Onhan noita sattunut, mutta nyt ihan ensimmäisenä tulee mieleen paikka missä ei olisi saanut piereskellä, ja allekirjoittanut pisti sarjalla..
Jotain vuotta taaksepäin olin armeijan harmaissa, itsenäisyyspäivän paraatissa (siis se mikä televisioidaan joka vuosi), paraatihumussa ja pistimet piipun nokassa. Tätä tilaisuutta varten harjoiteltiin jo ennakkoon. Noh, AUK lähti ja marssi, oli helvetin kylmä ja muutenkin eri kaupungissa, ja bussissa väsytti. Ei siinä mitään, vähän venyteltiin ulkona ja lähdettiin marssimaan kohti toria, johon siis kokoonnuttiin kuulemaan kenraalin puhe, jonka jälkeen olisi ohimarssin aika, ts. moottorimarssi omalta osalta. Olin lähtenyt itse kiireessä kuten aina, ja pelisilmää käyttäen jätin bussiin villapaidan maastopuvun välistä, eli alla oli pelkkä t-paita. Helvetin hieno homma, ajattelin että tämä on nopeasti ohi ja sinne kuitenkin marssittaisiin reippaasti.. eihän siinä kylmä tule. Ja ohimarssin aikana sitten hammasta purraan, ja homma siinä.
Noh, marssi jaloin kohti toria nytkähti liikkeelle, ja sinne olikin ihan helvetin pitkä matka. Ties mihin meidän bussi oli jäänyt, ei se ainakaan kaupungin keskutan lähettyvillä ollut. Jokatapauksessa saavuimme taas HYVISSÄ ajoin torille. Odottelimmekin siellä muodossa railakkaat vajaa tunti. Tuli niin vitun kylmä ettei tosikaan, ja koska yleisöä oli jo torin laidoilla reippaasti, ei siinä saatu sitten pyöriskellä. Hiukka välillä sai 'vaihtaa painoa toiselle jalalle' ja 'liikutella varpaita maihareiden sisällä'. Ei saatana. 'Varovasti sitten kun lähdetään puheen jälkeen marssille valmistautumaan ohimarssiin, ettei jalat ole nukuksissa, varokaa ettette kaadu. Ottakaa pari lämmittelyaskelta ennen lähtöä'. Huhhuijaa, just joo. Eli kiva reissu tulossa taas, niinpä niin.
No, siinä sitten aikani hytisteltyäni kylmissäni mutta kovasti sitä peitellen rupesi pierettämään ihan kaameasti. Hytisin, joten oli vaikea jännittää ja pidättää pierua, koska jännittäessä alkoi kutkuttamaan, ja en uskaltanut laukaista. Oli siis hiljainen hetki menossa kesken puheen, joka oli TODELLA hiljainen. Vain tuuli humisi korvissa. Nyt jos päästäisin pierun, kaikki sen kuulisi, ei saatana. Skapparit vielä parin metrin päässä suoraan edessä... Kuiskasin hiljaa vieressä seisovalle kaverille 'vittu et pierettää..'.. se alkoi heti pidättelemään naurua mutta nenän kautta kuului kuuluisaa ääntä. Ja se on tarttuvaa. Ei helvetti ajattelin.. en voi räkättää, tai pieru pamahtaa välittömästi. Käänsi pakarat suunnilleen peräsuolen sisälle asti, koska toisaalta nauratti ihan helvetisti, mutta toisaalta pelotti myös ihan helvetisti. Tästä jäisi kiinni! Ja mitä jos muut repeää nauramaan kanssa, onhan tässä jo tunti seisottu.. ei vittu, seuraamukset takuulla lankeaisi. Ei paraatipiereskelijää hyvällä katsottaisi.. asia on vakava!
Noh, helpotus tuli mieleen, sillä kenraali sanoi että kohotetaan kolmikertainen eläköön huuto. Ajattelin että sen eläköön aikana pamautan niin helvetisti, sitä ei takuulla kukaan kuulisi, ja paskahan nyt haisee muutenkin aina. Tajusin, että jos nopeasti päästän itseni veltoksi, aj sitten jännitän kunnolla ja tempaisen eläköön kurkusta täysillä, samalla hieman raottaen jalkoväliäni, tulisi kaasut ulos sadasosantarkkuudella, jonka vain todellinen mies osaa.
Ensimmäinen eläköön-huuto pamahti ilmoille. Kokemuksen osoittama tietoni varoitti minua ensimmäisestä räjäytyksestä, koska ensimmäinen huuto on vaimea, koska silloin kuulostellaan sitä tahtia.. kaiku nääs, ja muut seikat. Toinen olisi kovempi, ja kolmas olisi täysillä. Eli kolmannella päästän.
Kuului toinen eläköön-huuto, lämmin puna levisi kasvoille, ja ajattelin riski, mutta toisaalta helpotus. Pelkäsin että paska saattaisi turahtaa housuun jos kovaa väännän. Toisaalta, se on paras vääntää kovaa, ettei tule kyseeseen pitkä pieru, joka olisi tietysti huono vaihtoehto, ellei huonompi, sillä eläköön-huudon jälkeen ja välissä on aina kuolemanhiljaista.
Päätin pamauttaa niin kovaa kun lähtee. Kolmas eläköön-huuto tuli, ja jännitin helvetisti ja samalla päästin ilmat suusta ulos 'nuuuuuuuuuuuf', tehostaakseni millintarkkaa ajoitustani. 'Kunhan ei vaan paskat tulisi housuun, kaikki menisin hyvin, ja jos paskat tulee housuun, niin kyllähän sitten tulee. Kai sekin on jokin urhoollisuuden osoitus, että paskoo mielummin housuunsa kun pieree itsenäisyyspäivän juhlaparaatissa.'.
Huuto raikasi, ja pieru lähti tulemaan, mutta VIIVEELLÄ! Ei saatana! Ensimmäiset turvaesteet rikkova ammus ei edes ehtinyt loppua kun eläköön-huuto oli jo saateltu taivaalle värähtelemään. Mutta niin värähteli vatsakin. Kun pinnan rikkova kaasuhyökkäys räjähti läpi housun kankaan, itse pommi seurasi perässä, tehden maksimaalisen tuhon. Tuli ns. äänekäs pikakivääripieru, tai voisi sitä myös kutsua vietnamilaiseksi veneen perämoottoriksi, eli PUT-PUT-PUT-PRUUT-PUT-PUT-pieru. Ja ihan helvetin kovalla. Ja hiljaisen hetken kohdalla. Itsenäistä kotimaatamme juhlittiin voimakkain eläköön-huutojen kliimaksissa, joka päättyi saumattomana allekirjoittaneen hyökkäykseen. Viimeisiä varmistuslaukauksia yritin jarruttaa kääntämällä pakarat jälleen peräsuoleen, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Lähtölaskenta oli jo ohi ja ohjukset ilmassa.
En tiedä kuka repesi ensimmäisenä. Kaverit takana, vai sivuilla, vai naapurimuodossa. Jostain toisaalta Suomea tulleet palvelustoverit saivat siis niskaansa meiltä pommin, ja kuulin räkätystä sieltä asti. Puhumattakaan omasta muodosta. Ei vittu, en voinut enää itsekään pidätellä vaan pärskähtelin ja toivoin että en päästä kovaa ääntä siinä välissä 'OOooooooo' tai vastaavaa, kuten joskus on tapana kun kurkkua jännittää, vaikka ääntä ei ollut tarkoitus päästääkään, kuulostaen hieman levyraadin vanhalta juontajalta.
Naurun käydessä paniikki oli päällä, parin metrin päässä edessä olevat skapparimme alkoivat hieman kiusaantuneesti pyörähdellä, mutta päät eivät taakse heitlä kääntyneet. Johdossa itse AUK:n päällikkö, majuri, jonka huumorintajua nyt koeteltiin todella.
Nauru ei sitten lakannut ollenkaan. Tai siis pärskähtely. Onneksi tuli käsky valmistautua moottorimarssiin, eli päästiin paikalta pois. Eikä kukaan skappareista koskaan kysynyt mitään. Pääsin, kuin oma kaasuhyökkäyksenikin, kuin koira veräjästä, vaikka perseeni ei veräjää muistutakaan.