Oletteko nähnyt kuolemaa?

[Tical]

Äskeinen pyörämatka dressmaniin joka stoppasi liikenne onnettomuuspaikalle pisti miettimään elämän katoavaisuutta ja sitä , että joka päivästä jonka on hengissä saa kiittää onneaan ja ehkä jotain korkeampaa tahoa.
Oma kiireeni pysähtyi kun näin uhrin asfaltilla sekä kuolleeksi toteamisen.
Onkos pakkislaiset nähneet kuolemaa millaisissa tilanteissa? ja tunnelmissa? Entä, ovatko kuolleet olleet tuntemattomia vai lähipiiriä?
Mukavaa olisi myös kuulla kuoleman herättämistä tuntemuksista.

 

[takatukkamika]

Mun vieressä seisoskeli liikennevaloissa vanha mies ketä oli juoksulenkillä, yht´äkkiä se mies kaatui maahan, sai sydänkohtauksen ja kuoli myös, pysäytin vaan seuraavan auton ja jatkoin kotiin kun oli vähän kiire kesämökille.

 

[Tomi]

Joskus 19-vuotiaana tulin tyttöystävän kanssa ensimmäisenä sellaiselle jauhelihamakaronikolaripaikalle. Eipä siinä oikein osaannut hätääntyä enää, kun mitään ei ollut tehtävissä. Ohjailin liikennettä toiselle kaistalle niin kauan, että ensimmäinen poliisiauto tuli paikalle.

 

[Deat]

Meiän koulun lähel yhes risteykses joku manne jyräs Chevy-vanilla jonku mummon Fiatin paskaks. En nähny sitä kolaria, mutta näin ku ne yritti irrotella sitä mummoa sielt romusta. On muuten jenkkirassit aika kovaa tekoa, ku sille Fiatille kävi ku paperipussille, mut siit Chevystä meni vaan vähän puskuri sisään.

Ei se niin hirveetä ole nähä jonku muun kuolevan, ku se ku omainen kuolee ihan odottamatta.

 

[Helie]

Olin menossa kotiin ja pihassa oli ambulanssi. Ulko-ovi oli auki ja rappukäytävässä, puoliksi portailla, makasi kuollut mies. Oli ilmeisesti kännipäissään pudonnut ja taittanut niskansa.. Odotin siinä vähän aikaa, kunnes poliisit tulivat paikalle ja menin sitten siitä miehen ohi kotiin. Oli se kyllä aika järkyttävä kokemus.. Mies asui kai kerrosta alempana, en kyllä varsinaisesti tuntenut.

 

[ketjupökäle]

n. 10 luonnollisesti kuollutta ruumista, n. 10 liikenneonnettomuusuhria, 3-5 todnäk itsemurhan tehnyttä. Ei kuitenkaan yhtään silpoutunutta tms. mutiloitunutta.

Lähinnä tunnelma on se että ruumiita kohdellaan kuin nukkeja ja loukkaantuneitakin kuin vammanukkeja joita pitää hoivata tietenkin niin miten parhaaksi näkee. Mielestäni se on yleensäkin paras lähestymistapa ellei kyse ole omaisesta jota pitääkin ajatella jollain muulla tasolla niin ei jää pään ympärolle vanteita puristamaan. Ei kannata juuri miettiä tuntemattomien ihmisten kohtaloita liikaa koska silloin olisi miljardeja keissejä murehdittavana.

Kukas Nipsu siinä kuoli? Vanhempi ihminen vai joku lapsi?

 

[Jakob]

Originally posted by Deat
Ei se niin hirveetä ole nähä jonku muun kuolevan, ku se ku omainen kuolee ihan odottamatta.

Eipä sen tartte odottamatta kuolla. Isoisä on kuolemassa syöpään, vaikka toistaiseksi onkin olosuhteisiin nähden loistavassa kunnossa niin kuolema kolkuttelee ovia 1-n viikon kuluttua. Ei ole kiva käydä katsomassa kuolevaa miestä joka itse tietää tilanteensa ja on täysin järjissään.

Fiilikset on kohtuulisen paskat.

 

[Sven Hassel]

Työn kautta aika monia, arvioisin että kymmeniä. Siviilissä ei ole vainajia tullut vastaan. Työssä asiaan suhtautuu ihan luonnollisena tapahtumana, ihmisestä tulee vanha, tai sairaus saa voiton.
Pure and simple.

 

[gotto]

Ihmisen luontaisiin funktioihin kuuluu kuolema. Nykyaikana kuolemaa vain pelätään (vrt. vanhainkodit, kuoleminen sairaalassa). Kuolema on luonnollista, täytyy vain osata asennoitua siihen.

 

[Nurgle]

Originally posted by Jakob
Eipä sen tartte odottamatta kuolla. Isoisä on kuolemassa syöpään, vaikka toistaiseksi onkin olosuhteisiin nähden loistavassa kunnossa niin kuolema kolkuttelee ovia 1-n viikon kuluttua. Ei ole kiva käydä katsomassa kuolevaa miestä joka itse tietää tilanteensa ja on täysin järjissään.

Fiilikset on kohtuulisen paskat.

Osan ottoni.
Mun mummo kuoli viime kuussa, joka oli hyvin rakas mulle. 2 vuotta sille annettiin elin aikaa... todella loistavassa kunnossa oli paitsi viimeisen viikonsa.
Oli aivan järkyttävä kokemus käydä kattoon sitä viimeistä kertaa... :itku:

 

[Tapani]

Empä ole laskenut enkä laskekkaan..kun nääs hautaustoimistossa olen töissä jo pari vuotta ollut..;)
Mutta..eipä siinä,,kuolema kuuluu luonnolliseen osaan elämää niinkuin syntyminenkin(ja punttisali :lol2: )ja sitä ei voi kukaan välttää..tuon asian ku opin ymmärtämään niin sen jälkeen pystyin jo jopa viimeistelemään vainajaa arkkuun ajatukset ihan toisaalla..

 

[Repe Sorsa]

Äitini kuoli syöpään kun olin 21. Eräänä iltana sanoivat sairaalassa, että kyse on enää tunneista. Valvoin koko yön äitini vierellä ja hän kuoli aamulla kuuden maissa kovan kamppailun jälkeen. Viime hetkellä hän katsoi minuun kuin apua pyytäen. Helppo kirjoittaa netissä, mutta kasvotusten en pysty tästä vieläkään oikein puhumaan ilman, että sanat takertuvat kurkkuun...

Mutta elämä jatkuu...

 

[VilleO]

1. Ollessani viidennellä luokalla näin kouluun tullessani kun poika ,joka vielä viime vuonna oli samassa koulussa jäi pyörällä rekan alle ja kuoli.

2. Pari kuukautta sitten näin kun viereisellä uimarannalla sukeltajat nostivat pojan pohjasta ja lääkärit yrittivät elvyttää, mutta ei auttanut. :down:

 

[torquemada]

Olessani yläasteen kahdeksannella luokalla näin ikävän tapauksen ruokatunnilla. Kävelin parin kaverin kanssa raatihuoneen puiston läpi ja samaan aikaan karhu-patsaan eteen käveli vanha mies ja täräytti pistoolilla jauhelihamakaroonilaatikon päänsä sisältä.. Se tapahtui noin 20 metrin päässä meistä. Painajaiset olivat taattu noin kahdeksi viikoksi.

 

[lentoemo]

En itse ole koskaan nähnyt, mutta velipoika oli todistamassa itsemurhaa, kun joku hullu hyppäs Oulun Pikisaarensillalta. Olivat kaverinsa kanssa huomanneet tilanteen ja juosseet pitelemään miestä, ettei hyppäisi, mutta tyyppi oli saanut itsensä riuhdottua irti... Kiva siinä katsella, kun toinen riistää itseltään hengen suoraan silmien edessä...

 

[Jarek]

Kuolema pistää ajattelemaan.

Kaksi vuotta sitten lupasin vanhalle sukulaismiehelle,että tulen häntä katsomaan,kun hänellä ei sitä seuraa liikaa ollut.
Mies asui vain 80 kilometrin päässä,mutta minulla oli aina kiireitä,en muka kerennyt.
Kaksi kuukautta sitten,päivänä jolloin minä olen syntynyt,mies kuoli.
Tapaus herätti aika vahvoja ajatuksia.:arvi:

 

[Sale]

Originally posted by MissFlightattendant
En itse ole koskaan nähnyt, mutta velipoika oli todistamassa itsemurhaa, kun joku hullu hyppäs Oulun Pikisaarensillalta. Olivat kaverinsa kanssa huomanneet tilanteen ja juosseet pitelemään miestä, ettei hyppäisi, mutta tyyppi oli saanut itsensä riuhdottua irti... Kiva siinä katsella, kun toinen riistää itseltään hengen suoraan silmien edessä...

Olin ite silloin siinä sillalla. :(

 

[lentoemo]

Originally posted by Sale
Olin ite silloin siinä sillalla. :(

Siis..sä näit sen tapauksen?..Vai olitko itse siinä tilanteessa?...Pojille oli tarjottu jotain keskusteluapua sen tapauksen jälkeen, mut eipä ne sitä sitten koskaan hyödyntäneet..

 

[Force]

Muutaman kerran olen kuolleen nähnyt. Erittäin lyhyt on ihmisen aika täällä maan päällä. Jonain päivänä me kaikki, jotka nyt elämme (ja kirjoitamme pakkotoistolle) olemme kuolleet pois kuleksimasta.

"I knew a man once who said ‘Death smiles at us all. ‘All a man can do is smile back."

 

[Mike]

Kakarana näin talon ikkunasta hirttäytyneen miehen. Kaveri vain kysyi äidiltään "mitä tuo mies roikkuu tuolla ikkunassa?".