Ongelmasyöjien mitä söit tänään/eilen

[Stash]

Rime, ylisyöminen on kehon normaali tapa korjata vuosien alisyöminen. Miten elimistö voi luottaa siihen, että ruokaa tulisi tasaisesti, kun olet 6 vuotta viestittänyt sille, että sitä ei ole saatavilla? Mitä tasaisemmin pystyt syömään riittävästi kunnon ruokaa ja antamaan myös mieliteoille vallan, sitä nopeammin tilanne tulee asettumaan. Tietysti rinnalla vaaditaan sitä ruokaan liittyvien tunteiden käsittelyä ja sen opettelua, miltä tuntuu tyytyväinen, kylläinen olo vs. pakonomainen syömisen tarve. Mutta sähän käytkin ymmärtääkseni terapiassa.

Ja totta kai tuo "ahmiminen" (mikä ei mun silmääni vielä mitenkään pahalta näytä) tuntuu pahemmalta. Sun maailmankuvasi entisenä anorektikkonahan perustuu mitä luultavimmin siihen, että kontrollin menettäminen, jota syöminen edustaa, on ihmisarvon menettämiseen verrattava teko. Kyse on todella suuresta itsetuntomuurin murtamisesta myös. Tarvitset siihen paljon voimia, usko itseesi!

 

[Sabi]

Huoh.

Oon nyt joka aamu lisännyt puuroon öljyä ja muutenkin viikolla koittanut vähän enemmän panostaa syömiseen.

Silti, taas eilen.
Yöllä kotiin tullessa parin light siiderin jälkeen...

puolikas paketti leipäjuustoa
2 karjalanpiirakkaa voilla ja juustolla
1 vaalea leipä voikerroksella
2 lihapiirakkaa
2 lihapullaa
2 banaania
pala kinkkua

Ja taas yli kokonaisen päivän kalorit.

Ja nyt on ihan kosketusarka maha ja selkä...

... Enkä mä enää jaksa tätä tai itseäni.

Tää ahmiminen tuntuu pahemmalta kun koko 6 vuoden ortoreksia/anoreksia

Ymmärrän että tuntuu pahalta, mutta ahmimiskohtaukset kertovat siitä, ettet vieläkään taida saada tarpeeksi energiaa. Syömisketjussa usein lisäät että nälkä jäi vieläkin, jossain ketjussa puhuit pullottavista suonistakin (jotka sinun painossasi ei ainakaan johdu isosta lihasmassasta). Liian matala rasvaprosentti lisää ahmimiskohtauksia, sillä varsinkaan meidän naisten kroppa ei tykkää huidella kovin matalissa rasvaprosenteissa. Naiset on -halusimme tai emme, tarkoitettu tuottamaan jälkeläisiä ja riittävä rasvaprosentti takaa kehollemme optimaalisen terveyden ja hormonitoiminnan (esim. kuukautiskierto, luuston kunto). Siksi myös keho on ohjelmoitu haluamaan tätä! Se tähtää tähän tavoitteeseen vaikka et koskaan edes haluaisi lapsia/hedelmällisyyttä. Lisäksi voin vaikka vannoa, että anoreksia voimistaa tätä 'viettiä' kehossasi. Se osaa, ja haluaa varautua uuteen nälkäkauteen.

Suolahappokapseleista mainitsit myös syömisketjussa joten vastaan niistäkin tähän. Poltteen tunteen kuuluisi tuntua samalta kuin joisi esim. kuumaa teetä. Jos et saanut minkäälaisia tuntemuksia, niin vatsahappojesi toiminta on luultavasti erittäin vähäistä. Kapseleita kannattaisi siis varmasti syödä jatkossakin aterian yhteydessä (ei ehkä seitsemää kuitenkaan). On hyvin tyypillistä että syömishäiriöiden jälkeen ruoansulatuselimistö ei ole parhaassa kunnossa ja ravinto imeytyy huonommin.

Sinulla on kyllä NIIN paljon näitä tekijöitä jotka pommittavat sinua joka suunnasta ja vaikuttavat ahmimiseen. Ja niitä ovat juuri riittämätön energiamäärä, matala rasvaprosentti, syömiseen/kehoon/liikkumiseen kohdistuva stressi ja niiden jatkuva ajattelu, ruoansulatuselimistön kunto... Puhumattakaan henkisestä kontrollista ja peloista. Näistä asioista pitää hankkiutua mitä pikimmiten eroon. Muuten sinun ja kehosi yhteys pakenee sinusta vain kauemmas ja lopulta et ehkä saavuta sitä lainkaan.

Yritä olla rohkea Rime . Hanki vaikka ammattilaisen tuki pitämään henkistä puolta pystyssä, mutta yritä kaikkesi että saisit itsesi kuiville! Siinä menee varmasti aikaa, mutta kaikki tuska, pelko ja vaiva on sen arvoista. Mitä enemmän niitä radikaaleja ratkaisuja pitkittää, sitä pahempaa tuhoa kehossasi ehtii tapahtua. Ja sitä kauemmin kestää parantua.

 

[Rime]

Rime, ylisyöminen on kehon normaali tapa korjata vuosien alisyöminen. Miten elimistö voi luottaa siihen, että ruokaa tulisi tasaisesti, kun olet 6 vuotta viestittänyt sille, että sitä ei ole saatavilla? Mitä tasaisemmin pystyt syömään riittävästi kunnon ruokaa ja antamaan myös mieliteoille vallan, sitä nopeammin tilanne tulee asettumaan. Tietysti rinnalla vaaditaan sitä ruokaan liittyvien tunteiden käsittelyä ja sen opettelua, miltä tuntuu tyytyväinen, kylläinen olo vs. pakonomainen syömisen tarve. Mutta sähän käytkin ymmärtääkseni terapiassa.

Ja totta kai tuo "ahmiminen" (mikä ei mun silmääni vielä mitenkään pahalta näytä) tuntuu pahemmalta. Sun maailmankuvasi entisenä anorektikkonahan perustuu mitä luultavimmin siihen, että kontrollin menettäminen, jota syöminen edustaa, on ihmisarvon menettämiseen verrattava teko. Kyse on todella suuresta itsetuntomuurin murtamisesta myös. Tarvitset siihen paljon voimia, usko itseesi!

Niinpä, ja kiitos tsemppaamisesta.
Tajusin juuri eilen terapiassa käydessäni että juuri siksi toi ahmiminen tuntuu niin pahalta,
koska anoreksia on yhtä kuin kontrolli,
kun taas ahmiminen on yhtä kuin sen kontrollin menettäminen.

Tuli kans mietittyä että pitäiskö jakaa tasaisesti se energiamäärä jonka ahmii, niin viikolle, mutta saas nähä onnistuuko ja miten sen jakais...

Ja kiitos Sabi taas pitkästä viestistä.

Ei kyllä kovin kauaa toi suolahappokapseli purkki tosiaan kestä... Enkä sillä 7:lläkään saanut poltetta.
Mikä ois hyvä ylläpitomäärä per/ateria? Ja otetaanko niitä myös välipaloilla?
Onko muuta keinoa parantaa tota ruoansulatuselimistöä?

Luin taas eilen illalla pitkästä aikaa Gisela Van Der Sterin kirjaa "Lupa syödä", ja siinä aina kehotetan että jokaisella aterialla pitäisi olla jotain jokaisesta ruokaympyrän lohkosta.
(Mutta ei kehoteta kuitenkaan noudattamaan perinteisestä lautasmallia)
Ja juuri siinä sanotaan että ahmimista aiheuttaa nimenomaan hiilihydraattien puute.

Mä saan jo silleen ihan mukavasti rasvaa, mutta perunaa/riisiä/pastaa en syö, ja ainoastaan lenkkipäivinä leipää, ne pari outilan ruislimppuviipaletta.
Pitäiskö ottaa ihan jokaiselle päivälle ruisleipää?
Ja mitä mieltä olette, onko peruna aivan välttämätön ruokavaliossa?
Ite korvaan sen aina muilla juureksilla, kuten lantulla ja nauriilla, ja lisänä vielä paljon muita kasviksia ja vihanneksia.
Kuinka paljon pitäisi vähintään saada hiilaria (tai sitä leipää) että ne ahmimishimot pysyisi loitolla?

 

[Pirre]

Mä en uskalla ottaa kantaa kaikkeen, koska vannon karppauksen nimeen, enkä usko että kaikista mielipiteistäni olis sulle hyötyä. Mutta peruna ei ole välttämätöntä, mä pidän fiksumpana tota sun tapaasi korvata juureksilla. Esim. lantussa on enemmän kivennäis- ja hivenaineita ja vitamiineja kuin perunassa, eli suotta sitä ottaa ruokavalioon väkisin, kun olet paremman vaihtoehdon löytänyt.

Syökää kaikki lanttua, tuota nykysuomalaisten ylenkatsomaa terveyspommia!

 

[Rime]

Mä en uskalla ottaa kantaa kaikkeen, koska vannon karppauksen nimeen, enkä usko että kaikista mielipiteistäni olis sulle hyötyä. Mutta peruna ei ole välttämätöntä, mä pidän fiksumpana tota sun tapaasi korvata juureksilla. Esim. lantussa on enemmän kivennäis- ja hivenaineita ja vitamiineja kuin perunassa, eli suotta sitä ottaa ruokavalioon väkisin, kun olet paremman vaihtoehdon löytänyt.

Syökää kaikki lanttua, tuota nykysuomalaisten ylenkatsomaa terveyspommia!

Tässä asiassa olen kyllä täysin samaa mieltä, eikä mulla siis ikinä todellakaan tee mieli perunaa.
Nauris ja lanttu on paljon maukkaampaakin!

Mutta mutta, tuleeko siitä sitten jonkinlaista "hiilarivajetta" aterioilla, kun hiilaria on noissa kuitenkin paljon vähemmän kuin perunassa?
Mitä mieltä olet ihan täysruisleivästä (vehnäjauhottomasta)?

Ja mä eilen järkytyin kun laskin huvikseni vähän suuntaa antavasti mun makroravinnejakaumaa:

Proteiinit 130
Hiilarit 90-100 (ei kasviksia mukana)
Rasva 80

Tossa oli yhden esimerkkipäivän...

 

[Stash]

Peruna ei ole mitenkään huono juttu, kuten eivät hiilaritkaan. Tämän on vain mun mielipide, mutta olen vakaasti sillä kannalla, että aineenvaihduntansa rikkoneiden (kuten syömishäiriöisten) tulisi pysytellä poissa kovin alhaisilta hiilareilta. Tähän on sekä fysiologisia, että psyykkisiä syitä, joista jälkimmäiset painavat erityisesti syömishäiriötilanteissa. Rajoittaminen ei ole hyväksi. Sanoisin edelleen, että syö tasapainoisia aterioita sen mukaan, mitä sun tekee mieli. Ja sisällytä joka aterialle myös jotain hiilaria. Peruna, juurekset ja riisi ovat hiilarinlähteistä turvallisimpia, koska niissä ei ole gluteenia eikä keitettyinä juurikaan fytaatteja/lektiinejä ym., joille jotkut ovat todella herkkiä. Mutta kaikille ei gluteenikaan ole mikään ongelma, joten vain varmuuden vuoksi esimerkiksi ruista ja ohraa on turha vältellä.

Kuten itsekin ounastelet, perunan tms. lähteiden korvaaminen lantulla ja sellerillä voi olla ongelma, jos menettely täyttää vatsan ja jättää energiavajeeseen/hiilaria ei tule tarpeeksi. Sun täytyy nyt itse arvioida mikä on se tasapaino asiassa. Ehkä sekä juureksia että perunaa/bataattia? Entä mikä noissa makroissa nyt niin järkytti? Proteiinia tuskin tarvitset lisää, mutta ylipäätään noiden grammojen laskeminen on minusta kyllä aika turhaa touhua.

(Ai niin. Mun kyllä tekee aika useinkin mieli perunaa. Keitettyä pottua voin ja tillin tai kermaviilikastikkeen kanssa, lohkoperunoita uunissa mausteilla ryyditettynä ja omatekoista perunamuusia. Harvinaisen hyviä lisäkkeitä!)

 

[Pirre]

Peruna ei ole mitenkään huono juttu, kuten eivät hiilaritkaan. Tämän on vain mun mielipide, mutta olen vakaasti sillä kannalla, että aineenvaihduntansa rikkoneiden (kuten syömishäiriöisten) tulisi pysytellä poissa kovin alhaisilta hiilareilta. Tähän on sekä fysiologisia, että psyykkisiä syitä, joista jälkimmäiset painavat erityisesti syömishäiriötilanteissa. Rajoittaminen ei ole hyväksi.

Tämän allekirjoitan täysin. Muihin ruokavalioihin voi perehtyä sitten, kun se suhde ruokaan on normalisoitunut. Musta sun Rime pitäisi nyt maistella kaikkea eikä miettiä jokaisen vaihtoehdon kohdalla saako sitä syödä tai onko se nyt se paras hiilarin lähde. Sitten myöhemmin voit alkaa miettimään mikä sopii juuri sulle, esim. vaikka ruis on terveellistä yleisten käsitysten mukaan, se ei sovi jokaisen vatsalle vaikka ei mitään keliakiaa olisikaan. Mutta ne asiat oppii vain kokeilemalla!