Ongelmasyöjien mitä söit tänään/eilen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mgw
  • Aloitettu Aloitettu
3 kpl Basic Nutrition EAA -25%
Aamiainen: cottifrutti, puolikas banaani, litra mansikoita, 2 omppua, kahvia
Lounas: 3 valkuaista, 400g rehuja (sienet,parsakaali ym.), jälkkäriksi cottifrutti rahkaa ja litra mansikoita
Välipala: puolikas cottifrutti-rahka, 2dl rasvatonta maitoa, pari luumua, ananaspurkki

Siis sä syöt käytännössä pelkkiä hiilareita: hedelmiä, marjoja, kasviksia. Missä on proteiini ja rasvat?? Voisit tasapainottaa syömistä esim. siten, että jokaisen hiilariannoksen kanssa syöt yhden annoksen proteiinia ja rasvaa. Mansikoiden sekaan rahkaa, rehujen sekaan öljyä tai salaatinkastiketta ja vähintään kerran päivässä jotain lihaa, kalaa, kanaa. Valkuaiset on hyvä välipala, mutta syö toki ne keltuaisetkin!
 
Siis tiedän olevani, mulla on jo diagnoosi. eikä sitä sillä tavalla vaan hoideta pois...varsinkaan, kun on jo niin kauan jatkunut. pitää koittaa elää vaan mahd. normaalia elämää.

Tämä kuulostaa omituiselta. En nyt kysele näin keskustelupalstalla enempää hoidostasi, mutta sinuna kyseenalaistaisin sen jos masennustasi ei millään lailla hoideta vaan "sen kanssa on vaan elettävä". Jos masennus on vaikea, jatkuu pitkään ja aiheuttaa jonkintasoisen syömishäiriön (?), pitäisi olla selvää että asialle on jotain tehtävä.
 
Valkuaiset on hyvä välipala, mutta syö toki ne keltuaisetkin!
Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta valkuaisiin kyllä. Pari päivää sitten juttelin yhden nuoren naispuolisen salituttavan kanssa ruokailusta, ja tämä kertoi syövänsä päivittäin vähintään 10 valkuaista. Ai miksi? No kun hän on kuullut, että treenaavan ihmisen pitää syödä valkuaisaineita mahdollisimman paljon. :hyvä:
Saahan niitä valkuaisista tietysti paljon valkuaisaineita, eli oikeilla jäljillä oltiin kuitenkin. :D



(Ei saa suuttua, jos tunnistaa itsensä. Oli vaan niin hauska juttu! :))
 
Mulla ei ole muuta neuvoa kuin, että yrittäkää syödä! Se vie aikaa, tuntuu vaikealle, pelottaa ja ahdistaa, mutta ei ole muuta tietä tervehtymiseen. Ja sitten terapiaa tai ainakin asioiden purkamista (esim. kirjoittamalla, vertaistuki) suosittelen.

Itselläni on todella värikäs syömishäiriöhistoria. Minulla on ollut ahmimishäiriö, kaksi kertaa "oikea" anoreksia (kunnon laihuushäiriö) ja sitten viimeksi sekalaista anorektista syömishäiriötä. Ensimmäistä kertaa olin lääkärissä 7 vuotta sitten, 12-vuotiaana. Yhteistä näille syömishäiriöille on aina ollut tietenkin se vääristynyt suhde ruokaan. Kuitenkin ruoka on yleensä vain väline peitellä omia tunteita ja ongelmia.

En viittaile enää edellisiin anoreksioihin yms., mutta nykytilanteeni on jo parempi. Söin kaksi päivää viikonloppuna reippaasti (monipuolista ruokaa) ja oloni oli älyttömän hyvä. Sunnuntai-iltana kunnon syömisen jälkeen pohdin, miksi olen kiduttanut itseäni yksipuolisella ruokavaliolla. Olen palvellut hullulla syömiselläni vain ja ainoastaan sairautta. Taustalla oli ajatus "-2 kg", mutta lopulta tiesin, ettei nykyinen ruokavalioni palvele yhtään tavoitettani. Entäpä liikunta? Liikuin joka päivä pari tuntia, lihakseni huusivat ja liikunnanilo oli katoamassa. Mitä tavoitetta tuokin palvelee? Rakennanko lihasta omenilla? Saanko lisättyä tankoon painoa? En. Jaksanko juosta? En. Miten voin? Ihoni on rutikuiva, kynteni halkeavat keskeltä (:eek:), verensokerini heittelee, kärsin makeanhimosta, olen voimaton ja silti jatkan hullua kierrettä.

"Jouduin" olemaan viikon ilman liikuntaa ulkomailla. Tajusin siellä pakkomielteeni liikuntaan. Se sai minut kauhistumaan, koska rakkaasta harrastuksessa oli tulemassa minut murtava pakko. Ulkomailla oli elänyt lähinnä hedelmillä ja salaatilla. Ensimmäiset päivät kotona olivat kuin suoraan entisistä anoreksioistani: nesteet olivat nollassa (näytin siis luuviululta), poskeni lommottivat, palelin koko ajan, ihoni oli sinertävä, silmänaluset mustat ja katseeni poissaoleva. Tunsin olevani ihan pohjalla. En jaksanut liikkua enää ja minun täytyi myöntää, että näytin kamalalle! Katsoin kuvia punttimimmeistä ja mietin itseäni, oli pakko muuttua.

Seuraava viikko meni vielä taistellessa. Painoni oli matkalla tippunut kilon. Ilmeisesti olin vain tempaissut kalorit liian alas ja hikoillut nesteet pois. Tietenkin painonnousu alkoi taas hirvittää (plääh :jahas:) ja päätin jatkaa kevyttä linjaa. Töissä aloinkin syödä vain kasviksia ja hedelmiä. Herkkusieniä meni isoja annoksia - alkoi jo oksettaa. Makeanhimo oli loppuviikosta aivan mahdoton ja olin voimaton. Hienoa.

Pohjalla käyminen sai minut heräämään. Viikonlopun söin sitten tosiaan todella hyvin ja seuraavan maanantaina aloin syödä monipuolisemmin. Nostin pikkuhiljaa kalorimäärää ja monipuolistin ruokavaliotani. Se onnistui yllättävän helposti. Minulla on luja tahto, joten jos jotain päätän - teen sen. Oleellisin asia on, että teen itselleni hyvin. Koska kyseessä on persoonani ja uskomukseni "olen huono", yritin vain muuttaa tilanteen ja ajatusmaailmani. Samalla kysyin itseltäni niitä kysymyksiä: "Haluanko kuolla nuorena?", "Haluanko oikeasti olla aina voimaton?". Yksinkertaisesti piti nostaa koko asia pöydälle ja käsitellä sitä. Aikaisemmin olen vain vaipunut itsesääliin ja miettinyt, että en pysty, en kykene. Silloin antaa vain sairauden viedä.

Vähitellen olen oppinut syömään enemmän. Samalla ruokavalioon on tullut rasvaa. Hiilareita haluan lisätä edelleen ja pitääkin! Testasin kamalaa VHH-tyyppistä "dieettiä" keväällä. Periaate oli tietenkin väärä: liikaa proteiinia ja liian vähän rasvaa. Kesällä testasin taas samaa ja yhtenä ns. VHH-päivänä meinasi henki lähteä. Heikotus oli järkevä. Joillekin VHH saattaa sopia, mutta mielestäni liikkuvan ihmisen pitää syödä hyviä[/I hiilareita! Voin myöntää, että itselläni koko VHH-juttu oli syömishäiriötä ja sitä pakonomaista "paino on saatava putoamaan"-ajattelua. Luulin sen olevan tie paeta pahaa oloa.

Lihomisenpelko on vähentynyt. Olen lukenut aika paljon syömishäiriöistä ja siitäkin, että nälkiintyneen, rasvaa vailla olevan ihmisen ajatuskulku ei ole normaali. Nälkiintyminen aiheuttaa pakko-oireita ja "ajatusten jumiutumista". Minulla oli silloin 13-vuotiaana pakko-oireina yleisen pakkoliikunnan lisäksi 90-asteen kulmien käveleminen, pakonomainen hampaidenpesu (noin 10 min kerrallaan) jne. Jouduin näihin oireisiin syömään lääkkeitä. Siispä ihmisen ollessa psyko-fyysinen kokonaisuus saa nälkiintyminen aivotkin sekaisin, koska toimiakseen "järkevästi" kaipaavat aivotkin rasvaa. Kun keho alkaa saada ravintoaineita enemmän, helpottaa lihomisenpelkokin eli ahdistusmörkö lähtee pikkuhiljaa pois. Rasvanpuute ja nälkiintyminen yhdessä aiheuttavat sitä ruumiinkuvan vääristymää. Tietenkin on myös psyykkinen sairaus siellä takana, mutta ihan huono ruokavaliokin on omiaan lisäämään ahdistusta.

Voin sanoa, että mulla se "-2 kg" oli anoreksian pakonomainen juttu. Kaikki kysyivät, miksi. Tekeekö vaa'an lukema iloisemmaksi? Ei. Syömishäiriö ei koskaan ole tyytyväinen. Sen 2 kilon karistuksen jälkeen olisin halunnut lisää. Olo olisi vain huonontunut, siinä sen tulos. Nyt katselen rauhassa tilannetta. Ensin opettelen syömään lopullisesti hyvin ja terveellisesti, sitten mietin, onko se kahden kilon karistaminen tarpeellista vai turhaa. Peilikuva on tärkeämpi. Punttaavalle ihmiselle vaaka ei kerro paljoakaan - lähinnä niistä nestevaihteluista. Lihas painaa enemmän kuin läski, sitä hoen itselleni päivittäin. Vaaka ei palvele mua yhtään! Siksi en ole enää vaa'alla käynyt, siellä se vain pölyyntyy vessassa. ;) On paljon parempi olo, kun ei pohdi sitä vaakaa, vaan kuuntelee itseään. Voin nyt paremin: ei palele, energiaa on enemmän (+ jaksaminen kasvaa tästä vähitellen ;)), iho on hyvä ja nautin liikunnasta. Se, että jaksan juosta on upea juttu! Aikaisemmin en jaksanut, koska mulla oli ylirasitustila päällä, eikä yhtään energiaa mihinkään - elintoimintoihin korkeintaan. Psyyke ja fyysinen kunto kulkevat käsi kädessä. Peilistä katsoo terveempi nuori nainen, en ole turvoksissa (tästä kiitän proteiinia, rasvaa ja hiilaria ;)) ja mielialani on hyvä.

Tänään olin oikeasti juoksulenkin jälkeen ylpeä itsestäni. Sairauteni ei ollut ylpeä minusta, eikä piiskannut juoksemaan "paremmin", vaan minä itse olin oikeasti hyvilläni. Terapian myötä olen opetellut tunnistamaan "järjen" ja "anoreksian", jotka ns. taistelevat koko ajan. Järki vie nyt lopullisesti voiton! Käyn siis taas terapiassa ja aion käydä kaksi vuotta yhtäjatkoisesti. Jos näin hyvin menee, voisin olla jo melkein täysin anoreksia ajatuksista vapaa ½ vuoden päästä, mutta anoreksia/sh uusiutuu helposti. Haluan pelata varman päälle ja oppia oikeasti tuntemaan itseni. Pohjimmiltaan syömishäiriössä on kuitenkin aina kyse itsetunnosta. Yksi persoonani osa on ikään kuin olettamus huonoudesta. Kognitiivisen psykoterapiani tavoite onkin päästä eroon tästä uskomuksesta ts. muokata sitä positiivisempaan suuntaan ja oppia elämään sen kanssa. Lisäksi tunteiden käsittely on yksi syömishäiriööni vaikuttava tekijä. Ruoka on ikään kuin aina ollut väline, jolla olen käsitellyt pahimmat tunteet. Esim. kritiikkiä kuullessani olen heti ajatellut, että "en ole tarpeeksi hyvä", mutta en ole kestänyt sitä tunnetta tai käsitellyt sitä yhtään, vaan alkanut pelata ruualla. Kuulostaa monimutkaiselle, mutta näin se menee minun kohdallani. Ennen ehkä hallinta korostui ja varmasti se on joillekin se pääjuttu, itselläni enemmän on tunteiden käsittely ongelmana.

Sori, pitkästä pohdiskelusta, mutta näin olen tätä pohtinut. Täältä Punttimimmit-palstalta ja privaatisti muutamalta punttimimmiltä olen saanut älyttömän hyvää tukea ja kaveruutta. Olen yksinkertaisesti sellainen ihminen, jonka täytyy prosessoida tätä asiaa paljon. En voi vain miettiä syöväni vapaammin, vaan pedantin luonteeni vuoksi haluan tietää, mitä teen. Tämä on terapeuttini mielestä nimenomaan hyvä juttu, koska usein anoreksiani on voimistunut, kun en ole miettinyt syömisiä, vaan antanut vain mennä - siis päin jorpakkoa. Psyykkisen puolen ja sh:n taustojen selvittelyyn on apuna psykologini.
 
Siis tiedän olevani, mulla on jo diagnoosi. eikä sitä sillä tavalla vaan hoideta pois...varsinkaan, kun on jo niin kauan jatkunut. pitää koittaa elää vaan mahd. normaalia elämää.

Mutta eikö helpotusta masennukseen saa terapialla? Siis eihän se heti lähdekään pois, mutta terapia auttaa. Entäpä lääkitys? Mulla oli nuorempana pakko-oireisiin, ahdistukseen ja sh:n aiheuttamaan lievään masennukseen vuoden ajan masennuslääkkeitä. Olo helpotti ja pystyin hyödyntämään terapiaa silloin paremmin.
 
Mutta eikö helpotusta masennukseen saa terapialla? Siis eihän se heti lähdekään pois, mutta terapia auttaa. Entäpä lääkitys? Mulla oli nuorempana pakko-oireisiin, ahdistukseen ja sh:n aiheuttamaan lievään masennukseen vuoden ajan masennuslääkkeitä. Olo helpotti ja pystyin hyödyntämään terapiaa silloin paremmin.

Lääkitystä on kokeiltu jo useampaa eriä...mutta tein itse päätöksen olla ilman, kun en tuntenut niistä olevan mitään apua. kun kerroin päätöksestäni lääkärille, hän sanoi vain että, "aha" ja siinä se.
ja terapiasta varmasti olisi apua, mutta julkisellapuolella eivät näköjään koe tarvetta auttaa, kun en mikään psykopaatti ole. todella pitkään (jo vuosia) on mennyt, eikä oikeastaan mitään ole vieläkään tapahtunut. satunnaisesti (parhaimmillaan pari kertaa kuussa) olen saanut terapiaan aikoja ja eihän semmoisesta mitään apua ole :rolleyes:
 
Ongelmasyömisellä ja yksinäisyydellä näyttäisi olevan jotain yhteistä, sillä itse koen myös olevani aika yksinäinen...se on osittain mun oma valinta ja mun luonne on sellainen että en välitä hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin ja niitä jopa pelkään, mutta musta löytyy kyllä se toinenkin puoli joka viihtyy ihmisten seurassa. mulla ei juurikaan ole ollut kavereita/ystäviä. jos mut pyydetään mukaan, niin tuskin lähden...

Jep. Toisaalta musta taas tuntuu että tää häiriökäyttäytyminen on tehnyt musta yksinäisen vasten tahtoani. Anorektisena aikoina kun se sairaus pakotti mut kieltäytymään sosiaalisista tapahtumista, joissa on pelko joutua syömään. Mutta kyllä mäkin on perusluonteeltani kumminki aina ollu sellanen että viihdyn omissa oloissani, mutta tottakai sitä toisinaan viihtyy myös ihmisten seurassa.

Keväällä kuitenkin kaikki oli todella hyvin pitkästä aikaa.. mutta tää kesä.. En saanut kokopäivätyötä ja mulla oli liikaa aikaa ja kaikki vaan jotenki levähti käsiin. Jos mä nyt keräisin itteni kokoon tämän viikon aikana ennen koulun alkua ja menen sinne hyvillä fiiliksillä ja niin pois päin :rolleyes:
 
Cillalle tsemppiä koulun alkuun :thumbs:

Mulla on nyt pienoinen ongelma liittyen pähkinöihin.. nimittäin olen niitä nyt syönyt aika reilusti viime aikoina, kun niitä syömällä saa helposti päivän kalorit täyteen (ei siis tarvi ahtaa sitä muuta ruokaa niin paljoa), mutta niitä tulee helposti ahmineeksi aivan liika, mikä ei ole hyvä juttu ollenkaan :(. eli pähkinät laukaisee mun ahmimis himot tj.
kysynkin, että pitäisikö koittaa jättää ostamatta pähkinät kokonaan?...sinällään harmi, kun ovat kumminkin ihan kelpo syötävää ravintoarvoiltaankin. tai voiskio tuota pähkinöiden syöntiä jotenkin koittaa rajoittaa...siis miten? tai voisko ne korvaa jollain muulla? kuten siemenet tms?
 
kokeile pistää tietty annos vaikka minigrip-pusseihin. Päätät syödä vaikka pussin päivässä, vois helpottaa jos se annos on tarkoin määritelty vrt söis aina isommasta pussista kourallisen.
 
kysynkin, että pitäisikö koittaa jättää ostamatta pähkinät kokonaan?...sinällään harmi, kun ovat kumminkin ihan kelpo syötävää ravintoarvoiltaankin. tai voiskio tuota pähkinöiden syöntiä jotenkin koittaa rajoittaa...siis miten? tai voisko ne korvaa jollain muulla? kuten siemenet tms?

Toi jepu-ankan idea on hyvä. Jos se ei toimi, ja pähkinät tuppaa aina "katoamaan" yhden päivän aikana kaapista, niin ehkä sillä ei kannata kiusata itseään. Siemenet (esim. auringonkukan) ovat toki yhtä hyvä vaihtoehto, mutta voit korvata pähkinät ihan öljylläkin. Öljyt on itseasiassa ehkä vähän parempikin vaihtoehto. Esim. 5g (mittaa ruokalusikkaan niin, että reunoille jää vähän tilaa) kylmäpuristettua rypsiöljyä per ateria. Myös lesitiini on hyvä rasvanlähde, ja siitä saa sellaisen kivan "kermamaisen" maun esim. puuroon, jogurttiin ja rahkaan. Lesitiiniä voi käyttää esim. 1rkl/per ateria.
 

M-Nutrition juomat hurjassa alessa, jopa puoleen hintaan

BCAA / EAA / PWO

TILAA TÄSTÄ
Minigrip-pusseissa on vähän huono juttu se että ne voi avata ja sulkea :D
joskus olen myös koittanut tehdä vähän saman tyylisesti siten, että ison muovipussin sisään laittaa yhden annoksen ja sitten solmun ja taas uuden annoksen jne. muta eihän se toiminut kun sen pussin voi repiä rikki :(. jos kaupassa olisi sellaisia pienenpieniä pähkinäpusseja, jostain syystä se taas toimisi enkä niitä kaikkia pakkauksista söisi kerralla...kummallista :wtf: sama juttu niinkin, että litra jogurttia kuluu nopeammin kuin ne pienet purkit...eikä auta vaikka ottaisi saman verran joka kerta tai sen litran jakaisi itse annoksiin.

Näin tarkemmin ajatellen, huomaan nyt itsekin ettei mun ehkä kannata ostaa niitä pähkinöitä...
osaako joku sanoa mist johtuu että mantelit kyllä säilyy kaapissa, eli niitä ei tee mieli samalla tavalla ahmia, vaikka yhtä hyviä ovatkin :eek:

hmm...lesitiiniä en ole koskaan kokeillutkaan.
 
Jos ostan cashew-pähkinöitä, syön ne kaikki kerralla. Sama asia pätee vain karkkiin ja cashewiin, kaipa ne vaan on niin hyviä, muut pähkinät kyllä säilyy, kun eivät koukuta.
 
Mä syön yleensä pähkinöitä aterian jälkeen tai välipalana viimeiseksi. Näin ollen nälkä lähtee jo osaksi pois jollakin muulla ruualla, ja pähkinät ovat se extraherkku. Jos on todella nälkä, en "uskalla" ottaa pähkinöitä ensin, kun menee sitten vähän liikaa. ;) Otan kourallisen jälkkäriksi ja sitten pussi kiinni. Tiedän, ettei ole helppoa, kun ne ovat niin pirun hyviä. :kuola:
 
Ripittäydyn tältä päivältä :3. Mennyt vähän paremmin ravintopuoli.

Aamupala: 3 valkuaista, profeel rahka, banaani, litra mansikoita ja vähän mustikoita
Lounas: rehuja 300g, katkarapuja n. 100g, jälkkäriksi banaani ja 300g mustikoita, 2dl maitoa
Välipala: jugurtti ja ruokalusikallinen rusinoita ja piikkuisen murskattuja pähkinöitä, mustikoita
Päivällinen: tonnikalapurkki, rehuja, jälkkäriksi päärynä ja bansku
Illalla: 3 valkuaista, profeel rahka, pari omppua, banaani, paprikaa

Vähän mututuntumalla tänään söin. Sitä mikä tuntui nälkään sopivimmalta annokselta. Kaloreista ei hajua mutta ainakin vähän paremmin meni. Rasvaa tarttisi uskaltaa vielä lisäillä :(. Liikuntoina 30 minsan hölkkä ja 30 minsan aamuaerobic. Lisäksi noin puolitoista tuntia kävelyä kaupungilla.
Nälkää ei tietysti kuulu mutta heikotuksesta päättelin milloin tartti tunkea lisää sapuskaa.
 
Malena, Thanks! :)
Mä oon tasan kerran ostanu pähkinäpussin.. joopa joo. Kesti se ehkä kaks päivää ku kovasti sinnittelin. Helpompaa lorautella rypsiöljyä, halvempaakin.
 
Mä syön yleensä pähkinöitä aterian jälkeen tai välipalana viimeiseksi. Näin ollen nälkä lähtee jo osaksi pois jollakin muulla ruualla, ja pähkinät ovat se extraherkku. Jos on todella nälkä, en "uskalla" ottaa pähkinöitä ensin, kun menee sitten vähän liikaa. ;) Otan kourallisen jälkkäriksi ja sitten pussi kiinni. Tiedän, ettei ole helppoa, kun ne ovat niin pirun hyviä. :kuola:

Tuo on muuten ehkä ihan toimiva idea, siis syödä ne pähkinät ruuan jälkeen...koska just nälissään tulee ahmittua hirveät kasat, kun niistä ei tule edes huono olo(paitsi henkinen).
koitan nyt kuitenkin olla vähän aikaa ostamatta pähkinöitä ja ehkä sitten alan vähitellen lisäillä niitä jälkkäriks pari jne.


ja tässä taas näitä syömisiä:


aamiainen:Maanantai

aamupala: 2 ruispalaa, leikkelettä ja 4 kirsikkatomaattia
pari
välipala:banaani, ruisleipä ja leikkele
maitoa ja mysliä

päivällinen: kanaa ja ohrariisiä+kasviksia ja katkarapuja

iltapala: kevyttä vanilja jogurttia ja 1/2 protskupatukka jossa päällä pari paahdettua maapähkinää
ja sokeritonta maapähkinävoita =snickers :D


Tiistai

aamiainen: 2 ruispalaa, 2leikkelettä
pari kirsikkatomaattia, 172banaani
vanilja jogurttia ja mysliä

välipala: 100g rahkaa, jogurttia, 1/2 banaani ja ruokalusikallinen raparperi sosetta/hilloa

päivällinen: ohrariisiä, soijarouhetta, tonnikalaa ja paprikaa

iltapapla: 2 leipää, leikkelettä


Keskiviikko

aamupala:3(pienenpää) ruisleipää ja leikkelettä, 2 kuivattua aprikoosia

päivällinen:kaalipataa+ puolukkahilloa

välipala:100g rahkaa, vaniljajogurttia, marjoja ja hilloa

välipala: 1dl maustamatonta jogurttia ja pähkinöitä yht n. 500kcal

iltapala:2 ruisleipää ja aika paljon suolalohta


Torstai

aamiainen: 2 leipää ja (suolattua)lohta
pari kuivattua luumua

välipala: kourallinen pähinöitä

välipala: 1/2 prk rahkaa, jogurttia + marjoja ja hilloa

illallinen: 2 keitettyä kananmunaa ja 1 leipä + suolalohta
omena
 
Jälleen ripitys:

Aamulla: Profeel rahka, litra mansikoita, pikkasen mustikoita ja banaani
Lounas: 300g rehuja, 3 valkuaista, päärynä ja omppu, maitoa, pikkasen pähkylöitä
Välipala: Profeel rahka jälleen, n. litra marjoja, kourallinen rusinoita, banaani

Waaaah :(. Niin surkean turpea olo... Aineenvaihdunta kai tukossa ja liikunnatkaan mitään varmaan kehitä kun tuntuu että tuon enempää ei ole edes nälkä! Sitä ei vaan tule T________T. Prkl. Tuntuu väärältä syödä kun kroppa ei muka tartte enempää kuin alle 1000 kaloria. Tänäänkin mennyt n. 800 +-.... Tuntuu vaan että enempää ei kuulu ottaa tai menee muka ihan mässyksi. Jotain lihaakin olisi saanut mennä. Hitto tätä päätä.

Liikunta vähäistä, sen avulla yritän löytää edes pientä nälkää, mutta ainaskin perse on noussut tuolista. 50 min. erilaista aerobista lihaskuntoa ilman painoja (askelkyykkyä, vatsalihaksia, punnerruksia) kahdessa eri jaksossa. Lisäksi 30 minuuttia rauhallista hölkkäilyä. Tunnin verran käppäilyä koiran kanssa. Haluaisin oman toimivan kroppani takaisin ja aineenvaihduntaan potkua. Tämänkin päivän kehitysyritykset menee takuulla harakoille kun tekee mieli vaan kituuttaa näillä energioilla koko loppuilta.
 
Voi Sabi, kuten itsekin tiedät syöt hirvittävän vähän!
Surullista, mutta totta: liikunta ei kehitä yhtään, jos ei syö. Mullakin on paljon kokemusta säästöliekistä ja älyttömästä liikuntamäärästä. Tuloksena oli ylirasitus, ei ainakaan hyvä kunto.

Pitäisi vain uskaltaa syödä! Mullekin oli vaikeaa lisätä ruokaa, joten olen tehnyt sitä asteittain. Kalorimäärä ei ole vielä tarpeeksi suuri treenipäivinä, mutta syön huomattavasti enemmän kuin ennen ja monipuolisemmin. Kroppa ei näytä ainakaan huonommalle, vaa'alla en ole käynyt. Olen kuullut "varoituksen sanan" turpoavasta vatsasta energiamäärän lisäyksen jälkeen. Onpa tuosta aikaisempaa kokemustakin silloin ollessani todella laiha. Nyt vatsa oli turvoksissa noin viikon ja on alkanut huomattavasti tasoittua. Ei siis kannata pelätä lihomista tms. Säästöliekki ja 1000 kcal sisältävä ruokavalio eivät ainakaan johda mihinkään.

Miksi sun kroppa ei "muka" vaadi enempää kuin 1000 kcal? Säästöliekillä ei vaadikaan, mutta kroppa ei lähde toimimaan, jos se ei saa tarpeeksi ruokaa! Itselleni näitä asioita joutuu edelleen jankuttamaan, että pysyy oikealla tiellä. :)

Voisitko ajatella aamulla syöväsi täysjyväviljaa? Esim. leipää tai puuroa. Hiilarikammoa on minullakin ollut. Edelleen syön liian niukasti täysjyväviljaa, vähitellen lisäilen tätäkin. Hiilihydraatti on tärkeää polttoainetta lihaksille (juuri tänään luin lehdestä ;)) ja koko keholle! Entä jos cottifrutin korvaisit esim. Ehrmannilla tai raejuustolla? Jos tulee helposti "ähky", kannattaa syödä vähän vähemmän mansikoita ja korvata niitä esim. pähkinöillä rasvansaannin takia.

Kananmunasta minä syön keltuaisetkin. Saat mun mielestä liian vähän proteiinia ja RASVAA! Tuossa ei ole rasvaa yhtään - pähkinöistä tulee vain ihan vähän. Muuta en nyt kommentoi, mutta ruokaa pitäisi lisätä, sitä vain jankutan.
 
Rypsiöljyä voisit sabi lisätä ruokiin, esim jogurttiin. Ei lihota ja tuo hyvät rasvahapot ja pitää aineenvaihduntaakin pitkään käynnissä.
 
Jess, eilen unohdin kaikki kalorimäärät, söin tarpeeksi ja kappas, aineenvaihdunta luistaa kuin rasvattu! Nälkäkin löytyi! Mennyt tämäkin päivä vähän paremmin.


Aamupala: Profeel rahkaa kaksi purkkia, maitoa, mansikoita
Lounas: Tonnikalapurkki, 300g rehuja, jälkkäriksi profeel rahka ja 300g mustikoita
välipala: banaani, taas rahka, sekaan hiukkasen murskattuja pähkinöitä, 3 valkuaista


Hmm. Noin 1000 kalsua mennyt ja olo on aika kylläinen jo, vaikka turvotus on tiessään. Liikuntoina 150 minsaa käppäilyä metsässä koiran kanssa päivän aikana, 40 minsaa aerobista treeniä ilman painoja aamuherätyksenä. 45 minuutin hölkkälenkki ;/. Ei tuntunut liikunta pahalta missään vaiheessa. Pitäiskö vielä ladata ruokaa vaikka olo on aika tyytyväiinen...? Haluaisin kehitystä edes inasen T_T.
 


Kirjoita vastaus...

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom