Oletteko nähnyt kuolemaa?

[efuman]

Originally posted by uga
En ymmärrä tätä junan alle hyppäämistä. Ensinnäkin siinä aiheutetaan traumoja aivan turhaan täysin sivullisille ihmisille, ja toisekseen itsari nyt on muutenkin tyhmintä mitä voi tehdä.

Jos on ihan pakko päättää päivät oman käden kautta, olisi kohteliasta tehdä se edes niin että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän harmia muille. Esim. kirjoittaa kauniin kirjeen omaisille, pistää painot vyölle ja dyykkaa suohon. :D

Miksi yleensäkään pitäisi päättää päivänsä? Sehän on vähän kuin ottaisi hylätyn älykkyystestistä jossa tehtävänä oli oman elämänlaadun parantaminen. Vähän niin kuin voimailussa, elämässä pitää tehdä töitä että saisi tuloksia. Jos ei natuna jaksa niin sitten voi vaikka dropitella. On prozac aina parempi vaihtoehto kuin pendolino.

Sitten jos kaikki on jo koettu ja maailmasta ei tosiaan löydy enää mitään nähtävää, ikää on niin paljon että dementia kalvaa ja lääkäri sanoo syövän tappavan muutaman kuukauden päästä, niin eikö sittenkään muka maailmasta löydy ketään muuta tapettavaa kuin oma itsensä? Kyllä minä ainakin keksisin isommin yrittämättäkään pitkän listan mulkeroita jotka teilaisin ennen kuin itseni tappaisin. Ja sitten testaisin kaikki ne huumeet jotka olisi pitänyt testata jo kauan sitten, siinä voisi olla mukavaa ja kivutonta tekemistä viimeisille päiville, ei pelkoa koukuista tms. Aina löytyy jotain kivaa jota ei ole vielä kokeillut, kun ei ajattele liian ahtaasti. :thumbs:

Menee taas Mutta en pysty olla vastaamatta tähän,koska pari vuotta mietin elämäni päättämistä ja katselin pistoolin piippua "väärästä" päästä.
Yleensä kuolemaan johtanut itsari yritys on epäonnistunu,koska sillä yritetään herättää lähimmäisiä kun muuten ei pysty.
Itseni pelsti ehkä ajatus joka putkahti jostain että,onko se siel "toisella" puolella yhtään sen helpompaa kuin täälläkään. Mutta silloin tuntui ettei vaihtoehtoja ole.
Junan alle hyppääminen on varma tapa lähteä ilman tuskia,ei siinä kyllä yhtään ajatella toisia ihmisiä,varsinkaan junan kuljettajaa jolle ne pahimmat traumat tulee. Itselläni oli ajatuksena koittaa hävittää oma ruumiini jos päädyn tähän ratkasuun,no ehkä parempi etten ala ruotimaan sitä mahdollisuutta.
Voimia kaikille jotka painii näiden ongelmien kanssa,puhuminen on paras tapa purkaa paha olo,kun on murheita kertonu ihmisille,näkee myös sen todellisten ystävien määrän.
kaverini sanoilla päätän tästä aiheesta keskustelun "elämä on onnistuessaankin,hyvin epäonnistunu pila"