Näin söin ennen kuin tulin järkiini :)

[Sienna]

Mun ruokailujen pohjanoteeraus taisi olla vaihtarivuosi jenkeissä. Kuvittelin syöväni terveellisesti, kun kieltäydyin koulun cafeterian mössöistä ja enkä muutenkaan syönyt varsinaista pikaruokaa kuin hädän edessä esimerkiksi pitkillä ajomatkoilla (no macit yms. ei koskaan ole ollut mun heikkous muutenkaan, aina ne on maistunut pahalle). Mitä sitten söin? Aamulla lautasellinen sokerimuroja, koulussa ehkä enegiapatukan, koulun jälkeen leipää, leipää, leipää ja erilaisia crackersseja. Illalla perheen äiti laittoi aina tosi terveellistä ruokaa, esimerkiksi uunissaa paahdettua kananrintaa kasvisten ja tumman riisin kanssa plus salaattia. Sitten vielä illalla JOKA IKINEN PÄIVÄ söin kulhollisen frozen yoghurtia. Tämän logiikan takana oli se, että jenkki-granma oli laihduttanut 50 kiloa, mutta oli sallinut itselleen joka päivä vähän jäätelöä.

Tämän seurauksena lihoin sitten 17 kiloa... :jahas: Joten kuten homma pysyi jouluun asti kasassa, mutta silloin lopetin liikunnan, kun kamppailulajipaikka, jossa kävin, teki konkurssin. Huvittavinta tässä on, että olisin aivan hyvin voinut pysyä normaalipainoisena koko vuoden, koska perheessäni laitettiin tosiaan terveellistä ruokaa, ja kaikki perheenjäsenet olivat hoikkia.

Nykyään huvittaa, minkälainen denial sitä oli itsellä päällä... Valokuva-albumiin mulla oli pokkaa kirjoittaa sellaisen kuvan alle, jossa syön pannareita viimeisenä päivänä takapihan terassilla, että "viimeiset pannukakut". Näytän siinä kuvassa just siltä, etten muuta olekaan syönyt koko vuonna kuin pannukakkuja

 

[enkuli]

VOI niitä aikoja ja ahdistusta, kun muistelee koko "vuoristorataa" näin vuosien takaa... :whip:

Yläaste/lukioikäisenä aamupala oli lähinnä pala ruisleipää matkalla kouluun. Lounaalla kävin tökkimässä haarukalla salaatinpalasia ruokalassa ja sen jälkeen karkkikauppaan. Iltaruoaksi ruisleipää ja levy suklaata. Ja sit armotonta lenkkeilyä päälle, että kalorit pysyisivät aisoissa. (Ai mitennii ongelmasyöjä...) Lopulta väsyin väsymykseeni ja aloitin syömään toisessa ääripäässä. Ruokaa kului ja paino nousi huomattavasti. Tämän jälkeeen tuli jälleen muutos ja jätin pois punaisen lihan totaalisesti sekä laskin jälleen kaloreita fanaattisesti... Olo oli hyvä ja kevyt fyysisesti ja jaksoin treenatakin, mutta se jatkuva ruoan miettiminen ahdisti.

Nykyisin syön sitä, mikä maistuu hyvälle, eikä koko elämä enää romahda, jos niitä herkuttelu/mässypäiviä tulee useammin kuin kerran viikossa. Tottahan toki kohtuus kaikessa, ja välillä vanhat tavat yrittävät puskea esiin, mutta ei enää ylimääräistä ahdistusta vaan ns. "normaalia" ruoasta nautiskelua. Tai ainakin olettaisin niin...? :lol2:

 

[Ironbutt]

Minä olen syönyt joskus 5-10 vuotta sitten (ennenkuin tulin järkiini) muutamalla eri tyylillä. Tässä parit esimerkit. Siis päivästä päivään samat ruoat. Pientä vuosivaihtelua.


Aamiainen/Välipala/Lounas/Iltapala:
Täytetty reissumies (välissä tomaattia, kurkkua, metwurstia ja aamupala-juustoa)

Päivälliseksi: Läheisestä kebab-mestasta salaattikebab extralihalla TAI kerma-kanaa nepalilaisesta TAI joku annos kiinalaisesta.

Välillä herkuttelin syömällä 1/2 tai peräti kokonaisenkin AURA-JUUSTOKOLMION iltapalaksi. Joko yksinään tai reissumiehen välissä. Ja vähän viiniä... ei väliä oliko arkipäivä vai viikonloppu.


Toisenlainen ääripää:
Söin pelkkiä Nutrilet-ateriankorvikkeita melkein vuoden ajan. Korvasin vähintään 4 ateriaa, useimmiten kaikki ateriat. Laihdutusmielessä. Tämän "kuurin" jälkeen vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että en voinut syödä pitkään aikaan normaaleja ateriakokoja (esim. ravintoloissa jäi puolet syömättä).



Aamiainen/Välipala/Lounas/Iltapäivävälipala:
Lautasellinen Neljänviljan puuroa ja vadelmamarmeladia
(missä oli proteiini!?!)

Päivällinen: kerma-kana-ateria läheisestä nepalilaisesta. Tai jos "diettasin" niin lisää neljänviljanpuuroa...


Vähän terveellisempään suuntaan, ainakin yritin viedä:

Aamiainen:
Riisimaitoa ja superterveellisiä kuitumuroja (jotka eivät maistuneet miltään). Puolikas reissumies jonka välissä aurajuustoa.

Lounas: Businesslounas työkavereiden kanssa nepalilaisessa, intialaisessa, kiinalaisessa tms.

Iltapäivävälipala: Keksejä firman ilmaisesta keksikaapista. Välillä jäätelöä tai muita herkkuja (palavereista ylijääneitä). Tai itsetehty protskupirtelö.

Päivällinen: kanasalaattia tms. Joskus kerma-kana ateria läheisestä nepalilaisesta.


Voi noita aikoja! Välillä tuijotin kaupassa hullunlailla pelkkiä rasva-arvoja: mitä vähärasvaisempi tuote sen parempi. Vaikka sisältäisi puolet sokeria, kunhan ei rasvaa. Ja välillä tuijotin pelkkiä sokereita, suosin sokerittomia. Proteiinit olivat "turhia" niin sanottua "tyhjää energiaa". Niitähän ei tarvittu mihinkään...

 

[Yhtä#Hauista]

En mikään fiksu väitä nytkään olevani, saati että oisin järkiini joskus tullu, mutta laitetaanpa silti yläasteen ajan ja lukion ekaluokan murkinat noin niinkun vertailun vuoksi nykyiseen linjaan. Yläasteella olin perus teinipissis ja lukion ekalla alkoi todellinen massankasvatus kun aloin käymään salilla ja paino nous vuodessa 48:sta 62:een.

Yläasteen normipäivä:
Aamupala: Kahvia ja 1 leipä, kouluun mennessä salatupakka
Lounas: ehkä kerran viikossa kouluruokaa hippunen, muutoin lihalörtsy joita myytiin viereisessä talossa.
Välipala: karkkia oppilaskunnan kahviosta tai tupakka salaa
Päivällinen: Mitä mutsi teki, pieni annos
Iltapala: muroja tottakai

Lukion ekan normipäivä
Aamupala: 5 leipää, muroja, pullaa ja kahvia ja jugurttia
Välipaloina snickerssejä parit
Lounaaksi lukion mättöä iso kasa ja 4lasia maitoa plus näkkäriä
Välipalana tuoremehua, risifruttia, sämpylää ja salin jälkeen pari snickersiä
Päivällinen hirvee satsi sitä mitä äet teki plus leipää reilusti ja jugurttia puol litraa jotta sai protskua:D
Illalla muroja ja jugurttia/risifruttia plus leipää ja pullaa. Piti saada energiaa jotta kehittyy:kippis1:

Vedin siihen aikaan aerobicia, kävin salilla käytännössä joka päivä ja sitten lumilautailin 3x viikossa. Kovaa vauhtia kasvoin kyllä ja ihme energiapakkaus olin. Ei huono homma tuo reipas energiansaanti.

 

[Sziget]

Nyt syön sitä mitä ja milloin/mihin aikaan mielitekee ja voin paremmin kuin koskaan aikasemmin! Kroppakin toimii paremmin kun ei stressaa turhaa syömisistä.

Tämä mullakin on tavoitteena.

 

[tintula]

Nojaa, oon vieläki tässä vaiheessa. Mulle syömisten saaminen kunnollisiks on vähä turhan vaikeeta. Eli tää pvä:

aamupala:
kahvi, sämpylä margariinilla, päärynäpiltti

välipala:
suklaakarkkeja 100g + vettä
solero-jäätelö

päivällinen:
maitoa 3dl
hernekeittoa
2 paahtoleipää

iltapala:
päärynämehua
lettuja+sokeria+mansikkahilloa

 

[kilppuli]

mut toivottavasti tää otsikko ei hämää ketään sanalla "tulin järkiini?" meinaan ite en ainakaan osaa täysin määritellä mitä on järkevä syöminen?
perjaatteessa kai se ois sitä ettei siitä stressais liikaa mutta sais tarpeeks vitamiineja, rasvoja, yms.mitenköhän saisin pointtini selkeemmin...
alun perin oli tarkotus ihmetellä sitä miten paljon syöminen on muuttunut sen jälkeen kun on ylipäätänsä tullut ruuasta tietoseks muuna kun " jonain mitä laitetaan suuhun"
Kuhan kaikki löydetään kultainen keskitie, voidaan pääasiassa hyvin, eikä liikaa stressata, se on varmaan jo tarpeeks järkevää

 

[Naene]

Minä olin kyllä parina opiskeluvuotena pikkasen hukassa. En missään vaiheessa opiskellut samassa maassa kuin missä vanhemmat olisivat, edes samassa maanosassa. Joten jos opintukiraha loppui, niin raha oli l-o-p-p-u, sitä ei tullut tuosta vaan lisää. Ja asuin kalliilla alueella. Kyllä se raha pariin otteeseen loppuikin ja sitten tosissaan oltiin vaan syömättä niin kauan kunnes vanhempien lähettämä raha ylti omalle pankkitilille (oliko se nyt 4 pankkipäivää), tsägällä rahatta ja ruoatta saattoi siis olla kuusikin päivää. Sitä rahan loppumista kannatti siten yrittää välttää. Halvimmat safkat; valkoinen paahtoleipäpussi, säkillinen karseita maissilastuja, spagetti, pasta. Se oli aika pitkälti siinä. Olisi ehkä kannattanut ottaa töitä mutta ei siinä kyllä oikeasti ehdi, kun kunnon aikataululla opiskelee. Vietin yliopistolla aikaa aina aamusta iltamyöhään, välillä vetäen sitä vaaleata leipää. Sali oli yliopistolla onneksi, mutta mitäs sitä salilla oikein tekee kun vetää jotain vaaleata jauhoa. Oli se aika surkeata näin nyt katsottuna, silloin sitä vaan piti normaalina opiskelijaelämänä. Sitten tuli yhdessä vaiheessa Erasmusvaihtovuosi, sain yllättävän paljon rahaa ja opettelin pakkiksen löydettyä sen avulla valitsemaan oikeita ruokia, jonka jälkeen viimeinen vuosi alkuperäisessä paikassa olikin mahtava laihdutus- ja ruokavalion puhdistusvuosi... se oli sinänsä aika surkeata kun vältin sosiaalielämää kuin ruttoa (ettei tarvitsisi juoda/syödä mitään "väärää"), kuntoilin vaan ja luin ja pysyttelin itsekseni, kämppisten kanssa tuli vaan moikattua illalla kotiin tullessa mutta muuten tuntui jo lähinnä siltä että kaikki sosiaaliset taidot olivat murentuneet.

Nyt ollaan syöty nätisti pari vuotta muistaen kuitenkin samalla elää. Liha on kyllä niin paljon parempaa kuin joku vaalea paahtoleipä, sitä en söisi nykyään kirveelläkään. Hedelmiä menee päivässä vaikka kymmenen tai enemmänkin. Palkka on hieno asia, ihan turha edes kuvitella että pelkällä opintotuella mitään kunnolista saa syötyä.
Eikä enää niin pitkä aika kun rupeaa tulemaan kunnon palkkaa ja sitten ostan kaikella rahalla vaan vaatteita ja hyvää ja terveellistä safkaa.

 

[shiba]

En ole ikinä vetänyt mitään ihan hirveitä pohjanoteerauksia, mutta yksi isompi moka mahtuu mun historiaan:kermalikööriä aamiaismuroihin! Niin ja kaakaohon tietty. Ekat luennot pysyi paremmin hereillä:D

 

[Gladys]

Parisen vuotta sitten jätin aamupalan kokonaan välistä, lounaaksi nakersin ehkä vähän jotain salaattia (tai jätin välistä) ja kotona sitten vain pari leipää, omena ja jogurtti. Lenkkeilin ja pyöräilin tämän lisäksi joka päivä. Sitten sitä vain kummasteli, kun joka päivä oli niin kumman voimaton olo

 

[Diva]

Mun päivän syömiset näytti lukiossa jotakuinkin tältä:

Aamupala: viili/rasvaton maustamaton jogurtti, marjoja, ehkä pellavan/auringonkukan siemeniä ja leseitä, leipä margariinilla tai muroja, hedelmä, teetä

Lounas: kouluruokaa. En ole yläasteen jälkeen syönyt lihaa, eikä lukion ruokalassa paljon kasvisruokaan panostettu, joten ruoka oli yleensä keitto, jossa perunaa ja keittojuureksia, ruskeaa kastiketta jossa vihannessuikaleita tai kasvispihvi. :( Sain sentään juustosiivun näkkileivän päälle! Lisäksi join lasin piimää ja söin älyttömät määrät puolukkaa, jota oli joka ruoan lisäkkeenä.

Päivällinen: jotain kasvisruokaa, usein pinaatti/porkkanalättyjä ja hilloa/puolukkaa. Lisänä ehkä leipä margariinilla ja piimää.

Iltapala: sama kuin aamulla. Jos kävin jumpassa, enemmän leipää tai karjalanpiirakoita. Kauhee hiilarinhimo!

Välipalaksi saatoin syödä hedelmiä tai pilttiä. Proteiinin saanti oli varmasti tosi vähäistä, jossain vaiheessa aloin kuitenkin syödä kalaa, jolloin tilanne vähän parani. Soijatuotteita käytin myös silloin tällöin.

 

[Mandy]

Leipää, leipää ja leipää. Ja niiden leipien välillä saatoi olla kahdeksankin tuntia väliä. Nälkä on merkki laihtumisesta, mukamas... No tosin mulla oli aikanaan myös karmeat ruoka-aineallergiat jotka esti oikeastaan kaikki hedelmät, eli se leipä kevytjuustolla ja vähärasvaisella levitteellä oli välillä ainoa mitä saattoi syödä, joten jäi vähän päälle... Ei rasvaa, ei proteiinia, ja aina särki päätä. Miksiköhän... :jahas:

 

[Dahlia]

... se oli sinänsä aika surkeata kun vältin sosiaalielämää kuin ruttoa (ettei tarvitsisi juoda/syödä mitään "väärää"), kuntoilin vaan ja luin ja pysyttelin itsekseni, kämppisten kanssa tuli vaan moikattua illalla kotiin tullessa mutta muuten tuntui jo lähinnä siltä että kaikki sosiaaliset taidot olivat murentuneet.

Mulla on ollu tuo sosiaalisen elämän välttely aikamoista viime talven, nyt vasta kevään korvalla olen herännyt siihen, että opiskelijaelämäni on hiipunut nollaan, ystäviäkin tulee tavattua tosi harvoin ja vain sen takia, ettei tulisi syötyä mitään rasvaista ja sokerista. Koko talven olen kuntoillut lähes joka ilta, jonka vuoksi ei ole ollut aikaa tavata ketään.

Jotenkin rasittavaa, että jos menee vaikka bileisiin tai illanistujaisiin en osaa kieltäytyä tarjolla olevista herkuista, en tiedä miksi se on niin vaikeaa...tykkään nachoista ihan liikaa.

Nyt olen kuukauden ajan pelkästään juhlinut, on ollut omia ja muiden synttäreitä, juhlia sukulaisissa ja yliopistolla. Neljänä viikonloppuna olen siis myös syönyt "juhlaruokaa" eli ahtanut itseeni kakkuja yms. Ironista on se, että viime vuotisen flunssakierteen jälkeen kun aloin syödä kunnolla, että vastustuskyky kasvaisi, neljän huonommin syödyn (ei siis puhdasta ruokaa ja olokin oli viikonloppuisin sen mukainen :urjo: ) viikon jälkeen sairastuin ... eli flunssan kourissa täällä ollaan. Toisaalta taas viime kuukausi on myös ollut hauskimpia pitkään aikaan, eivätkä nuo juhlaviikonloput ainakaan peilissä tai vaa'assa näy, viikot olen kuitenkin syönyt normaalin terveellisesti.

 

[Cassyput]

perjaatteessa kai se ois sitä ettei siitä stressais liikaa mutta sais tarpeeks vitamiineja, rasvoja, yms.mitenköhän saisin pointtini selkeemmin...
alun perin oli tarkotus ihmetellä sitä miten paljon syöminen on muuttunut sen jälkeen kun on ylipäätänsä tullut ruuasta tietoseks muuna kun " jonain mitä laitetaan suuhun"
Kuhan kaikki löydetään kultainen keskitie, voidaan pääasiassa hyvin, eikä liikaa stressata, se on varmaan jo tarpeeks järkevää

Nimenomaan tätä mä tarkoitin. Itse en suinkaan ole ruuasta nykyisinkään ylitarkka. En laske kaloreita, enkä syö pelkästään puhdasta body-ruokaa. Mun kohdalla järkiintulo ainakin tarkoittaa usein ja vähän (eli tosi säännöllisesti) syömistä. Ja sitä että proteiinin saannista huolehdin edes jollain tasolla, vaikkei pipo siltä osin kauheasti kiristäkään.

Enemmän mä stressasin ruuasta silloin kun ravintotietous oli tasoa "nälkä laihduttaa, rasva on pahasta, proteiini - mitä se on?".

 

[Johq]

No mäpäs kirjoitan kans. Tää on pahimmilta laihdutusajoilta.

aamu: 1 sellainen sokerinen rasvainen rahka(tän makupalan aina sallin itselleni), 1 omena, 1 appelsiini

lounas: koulussa yleensä salaattia

välipala: omena

päivällinen: usein wokkikasviksia, riisiä/pastaa tms. vähän

iltapala: sama kuin aamulla

Siis missä proteiini?! En nytkään syö mitenkää täydellisesti, mutta muistelen kyllä noita aikoja kauhulla. Onneksi tulin järkiini!

 

[etteteete]

Yläasteella en harrastanut aamupalaa tai jos äiti pakotti niin ehkä 1 tomaatti koulumatkalle ja siitäkin viskasin puolet pois.

Lukion alussa välttelin juuri sosiaalisia tilanteita syömisen/juomisen vuoksi. Ja keitin vettä ja sekoitin siihen kanaliemikuution ..tässä meillä loistava kanakeitto eikö totta ? nälkäkin lähti ehkä minuutiksi tolla. Leipää meni tonnikalalla ja hedelmiä ja vihanneksia. Söin liian vähän, olin voimaton, palelin ja ihmettelin miksi sain ahmimispäiviä joiden aikana pystyin upottamaan roskaa sisään pahimmillaan jopa 9000 kilokalorin edestä, tervettä joo..

 

[etanainen]

tässä taas mietin, että MITÄ se järkevästi syöminen tarkoittaa?
no... kai tää jotensakin hullua on kun kaikki pitä punnita ja mitata ja laskea. MUTTA PAKKO vaan (vielä). Vastahan mä reilun vuoden oon yrittänyt syödä paremmin (=enemmän proteiinia).
Nyt tää syömisen laatu on myös alkanut saada vähän parannusta - vasta viime kuukausina (2??!). Ja mitä se tarkoittaa? No, hyvien rasvojen lisäämistä KAKSIN/KOLMINkertaiseksi aikaisempaan nähden. Eli vielä viime vuonna sain tuskin 20g rasvaa/pv; enkä ainakaan kovinkaan hyviä rasvoja. Nyt otan sen 40-60g, mikä siis koostuu osittain piilorasvoista joita ei siis kai?! kokonaan voi vältää SEKÄ suurimmaksi osaksi rypsiöljystä, pähkinöistä, kalarasvasta, auringonkukansiemenistä. ELI huima parannus entiseen, sillä ennen en käyttänyt noita juuri koskaan. VIELÄ tarvis ottaa vaihtelun vuoksi pellavansiemenöljyä sekä kylmäpuristettua oliiviöljyä, joita en oo vielä saanut aikaiseksi ostaa. mutta ehkä vielä joskus.
sit toinen plussa on VIHANNEKSET, joita en siis ole koskaan syönyt niin että sitä nyt joka viikkoisena traditiona olis voinut edes pitää!!! Nyt olen ottanut pakastevihannekset jokaPÄIVÄISIKSI kavereiksi! En tiedä vielä että syönkä niitä nyt ihan nautinnosta - varsinkaan kaaleja ja muita vähän porkkanaa oudompia, mutta kaikesta voi oppia tykkäämään.

Ja enköhän ja toivon mukaan mäkin pääsen tuosta laskemisesta ja punnitsemisesta jossain kohtaa eroon, kunhan opin vähän näitä juttuja katsomaan silmämääräisesti.

 

[Uwish]

Ja enköhän ja toivon mukaan mäkin pääsen tuosta laskemisesta ja punnitsemisesta jossain kohtaa eroon, kunhan opin vähän näitä juttuja katsomaan silmämääräisesti.

Tuo laskeminen ja punnitseminen on valitettavan addiktoivaa!:D
Siinä vaiheessa, kun on oppinut ulkoa kuinka paljon kaloreita, rasvaa ym. mikin tuote sisältää, niin paluuta entiseen ei ole (ainakaan kokonaan..). Itse en jossain vaiheessa edes pistänyt suuhuni mitään, minkä ravintoarvoja en tiennyt. Nuo ajat on kuitenkin takana, ja nyt lasketaan kaloreita vaan silloin, kun on ihan pakko. Eli pian:lol2: (kuten kuvapäivityksestä näkee, niin uusia kuvia vatsan seudusta ei vielä ole;) )

 

[LuomuPorkkana]

kun halusin olla 47kg prinsessa: olin syömättä niin pitkään kuin mahdollista ja omenalla/ruisleivällä mentiin tai kerran päivässä lämmin ruoka.

kun halusin olla iso kehonrakentaja heti tässä nyt:kalapuikkoja paketti+tartar kastiketta, paketti ruisleipää,munanvalkuaisia tuoremehun kanssa, massajuomaa,ateriankorvikkeita.hirvee määrä ruokaa yhdellä kertaa.

 

[Gingembre]

Nuudeleita, nuudeleita, nuudeleita, spagettia ja ketsuppia. Paahtoleipää sun muita vaaleita viljoja, sekä mysliä ja maustettuja jugurtteja.

Toisaalta.. silloin kun vedin enemmän hiilareita niin en välittänyt karkista ja muusta mässystä niin pätkääkään. Nyt olen jäänyt niihin haluamattani hiukan koukkuun.