- Liittynyt
- 4.2.2011
- Viestejä
- 192
Prässillä sarjaa pumpatessa tulin siihen tulokseen, että kohta tulee paskat housuun. No ei muuta kuin sarja kesken ja vessaan. Jaa, paperista ei tietoakaan. No treenit oli muutenkin jo lopuillaan, joten puin päälle ja hörppäilin palkkaria lähtöä tehdessäni. "Joo ei tässä hirveetä kiirettä ole" -totesin lämmitellessä pyörää. Kolme minuuttia ja rukoilin kaikkia mahdollisia jumalia itkun partaalla. Jollain ihmeen tuurilla sitten huomasinkin selvinneeni lähes kotikujalle asti samalla pusertaen kyyneleitä ja riisuessani ajokamppeita vauhdista. No tietenkin jotkut aasit oli sitten parkkeeranneet talon ojien viereen, joten täytyi hieman pujotella. Sitten tömistelin kuistia pitkin viskoen vaatteita helevettiin ja viimeinkin sukelsin talon sisälle.
No tottakai siellähän oli hervoton sukukokous olohuoneessa. Vannon yrittäneeni parhaani annostelussa, mutta varsin vikkelään tulin siihen tulokseen ettei homma ei ollut enään kehon hallussa. Huusin viimeisen neuvoni: "Peittäkää lasten korvat" ja vapautin sadan tsunamin tuhovoiman. Olohuoneesta lähtenyt käläkätys loppui kuin seinään käydessäni huolellisesti läpi kaikkia orkesterin soittimia.
No tottakai siellähän oli hervoton sukukokous olohuoneessa. Vannon yrittäneeni parhaani annostelussa, mutta varsin vikkelään tulin siihen tulokseen ettei homma ei ollut enään kehon hallussa. Huusin viimeisen neuvoni: "Peittäkää lasten korvat" ja vapautin sadan tsunamin tuhovoiman. Olohuoneesta lähtenyt käläkätys loppui kuin seinään käydessäni huolellisesti läpi kaikkia orkesterin soittimia.