Onko tekniikalla väliä?

[Fuhrer]

Vaikka jotkut ammattilaiset ronskilla tekniikalla tekevätkin, niin silti se tuntuma pysyy tai tulee loppuvaiheessa siihen kohdelihakseen. Joitain ylätaljaliikkeitä voi katsoa, niin ukko heiluttaa vauhtia alaselällä, mutta yleensä siellä loppuvaiheessa on havaittavissa lyhyt pito ja kunnon supistus latseilla. Tai kun tehdään penkkiä/ vinopenkkiä rivakalla vauhdilla, niin silti sekin on kontrolloitua tekemistä. Menee ihan eri kastiin jonkun aloittelevan bodarin kanssa, joka huterilla käsillään pompauttelee tankoa rinnalta.

Miksi se menee eri kastiin? Kyllä huono tekniikka on aina huono tekniikka. Oli kyse sitten aloittelijasta tai ammattilaisesta.
Siinä onkin loppujen lopuksi kaikki yhteiset tekijät :D

 

[Viator]

Mitä nyt joskus olen humalaspäissäni ammattikehonrakentajien treenivideoita katsonut niin kyllä sielläkin vedetään aika pohjanmaan kautta eli ei mitään teknisesti kovin kaunista jälkeä. Enemmänkin sellaista raakaa vääntöä.

Tämä on totta samoin kuin Heliosin kommentti Yatesista ym. Mutta tuo quottaamasi kohtahan ei ollut vastakohtainen esittämällesi havainnolle: esim. Colemanille suhteellisen repivä vaikkakin monissa liikkeissä jatkuvaan jännitykseen tähtäävä tekniikka on toiminut - sillä on ollut selkeästi käyttöarvoa. Toki se ehkä aiheutti mahdollisesti myös latsin ja ojentajan repeämisen, mikä sitten päättikin lopulta Olympia-menestyksen.

Onko joidenkin ammattilaiskehonrakentajien soveltamalla vastaavalla pohjanmaan kautta treenaamisella käyttöarvoa tavallisella lahjakkuudella (=lahjattomuudella suhteessa ammattilaisiin) varustetuille kehonrakennuksen harrastajille? -Ainakaan ammattilaisten menestyksen pohjalta tätä ei voi perustella.

Miksi se menee eri kastiin? Kyllä huono tekniikka on aina huono tekniikka. Oli kyse sitten aloittelijasta tai ammattilaisesta.
Siinä onkin loppujen lopuksi kaikki yhteiset tekijät :D

Nimenomaan. Kovin usein painotetaan, että lahjakkaimmat kehonrakentajat (ja urheilijat yleensä) saattavat menestyä harjoittelustaan ja satsauksensa tasosta _huolimatta_, eikä sen takia.

 

[beginner]

Kaikki chiittaus on 90% typerää, miten voit mitata todellista voimatasojen muutosta jos toistot ovat enemmän tai vähemmän sinnepäin?

Alla oleva menee siis siihen 10%:iin?

Maksimi/kisanostot tietenkin asia erikseen kun omia rajoja koitellaan.

Oma näkökulma:

1. Tarkastelukohteena paino ja sen saaminen alkuasennosta loppuasentoon: Käytetään mahdollisimman montaa lihasta ja tehdää nostosta "helppo", ts. rytmitetään eri lihasten työvaiheet parhaan mahdollisen voimantuoton saamiseksi nostettavaan kohteeseen. Rajoittavana tekijänä suorittajan turvallisuus (mm. nivelkulmat ja elastisuuden käyttö suunnanmuutoksissa)

2. Tarkastelukohteena lihas ja sen väsyttäminen: Keskitytään tuntumaan ja pääasiassa yhden nivelen liikkeeseen. Liikerataa voi hieman muuttaa eri vaikutuksen saamiseksi, tämän vaikutus käytännössä lienee tosin minimaalinen.

 

[Jaba17]

Eikö tuossa ole aikamoinen ristiriita? Jos kyykkyä tehdään etureisipainotteisesti, kuten uskoakseni sitä kehonrakennusharjoittelussa useimmiten tehdään, niin tekniikallahan pitää pystyä maksimoimaan etureisien rasitus. Siinä vaiheessa kun "formi" hajoaa ja muut lihakset rupeaa ottamaan duunia halutulta lihasryhmältä, niin nimenomaan ei treenata "sitä/niitä lihasta/lihaksia mitä halutaan treenata".

Mun mielestä siinä vaiheessa ku "formi" hajoaa ni ei siinä todellakaa lähe rasitus pois etureisiltä, ne muut lihakset vaa auttaa sen verra että saa pari lisä toistoo reeniä niille etureisille.

 

[Dimmu]

Itsehän oon ratkaissu asian niin että negatiivinen vaihe pidetään aina hitaana. Tekniikka paranee kivasti kun ei ole epämääräistä nopeaa heilumista, ja lisäksi se kohdelihas rasittuu varmasti tuon negatiivisen vaiheen aikana. Positiivisen vaiheen voi sitten tehdä hieman räjähtävästi ja esim. hauiskäännössä selällä voi huijata niitä viimeisiä toistoja jotta se paino saadaan ylös ja voidaan tehdä toi hyvin kontrolloitu negatiivinen.

 

[pekuu]

Eikö tuossa ole aikamoinen ristiriita? Jos kyykkyä tehdään etureisipainotteisesti, kuten uskoakseni sitä kehonrakennusharjoittelussa useimmiten tehdään, niin tekniikallahan pitää pystyä maksimoimaan etureisien rasitus. Siinä vaiheessa kun "formi" hajoaa ja muut lihakset rupeaa ottamaan duunia halutulta lihasryhmältä, niin nimenomaan ei treenata "sitä/niitä lihasta/lihaksia mitä halutaan treenata".

Tämä samainen ilmiö selittää hyvin sen minkä takia body-treeniä vetävillä kavereilla saattaa olla rintaliikkeissä hirveät romut, mutta rinta yhtä jylhä kuin vatsalihakset eli täysin vaatimaton. Kyseessä ei tällöin ole kehonrakennustreeni, vaan siinä treenataan nimenomaan jotain liikettä lihasten kehittämisen kustannuksella. Eikä sitäkään tehdä kunnolla, jos tekniikkaan ei kiinnitetä huomiota.

Mikä ristiriita, mä en oo puhunu mistään etureisien rasituksen maksimoimisesta tai kehonrakennustreenistä, sinähän sen sanoit. Oletetaan nyt et tehdään se kyykky sit etureisipainotteisesti, laitat pikkasen isommat raudat millä normaalisti teet sarjat, teet sanotaan vaikka kuusi toistoa hyvällä formilla, sit kun olet siinä pisteessä et ne lihakset alkaa oikein kunnolla työskentelemään, eikö se olekin järkevämpää runtata ne viimeset mehut ulos sieltä etureidestä hieman niillä muilla lihaksilla avustaen niin pitkään kun se liike palvelee tarkoitusta ja rasitus menee myös sinne etureiteen, ja se formi pysyy kutakuinkin kohtalaisen kunnossa? Kuten tuossa artikkelissakin sanottiin niin sä et pysty täysin eristämään mitään lihasta ilman et siinä liikkeessä ois muitakin lihaksia mukana. Sit kun se kohdelihas alkaa väsymään niin paljon ettei se jaksa tehdä enää suurinta osaa työstä, eikö kuitenkin ole järkevää hieman avittaa sitä muilla lihasryhmillä niin, että se treeni kuitenkin osuu siihen lihakseen mitä treenataan vai pitäisikö sarja jättää kesken kun pari toistoa sieltä saisi tulemaan vielä?

Mielestäni JP-P eli EX-Fuhrer on tähän mennessä esittänyt perusteita näkökulmalleen, mutta niihin ei ole vastattu. Toisen näkökannan edustajat eivät ole esittäneet juurikaan järkiperusteluita vain ainoastaan väittämiä ilman taustatietoa tai virheellistä päättelyä. Odotan teiltä parempaa! Ihan jo keskustelun jatkumisen takia, koska kuten sanottua, ei tämäkään aihe ole mustavalkoinen.

Piti oikein lukasta, eipä nuo JP-P:n perustelut sen kummempia ole kuin muidenkaan tähän ketjuun kirjoittaneiden. Omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä. Henkilökohtaisesti en JP-P:tä aka EX-Fuhreria tunne niin treeniasioissa uskon edelleen esim. Jim Wendleriin, hänellä on mielestäni taustotietoa sen verran, että luotan hänen sanomisiinsa formista ja siitä kuinka ultratäydellisen tekniikan tavoittelu on jopa haitallista treeniä ajatellen. Tämä ei ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys JP-P:tä vastaan, toin vain omaa mielipidettäni esiin. Vai oliko tämäkin Viatorin mainitsemaa virheellistä päättelyä ilman taustatietoa?

Yritit Viator tällä kommentin osalla tehdä tästä keskustelusta juurikin mustavalkoista

Teknisissä urheilulajeissa - kuten juuri painonnostossa, jalkapallossa, yleisurheilussa jne - tekniikalla todellakin on suorituksissa väliä. On kokonaan toinen asia millä tavoin kehonrakennus näihin vertautuu. Joka tapauksessa ainakin tällä hetkellä olen täysin sitä mieltä, että suoritustekniikka on kehonrakennuksessa kriittisen tärkeää. Tämä ei merkitse mitään ultrapuhdasta tekniikkaa, vaan sitä että tekniikan käyttöarvo on pystyttävä perustelemaan - kehonrakennuksen perspektiivistä tämä tarkoittaa, että tekniikan on palveltava nimenomaan lihaskasvua välittömästi vai välillisesti voimatasojen kasvun kautta.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tekniikalla on väliä, mutta se ei ole se pääasia.

PS. Siitä olen täysin samaa mieltä JP-P:n kanssa ettei aloittelevan tai sen ison karjun joka tekee ylätaljaa alaselkäheijarilla välillä ole oikeastaan mitään eroa, tai no, ehkä muutamia kymmeniä lihakiloja ja treenivuosia.

 

[tuomas22]

Niinkuin aikaisemmin kirjoitin niin silloin sarja on oikein tehty kun ensimmäinen ja viimeinen toisto ovat teknisesti samannäköisiä.

entä onko kuitenkin parempi tehdä esim penkissä se viiminen toisto runkulla vai yrittää vääntää puhtaasti muutama sekunti ja luovuttaa kun ei vaan nouse? :D oon nimittäin miettiny tätä joskus, nyt tuli hyvä sauma kysyä

 

[Tulkas]

Moninivel- eli compound-liikkeitä pidetään yleisesti massaliikkeinä ja eristäviä pumppi-/viimeistelyliikkeinä, eikö? On tullut mieleeni lähinnä teoriapohjalta, että eikö nämä eristävät liikkeet ala muistuttamaan silloin enemmän compound-liikkeitä kun mukaan otetaan muutakin kroppaa cheattaamaan? -> suuremmat painot ylös "hinnalla millä hyvänsä" -> Suurempi kasvuärsyke?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liikkeen tekniikka pitää olla hallussa ja tukilihaksissa riittävästi voimaa ennen kun voi cheattaa oikein. Muuten menee paikat helposti rikki, rasitusvammoja tukilihaksiin, jänteisiin yms.

 

[pekuu]

Moninivel- eli compound-liikkeitä pidetään yleisesti massaliikkeinä ja eristäviä pumppi-/viimeistelyliikkeinä, eikö? On tullut mieleeni lähinnä teoriapohjalta, että eikö nämä eristävät liikkeet ala muistuttamaan silloin enemmän compound-liikkeitä kun mukaan otetaan muutakin kroppaa cheattaamaan? -> suuremmat painot ylös "hinnalla millä hyvänsä" -> Suurempi kasvuärsyke?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liikkeen tekniikka pitää olla hallussa ja tukilihaksissa riittävästi voimaa ennen kun voi cheattaa oikein. Muuten menee paikat helposti rikki, rasitusvammoja tukilihaksiin, jänteisiin yms.

+1

 

[Viator]

Mikä ristiriita, mä en oo puhunu mistään etureisien rasituksen maksimoimisesta tai kehonrakennustreenistä, sinähän sen sanoit.

Kirjoitit aiemmin yhtäältä body-tyylisestä lihaksen väsyttämisestä ja toisaalta liikkeen harjoittamisesta, tässä tapauksessa kyykyn loppuun puristamisesta jonkin verran tekniikan kustannuksella. Tarkoitukseni oli huomauttaa, että näiden seikkojen välillä on mielestäni ristiriita.

Esimerkkinä käytin juurikin etureisipainoitteista body-kyykkyä, jolla on tarkoitus puristaa etureidet loppuun, eikä yksinomaan kyykkyä moninivelliikkeenä. Silloin kun tällaiset seikat tehdään suoritustekniikan kustannuksella, saattaa rasitus olla halutun lihasryhmän suhteen pieneksi kehon hyödyntäessä vahvuuksiaan. Moninivelliikkeissä näin käy monesti, kuten yritin myös penkkiesimerkillä havainnollistaa. Eli tämä oli se idea, joka ei ilmeisesti välittynyt. Mielestäni tekniikan suhteen tulisi pyrkiä sellaiseen tilanteeseen, jossa se sujuu "automaattisesti", ts. siihen ei menisi huomiota "paukkujen" kustannuksella, kuten kirjoitit.

-- itse näen asian niin ettet voi antaa kaikkia paukkuja jos koko fokus esim. kyykätessä menee siihen et pysyy "formi" täydellisenä --

Oletetaan nyt et tehdään se kyykky sit etureisipainotteisesti, laitat pikkasen isommat raudat millä normaalisti teet sarjat, teet sanotaan vaikka kuusi toistoa hyvällä formilla, sit kun olet siinä pisteessä et ne lihakset alkaa oikein kunnolla työskentelemään, eikö se olekin järkevämpää runtata ne viimeset mehut ulos sieltä etureidestä hieman niillä muilla lihaksilla avustaen niin pitkään kun se liike palvelee tarkoitusta ja rasitus menee myös sinne etureiteen, ja se formi pysyy kutakuinkin kohtalaisen kunnossa? Kuten tuossa artikkelissakin sanottiin niin sä et pysty täysin eristämään mitään lihasta ilman et siinä liikkeessä ois muitakin lihaksia mukana. Sit kun se kohdelihas alkaa väsymään niin paljon ettei se jaksa tehdä enää suurinta osaa työstä, eikö kuitenkin ole järkevää hieman avittaa sitä muilla lihasryhmillä niin, että se treeni kuitenkin osuu siihen lihakseen mitä treenataan vai pitäisikö sarja jättää kesken kun pari toistoa sieltä saisi tulemaan vielä?

Lihakset eivät työskentele mitenkään "oikein kunnolla" siinä vaiheessa, kun toistojen tekeminen rupeaa vaikeutumaan, eikä suoritustekniikka pysy ennallaaan - pikemminkin ne työskentelevät vähemmän, muutenhan suorittaminen sujuisi paremmin.

Muutenkin puhut tuossa huomattavasti laajemmasta seikasta perätessäsi, että eikö sarja kannata viedä cheattaamalla loppuun. Se riippuu osin harjoitustyylistä, -liikkeestä, jaksosta, tavoitteista ym. Eli yhtä lailla voisi kysyä, että eikö olisi viisasta jättää ne huonontuneella tekniikalla tehdyt toistot tekemättä ja tehdä enemmän sarjoja? Ratkaisu riippuu täysin asiayhteydestä, mutta yleisesti ottaen cheat-toistot kyykyssä eivät ole välttämättä kaikkein turvallisin ratkaisu.

Ja on tietenkin itsestään selvää, ettei lihaksia pystytä mitenkään absoluuttisesti eristämään. Body-treenissä ja voimailussa on se keskeinen ero, että body-treenillä pyritään kehittämään lihasta, eikä harjoittelemaan liikettä. On vaikea sanoa kuinka paljon tässä on näkökulmaeroa, sillä tuo "formin" muuttuminen on jäänyt määrittelemättä. Jos se oikeasti huononee silminnähden eli liike muuttu osin toiseksi liikkeeksi, niin mielestäni se ei ole tarkoituksenmukaista, jos yritetään kohdistaa rasitusta tietyille lihaksille.

Mun mielestä siinä vaiheessa ku "formi" hajoaa ni ei siinä todellakaa lähe rasitus pois etureisiltä, ne muut lihakset vaa auttaa sen verra että saa pari lisä toistoo reeniä niille etureisille.

Liikettä tehdään tällöin etureisistä huolimatta. Tällaisella suorittamisella on tietysti käyttöarvoa, jos sillä pyritään saamaan lisää kontrolloituja negatiivisia kohdelihaksille, mutta kyykky ei tällaiseen treeniin ole kyllä se fiksuin vaihtoehto.

Moninivel- eli compound-liikkeitä pidetään yleisesti massaliikkeinä ja eristäviä pumppi-/viimeistelyliikkeinä, eikö? On tullut mieleeni lähinnä teoriapohjalta, että eikö nämä eristävät liikkeet ala muistuttamaan silloin enemmän compound-liikkeitä kun mukaan otetaan muutakin kroppaa cheattaamaan? -> suuremmat painot ylös "hinnalla millä hyvänsä" -> Suurempi kasvuärsyke?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liikkeen tekniikka pitää olla hallussa ja tukilihaksissa riittävästi voimaa ennen kun voi cheattaa oikein. Muuten menee paikat helposti rikki, rasitusvammoja tukilihaksiin, jänteisiin yms.

Tuossa voi olla perää, jos tuota ajatusta jatketaan seuraavanlaisesti: "suuremmat painot ylös hinnalla millä hyvänsä, jotta ne voi laskea hallitusti". Konsentrinen vaihe ei ole se ykköstekijä lihaskasvussa.

Tuo jako massa- ja viimeistelyliikkeisiin ei kuitenkaan ole mikään kiveen kirjoitettu totuus, vaan suuntaa antava totuus. Jos esim. rintaan pitäisi saada kasvua, eikä se ole rintapunnerruksilla onnistunut, niin ei se varmasti onnistu cheatatuilla flyeseillä tai ristikkäistaljalla. Periaatteessahan tuo jako viittaa vain siihen, että peruslihasmassa luodaan isoilla liikkeillä ja yksityiskohtia hiotaan kuntoon eristävillä liikkeillä. Moninivelliikkeiden heikkoushan on juuri siinä, että ne suoritetaan monesti heikkojen linkkien kustannuksella kehon vahvuuksia hyödyntäen. Jos tämä ominaisuus siirrettäisiin "vapaamielisen" suoritustekniikan merkeissä eristäviin liikkeisiin, kadotettaisiin samalla eräs niiden oleellinen hyöty.

 

[pakkiis]

Piti oikein lukasta, eipä nuo JP-P:n perustelut sen kummempia ole kuin muidenkaan tähän ketjuun kirjoittaneiden. Omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä. Henkilökohtaisesti en JP-P:tä aka EX-Fuhreria tunne niin treeniasioissa uskon edelleen esim. Jim Wendleriin, hänellä on mielestäni taustotietoa sen verran, että luotan hänen sanomisiinsa formista ja siitä kuinka ultratäydellisen tekniikan tavoittelu on jopa haitallista treeniä ajatellen. Tämä ei ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys JP-P:tä vastaan, toin vain omaa mielipidettäni esiin. Vai oliko tämäkin Viatorin mainitsemaa virheellistä päättelyä ilman taustatietoa?

Yritit Viator tällä kommentin osalla tehdä tästä keskustelusta juurikin mustavalkoista



Kuten jo aikaisemmin sanoin, tekniikalla on väliä, mutta se ei ole se pääasia.

PS. Siitä olen täysin samaa mieltä JP-P:n kanssa ettei aloittelevan tai sen ison karjun joka tekee ylätaljaa alaselkäheijarilla välillä ole oikeastaan mitään eroa, tai no, ehkä muutamia kymmeniä lihakiloja ja treenivuosia.

Pakko kysästä sen verta liittyen tohon wendler hommaan, eli tarkoitatko että nuo vikat toistot kyseisessä setissä esim 3+ voi tehdä vähän "likaisemmalla tekniikalla" vai harjoittelu ylipäätänsä?

 

[pekuu]

Pakko kysästä sen verta liittyen tohon wendler hommaan, eli tarkoitatko että nuo vikat toistot kyseisessä setissä esim 3+ voi tehdä vähän "likaisemmalla tekniikalla" vai harjoittelu ylipäätänsä?

Mitä väsyneempi olet ja mitä lähempänä äärirajoja olet sitä "epäpuhtaampi" siitä tekniikasta tulee, eli ei koko harjoittelua todellakaan tule tehdä likasella tekniikalla, vaan rutistaa ne vikat sieltä ajattelematta sitä "täydellistä formia".

 

[Fuhrer]

Piti oikein lukasta, eipä nuo JP-P:n perustelut sen kummempia ole kuin muidenkaan tähän ketjuun kirjoittaneiden. Omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä. Henkilökohtaisesti en JP-P:tä aka EX-Fuhreria tunne niin treeniasioissa uskon edelleen esim. Jim Wendleriin, hänellä on mielestäni taustotietoa sen verran, että luotan hänen sanomisiinsa formista ja siitä kuinka ultratäydellisen tekniikan tavoittelu on jopa haitallista treeniä ajatellen. Tämä ei ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys JP-P:tä vastaan, toin vain omaa mielipidettäni esiin. Vai oliko tämäkin Viatorin mainitsemaa virheellistä päättelyä ilman taustatietoa?




Kuten jo aikaisemmin sanoin, tekniikalla on väliä, mutta se ei ole se pääasia.

Mielipiteeni perustuvat myös havaintoihin valmennushommista ja ymmärrykseen siitä miten hermolihasjärjestelmä toimii.

Se ei ole mitään sattumaa että teknisesti hienoja toistoja tekevät harjoittelivat ovat lähes aina vahvempia kuin ei-niin-tekniset harjoittelijat.

Jos tekniikka ei ole pääasia niin olen erittäin mielenkiintoinen kuulemaan mikä sitten on?

Ja jos et minua usko niin tässä on Charles Poliquinin mietteitä asiasta;

http://www.charlespoliquin.com/Arti...rticle/203/Proper_Form_Can_You_Handle_It.aspx

http://www.charlespoliquin.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/9/The_Perfect_Repetition.aspx

E: Ja oikea suoritustekniikka on toinen mistä olen fanaattinen, jokainen joka on miun kanssa salilla käynyt tietää sen :D

 

[Jäätävä]

Mun on nyt pakko tuoda oma pointti mukaan tähän keskusteluun hetken threadia seurattuani, eikä tätä ajatusta ole vielä mielestäni kukaan esittänyt.

Eli kuten joku aikaisemmin mainitsikin niin cheattaaminen on tavallaan erikoistekniikka siinä missä muutkin spesiaalijutut. Spesiaalijututhan kuuluu nimensä mukaisesti erikoistilanteisiin erikoismiehille, eli niille kavereille joilla on rutkasti kokemusta ja jotka tietää mitä tekee.

Näin ollen tätä lukiessa saattaa kalle-keskiverrolla ja allu-alottelijalla tulla mieleen et se on ihan okei ottaa vähän liian isot painot ja pikku heijarilla ruveta pumppaamaan sitä habakääntöä, koska jonkun mielestä niin kannattaa tehdä. <--- Ei todellakaan näin!

Tätähän näkee jatkuvasti saleilla ja tuntuu et 95% jengistä vetää systemaattisesti osan reeneistä ihan reisille. Eikä hauiskääntö ole vielä edes paha, vaan mainittakoon malliesimerkkinä olkareeni. Tässä maassa ei yhdenkään 55kg yläastejannun kuulu tehdä pystypunnerrusta 30kg käsipainoilla!

Tiivistettynä siis se spekulatiivinen hyöty mitä epäpuhtaammilla toistoilla on mahdollista saada koskee vasta pidemmän linjan poudareita eikä siis suurinta osaa saliharrastelijoista. Näin ollen kaikki ne joilla on yhtään sellainen olo, että tiedon, taidon tai tulosten suhteen ollaan vielä alkutaipaleella salitreenin parissa niin silloin epäpuhtaat toistot eivät koske kyseistä henkilöä (kuten myöskään negatiivi- tai pakkotoistot jne..). Siitäkään huolimatta että jokin työkseen rautoja kolisteleva probodari ameriikanmaalta ylistää niiden käyttöä.

 

[Krice]

Minusta kannattaa muistaa, että maailma ei ole mustavalkoinen. Todella huonon ja vaarallisen tekniikan sekä täysin tyylipuhtaan suorituksen välillä on kultainen keskitie.

 

[pekuu]

Mielipiteeni perustuvat myös havaintoihin valmennushommista ja ymmärrykseen siitä miten hermolihasjärjestelmä toimii.

Se ei ole mitään sattumaa että teknisesti hienoja toistoja tekevät harjoittelivat ovat lähes aina vahvempia kuin ei-niin-tekniset harjoittelijat.

Jos tekniikka ei ole pääasia niin olen erittäin mielenkiintoinen kuulemaan mikä sitten on?

Ja jos et minua usko niin tässä on Charles Poliquinin mietteitä asiasta;

http://www.charlespoliquin.com/Arti...rticle/203/Proper_Form_Can_You_Handle_It.aspx

http://www.charlespoliquin.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/9/The_Perfect_Repetition.aspx

E: Ja oikea suoritustekniikka on toinen mistä olen fanaattinen, jokainen joka on miun kanssa salilla käynyt tietää sen :D

Pääasia on mielestäni tarjota sitä kasvuärsykettä sille lihanpalalle, hyvällä tekniikalla, joskin se kärsii hieman kun mennään sarjan viimeiseen/kahteen viimeiseen toistoon. Näin mulle on esim. yks SM-tason bodari opettanu, vedä niin pitkään, niin puhtaasti, kun vain pystyt ja siihen loppuun saa vielä runtata pari vähän likasempaa et saa kunnon tuntuman sinne lihakseen. Ei mitään runkkupenkkiä tai kyykyssä jotain jullen ja kyykyn sekoitusta. Ihan teknisesti kunnon suorituksia, hieman avustaen. Joissain asioissa tolla Poliquinilla on hyvät pointit, mutta en tuota kaikkea pureskelematta sulata ja uskon edelleen, että Wendler & Co. porukalla on tuohon isojen rautojen nosteluun ja siihen tavoitteeseen pääsemiseen aivan riittävät metodit, joita tällä hetkellä noudatan.

Mun on nyt pakko tuoda oma pointti mukaan tähän keskusteluun hetken threadia seurattuani, eikä tätä ajatusta ole vielä mielestäni kukaan esittänyt.

Eli kuten joku aikaisemmin mainitsikin niin cheattaaminen on tavallaan erikoistekniikka siinä missä muutkin spesiaalijutut. Spesiaalijututhan kuuluu nimensä mukaisesti erikoistilanteisiin erikoismiehille, eli niille kavereille joilla on rutkasti kokemusta ja jotka tietää mitä tekee.

Näin ollen tätä lukiessa saattaa kalle-keskiverrolla ja allu-alottelijalla tulla mieleen et se on ihan okei ottaa vähän liian isot painot ja pikku heijarilla ruveta pumppaamaan sitä habakääntöä, koska jonkun mielestä niin kannattaa tehdä. <--- Ei todellakaan näin!

Tätähän näkee jatkuvasti saleilla ja tuntuu et 95% jengistä vetää systemaattisesti osan reeneistä ihan reisille. Eikä hauiskääntö ole vielä edes paha, vaan mainittakoon malliesimerkkinä olkareeni. Tässä maassa ei yhdenkään 55kg yläastejannun kuulu tehdä pystypunnerrusta 30kg käsipainoilla!

Tiivistettynä siis se spekulatiivinen hyöty mitä epäpuhtaammilla toistoilla on mahdollista saada koskee vasta pidemmän linjan poudareita eikä siis suurinta osaa saliharrastelijoista. Näin ollen kaikki ne joilla on yhtään sellainen olo, että tiedon, taidon tai tulosten suhteen ollaan vielä alkutaipaleella salitreenin parissa niin silloin epäpuhtaat toistot eivät koske kyseistä henkilöä (kuten myöskään negatiivi- tai pakkotoistot jne..). Siitäkään huolimatta että jokin työkseen rautoja kolisteleva probodari ameriikanmaalta ylistää niiden käyttöä.

Kyllä se kalle-keskivertokin voi niitä erikoistekniikoita aina välillä käyttää, allu-aloittelijan ehkä kannattaa jättää ne siihen vaiheeseen kun on se tekniikka ensin edes jotenkin kohdillaan. Tuosta haban pumppailusta heijarilla olen samaa mieltä, ei todellakaan niin. Itse ainakin maltillisesti käytettynä esim. pakkotoistot on ollut aikoinaan ihan hyvä kikka saada vähän shokeerattua sitä lihaa. Tällä hetkellä painot millä treenaan on niin pienet ettei pakkotoistoja tarvii miettiä ja toistojakin jää varastoon, kun on tuota taukoa punttihommista hieman takana ja treenaan Wendlerin 5/3/1 ohjelmalla joten treenipainotkin on näin alkuun aika kevyet. Ja noi erikoistekniikat on semmosia, että sen kalle-keskiverron kannattaa käyttää niitä erittäin harvoin kerran kuukaudessa tai kahdessa. Itsellä esim. aikoinaan kyykyssä parani tulos tasaisesti kun otin välillä negatiivisia, näin ollen ne isommat raudatkin alko tuleen hyvin hallitusti sinne alas.

Valitettavan monesti näkee varsinkin allu-aloittelijan vetävän pakkotoistoja joka helvetin liikkeeseen ja niitä pakkotoistojakin otetaan sinne niin monta, että kaverin avustamana tulee se 7 nostoa kymmenen toiston sarjasta.

Edelleen olen sitä mieltä, että tuo ylipuhtaaseen tekniikkaan keskittyminen on vain voimavarojen hukkaamista, varsinkin jos tavoitteena ei ole bodylavat ja juuri sen tietyn yhden vähän jäljessä olevan lihaksen erottuvuuden parantaminen.

 

[saku]

Entä onkos sillä väliä, missä järjestyksessä liikkeet tekee? Itse olen käyttänyt taktiikkaa että teen isot liikkeet ensin ja pienet eristävämmät lopuksi. Esimerkiksi ensin kyykyn ja askelkyykyn, sitten vasta reidenojennukset ja koukistukset. Samoin ensin maven ja kulmasoudun tangolla, sitten vasta taljat ja kohautukset jne. Tässä on juuri ajatuksena se että jaksaa tehdä ne isot pääliikkeet mahdollisimman puhtaasti ja sitten niitä pienempiä väkisin tinkien viimeisissä toistoissa ja vähän tekniikasta. Onko liikkeiden järjestyksellä väliä lihaskasvun kannalta?

 

[pekuu]

Entä onkos sillä väliä, missä järjestyksessä liikkeet tekee? Itse olen käyttänyt taktiikkaa että teen isot liikkeet ensin ja pienet eristävämmät lopuksi. Esimerkiksi ensin kyykyn ja askelkyykyn, sitten vasta reidenojennukset ja koukistukset. Samoin ensin maven ja kulmasoudun tangolla, sitten vasta taljat ja kohautukset jne. Tässä on juuri ajatuksena se että jaksaa tehdä ne isot pääliikkeet mahdollisimman puhtaasti ja sitten niitä pienempiä väkisin tinkien viimeisissä toistoissa ja vähän tekniikasta. Onko liikkeiden järjestyksellä väliä lihaskasvun kannalta?

Tuosta lihaksen optimaalisesta kasvattamisesta en mene sanomaan yhtään mitään kun itse en treenaa lihaskasvun, vaan puhtaasti voimantuoton takia. Mutta näin henk.koht. kokemuksien perusteella voin ainakin sanoa ettei välttämättä kannata tehdä hirveästi eristäviä alkuun ja isot moninivelliikkeet loppuun, väsyneenä kun toi tekniikka ei ole se paras mahdollinen ja isoissa liikkeissä kun on aina hieman suurempi loukkaantumisriski, mutta esim. jos se penkki ei mene yhtään sinne rintaan niin rinnalle voi tehdä etukäteisväsytyksen, mitä jotkut lihasmassan kasvattamiseen tähtäävät treenaajat tekee. Itse teen yleensä ennen kyykkyä takareisiä 2 sarjaa, olen omalla kohdalla ainakin huomannut, että jostain syystä tuo helpottaa kyykyn tekoa minulla. Ennen penkkiä teen myös kevyesti pumppaillen/kuminauhoilla olkapäitä, tosin lähinnä sen takia kun joskus on olkapäät kipeytynyt kun en ole kunnolla niitä lämpöiseksi saanut ennen penkkiä.

Eipä kai sille mitään perustavan laatuista estettä ole tehdä niitä isoja liikkeitä treenin loppuun kunhan pistää tarpeeksi pienet painot niihin sarjoihin, harvemmin olen kuullut jonkun etukäteisväsyttävän kaikki lihasryhmät ennen isoa liikettä. Jos treenin tarkoituksena on kasvattaa voimaa ja nostaa sitä yhteistulosta niin kai se on fiksumpaa tehdä ne isot liikkeet siinä treenin alkupuolella. Tää nyt on tämmöstä omiin kokemuksiin perustuvaa mutuilua, joten fiksummat korjatkoon/kertokoot tästä enemmän.

 

[Lazael]

entä onko kuitenkin parempi tehdä esim penkissä se viiminen toisto runkulla vai yrittää vääntää puhtaasti muutama sekunti ja luovuttaa kun ei vaan nouse? :D oon nimittäin miettiny tätä joskus, nyt tuli hyvä sauma kysyä

Itsekin tätä joskus mietin ja päädyin seuraavaan lopputulokseen --> Omasta mielestäni ja vain omasta mielestäni tämä puhdas kesken jäänyt suoritus on parempi, mutta monella se tahtoo olla henkisestä kantista kiinni. Pakko saada nousemaan ja silloin on parempi nostaa "runkulla" painot ylös. Eli mikäli pää antaa periks jättää suorituksen "kesken" niin jätä. Ja mikäli se varmistaja on takana niin työnnä "puhtaasti" ja ota pakkotoisto. Sillä eikös tällöin se puhdas tekniikka säily ja se varmistaja "vähentää" kiloja sen verran, että saa vastusta tarpeeks lihoilla? Ja ylipäänsä varmistajan kanssa ei tarvitse antaa tekniikassa anteeksi ja aina kuitenkin vastusta olisi sopivasti. Ymmärtäähän sen, että kaikilla ei niitä varmistajia aina löydy. Kaikki ei hae reeniltään samoja asioita, joten kokeilemalla löytää mikä toimii kenelläkin parhaiten.

 

[Fat22]

Jos voimaa hakee ni varmaan tekniikan kasassa pysyminen on aika ensiarvoisen tärkeää. Mut luulen et jos haluu lihasta ni on usein parempi pitää treenissä nousujohteisuus tekemällä sit vaikka yks ruma toisto sen lisäks mitä edellisessä treenissä pysty tekee puhtaasti.