Näin söin ennen kuin tulin järkiini :)

[topokatti]

Löysin tuossa siivotessa ensimmäisen ruokapäiväkirjani koskaan. Yritettiin kaverin kanssa saavuttaa sellainen ihanan nääntynyt eteerinen ruho. Ikää oli joku 14-15. Liikunta ei tietenkään harrastettu ellei kiljukännissä riehumista lasketa. Merkintöjä on vain muutamalta päivältä eli ei taidettu sitten vetää nerokasta "dieettiä" kovin pitkään

aamu: röökiä
ap: porkkanaa
lounas: näkkäriä
ip: röökiä
ilta: omena

:thumbs:

Toinen teinivuosien neronleimaus oli kurkkudieetti joka meni niin että joka toinen päivä syötiin normaalisti ja joka toinen pelkkää kurkkua. Luulin oikeasti keksineeni ratkaisun kaikkin maailman ongelmiin. Mutsi ei tajunnut kyllä mitään mistään kun se vain nauroi.

 

[nuppu]

Silloin kun ei tiedä, mitä tekee, niin mahdollisimman vähän syöminen aiheuttaa vähiten vahinkoa.

Tai sitten ei...

 

[Halo]

Ympäristön paine olla laiha on kuitenkin kokonaisuutena varmasti positiivinen juttu naisten terveyden kannalta, vaikka jotkut yksilöt vetääkin homman ihan överiksi.

Anteeks mut mitä vittua? Kai olet tietoinen, että lähes jokainen alle 15-vuotias on yrittänyt/yrittää laihduttaa? Ja tästäkin ketjusta kai huomaa, että varmaan jokaisella naisella on ollut se anoreksiawannabe-vaihe? Ei taida nykyaikana rajoittua se överiksi vetäminen enää joihinkin yksilöihin. Masentavaa kun esim. mun 8-vuotias reilu 30kg painava serkku ilmoitti mulle, että hänen pitäisi laihduttaa. Aika vitun positiivista ja terveellistä. Vielä kun ne nuorten tyttöjen harrastamat laihdutuskuurit on just tätä "syödään omenaa ja lenkkeillään"-tyyliä niin hyvin menee. Mieti nyt vittu pikkusen mitä kirjottelet.

Ja kannattais katsoa muutenkin, mille puolelle kirjoittelee, ellei ilkka2 sit oo nainen.

 

[Johq]

Ympäristön paine olla laiha on kuitenkin kokonaisuutena varmasti positiivinen juttu naisten terveyden kannalta, vaikka jotkut yksilöt vetääkin homman ihan överiksi.

Todellakaan tee hyvää nuorille tytöille sellainen älytön laihduttaminen. :( Kun katsoo vaikka demi.fi keskustelufoorumia, jo siellä on kymmeniä palstoja, "olenko liian lihava, 160cm/40kg?" Sitten paastotaan ja ollaan ihmedieeteillä.

 

[Sziget]

Ympäristön paine olla laiha on kuitenkin kokonaisuutena varmasti positiivinen juttu naisten terveyden kannalta, vaikka jotkut yksilöt vetääkin homman ihan överiksi.

Höpönlöpö.
Älyttömät naisihanteet ja painofasismi kääntävät naisten suhtautumisen ruokaan ihan päälaellaan. Syömisestä, joka on sinänsä normaali asia, tehdään ongelma. Seurauksena on syömishäiriöitä, jojolaihduttamista ja lopulta entistä pahempia ylipaino-ongelmia. Ympäristön paineet pahentavat tätä noidankehää. Valinnat pitäisi oppia tekemään itse, omaa terveyttä ja hyvinvointia ajatellen, eikä keskittymällä siihen miltä näyttää muiden silmissä. Naistenlehtien hyvää tarkoittaviksi vinkeiksi naamioidulla syyllistämisellä ei ole mitään tekemistä aidon itsestä huolehtimisen kanssa.

 

[Naene]

Huomaa nopeasti kirjoitustyylistä että ketkä eivät ole lukeneet sääntöjä.

 

[Centrum]

Meinasin jo päästä kirjoittamaan ketjun aiheen mukaan, mutta huomasin juuri etten olekaan ruokatapojani saanut muutettua.

Pyrin kyllä syömään terveellisesti ja nykyään proteiiniakin löytyy ruuasta yleensä riittävästi. Tämä päivä onkin sit mennyt "enkö ole vieläkään tullut järkiini"-tyyliin:
Heräsin klo 09, söin puuroa ja kiisseliä n.klo 13.30, illemmalla lenkki ja sen jälkeen nutrilett. Nutrilett siksi että oli hiukka heikko olo ja muuta nopeasti "syötävää" ei ollut. Nyt sit ruokahalu täysin hereillä ja kohta alkaa leivän popsiminen.
Toissa kesänä vedin yövuorot syömättä läpi kun ei ollut nälkä, söin sit aamulla ennen nukkumaan menoa itseni ähkyyn. Nykyään töissä on aina eväät ja pari kertaa tulee syötyä edes jotain siihen 8 tuntiin.

Jotenkin pitäsi opetella tuo heräämisen jälkeinen syöminen. Arvelen, että ruokailuni ovat täysin väärinpäin: ennen unia paljon ruokaa - >herättyä ei ole nälkä.

 

[Stash]

Toissa kesänä vedin yövuorot syömättä läpi kun ei ollut nälkä, söin sit aamulla ennen nukkumaan menoa itseni ähkyyn. Nykyään töissä on aina eväät ja pari kertaa tulee syötyä edes jotain siihen 8 tuntiin.

Minua kiinnostaisi, miten muut kolmivuorotyöläiset ovat ratkaisseet yövuorojen aikana syömisen. Minulla ne ainakin ovat todellinen ongelma :( . Usein yön aikana ei ehdi syödä, tai sitten tulee napsittua vain jotakin nopeaa ja mahdollisesti myös epäoptimaalista ruokaa (ravintola-/grilliala - saatavilla paljon höttöä). Toisekseen yövuoron aikana ei aina tule nälkä eikä kunnon aterioita voi syödä vaikka ehtisikin, sillä ne vievät minulta kokonaan yövuoron jälkeiset unet. Olen yrittänyt popsia muutaman tunnin välein öisin täyttäviä hedelmiä, mutta eipä taida sekään juuri lihaksia ja kroppaa hurraamaan saada. Painon nostaminen on minulle muutenkin ongelma. Jos saan syötyä reilummin päivällä, homma katkeaa viimeistään yövuoroihin, ja ollaan +-0 -tilanteessa lihaskasvun suhteen.

 

[Gillyanne]

tässä taas mietin, että MITÄ se järkevästi syöminen tarkoittaa?

Sinänsä hyvä kysymys, johon ei taida olla yhtä ainutta oikeaa vastausta, joskin tiettyjä yleispäteviä linjauksia voitaneen toki tehdä (=riittävästi proteiinia ja rasvaa, hiilarit mieluummin kuitupitoisia ja kokojyväisiä, mahd. vähän valkoista viljaa ja sokeria, paljon vettä jne.)

Mä en usko, ihan oman kokemukseni perusteella, että jatkuva mittaaminen, laskeminen ja punnitseminen on loppujen lopuksi hyväksi tai tarpeen oikein kenellekään. Addiktoivaahan se on kyllä, myönnän, mutta aiheuttaa myös kosolti turhaa stressiä.

 

[assis]

Mä sanoisin syöneeni enimmän osan elämästäni aikalailla "suositusten mukaan", joskin valkoinen sokeri on "paheeni". Lainausmerkit sen vuoksi, koska eikö paheesta pitäisi aiheutua jotain haittoja? Jogurtin vaihdoin rasvattomaan joskus lukioaikana, koska se oli pehmeämmän makuista. Nykyisin käytän sokerin sijaan kotona makeutusjauhetta (aattelin että jos selluliitti vähenisi mutta mitään ei tapahtunut... Hei pitäisiköhän alkaa syödä taas sokeria?). Mua ei kiristä se, jos JOUDUN syömään oikeaa sokeria, vaan se että edes vaivaan päätäni koko asialla. Kaikenlainen niuhottaminen on ärsyttävää ja ärsyttävintä kaikista on se, kun itse menen siihen mukaan.

Järkevä syöminen on mun mielestä sitä, että valitsee pääsääntöisesti niitä parempia vaihtoehtoja mutta ei stressaa liikaa eikä heilu ahmimisen ja syömättömyyden ääripäissä vuorotellen. Ei rasva tai sokeri tai valkoinen leipä lihota vaan ylimääräiset kalorit. Ja jos ja kun jollain kaverillani on ollut ongelmia painon kanssa (syö liian vähän, on liian laiha), mun mielestä on vain järkevää syödä jogurtti mahdollisimman kaloripitoisena ja unohtaa kevyt-tuotteet. Paketillinen jaffakeksejä on parempi vaihtoehto kuin ei mitään syömistä... Eiköhän meistä jokainen tiedä, mitä tavallinen hyvä syöminen on - seiskan kotsan tunneilla on opetettu kaikki olennainen, ja kouluruoka on aika hyvä esimerkki monipuolisesta ateriasta.

Musta tuntuu, että moni täälläkin on ihan sekaisin syömisensä kanssa senkin takia, kun siitä on tehty jotenkin niin vaikeeta. Pitäis syödä tätä ja tämä on pahaksi ja älä syö tuota ja saatko tarpeeksi kaikkia aminohappoja ja DHA:ta. Syödään hiilareita, rasvaa ja proteiinia eikä ruokaa, noin kärjistetysti. Vältetään jotain ruoka-ainetta ja syödään sitten puuttuvia aineita purkista. Sori, oli pakko avautua. Back to basics, sanoisin, se ravintoympyrä ja lautasmalli on edelleen toimivia juttuja.

Edit: älkääkö nyt tulko sanomaan että laihat ihmiset jotka syö tavallista ruokaa ja herkuttelee silloin tällöin on jotain "läpipaskojia". Poikkeuksiakin varmasti on, mutta eiköhän kyse ole yksinkertaisesta energiatasapainosta ja siitä, että kylläisyys-mekanismi toimii.

 

[Björk]

aamu : 2-4 paahtoleipää voilla

lounas : kouluruokaa, ei salaattia

välipala : karkkia, joskus myös sämpylä

kotona : paahtoleipää voilla, ruokaa jos oli tarjolla tai äidin kanssa heseen syömään

illalla : telkkari ohjelmien kyytipoikana kaikkea mitä löytyi.

Näillä eväillä oltiin ylipainoisia, tuosta laihduttu 30 kiloa. Kiitos terveellisen proteiinipainoitteisen ruuan. Amen.

 

[Pirtsu]

Mielenkiintoinen aihe tämä syöminen. Mulle syöminen tai syömättömyys ei oikeastaan koskaan ole ollut ongelma. Olen toki nähnyt itseni läskinä teinivuosina, kun mitat oli 171/68 tai jotain mutta enpä minä ikinä olisi voinut jättää syömättäkään. Joskus sitten päätin alkaa laskeen kaloreita ja söin n. 1200 kaloria päivässä koostuen tosin enimmäkseen hiilareista. Kävin samalla salilla useita kertoja viikossa ja koin tämän mystisen kiinteytymisen. Voi kun vain olisin tiennyt tuolloin proteiinin merkityksen.

Vuosi sitten aloitin taas aktiivisen salilla käymisen 1,5-vuotiaan lapsen äitinä. Samalla heräsin ekaa kertaa elämässäni tietoisuuteen proteiinista ja sen merkityksestä lihaksen hankkimisessa. Aloin käyttää palkkaria ja jopa vähän lisätä ruokaankin sitä protskua. Eli mulle kävi ensin niin, että otin sen mukamas puuttuvan protskun palkkarista, jossa sitä ei edes järin paljon ollut...

Nyt kun vuosi on kulunut, olen onnistunut saamaan välillä itseni ihan stressaantuneeksi pelkästään miettimällä, mitä minun _pitäisi_ syödä. Samalla sitten ote herpaantuu vielä enemmän ja väsyneenä mässytän mitä mieleeni juolahtaa. Edelleenkin mitat ovat nuo samat, kuin yllä mainitsin enkä tietystikään koe olevani mikään xl-nainen mutta harmittelen tietysti, ettei lihakseni näy riittävän selvästi, joskin ovat selvästi kehittyneet enemmän viimeisen vuoden aikana kuin viimeisetn 11 vuoden aikana, jolloin olen rampannut salilla ja välttänyt syömästä liikaa:D

Sitten vielä kiusaan itseän lisää surffailemalla näilläkin sivuilla aika ajoin ja ottamassa muka mallia miten pitää syödä;) Eräs tuttavani on mielestäni malliesimerkki siitä, miten voi syömisestä ottaa liian vakavan asian. Hän treenaa salilla ainakin 5 kertaa viikossa plus spinningit ja aamulenkit päälle. Syö ihan puhtaasti ns. bodyruokaa, ei herkuttele lainkaan. EIkä siis tavoittele edes mitään sen kummallisempia kisoja tai vastaavaa. Ja anteeksi nyt vaan, hän kyllä näyttää useimpien ihmisten mielestä ihan rääkätyltä koiralta

Onneksi tämä ketju nyt antaa armoa minullekin, tällaiselle tavikselle. Jospa sitä pian taas oppis olemaan stressaamatta syömisesta ihan liikoja ja osaisi jättää suosiolla ne rahkpurkit kauppaan. Ne pilaantuvat aina jääkaapissa, sillä en voi sietää sitä makua mutta aika ajoin "päätän taas alkaa syömään bodyruokaa". Niin kuin yks rahkapurkki olisi avain onneen:D

Tällä viestillä nyt en tarkoita ottaa kantaa kenenkään pakkislaisen syömiseen erikseen vaan jäsensin vaan ajatuksiani asiasta. Ajatus katkoo koko ajan ja siksi tämä saattaapi vaikuttaa aika töksähtelevältä.

 

[Gillyanne]

Järkevä syöminen on mun mielestä sitä, että valitsee pääsääntöisesti niitä parempia vaihtoehtoja mutta ei stressaa liikaa eikä heilu ahmimisen ja syömättömyyden ääripäissä vuorotellen. (...)

Musta tuntuu, että moni täälläkin on ihan sekaisin syömisensä kanssa senkin takia, kun siitä on tehty jotenkin niin vaikeeta. Pitäis syödä tätä ja tämä on pahaksi ja älä syö tuota ja saatko tarpeeksi kaikkia aminohappoja ja DHA:ta. Syödään hiilareita, rasvaa ja proteiinia eikä ruokaa, noin kärjistetysti. Vältetään jotain ruoka-ainetta ja syödään sitten puuttuvia aineita purkista. Sori, oli pakko avautua. Back to basics, sanoisin, se ravintoympyrä ja lautasmalli on edelleen toimivia juttuja.

Edit: älkääkö nyt tulko sanomaan että laihat ihmiset jotka syö tavallista ruokaa ja herkuttelee silloin tällöin on jotain "läpipaskojia". Poikkeuksiakin varmasti on, mutta eiköhän kyse ole yksinkertaisesta energiatasapainosta ja siitä, että kylläisyys-mekanismi toimii.

Well said! (Itse olen tosin sitä mieltä, että suomalaiset ravintosuosituksen painottuvat liikaa hiilihydraatteihin, koska varsinkaan vähän/ei juuri lainkaan liikkuva ihminen, joita väestöstä on nykyään ikävän suuri osa, ei tarvitse suuria hh-määriä oikein mihinkään.)

 

[puuma]

Well said! (Itse olen tosin sitä mieltä, että suomalaiset ravintosuosituksen painottuvat liikaa hiilihydraatteihin, koska varsinkaan vähän/ei juuri lainkaan liikkuva ihminen, joita väestöstä on nykyään ikävän suuri osa, ei tarvitse suuria hh-määriä oikein mihinkään.)

Kuitenkin nyt kai on todistettu, että hyvin pienihiilihydraattiset -dieetit on terveydelle vaarallisia. (Atkinson). Hiilihydraattien kuituja kuitenkin tarvitaan suoliston toimintaan ja ne tavallaan kompensoi rasvojen määrää verenkierrossa. En osaa nyt hirveen täsmällisesti tätä ilmaista.

Tietty on totta, että älyttömät määrät hiilihydraatteja on pahasta, jos ei syödä rasvaa tai proteiineja juuri ollenkaan, ja etenkin jos hiilihydraatit tulee lähinnä vehnäjauhoista ja valkoisesta sokerista. Mutta silti liiallinen hiilihydraattien välttäminen lisää verisuonisairauksia, jotka kuitenkin on suomalaisten kansantauti edelleen. Itse en usko siihen ,että ravintosuosituksissa pitäisi korostaa hiilihydraattien välttämistä ,ennemminkin painottaa hyvien hiilihydraattien välttämättömyyttä terveydelle.

 

[Gillyanne]

Arvasin, että tästä tulee sanomista... En siis tarkoittanut mitään vhh-meininkiä (btw. se nimi on Atkins ;)), mutta edelleenkin seison topakasti sen takana, että vähän/ei juuri yhtään liikkuvan on täysin turhaa syödä 50-60% kaloreistaan hiilihydraatteina.
(EDIT: joku 40/30/30 tms. jako voisi olla jo ihan fine, eikä siinä olla vielä lähellään vähähiilihydraattista, vai mitä Puuma?)
(EDIT2: tarkoitukseni ei ole tehdä tästä hiilari-vaiko-eikö-hiilari -väittelyä, enkä tod. ole Atkinsin kannattaja itsekään, mutta olisin kyllä kiinnostunut lukemaan sellaisia tutkimuksia, joilla vhh-ruokavalion vaarallisuus aukottomasti tosiaankin todistetaan. Koska toisin, kuin yleensä luullaan, vhh ja Atkins eivät ole mitään kerma-pekonimässyttelyä, vaan sisältävät runsaasti kuitupitoisia vihanneksia - veikkaanpa, että karpit syövät koko lailla enemmän tuoreravintoa, kuin valtaosa "ravintoympyräläisistä").

Tämä nyt menee jo offtopic, mutten malta olla pohdiskelematta: mitenkähän mahtaa olla noiden sydän- ja verisuonitautien kanssa? Kun eikös nyt kuitenkin ole niin, että Pohjois-Karjala-projektit sun muuta valistukset ovat kyllä saaneet rasvankäytön alenemaan Suomenmaassa, mutta em. taudit (ja esim. kakkostyypin diabetes) sen kun porskuttavat? Ja minkäs kulutus Suomessa onkaan HUIMASTI lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana: sokerin ja nopeiden hiilihydraattien. Notta pistää vain ihan pikkuisen miettimään..

 

[puuma]

(btw. se nimi on Atkins ;))

Ai niin onkin juu. Sanon aina väärin.
Muutoinkin olen kanssasi samaa mieltä.

Mulla ei ole mitään tutkimuksia valitettavasti osoittaa, koska luen aina vaan jonkun pikkujutun jostain lehdestä ja uskon sen heti (Tyyliin metro-lehdessä tai sport-lehdessä; tutkimukset osoittavat, että voin käyttö ei olekaan terveydelle niin vaarallista kuin aikaisemmin on luultu. ; tutkimukset osoittavat, että etenkin naisten terveydelle vähähiilihydraattisista dieeteistä on jopa haittaa)

Tutkimuksii varmasti on tehty, mutta olen turhan laiska ottamaan niistä sen tarkemmin selvää. Eli loppujen lopuks tämähän on vain mutua. Joten lopetan offtopiccini tähän :D .

 

[_Liz]

En halua edes miettiä mitä suuhuni pistin vielä muutama vuosi sitten, tulee vaan paha mieli...
Ei vaan, kylläpä ne mun eväät taisi melkein pelkkää hiilaria olla. Mä uskoin sokeesti näitä "Ei leipä lihota, vaan se mitä siihen päälle laittaa" -juttuja. Tuli sitä leipää sitten mussutettuakin oikein urakalla

 

[Hamtaro]

Itse kuulun niihin, jotka ovat elämässään käyneet läpi niin aliravitsemuksen, kuin täysin epäterveellisen ruokavalionkin! Oma henk.kohtainen anoreksia vaiheeni oli yläasteen viimeisellä/lukion ensimmäisellä. Silloin päivän syöminen näytti ehkä tältä:

aamu: puuroa (aamupalan olen jostain kumman syystä AINA syönyt!)
koulussa: vähän salaattia, näkkäri, lasi maitoa
kotona: äidin tekemää ruokaa, mahd. vähän
-pitkä lenkki/hiihto/jumppa yms.
illalla: ehkä omena

Ennen anoreksia vaihetta yläasteen kaksi vuotta söin aivan mitä tahansa! Silloin päivä saattoi koostua tästä:

aamu: puuroa ja paljon kiisseliä
koulussa: kaikkea paljon, näkkäreiden päällä tuhti läjä voita, maitoa
koulupäivän aikana jotain namuja aina pikkuisen! :D
kotona: äidin sapuskaa PALJON + ruuan jälkeen yleensä pussi karkkia
illalla: paahtoleipää/muuta vaaleaa leipää, päällä voita, juustoa ja meetvurstia.
Ja viikonloppuisin aina pitsaa/hampurilaisia/lihapiirakoita yms. + makeisia/sipsejä ja limpsaa...

Täytyy sanoa, että :urjo:
Nykyisin syön suhteellisen hyvin, siististi ja terveellisesti, mutta syömisessäni on edelleen se ongelma, joka on jälleen tullut esiin näinä kuukausina kuin olkapään vamma on estänyt salitreenit: kun en treenaa normisti, syöminen on aivan käsittämättömästi päin persettä! Joku päivä voin syödä kaikkea scheissea ja sitten olla monta päivää niin, että syön kolme kertaa päivässä säälittävän pieniä annoksia. Treenit vaan rytmittävät elämääni ilmeisesti niin paljon, että kun ne eivät rullaa normaalisti, menee koko pakka sekaisia! Yritän pitää rotia syömisen suhteen, ettei siitä tulisi jälleen kerran tavalla tai toisella ongelmaa. Vaikeaa on... :( Normaalisti kun treeni kulkee, syöminen ei koskaan ole ongelma.

 

[Epäsikiö]

Määrällisesti olen aina syönyt riittoisasti, ei ole koskaan ollut mitään laihtumis/lihoamisongelmia. Mitään pullaleipiä tai muita vastaavia ei juurikaan ole koskaan ruokavaliooni kuulunut. Makaroonit ja muut aina olleet tummia.

Pahin ruokavaliokämmäily löytyy kyllä niiltä ajoilta muutaman vuoden takaa, kun aloitin lakto-ovo-vegetaristisen ruokavalion. Ei ollut sitten mitään käsitystä mistään proteiinin saannista, eikä miltään terkkariltakaan saanut asiallista ohjeistusta (koska sekaruokavalio on ainut oikea ruokavalio), puhumattakaan sen hetkisen koulun soppala väen asenteista... Kasvisruoan laatu oli kyllä jotain aivan karseaa. Nykyään kaikki soijatuotteet, pavut, rahka/raejuusto yms päivittäisessä ruokavaliossa runsain määrin mukana.

Tämän hetkisessä ruokavaliossa ei kyllä ainakaan oletettavasti ole mitään muuta pahemmin vialla vaan kuin hiilaririippuvuus, karkkia ja suklaata menee pahimmillaan vähän joka päivä. Ja tietenkin krapulapäivinä tulee tuolta lähipitseeriasta epäterveellistä syötävää haettua...

 

[Siekkari]

Järkiini olen tullut tuskin vieläkään, mutta näin menneisyyttä silmäillen: on se kyllä käsittämätöntä, millaisia määriä ruokaa ihminen voi mättää sisäänsä, muuttumatta kuitenkaan ihan valaaksi :urjo:

Joskus avoliiton (sittemmin aviosellaiseksi muuttuneen) alkuaikoina tuli viikonloppuisin tilattua joskus parikin perhepitsaa, joista ei mitään syötävää seuraaville päiville jäänyt. Niiden lisäksi tietty piti syödä vähän jäätelöä keksien kera... ja ties mitä. Joskus taas tehtiin itse pellillinen tai pari pitsaa, jossa oli täytettä niin että piisaa. Siis silloin syötiin vaikka mitä ja miten paljon vaan. Broileria tuskin söin sen jälkeen, kun söin kokonaisen valkosipulibroilerin yksin melko lyhyessä ajassa ja tuli aika huono olo. Näitä syömäilytarinoita riittää, mutta ei luonto kestä muistella. Ihan tavallisinakin päivinä söin paaallljon.

Nykyään ei kyllä voi käsittää. Ei maha vetäisi eikä kantaisi kyllä jalatkaan sellaista :D . Tästä huolimatta ylipainoa on ollut enimmillään vain kymmenisen kiloa.