Ongelmasyöjien mitä söit tänään/eilen

[Pentele]

saat edelleen sabi ehkä vain puolet kroppasi tarvitsemasta energiamäärästä :( Pidemmän päällä tuosta voi tulla...tulee ongelmia. Edelleen suosittelisin öljyjen käytön lisäämistä.

 

[Viiwi]

Hmm. Noin 1000 kalsua mennyt ja olo on aika kylläinen jo, vaikka turvotus on tiessään. Liikuntoina 150 minsaa käppäilyä metsässä koiran kanssa päivän aikana, 40 minsaa aerobista treeniä ilman painoja aamuherätyksenä. 45 minuutin hölkkälenkki ;/. Ei tuntunut liikunta pahalta missään vaiheessa. Pitäiskö vielä ladata ruokaa vaikka olo on aika tyytyväiinen...? Haluaisin kehitystä edes inasen T_T.

Sulla tulee ihan älyttömästi liikuntaa suhteessa noin vaivaiseen syömiseen! Voi olla mahdollista, että ruokahalusi on siksikin kateissa, että liikuntaa tulee niin paljon. Esimerkiksi kovan juoksulenkin jälkeen menee helposti parikin tuntia, ennen kuin tuntuu hyvältä syödä. Silti pitää vaan vaikka väkisin syödä/juoda jotain (edes palautusjuoma), koska keho vaatii energiaa palautuakseen. Energiaa sun pitäisi ylipäänsä saada melkein tuplamäärä verrattuna tuohon tänään saamaasi määrään.

 

[faerie]

Hmm. Noin 1000 kalsua mennyt ja olo on aika kylläinen jo, vaikka turvotus on tiessään. Liikuntoina 150 minsaa käppäilyä metsässä koiran kanssa päivän aikana, 40 minsaa aerobista treeniä ilman painoja aamuherätyksenä. 45 minuutin hölkkälenkki ;/. Ei tuntunut liikunta pahalta missään vaiheessa. Pitäiskö vielä ladata ruokaa vaikka olo on aika tyytyväiinen...? Haluaisin kehitystä edes inasen T_T.

No tuota, lasketaanpa:

Syöty ruoka: 1000 kcal
Peruskulutus: -1300 kcal (ja mahdollisesti enemmänkin)
150 min kävelyä -300 kcal
40 min aerobista -350 kcal
45 min hölkkä -500 kcal
-----------------------------------------------
-1450 kcal

Kulutukset urheilusta heitin päästäni, vähän vähentäen omista vastaavien suoritusten kulutuksistani kun oletettavasti painan ainakin sen 10 kg enemmän kuin sinä. Ja vaikka luvut heittäisivät enemmänkin, eiköhän viesti ole selvä.

Heitänkin kysymyksen takaisin: mitäpä itse lottoat, olisikohan syytä siirtyä jääkaapille?

PS. Ei ole todellakaan tarkoitus olla tyly ;) Havainnollinen vain...

 

[cilla]

Ei tuntunut liikunta pahalta missään vaiheessa. Pitäiskö vielä ladata ruokaa vaikka olo on aika tyytyväiinen...? Haluaisin kehitystä edes inasen T_T.

Missäköhän mielessä olosi on tyytyväinen? Siinä, että olet järkyttävillä miinuksilla ja se sairas mielesi saa sitä kieroa tyydytystä vai? Et sä tuolla toiminnalla saa muuta aikaseks kuin ruoki sitä pikku peikkoa korviesi välissä.. mut ei se sitä oo ansainnu, sillä sä oot aina vahvempi kuin se, vai mitä?

 

[Sabi]

Eilisen kalorit sain sentään johonkin 1300 nostettua. Illalla meni rahkaa ja pähkinöitä vähän... Taisiis äääh, liikunta ei tuntunut rasittavalta o___o... Jotenkin se ei tehnyt edes lihaksia kipeiksi että olisi tuntunut että todella teki jotain. Painan tosi vähän joten kulutuskin on kai säälittävämpi vaikka liikkuisin kuinka... Jos noin helposti saa kulutusta lisättyä niin tottakai ruoka kelpaa. Ei se syöminen oikeasti ole kamalaa. Tuntuu vain ettei ole oikeutta siihen kun kulutus on kuitenkin jotain hiiren luokkaa... Kalorilaskurikin näyttää että eilisistä liikunnoista saa lisää kulutusta vain jotain 300 kaloria. Miten ne muka voi olla sitten noin suuria mitä faerie sanoo?

Tänään 10-15 lämmittelyjuoksu, 45 aerobista treeniä ilman painoja. Aattelin vielä ehkä vetää hölkkätreenin about 30 minuuttia tänään jossain vaiheessa.

Aamulla heräsin myöhään joten heti lounas: 50g seitiä, 50g katkarapuja, 400g rehuja,
Välipala: 300g mustikoita ja 2 purkkia profeel rahkaa, banaani. Tekis kyllä mieli vielä vähän jotain tohon aamusettiin...
n. 500 kalsua mennyt siis ruokaa. Kuinka paljon kaloreita yleensä on järkevä määrä per ateria? 300-400?

 

[HeatN]

n. 500 kalsua mennyt siis ruokaa. Kuinka paljon kaloreita yleensä on järkevä määrä per ateria? 300-400?

No sehän riippuu siitä, kuinka nälkä on ja toisekseen voi tietenkin miettiä, mikä ateria on kyseessä. Lounaalla, aamiaisella ja päivällisellä on ihan hyvä syödä kunnon kokoisia aterioita ja välipalat voivat sitten olla vähän pienempiä.

Tuo syömisen "oikeutus" ei kuulosta hirmuisen järkevältä tavalta ajatella asiaa. Enemminkin miettisin, että onko mulla nälkä? Edes vähän? Ja söisin sen mukaan. Tietenkään aina ei tarvitse olla hurja nälkä syödäkseen, esimerkkinä jos edellisestä ateriasta on kulunut useita tunteja ja välissä on liikkunut, kannattaa ehkä nauttia ainakin pieni välipala, sillä nälkä voi joskus olla kadoksissa tai sitä ei vaan muuten tunne. Sanoisin, että säännöllisesti syömällä, omaa nälkäänsä ja joskus mielitekojaankin kuuntelemalla, sekä liikkumisen ja asioiden laittamisella tärkeys- ja mielekkyysjärjestykseen (ei välttämättä ole niin helppoa aina) voisit päästä tuosta kulutus/energiamäärän ajattelemisesta. Näyttäisit ajattelevan nyt, että sun pitää ansaita ne ruoat, joita syöt, hurjasti liikkumalla. Jos ajattelisitkin niin, että sun pitää pitää kropastasi huolta ja pitää se terveenä, elinvoimaisena ja liikkumiskykyisenä, ja siihen pitää syödä hyvin ja tasapainoisesti. Ruokahan on polttoainetta ja tietenkin myös makuelämys, ei mikään peikko tai pakko (no onhan se sitäkin mutta ei välttämätön paha).

 

[Guerlainn]

Eilisen kalorit sain sentään johonkin 1300 nostettua. Illalla meni rahkaa ja pähkinöitä vähän... Taisiis äääh, liikunta ei tuntunut rasittavalta o___o... Jotenkin se ei tehnyt edes lihaksia kipeiksi että olisi tuntunut että todella teki jotain.

Mulla eivät kipeytyneet myöskään tuossa heinäkuun alkupuolella yhtään, vaikka liikuin kuin hullu. Yksinkertaisesti kehitys ja kroppa taisivat junnata niin paljon paikoillaan, ettei keho enää reagoinut salitreeniin saati lenkkeilyyn.

Tuntuu vain ettei ole oikeutta siihen kun kulutus on kuitenkin jotain hiiren luokkaa..

Syöminen on ihmisen fyysinen perustarve, kuten esim. nukkuminen. Ihminen ei pärjää ilman ruokaa, liikkuisipa tai ei. Kulutus ei lähde käyntiin, jos ei syö.

Miksi liikut? Nautitko oikeasti liikunnasta? Motivoiko sua kunnon kohotus? Vai onko liikunta pakkopullaa? Onko se ainoa asia, joka antaa edes vähän "oikeutta" syödä?

Oletko sä käynyt terapiassa?

Nälästä vielä. Olen jostain lukenut, että ihmisen täytyy olla älyttömän laihassa kunnossa ennen kuin nälkä häviää kokonaan. Olikohan, että painoindeksin ollessa alle 13 alkaa nälkäsignaali heiketä. Nälkä on siis sullakin olemassa, mutta antaako psyyke kuunnella nälkää on eri asia. Olin joskus vuosia sitten vuodelevossa, enkä mielestäni tuntenut nälkää. En liikkunut paljon yhtään, eikä vatsani kurninut, mutta koneeseen upposi luvan salliessa ruokaa ihan sopiva määrä. Siispä ns. pakon edessä kroppa ottikin ihan normaalisti energiaa vastaan ja näin paranin.

En tiedä, kuinka paljon uskon väitteitä mahalaukun koon muuttumisesta. Itselleni ainakin olen sen ähkyn olon tehnyt syömällä "liikaa" kasviksia muun ruuan kustannuksella ja juomalla vettä todella paljon. Jos ähky olo tulee helposti, aloittaisin ruokailun päinvastoin muulla ruualla ja söisin sitten pikkuhiljaa kasviksia.

 

[Sabi]

Päivällinen tänään: 100g seitiä, 300g rehuja, 2 banaania ja iso persikka, 300g rahkaa, pari pähkinää
Illalla tähän mennessä: vähän maitoa, 200g rahkaa, 3 valkuaista

Kalsuja mennyt n. 1200-1400... Nälkää tunnen jonkin verran tänään. Liikuntoina siis tuo aamuinen 10 minsan hölkkälämmittely, lisäksi hölkkäilin päivemmällä vielä n. 40 minuuttia. Aamulla 40 minuuttia aerobista treeniä ilman painoja. Yleisesti ottaen käppäilin n. 180 minuuttia. Siitä puolet koiran kanssa lenkillä. Kalorilaskurin mukaan kuluttaisin n. 1900-1950? Peruskulutus 1300-1400 ja liikunnoista 550 kaloria lisää. Saako tuon syödä tosiaan täyteen?

Minulla on tietenkin pahoja psyykeperäisiä ongelmia. Kehoni on viholliseni, sillä se edustaa minulle jotain epäonnistunutta jonka ei saa antaa vain olla ja lörpsähtää takaisin rumaksi... Lisäksi sisareni ja minä kilpailemme tavallaan keskenämme parhaimman lapsen paikasta. Sisko on isän suosikkilapsi, kympin oppilas, 175 senttinen blondi joka harrastaa 2 kertaa viikossa lentopalloa, BMI joku 20 ja kulutus varmaan tuplasti tällaista hiirtä suurempi vaikka makaisi sängyllä...
Minä olen 163 senttinen ja koen joutuvani ansaitsemaan joka suupalan etten ainakaan olisi huonompi (lihavampi) kuin siskoni. Jos hän syö kevyesti, tuntuu että itse täytyy mennä ansaitsemaan oma ruokansa sentään treenillä. Muuten luulen muuttuvani samanlaiseksi valaaksi kuin 100 kiloinen äitini joka vain makaa sängyllä ja mussuttaa silti metsurin aterioita.

En ansaitse siis syödä samalla tavalla kuin pidemmät ja urheilevat ihmiset. Täytyy olla jollain 1000 kalorin paastolla tai muuten humpsahtaa paksuksi. Tavallaan nautin kyllä liikunnasta samalla, mutta tavallaan tuntuu että en ansaitse mitään.

 

[cilla]

Eiliset miinukset näemmä tuntuvat vasta näin seuraavana päivänä. Nälättää kokoajan. Kaloreita tänään jotain 2300 ja liikunnalla kulutusta reilut 600kcal. Reenikin oli todella ankea, jalat tuntui painavan ainakin tonnin. Mä en tajua miten oon taas jotenki luisunut tähän, että päivä ois epäonnistunut jollei ole miinuksilla. Voi luoja. Onneks se koulu alkaa kahden päivän päästä, tiedä sitten tuoko se muutosta mihinkään asiaan, mutta mulla olisi ainakin mahdollisuus.. Kun vaan tajuaisi nyt käyttää sen ja ottaa kaiken ilon ja hyödyn siitä irti.

 

[HeatN]

Minulla on tietenkin pahoja psyykeperäisiä ongelmia. Kehoni on viholliseni, sillä se edustaa minulle jotain epäonnistunutta jonka ei saa antaa vain olla ja lörpsähtää takaisin rumaksi... Lisäksi sisareni ja minä kilpailemme tavallaan keskenämme parhaimman lapsen paikasta. Sisko on isän suosikkilapsi, kympin oppilas, 175 senttinen blondi joka harrastaa 2 kertaa viikossa lentopalloa, BMI joku 20 ja kulutus varmaan tuplasti tällaista hiirtä suurempi vaikka makaisi sängyllä...
Minä olen 163 senttinen ja koen joutuvani ansaitsemaan joka suupalan etten ainakaan olisi huonompi (lihavampi) kuin siskoni. Jos hän syö kevyesti, tuntuu että itse täytyy mennä ansaitsemaan oma ruokansa sentään treenillä. Muuten luulen muuttuvani samanlaiseksi valaaksi kuin 100 kiloinen äitini joka vain makaa sängyllä ja mussuttaa silti metsurin aterioita.

En ansaitse siis syödä samalla tavalla kuin pidemmät ja urheilevat ihmiset. Täytyy olla jollain 1000 kalorin paastolla tai muuten humpsahtaa paksuksi. Tavallaan nautin kyllä liikunnasta samalla, mutta tavallaan tuntuu että en ansaitse mitään.

Kuulostan varmaan huolehtivaiselta pöhlöltä, mutta hei, ei ihmistä arvioida sen perusteella minkä näköinen hän on. En minä ainakaan ajattele ystävistäni, että tuo on parempi ystävä kun on noin kaunis tai laiha tai, että pyöreämpi olisi epäonnistunut. En sitä toki kiistä, etteikö nykymaailmassa paljon (=liikaa) anneta ymmärtää, että itsestään ei-huolehtiva ja siten repsahtanut tai lihonnut olisi jotenkin itsekuriton tai holtiton ihminen. Kuitenkaan en usko, että vanhempasi arvottavat sinua ulkonäkösi tai edes saavutustesi perusteella (tai jos tekevät voivat itse katsoa peiliin, et sinä).

Tuo ansaitsemis juttu syömisasioissa on kyllä sitten petollinen ja ei-luonnollinen tapa ajatella. Mitä jos tulisit yhtäkkiä sairaaksi, etkä voisi liikkua ollenkaan? Kuinka ansaitsisit ne kalorit sitten? Ja siltikin pitäisi syödä, toipuakseen ja ollakseen elossa. Jos tiedät itsekin, että sinulla on ongelmia, jotka vaikeuttavat normaalia elämääsi, koeta saada aika lääkärille tai terveydenhoitajalle. "Kehoni on viholliseni"-ajattelu ei kuulosta hyvältä. Se on kuitenkin se kroppa, jossa saat koko elämäsi, ehkäpä sen ainukaisen, viettää.

 

[^Hebe^]

Minulla on tietenkin pahoja psyykeperäisiä ongelmia. Kehoni on viholliseni, sillä se edustaa minulle jotain epäonnistunutta jonka ei saa antaa vain olla ja lörpsähtää takaisin rumaksi... Lisäksi sisareni ja minä kilpailemme tavallaan keskenämme parhaimman lapsen paikasta. Sisko on isän suosikkilapsi, kympin oppilas, 175 senttinen blondi joka harrastaa 2 kertaa viikossa lentopalloa, BMI joku 20 ja kulutus varmaan tuplasti tällaista hiirtä suurempi vaikka makaisi sängyllä...
Minä olen 163 senttinen ja koen joutuvani ansaitsemaan joka suupalan etten ainakaan olisi huonompi (lihavampi) kuin siskoni. Jos hän syö kevyesti, tuntuu että itse täytyy mennä ansaitsemaan oma ruokansa sentään treenillä. Muuten luulen muuttuvani samanlaiseksi valaaksi kuin 100 kiloinen äitini joka vain makaa sängyllä ja mussuttaa silti metsurin aterioita.

En ansaitse siis syödä samalla tavalla kuin pidemmät ja urheilevat ihmiset. Täytyy olla jollain 1000 kalorin paastolla tai muuten humpsahtaa paksuksi. Tavallaan nautin kyllä liikunnasta samalla, mutta tavallaan tuntuu että en ansaitse mitään.

Kuule..minä söin kesän aikana 4kk samanlailla,aivan yhtä paljon,joskus enemmänkin, kuin 183cm pitkä,64kg pikkuveljeni ja liikuimme tasan yhtä paljon (6-7krt/vko;lenkkejä,kuntosalia ja bodypumppia),olimme samassa työpaikassa jne. Söimme vähintään 5krt vkossa tismalleen samat ruoat. Ja liikunnat tosiaan aivan samat. Minä LAIHDUIN 3kg,veikasta en tiedä mutta veikkaan että samoissa lukemissa pysyi. Että silleen. Minä 166-167cm,paino siinä alle viidenkympin. Jokainen ihminen aineenvaihduntaansa myöten on yksilö.

 

[Guerlainn]

Sabi, ei kuulosta hyvälle. Nyt olisi korkea aika hakea apua!

Miten sairaalassa vuodelevossa makaavat potilaat voivat syödä yhtään mitään, jos ihmisellä on oikeus syödä vain liikuttuaan? Itselläni on toki ollut tuota ajattelua, mutta siitä on päästävä eroon, ja olen jo päässytkin.

Kuten Pakkotoistolla on todettu (esim. minulle sanottu usein), sh-ongelmainen tarvitsee terapiaa tms. Ruokavalio on vain osa, se fyysiseen puoleen vaikuttava tekijä, mutta mitä sen eteen tekee ainakin pidemmällä aikavälillä, on korvien välissä. Ongelmat ovat korvien välissä! Se, että pelkää lihomista, tuntee itseinhoa oman kroppansa takia ja pelkää myös syödä, on psyykkistä ongelmaa. Tärkeää on päästä käsiin syihin. Ok, syömishäiriön voi hoitaa periaatteessa pois (minultakin tavallaan "lähti" silloin aikoinaan), mutta jos perimmäisiä syitä ei etsiä, uusii se todella helposti. Jokaisella ne syyt ovat erilaisia.

Lihomisenpelko on sh-peikon keksimää juttua. Ensinnäkin, lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä. Yksi kilo rasvaa tarvitsee muodostuakseen 7000 ylimääräisen kalorin syömistä. Jos viikossa lihoisi kilon, pitäisi joka ikinen päivä syödä 1000 kcal yli kulutuksen. Liikkuvalla ihmisellä se kulutus on noin karkeasti sanoen 1800-2000 kalorin luokkaa, joten esim. 2000 kaloria kuluttavan ihmisen pitäisi syödä joka päivä noin 3000 kaloria. En tiedä, auttaako sinua, mutta itselleni aina perustelen näitä asioita fysiikan lakeja miettimällä. Ihmisen kroppa on aika iso koneisto, joten siihen ei ihan pari viikkoa, saati pari päivää hetkauta juuri mitenkään. Paino voi nousta, jos syö enemmän, mutta se on nestettä! Ravinnossa on nestettä, elimistössäsi on muutenkin todella paljon vettä ja kaikki suuhusi pistämä polttoaine vaikuttaa nestetasapainoon ja tietenkin samalla painoon.

Kun aloin pari viikkoa sitten monipuolistaa ruokavaliotani ja syödä enemmän (ja edelleen haluan lisätä energiamäärää), huomasin vatsani turvonneen. Vatsa yleensä reagoi muutoksiin helpommin. Nyt turvotus on laskenut, eikä paino ole noussut parissa viikossa yhtään. Se olisi saattanut jopa laskea, jos olisin saanut vielä tehokkaammin aineenvaihduntaa käyntiin. Suurin tavoitteeni on nyt hoitaa kehoni, omaksua terveelliset syömistottumukset lopullisesti ja kehittää lihasmassaa, kunhan se on mahdollista. Aineenvaihdunnan haluan liikkeelle, siinä yksi iso tavoite muiden lisäksi. Ilman toimivaa aineenvaihduntaa ei oikein mikään toimi ja sitä en saa parannettua kuin säästöliekistä irtoamalla eli avain on syöminen.

 

[cilla]

Mä oon aina jotenki aatellut tuon terapian suhteen, että ei kukaan ulkopuolinen voi mun ajatuksia muuttaa. Kaikki kuitenkin aina lähtee musta itestä ja jos mä ite haluan parantua niin mä pystyn siihen yksinkin. Vertaistuki onkin sitten ollut asia erikseen, pakko sitä johonkin on purkautua.

Jännityksellä odotan, tuleeko joskus tulevaisuudessa sellaisia päiviä, jolloin sisäinen automaattinen kalorilaskuri lopettaa toimintansa ja sammuu ikiajoiksi. Jotenki tuntuu niin uskomattomalta, mutta ei se kai mahdotonta...

 

[jacuese]

CILLALLE

ööh, musta tuntuu ettei se ihan itsestään muutu se rajoittuneisuuden katkaisu. *Kokemuksen syvällä rinta äänellä* Pitää huomata muu maailma ja itsensä kaiken sen ruoka-sheiben keskeltä, alkaa ottamaan vastaan elämää. Mun mielestä syömishäiriöinen varmaan poikkeuksetta tarvii jonku buustaajan tekemään muutoksia tervehtyäkseen. Hoitoringin (terapeutti, sairaanhoitaja tms., osastokäynnit..) ulkopuolelta moinen avunantaja voi olla esim. poikaystävä, mielekäs koulu/työ, harrastelu, eläimet...

ystävätkin on suuri apu, mutta "kanssasiskoja" ei kannata kerryttää ympärilleen liikaa. Tämä siksi, että toipuminen voi olla eriaikaista ja aiheuttaa ahdistusta, hidastaa prosessia.
Jos olet sylin sivuilla jo vieraillut niin ilahduttaa, että etsit tukea, tietoa ja vastakaikua myös täältä. Ei kandeekaan vaipua siihen maailmaan, että et voisi parantua tai keksiä mitään syömiskontrollin tilalle. Tuntuu, että syliläiset jäävät helposti kiinni syli-foorumin kyttäämiseen -> ei todellakaan välttämättä auta eteenpäin menossa.

Itsellä on jo kroppa ihan normipainossa. Hyvä vaihtoehto kuihtumiselle ja kuijottamiselle on mielestäni terveellinen paino ja sen myötä mahdollistuva liikkuminen. Mielestäni tämä pakkotoisto on siinä mielessä hyvä, että se ottaa vastaan kaiken tasoiset, hyvästä kunnosta ja terveestä elämästä kiinnostuneet.

Hatun nosto sinulle, että olet suorasukaisesti tullut esittämään asiasi ja onkkelmasi! Edelleen sh:sta tietävänä kuitenkin huomaan, että taidat tottumuksesta sivuttaa vielä sinulle tarjottuja vinkkejä. Mutta ei se mitään, etene omaan tahtiisi: on toipumisen kannalta tärkeää, että psyykekin etenee fysiikan kanssa saman aikaisesti. Palautuvien voimien mukana palautuu myös paljon muita asioita: spontaanius hymyillä, iloita, unelmoida....

 

[Betzy]

Voisinpas tohon cillan kirjoitukseen sanoa, että ei mun terapeutti ainakaan mun ajatuksia muuttanut, vaan pikemminkin laittoi mut ajattelemaan asioita uusista näkökulmista ja tämän ansiosta ihan itse muutin omia ajatuksia. En voi kieltää, etteikö ne vanhat ajatukset aina silloin tällöin päässä pyörisi, mutta silloin yritän ottaa järjen käteen ja ajatella sillä, en tunteilla.

Mäkin kuvittelin parantuvani ihan yksikseni, kunnes huomasin taistelleeni tän kanssa sellaset 7-8 vuotta. Päätin, että tää saa loppua pikku hiljaa, en halua tuhlata loppuelämääni tähän. Hakeuduin terapiaan ja täytyy sanoa, että oli ehdottomasti ehkä paras päätös, mitä ikinä oon itseni takia tehnyt!

Vieläkin joka aamu tulee mentyä peilin eteen ja katsottua omaa vatsaa ja todettua, että miksi sen pitääkin olla niin iso.. hyvinä päivinä kuitenkin unohdan sen sen jälkeen, toisinaan se piinaa vieläkin koko ajan. Mutta mä syön silti. Peikolle en anna enää valtaa!! Vaikeeta se välillä on, varsinkin kun oon ollut sairaslomalla kohta puol vuotta ja töihinkin pääsen varmaan vasta joskus ens vuoden puolella.. Pakko silti yrittää unohtaa ne sairaat ajatukset, ne ei todellakaan tee mua yhtään onnellisemmaksi! Enkä mä sitä paitsi oo yhtään sen onnellisempi laihempana, on sekin tullut todettua. Se pitäs aina vaan yrittää muistaa.

Mutta pikku hiljaa eteenpäin!

 

[Deraia]

Hei!

Itsekin syömishäiriöstä kärsineenä tuntuu kieltämättä aika pahalta lukea näitä tekstejä, itse kun on joskus ajatellut aivan samalla tavalla. Syömishäiriö ei koskaan ole helppo selättää eikä kukaan muu sitä saa parantumaan kuin henkilö itse ts. halun parantua tulee lähteä itsestä ja vasta sitten on paraneminen lähtenyt alkuun tai näin ainakin mun mielestä Tosi moni näyttää syövän aivan hillittömän vähän ja siinähän se suurin ongelma onkin. Itse olin aikoinani ensin anorektikko --> paranin mutta sairastuin uudelleen --> bulimarektikko. Kuvittelin koko ajan, että jos syön enempää kuin muutaman vaivaisen sata kaloria per päivä niin lihon aivan varmasti kymmenen kiloa heti ja että esim.jalkani lihovat samantien niin paljon että housut repeävät jalasta. Ja tätä kesti siis PITKÄÄN. Pahinta oli se kun päädyin sairaalaan tiputukseen natrium- ja kaliumarvojen romahdettua alas jolloin rytmihäiriöitä oli valtavasti. Siellä sitten mummojen tuhinaa kuunnellessa tuli mietittyä että onko se syömisen vatvominen oikeasti sen arvoista että tuhlaa elämänsä siihen? Ei ja siitä se sitten lähti,paraneminen. Ei ollut helppoa eikä nopeata ja kävin myös puolisen vuotta HYKS:in syömishäiriöpolilla jossa oli aivan ihana lääkäri hoitamassa ja sain pään monsterit vihdoinkin hallintaani. Nykyisin elelen ihan normaalia opiskelijaelämää,rakastan liikuntaa (tosin olen aina harrastanut sitä paljon ja kovatempoisesti mutta en enää pakosta) ja syön kuin pieni virtahepo :dance:

Sepustuksen tarkotuksena lienee se, että jos syöt sen verran kuin mitä kulutat ET LIHO ETKÄ LAIHDU!!!Ainoastaan säästöliekillä ollessa (jos olet syönyt siis kuin lintu) voi käydä niin että hetkellisesti paino nousee kun alat syömään paremmin ja enemmän mutta se tulee sieltä alas- kunhan vain muistat jatkaa syömistä! Lisäksi noi lihomisen pelot on yleensä sen verran lamauttavia että jos tuntuu että syömistä on liian vaikea normalisoida niin kannattaa yrittää hakea ammattiapua jostakin,vaikka se vaikeaa olisikin Mulla myös hävis kaiken näköset ahmimisen rippeetkin sillä että opettelin syömään PALJON proteiinia,entiseen verrattuna (siis pelkää hiilaria ja siitä jatkuva kierre kun verensokerit heittelee ja silmissä mustenee...) ja kun se oli helpottanut niin opin rytmittämään syömisenkin paremmin. Mulla on lisänä itsellä se, että maha ei edes kovin hyvin kestä mm. viljoja--> hiilareista jauhot, sokeri jne. tekee mulle automaattisesti huonon olon joten opin löytämään ne hiilarit mistä sitä ei tule.

Saikohan kukaan mitään selvyyttä tästä sepustuksesta.....:D No joo, yritin kuitenkin selittää sitä että oikeaa ruokaa syömällä riittävästi ja tarpeeksi usein ei kyllä liho tynnyriksi, varsinkaan jos liikkuu tarpeeksi. Teet vain hallaa itsellesi jos et syö.

 

[Guerlainn]

Voisinpas tohon cillan kirjoitukseen sanoa, että ei mun terapeutti ainakaan mun ajatuksia muuttanut, vaan pikemminkin laittoi mut ajattelemaan asioita uusista näkökulmista ja tämän ansiosta ihan itse muutin omia ajatuksia. En voi kieltää, etteikö ne vanhat ajatukset aina silloin tällöin päässä pyörisi, mutta silloin yritän ottaa järjen käteen ja ajatella sillä, en tunteilla.

Tämä on asiaa!
Ei terapeutti yksin voi sun ajatuksia muuttaa, mutta mä ainakin voin myöntää, että ilman terapeuttia en saisi tarpeeksi hyvin kiinni terveistä ajatuksista ja ennen kaikkea ajateltua järjellä tätä ongelmaa. Olen itse todella paljon terapian kannalla. Tämä voi olla kärjistetysti sanottu, mutta mun mielestä vasta silloin on valmis paranemaan, kun on halukas menemään hoitoon. Tukea tarvitaan toki. Läheisten ei vain voi olettavan ymmärtävän tätä sairautta tai osaavan kysyä niitä juuri oikeita kysymyksiä. Olen yrittänyt itse parantua, mutta sen verran lamaannuttavia anorektiset sh-ajatukset ovat, että ei niitä ihan helposti itsekseen selätä. En halua aliarvioida, omista kokemuksista vain puhun.

 

[Deraia]

Vielä tohon edelliseen vastaukseeni lisäisin että varmastikin tuntuu helposti siltä että " joo joo, onhan se aina helppoa sanoa että syö vaan rauhassa lisää,ei ne ite kumminkaan liho joten miten ne tietää mistään mun tilanteesta" tms. mutta sanoisin vaan sen, että voi kun olisin itse uskonu sen jo ensimmäisellä kerralla, olisin säästynyt niin paljosta!Koska siinä on todellakin vinha perä, ei kukaan sitä sano vaan sen takia että vittuilis tai siks ettei tiedä mitään ko.asiasta

 

[Sabi]

Huh, eilen mummon synttäreillä meni kyllä kivasti överiksi. Mummo kun rakastaa sukulaisiaan ja näyttää rakkautensa ruuan välityksellä... ;/ Tuhti ateria ja perään vielä leivonnaisia. Minulle tietenkin tarjottiin oikein ärhäkkäästi kaikkea kun olen niin soukassa kunnossa. Varmaan kalsut huiteli jossain 3000:ssa. Liikuntoina vain tunnin kävely koiran kanssa ja aamun 40 minuutin aerobinen.

Tänään iski eilisestä HUOLIMATTA armottomin nälkä vuosiin. Uskaltauduin ostamaan broilerin fileitä kaupasta ja vetelinkin niitä nälkäisenä lounaalla kuin en olisi ikinä ruokaa saanut... O__O. Yritin täyttää itseäni aluksi rehuilla ja proteiinilla jottei humpsahtaisi liikaa. Nälkää tosiaan taisi olla kun pihvit maistui. Tämä viikko kun palailin lihaan on mennyt kyllä niin paljon paremmin. Kaloreita en myöskään enää haluaisi jättää alle tuhannen.

tähän mennessä kulunut:

--- 40-45 minsan aamuaerobinen ilman painoja--- 10-15 minsan juoksulämmittely jonka jälkeen haukkailin pari kolme omppua omasta puusta . Piti maistaa...

Aamupala: 300g rahkaa, pikkusen 2% maustamatonta tuorejuustoa, 250g mansikoita, hieman murskattuja pähkylöitä
Lounas: kolme maustamatonta broilerinfilettä (n. 60g kappale), 400g rehuja (kukkis, kurkku, sienet)
Välipala: 300g rahkaa, hieman murskattuja maapähkinöitä sekaan, 250g mustikoita

--- treenin jälkeen (150 minsan kävely, välissä porrasnousuja ja hölkkä n. 40-45 minuuttia)---: ostin ison banaanin kaupungilta.

Noin 1000 kaloria syöty. Kalorilaskurin mukaan tarttisin tänään n. 1800-2000 kalsua, mutta eilinen mässäily jotenkin pelottaa. Että tarttisi kompensoida niinkuin yleensä monet tekee... Illalla ajattelin vetäistä loput broilerin lihat, hieman rahkaa tuorejuuston kanssa ja sitten vielä jotakin.

 

[Jepu]

Oot liikkunut joku 4h ja sit mietit että saatko syödä