Makrojakauma eli paljonko syöt päivässä proteiinia, rasvoja ja hiilareita. Grammoina ja prosentteina kokonaisenergiasta. Mutta pärjäähän sitä ilmankin laskemista, siitäkin tulee helposti kahlitsevaa ja stressaavaa. Jos vaan jatketaan ja iloitaan elämästä ja liikkumisesta, eikä stressata?
Tuoteselosteet kannattaa kyllä silti lukea tarkkaan. Mulla nousee karvat kaikista light- ja vhh-tuotteista. Mun mielestä syödään aitoa ruokaa mahd. paljon, ja jos hiilareita vähennetään, ne vähennetään ruoasta, eikä syödä mitään keinotekoisesti vhh:ta. Niissä on usein kaikkea moskaa täytteenä ja koostumuksen parantajina. Samoin en syö mitään gluteenittomia leipiä, ja niistä saan iho-oireita, koska ovat täynnä kaikenmaailman moskaa ja lisäaineita. Nämä paahdettavat "ihan kuin vehnä, 100% ruis" -leivät ovat ihan syvältä, niihinhän lisätään erikseen vehnägluteenia että saadaan se kuohkeus aikaan. Miten niin 100% ruista?! Mutta mä olenkin aika nipo näissä, ei kaikkien tarvii olla...
Tunnistan itsekin tuota itsekyttäämismentaliteettia joka mulle on muodostumassa (on sitä toki aiemminkin ollut, mutta eri tavalla), mietin sitä aika paljonkin nyt, ja se saa nyt jäädä. Tai ainakin muuttua stressaavasta ja kriittisestä realistisen ja hyväksyvän toteavaksi. Aika mahdoton yhtälö mullakin samaan aikaan yrittää kasvattaa pitkiin tikkusääriin lihasta ja samalla kytätä vatsarasvaa... Ei se pieni vatsarasva mua ennenkään niin kauheasti haitannut, miksi sen pitäisi nyt haitata. Ihan epärealistista odottaa, että yhtäkkiä olisi rasvaton sixpacki... Sitä rupeaa helposti vaatimaan itseltään ihan naurettavia, kun pyörii tässä "virmajokien" maailmassa, huomaan. Ja taatusti nämä virmajoet ammattilaisina treenaavat ja syövät ihan eri tavalla kuin me tavikset amatöörit.
Kun tarpeeksi murehtii ruokavaliotaan, rasvaa siellä tai täällä, lihaksen puutetta tuolla ja siellä, laskee ja suunnittelee ja mittaa kaiken, menee liikunnasta kaikki ilo, omakuva vääristyy ja peili näyttää ihan jotain muuta mitä se oikeasti on. Ja paradoksaalista kyllä, sitä siis rupeaa näyttämään omasta mielestä "huonommalta" vaikka itse asiassa edistyy ja näyttää entiseen, ei-puntteilevaan verrattuna paljon paremmalta. Ihan hullua. Ja vaikka monen muun mielestä täällä varmaan olenkin kynismummo pahimmasta päästä, niin mitä sitten! Itse olen tyytyväinen nykytilanteeseen, ja kiva jos siitä vielä petraantuu. Voihan ne ongelmakohdatkin (jos ne niitä edes ovat!) ottaa positiivisena, tsemppiä tuovana haasteena, eikä murehtia niitä niin, ettei näe metsää puilta. Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä kukaan ole täydellinen. Suhteellisuudentaju häviää välillä aika pahasti (perua myös omasta perfektionismista).
Syövästä jos on selvinnyt, on kaikki kuitenkin aika hyvin
.
- - - Updated - - -
Niin se vielä nunzalle, että ihan hyvältä tuo kuulostaa, korjaa jotain pientä jos haluat ruokavaliossa, mutta muuten jatka samaan malliin ja syö riittävästi. Ja lepopäiviä tietysti myös mukaan ja riittävästi unta.
) Mittanauha näyttää sen raivostuttavan saman lukeman kuin aiemminkin. Eikö ny luulis että vyötäröläski katoais pikkuhiljaa? Vai oonkohan mä nyt vain vähän liian hysteerinen mittanauhani kanssa? 
