onko bodauksesta haittaa voimien kehitykselle?

[arnold1987]

Mun mielestä tärkeintä ei ole ehkä se puhdas filosofia että "kunhan lihas väsytetään maksimaalisesti". Saadaanhan se lihas väsytettyä vaikka juoksemalla eikä se lihas siitä yhtään kasva(...). Siksi monet menestyneet käyttää perusperiaatteena sitä, että aloitetaan liikkeellä joka on kaikkein vahvin...ja toden totta, kyllä monet Bodaritkin ottaa aloitusliikkeen monesti penkkinä, kyykkynä ja maastavetona. Tietysti noi ei ole itseisarvoja mutta koska treenirautojen kasvu on se juttu, että uutta ärsykettä tulee, niin on se tärkeää. Mielestäni on paljon järkevämpää ottaa vaikka penkki 1 liikkeenä kuin vaikka pecdec, juuri sen vuoksi että sillä saadaan paljon suurempi määrä lihassoluja aktivoitua, koska raudatkin on suurempia.

Tottakai on kyse eri lajeista, mutta näitä soveltamalla ja sekoittamalla saadaan varmasti paras tulos aikaan. Jos Bodari joka normaalisti ottaa penkistä vaikka 1*160 ja 10*130(esimerkkejä, suhteet ei ehkä kohillaan) niin voimatreeni jolla hän saa nostettua penkkituloksen 180 kiloon nostaa varmasti tota 10 toiston enkkaa joka taas vaikuttaa lihaskasvuun erittäin positiivisesti.
(juu en lukenut edellisiä viestejä joten samoja tarinoita voipi olla)

 

[MKM]

Bodauksellakin on paikkansa voimanostossa. Tyypillisissä ns. lineaarisissa voimanosto-ohjelmissahan ovat pääliikkeen toistot edenneet viikoittain tyypillisesti esim. 10-10-8-8-6-6-5-5-3-3-2-2-1. Ja päälle on tehty tukku apuliikkeitä toistoin 6-12. Eli karkeasti yli 80% kaikista sarjoista on ollut bodauspituisia. Westside-ohjelmissakin alkuun yhdessä liikkeessä hermotellaan ja sen jälkeen noin neljässä bodaillaan.

 

[weicco_]

Periaattessa: voima = lihaksen poikkipinta-ala * hermotus

Bodaustyylisesti saadaan lihaksen enemmän massaa. Voimanostajatkin tekevät kovasti tällaista perussettiä, joissa tarkoitus on tuon massan lisäys tai ylläpito. Mutta bodarinkin olisi luultavasti hyvä tehdä kerran viikkoon vähän isommilla painoilla, että ne motoriset yksiköt heräilisivät talviuniltaan.

Hermotus vaatii sitten erilaista treeniä. Isoilla roimuilla lyhyitä sarjoja. Hermot kun ovat niin pirun laiskoja, että jos isoja painoja ei nosteta, eivät ne myöskään käynnistä niin montaa motorista yksikköä lihaksessa. Hermotus on muuten hyvä tapa treenata itsensä ylikuntoon, ei kannata kokeilla

Eli kyllä bodarikin voi olla voimanostaja. Se hermotuskausi pitää vain ottaa mukaan aina silloin tällöin.

Edit: Niin siis voimanostajat (yleistän hienosti) tekevät niin, että kyntävät sitä peruskautta hiki hatussa ja välillä nostavat ykköstulostaan hermotuksilla ja samalla sarjapainot nousevat.

 

[weicco_]

jotkut sanoo, ettei koskaan mee kutosen alle, mutta kyllä niillä kovilla kutosillakin voimaa tulee rutkasti.

Ja olen tavannut voimanostajia, jotka kiroavat kaikki kutosen ylle menevät sarjat

 

[mtk77]

Jos tavoitteena on mahdollisimmat suuret voimat, niin minun mielestäni sen saavuttaminen on paljon helpompaa kun on myös lihasta.

Perusteita väitteelleni.

"Long-term changes in strength are more likely attributable to hypertrophy of the muscle fibers or muscle group (Sale, 1988)."

Koko artikkeli.

http://www.unm.edu/~lkravitz/Article folder/resistben.html

 

[Sepsis]

Jos tavoitteena on mahdollisimmat suuret voimat, niin minun mielestäni sen saavuttaminen on paljon helpompaa kun on myös lihasta.

No ei kai tuon toteamiseen tarvi mitään tieteellistä tutkimusta lukea...

Eri asia on sitten se, halutaanko sitä massaa kerätä ylenmäärin vai tavoitellaanko maksimaalista voimaa tietyssä painoluokassa. Massan mukana alkaa vaan muut ominaisuuden tietyssä pisteessä kärsiä ja tämä ei ole aina tavoiteltavaa.

 

[NEUTRAALI]

Bodauksellakin on paikkansa voimanostossa. Tyypillisissä ns. lineaarisissa voimanosto-ohjelmissahan ovat pääliikkeen toistot edenneet viikoittain tyypillisesti esim. 10-10-8-8-6-6-5-5-3-3-2-2-1. Ja päälle on tehty tukku apuliikkeitä toistoin 6-12. Eli karkeasti yli 80% kaikista sarjoista on ollut bodauspituisia. Westside-ohjelmissakin alkuun yhdessä liikkeessä hermotellaan ja sen jälkeen noin neljässä bodaillaan.

kerrankin olen tismalleen samaa mieltä MKM kanssa :D

 

[Gillyanne]

Ja kyllähän niitä lihaksia tarttuu voimailemallakin. Itsellä ainakin varsinkin jalkaosasto on kasvanut kovempaa tahtia, kun ikinä bodaillessa.

Tasan samaa mieltä, itse olen kehittynyt lihasmassan suhteen viimeisen reilun vuoden ajan - minkä olen siis voimatyyppistä treeniä tehnyt - jopa paremmin kuin sitä ennen, kun treenasin ns. bodytyylillä.

 

[jto]

kyllä se massa kasvaa vaikka kolmosilla, jos sattuu tekeen oikein sen treeninsä ja omaa ison kasan nopeita soluja.

ihan suoraan se massa ei voimaan ole suhteessa, mutta yleensä mukavammin sitä forssia tulee, kun lihaakin saadaan. painoluokkaurheilu vaan on aika rajoittava ton massanlisäyksen kanssa. yleensähän sitten kuitenkin sitä luokkaa vaihdetaan pikkuhiljaa ylöspäin, kun möhöä tulee lisää. tosin hyvin runsaasti on voimanostajia, jotka nostaa lähes koko aikuisikänsä samassa luokassa tai seilaavat parin luokan välillä.

voimanosto on kuitenkin äärimmäinen hermostollinen triumfi, jossa nostetaan yksi ainoa kerta sitä painoa. tällä perusteella varsinkin hieman edistyneemmän voimanostajan peruskaudenkin treenit voi ihan hyvin ja mielellään pysyä siellä kutosen alapuolella. määrää voi tehdä hyvin lisäämällä sarjojakin. mun mielestä ehdottomasti mieluummin 4*4*85% kuin toistomaksimina 7*85%.

ison kilpailun jälkeen kuitenkin suosittelisin semmosta ylimenokautta, ellei ole seuraava kisa ihan lähellä. huoltavaa treeniä ja kevyempää kestovoimaa ja voimakestävyyspohjaista boddailua. saa nivelet lepoa ja paikat parantuu. tällänen kausi saattaa olla hyvinkin hypertrofinen, koska ärsyke vaihtuu niin totaalisesti. tollasesta voimakestävyysjaksosta esimerkkejä oon laitellut, mutta kuukauden progressiomallina kävis esim. kyykyssä tällanen:
3*12*55%/ 2´--> 5*15*60%/ 1´30"

 

[MKM]

kerrankin olen tismalleen samaa mieltä MKM kanssa :D

Tästä asiasta on helppo olla samaa mieltä, koska kyseessä on objektiivinen fakta ;) . : Mutta mitä "makuasioista" vänkäämiseemme tulee, niin loppujen lopuksi uskon, ettemme sittenkään voi olla painoharjoittelun suurissa kysymyksissä täysin eri linjoilla . Kuten nimittäin nnn-kertaa olen todennut, pidän monenlaisia ohjelmia ja lähestymistapoja toimivina, eri ihmisille ja eri tilanteisiin sopivat erilaiset ratkaisut. Omina pääperiaatteinani suosin hermolihasjärjestelmän mekanismien huomioonottamista, yksinkertaisia ohjelmia, aikatehokkuutta, perusliikkeitä, puhtaita suoritustekniikoita, harjoittelun kovuutta, painojen progressiivisuutta, systemaattista vaihtelua, lajinomaista räjähtävää urheiluharjoittelua, tavoitteiden mukaista kalorimäärää terveellisestä ruoasta, riittävää lepoa. Tieteessä ja käytännössä hyväksi havaittuja perusjuttuja, joista moniin varmasti yhdyt.