisi niin vitun idiootti ja löisi päätä seinään treenaten vuodesta toiseen samalla tavalla? Ilmeisesti ainakin sinä.

 

[SivariKing]

Treenimetodilla on merkitystä paljonkin, sen pitäisi olla itsestäänselvää kysymättäkin. On totta, että perusohjelmilla, joissa on pelkät pääliikkeet kehittyy aluksi nopeiten. Mut sit ku niitä hinkkaa vuodesta toiseen, niin jotenkin unohtaa sen kehityksen ja koko treenin progressiivisuuden ja sitä punttia vaan nostelee aina samalla tavalla, vähän niinkuin lenkkeilis koiran kaa. Kehitys hidastuu ja periaatteessa loppuu lopulta ja koko homma muuttuu ylläpitotreeniksi. Voi olla hyvässä kuosissa vaikka loppuelämänsä, mutta ei ole jatkuvan kehityksensä, saati sen maailmankuulun natumaksiminsa, tiellä.

Joo, itse olen huomannut, että juuri tällaiseksi oma punttaaminen välillä muuttuu. Eli toistetaan vaan samoja perusliikkeitä, samoilla vitosen sarjoilla, koska tämä treenityyli on joskus pari vuotta sitten tuottanut tulosta. Ongelma piilee omalla kohdalla siinä, että vaikka pelkkää perus kyykky-mave-pystäri-leuat-settiä hinkkaamalla tulee edelleenkin tulosta, niin pääkoppa kaipaisi välillä vaihtelua. Ei ole vaan mitään hajua, miten tuon vaihtelun voisi fiksusti toteuttaa sillä tavalla, että progressiivisuus treenissä säilyisi.

Kun tekee pelkkiä "isoja" liikkeitä, kuten 1-jakoisessa tehdään, niin progressiota on käytännössä mahdoton tyriä. Lisää rautaa tankoon, aina kun menee 5 toistoa. En ole tosin aina treenannut näin, vaan myös pelkästään fiilispohjalta tein monen vuoden ajan, ja kaikista eniten kehityin tuolla tyylillä. Nykyään tällainen ei vaan enää toimi, vaan vauhtia sarjapainojen kasvulle on aina haettava todella alhaalta, jos haluaa vähänkään kehittyä. Tämä on toinen ongelma 1-jakoisessa. Kun sitä vauhtia on ensin haettu, ja hitaasti kasvatettu sarjapainoja joku 2 kk, niin siinä vaiheessa, kun ne uudet enkat alkavat paukkua, kroppa on ihan tukossa. Sit pitää taas pakittaa painoja, jotta keho ja pää toipuisi, ja ollaan taas lähtöpisteessä. Aarghh..

 

[Nikula]

Siis ei helvetti, kuka haluaa harjoitella tietäen, että voisi kehittyä paremmin, kun ei olisi niin vitun idiootti ja löisi päätä seinään treenaten vuodesta toiseen samalla tavalla? Ilmeisesti ainakin sinä.

mitä ihmettä sä nyt höpiset?

 

[The Monkey]

Toisaalta tässä ketjussa on hyvää keskustelua treenistä, mutta sitten tulee yhtäkkiä esim. tollanen random bulkkilausahdus ja off topic alkaa. Voisko tää ny pysyy asiallisena ku itteeni ainaki kiinnostaa eri näkökulmat tähän juttuun?

 

[Weak]

Kokemusperäisesti olen jakanut läskejä olevan kolmea eri ryhmää:

- Laihaläski
- Läskiläski
- Punttiläski

Viimeksi mainittu olisi tällöin vastine tuolle lihava ei ole lihaksikas -toteamukselle.

Omasta mielestä musta tulisi enemmänkin läski, eikä punttiläski, jos jatkaisin painon nostamista iäisyyden. Ja joku aloittelija on vielä vähemmän puntin näkönen, jos alkaa "nollakunnosta" bulkkaamaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Syöminen on hyvästä, bulkkaaminen pahasta.

 

[KETKUTTAJA]

Omasta mielestä musta tulisi enemmänkin läski, eikä punttiläski, jos jatkaisin painon nostamista iäisyyden. Ja joku aloittelija on vielä vähemmän puntin näkönen, jos alkaa "nollakunnosta" bulkkaamaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Syöminen on hyvästä, bulkkaaminen pahasta.

Ei bulkkaamisessa mitää pahaa oo, ku sen tekee raahallisesti eikä nosta sitä painoa 10kg 2kk. Kyllä ite oon edelleen sitä mieltä, että niitä pluskaloreita tarvitaa, jos oikeesti sitä lihasta haluaa kehittää. Ei mitää övereitä, mut kuitenki pikkasen. Vai onkos tuo termi "BULKKAUS" nyt just sitä överi massakauden pitoa eli jotain +1000 kcal yli kulutuksen?

 

[jerkuu]

mitä ihmettä sä nyt höpiset?

Yritän käydä tyhjentävästi läpi aiemman vääriin olettamuksiin perustuvan argumentaatiosi.

''Ihan sama treenaatko 10 erilaista periodia vuodessa vai vain yhtä, jos tuossa vuodessa kuitenkin sarjapainot nousee niin sehän itsessään on se ainoa tarvittava ärsykkeen muutos.''

Todistetusti ärsykkeenvaihtelu kaikissa eri urheilun muodoissa on kehittävämpää verrattuna passiiviseen harjoittelumetodiin. On aivan selvää, että tuloksien on mahdollista nousta yksipuolisen harjoittelutavan seurauksena, kuitenkin paljon rajoitetummin versus monipuoliseen harjoitteluun. Tietyn pisteen jälkeen, kehittyy ns. lihasmuisti. Hermosolut tottuvat tietyntyyppiseen harjoitukseen jonka seurauksena ko. suorite on vaikeampaa saada kehittäväksi, toisinpäin ajateltuna esimerkiksi erinlaiset tekniikkalajit, joissa lihasmuisti on ehdoton, tekniikan muuttaminen on todella hankalaa tietyn rutiinin iskouduttua.

''Käytännössä siis jos jonkinlainen progressio säilyy ... sarjojen tai toistojen muuttelu on toisarvoista.''

Haluan korostaa sanaa JONKINLAINEN progressio. On täysin ihmisluonnon vastaista tyytyä jonkinlaiseen kehitykseen samalla tietäen, että olisi mahdollista kehittyä enemmän, tekemällä monipuolisia harjotteita. Voisin väittää, ettei yksikään pakkikselle asti allekirjoittanut harjoittele siten, että ''Mulla ei ole kiire kehittyä, vaikka vain pienellä muutoksella voisin kehittyä, tyydyn 12 vuotta sitten minulle tehtyyn ohjelmaan, jossa lukevat selkeästi liikkeet, sarjat ja niiden toistomäärät.''

''Pointti siis se, että luulisi sen samojen sarjojen/toistojen tahkoamisen olevan suositeltavaa, jos näin nousujohteisuutta saa aikaan.''

Luulet väärin, ei ole millään tavalla suositeltavaa treenata missään muodossa yksipuolisesti pitkäaikaisesti, luokkaa vuosi tai vaikka 10 vuotta. Riippu monesta eriasiasta, voiko tuolla tavalla kehittyä. Kun bulkkaamisesta puhutaan, niin tottakai lisäämällä energiaa on mahdollisuus saada paremmin kehitystä aikaan, kuin pysyä +-0:ssa.

Mutta koska kysymys oli, onko paskankaan väliä, niin on, se on kiistatta selvää, vaikka joku haluaisi uskoa ties mihin.