Oletteko nähnyt kuolemaa?

[rattaat]

olin todistamassa ku spora laittoin stokkan seinää uuteen uskoon ja samalla jyräsi sen moottoripyöräilijänkin. paikalle tulleen ensiapumiehet näytti vaan et ei tarvii elvytellä. kyllä se aina laittaa pohtimaan...

 

[naksu]

Mulla on kaksikin tapausta... ensimmäinen oli kampin metroasemalla jokunen vuosi sitten kun joku päätti hypätä metron eteen. Seisoin siinä sopivasti vieressä ja aika lihamureketta tulikin lopputuloksena.

Toinen tapaus oli kun sukulainen sai sydänkohtauksen kun mentiin saunasta uimaan. Äijä kuoli käytännössä heti siihen paikkaan ja hengitys lakkasi heti. Jouduin hyppäämään perään veteen, mutta ei voimat riittänyt nostamaan laiturille, joten jouduin uittamaan laiturin päästä kaislikon läpi rantaan, yrittäen samalla pitää naamaa (suuta ja nenää) vedenpinnan yläpuolella.

Kesti noin 15min ennen kuin ambulanssi tuli paikalle ja ainakaan mun elvytysyritykset eivät liiemmälti auttaneet, eikä ambulanssin henkilökunnan yhtään sen enempää.

Tuon lisäksi olen kyllä myös käynyt katsomassa omaa isoisääni sairaalassa joitain tunteja ennen kuolemaa. Hän tiesi itsekin, että tunneista on kiinni ja järki vielä toimi. Oli lakannut syömästä jotain lääkkeitä kun ne pistivät pään sekaisin, eikä ollut kertonut siitä kenellekään... pari viikkoa selvisi ilman niitä.

 

[MuayThai]

Originally posted by MissFlightattendant
En itse ole koskaan nähnyt, mutta velipoika oli todistamassa itsemurhaa, kun joku hullu hyppäs Oulun Pikisaarensillalta. Olivat kaverinsa kanssa huomanneet tilanteen ja juosseet pitelemään miestä, ettei hyppäisi, mutta tyyppi oli saanut itsensä riuhdottua irti... Kiva siinä katsella, kun toinen riistää itseltään hengen suoraan silmien edessä...

Itekkin olin tuolloin paikalla todistamassa. Tais olla joku juhla silloin,koulut loppu tai vappu,en muista kumpi ku olin ihan mukavasti jurrissa silloin. Ambulanssit ei oikein päässyt siihen paikalle ku oli porukkaa niin paljo edessä.

 

[lentoemo]

Originally posted by MuayThai
Itekkin olin tuolloin paikalla todistamassa. Tais olla joku juhla silloin,koulut loppu tai vappu,en muista kumpi ku olin ihan mukavasti jurrissa silloin. Ambulanssit ei oikein päässyt siihen paikalle ku oli porukkaa niin paljo edessä.

Ihan toinen tapaus oli kyseessä tuolloin...

 

[SamiJ]

Varmaan mieleenpainuvin tilanne sattui jouluaattona ollessani 9-vuotias, kun olimme sukulaisten kesken viettämässä joulua mummolassa. Silloin jo melko huonokuntoinen isoisäni oli varta vasten halunnut tulla sairaalasta kotiin viettämään joulua koko perheen kanssa. Siinä sitten kesken lahjojen availun näin papan saavan sydänkohtauksen ja äiti käski minun mennä nelivuotiaan pikkusiskon kanssa toiseen huoneeseen. Ei ollut niitä kivoimpia hetkiä odotella ambulanssin tuloa ja kuunnella toisesta huoneesta kantautuvaa itkua ja huutoa, pikkusiskon kysellessä että mikä papalle tuli ja miksi äiti itkee. Joulupäivänä pappa sitten kuoli sairaalassa.

 

[WhiteExorcist]

ööö...aihetta sivuten mun kaksi kaveria teki itsarin täs joku aika sitten lyhyen ajan sisällä...tosin toista epäillään,et se ois tapettu..mummoni näin kuoleena..ruuumishuoneella...kiitos että sain purkuu sydäntäni:(

 

[Harmony]

...Työni kautta lukemattomia kuolemia on tullut kohdattua, toki ensimmäisen vainajan muistaa. Fiilikset? Ammatillisesti useinmiten kuolemaa pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä osana elämänkaarta. Yksilönä tulee miettineeksi omankin elämän rajallisuutta. Ehkä se että on kohdannut kuolemaa paljon on tehnyt kuolemaa arkipäiväisemmäksi, hyväksyttävämmäksi ilmiöksi?!

 

[VahvaJussi]

Re: Re: Oletteko nähnyt kuolemaa?

Originally posted by Harmony
...Työni kautta lukemattomia kuolemia on tullut kohdattua, toki ensimmäisen vainajan muistaa. Fiilikset? Ammatillisesti useinmiten kuolemaa pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä osana elämänkaarta. Yksilönä tulee miettineeksi omankin elämän rajallisuutta. Ehkä se että on kohdannut kuolemaa paljon on tehnyt kuolemaa arkipäiväisemmäksi, hyväksyttävämmäksi ilmiöksi?!

missä olet töissä?

 

[Harmony]

Re: Re: Re: Oletteko nähnyt kuolemaa?

Originally posted by VahvaJussi
missä olet töissä?

srlassa, HUS:ssa

 

[MPV70]

kuolemaakin on nähty läheltä, kun syöpä vei äitini, riuduttaen aivan kalpeaksi luukasaksi.Paska fiilis, kun itse ei siis voi mitenkään auttaa.
Mutsi tiesi kuolevansa ja otti sen "hyvin".Mielessä on hänen kommentti, noin viikkoa ennen kuolemaansa, että "sinähän otat tämän rauhallisesti"...no paljonkos se auttaa juoksennella päin seiniä :wall: .Hajosin totaalisesti sitten, kun laskin uurnan, mutta se on jo toinen juttu.

Kouluaikoina jauhelihamakaroonilootaa tuli risteyksessä, kun Nesteen rekka vei suojatieltä mummelin ja rollaattorin...olin paikasta vastapuolella katua noin 30 metrin päässä.En jäänyt paikalle katselemaan, kun oli muutakin porukkaa paljon...

Ex-muijan pikkusysteri taasen teki pilleri+viina itsarin täysin yllättäen ja eipä sekään kovin mieltä ylentävää ole olla toisena paikalla...

aarrgghh näitähän tulee liikaaaaaaaaaaaaaaaa ...:itku:

lähden poistamaan alkavaa masennusta:(

 

[gotto]

Originally posted by Sale
Olin ite silloin siinä sillalla. :(

Samoin. Ite olen lähinnä ajatellut jälkeenpäin, että kuka vitun urpo saa ittensä hengiltä hyppäämällä Pikisaaren sillalta... :0:

 

[saimi]

Mä olin muutama vuosi sitten tulossa sunnuntaiaamuna kaverin luota Puistolasta kohti Stadia, kun kolme pultsaria jäi sen junan alle missä olin. Juna pysähty ja nousimme asemalle... yhen pää lojus siinä asemalaiturilla kaikkien nähtävillä... meinas tulla :urjo:
kun sattu olemaan vähän kankkunenkin... mut pahinta mulle teki sen junan kylki... se näytti siltä kun sitä olis sivelty voipaketilla -> ällöttävän keltaista ihmisen ihraa + karvoja ja verta.... :urjo:

siinä meni yöunet pariks yöks

 

[Kusimato]

Pari vuotta sain katsella kun isäni terve mies kuihtui aivosyöpään:down:

 

[sporteme]

Olin yhden kesän Pietarissa, Venäjällä töissä. Siellä meno oli sitten aivan toisenlaista. Autokolarin jälkeen uhrit makasivat peittelemättöminä tien laidassa. Porukka käveli ohi kuin olisi joka päiväistä.

Kahtena maanantai aamuna Neva -joessa kellui pukuun sonnustautunut mies pahasti vettyneenä. Venäläinen työkaveri totesi rauhallisesti, että taas "järjestäytyneet" ovat olleet viikonloppuna asialla. Heittävät viikonloppuna joen pohjaan, joka aikansa "pullistuneena" ponnahtaa pinnalle. Kommandopipoiset miliisit poimivat ne sitten pois alajuoksulla.

 

[Honey]

Originally posted by VilleO


2. Pari kuukautta sitten näin kun viereisellä uimarannalla sukeltajat nostivat pojan pohjasta ja lääkärit yrittivät elvyttää, mutta ei auttanut. :down:

Ettei vaan olisi ollut Ispoisten (vai onko senyt Uittamon) uimarannalla 1.8. kun minun 19 -vuotias pikkuveli hukku sinne. Olivat olleet illalla kaveriporukassa rannalla ja huonosti kävi.

Kuolema pisti ajattelmaan, että elämä voi päätyä minä hetkenä hyvänsä. Paljon jäi asoita sanomatta ja se harmittaa.

 

[ZannaZ]

Originally posted by Mike
Kakarana näin talon ikkunasta hirttäytyneen miehen. Kaveri vain kysyi äidiltään "mitä tuo mies roikkuu tuolla ikkunassa?".

Hyi helvetti! Ite en sais unta varmaan pariin viikkoon tollasen näyn jälkeen. Saatika sitte noin nuorena.

Mutta tota noin. En ite iha silmästi silmään ole kuolemaa nähnyt (lukuunottamatta hautajaisia) ´mutta ala-asteella pysäytti tieto että yks parhaimmista kavereista oli tehnyt itsemurhan. Hyppäs junan alle :( . Päällisin päälle likka näytti iha tyytyväiseltä elämäänsä, ilmeisesti näin ei kuitenkaan ollut. Eka reaktio oli ku kuuli asiasta että "hei, älä nyt viitti kusettaa... Että ei kai nyt oikeesti?" siinä vähän aikaa sitte todisteltua aloin itsekin uskoa ja itkukshan se meni :itku:

 

[Viltteri]

Joskus 90-luvun alussa oltiin porukalla juhannuksena Oulun Nallikarissa. Syötiin alkuillasta hampurilaisia leirintäalueen portin grillillä kun siinä paikalla olleille mustalaisporukoille tuli jotain riitaa. Yhtäkkiä joku näistä tempaisi pistoolin esiin ja ampui kahta muuta. Se ampuminen ja niiden ammuttujen maahan kaatuminen näytti niin mitättömältä, aivan muulta kuin on elokuvista opittu, että ei millään meinattu uskoa mitä tapahtui. Vertakaan ei näkynyt. Lähinnä ensin tuli mieleen, että mitäs teatteria tämä on. Kesti tolkuttoman kauan ennenkuin kukaan meni siihen edes katsomaan niitä raatoja ja elvyttämään. Lopulta alkoi ihmisiä kerääntyä paikalle ja samalla kun piipaa-autojen ääni alkoi kuulua, tyhjeni koko leirintäalue salamana heimolaisista.

Myöhemmin jostain uutisista kuulin/luin, että ainakin toinen niistä ammutuista olisi kuollut. Muista taustoista ei tietoa.

 

[torquemada]

Kakarana oon kans nähnyt pari kertaa.. Kerran näin kun vanha mies hyppäs/tippu kerrostalon ylimmältä parvekkeeta. Oltiin sillon kadun puolella ja kaveri sano että mennään kattomaan mutta jostain syystä ei tehnyt mieli mennä. Näin myös joskus kun känninen nainen lähti ylittämään miljoonaa polkupyörällä tietä ja jäi poliisiauton alle.. Oikeastaan en nähnyt sitä kolari tilannetta mutta kuulin kauheeta rytinää ja ajattelin että miten muutenkaan tossa nyt olis voinut käydä. Nainen kuoli välittömästi. Kakarana juoksenneltiin yhen kerrostalon rappukäytävässä karmeeta rallia ja yhtäkkiä alaovesta käveli poliisit ja ambulanssikuskit ja meni suoraa yläkertaan. Mentiin perässä kattomaan ja nurkan takaa kun katoin niin näin vaan kun äijän jalat.. Kuulin myöhemmin että se äijä olisi tapettu mutta tiedä häntä sitten kun asia ei ilmeisesti kuskaan selvinnyt.

 

[Nitsku]

Originally posted by Repe Sorsa
Äitini kuoli syöpään kun olin 21. Eräänä iltana sanoivat sairaalassa, että kyse on enää tunneista. Valvoin koko yön äitini vierellä ja hän kuoli aamulla kuuden maissa kovan kamppailun jälkeen. Viime hetkellä hän katsoi minuun kuin apua pyytäen. Helppo kirjoittaa netissä, mutta kasvotusten en pysty tästä vieläkään oikein puhumaan ilman, että sanat takertuvat kurkkuun...

Mutta elämä jatkuu...

Sama täällä, olin silloin 25. Äiti tappeli vuoden syöpää vastaan ennen kuin tauti voitti.

Satuin juuri silloin käymään äidin luona, sängyn vieressä oli kaksi hoitajaa, joista toinen sanoi että "ei varmaan kestä kauan enää" ja niinhän siinä kävi että että äiti veti pari tuskaista henkäystä ja kuoli pois.

Tunnelmat silloin ja edelleen ovat seuraavat:

1. En koskaan ennen sitä enkä (onnekseni) sen jälkeenkään ole kokenut mitään niin lopullista. Kesti joitain kuukausia ennen kuin lopullisesti tajusi että äiti ei tule takaisin, eikä hänen kanssaan voi enää esimerkiksi jutella mistään.

2. Helpotus. Järjissään olevan perheenjäsenen/sukulaisen/ystävän hidasta kuolemista tautiin jota ei voi voittaa on uskomattoman tuskallista seurata.

3. Kiitollisuus siitä että itse on hengissä ja terve, mutta myös pieni pelko, sillä em. ei ollut ensimmäinen syöpätapaus suvussa (yhdessäkään tapauksessa ei ollut kyse huonoista elämäntavoista).

Osanottoni kaikille vastaavia kokeneille.

 

[hepaticanobilis]

Työssä tullut toistakymmentä vainajaa kohdattua. Kaikki ns. luonnollisesti kuolleita. Ei ole tuntunut juuri miltään, kuuluu työhön ja kun on työn puolesta paikalla tulee toimittua automaattisesti rauhallisesti ja korrektisti.

Vapaa-aikana olen ollut junan kyydissä joka törmäsi radalla istuneeseen kaveriin. Kohtaamisen jäljet tuli nähtyä.