Muutama myytti koskien lihomista

[Fa_ce]

Nyt tuli geenitestin tulokset ja aika odotettua oli. Yksi suurimmista kohonneista sairastumisriskeistä liittyi kakkostyypin diabetekseen ja yllättäen keliakiaan. Nämä ovat palvelun mukaan hyvin varmennettuja. Varsinaisia lihavuusgeenejä ei silti merkittävästi ollut, jotkin toimivat jopa päinvastaiseen suuntaa, mutta sitten hieman heikommin varmennettujen tulosten mukaan esim. hypotyroidismiin olisi huomattavaa alttiutta.

Vain muutamaan tutkimukseen perustuvien tulosten mukaan minulla on alttius ahmia paljon kerralla sekä painoa on hankalampi pudottaa. (check).

Tuskin voin siis selittää geeneillä sitä, että tuntuu vaikealta välillä päästä ylimääräisistä kiloista eroon ilman radikaaleja toimia.

Mielenkiintoisin tieto kuitenkin liittyy lihassolujen ominaisuuksiin. Minulla on aina ollut todella huonot kestävyysominaisuudet, mutta räjähtävyyttä löytyy. Tulokset varmistivat, että minulla on ACTN3 -genotyypeistä se "jamaikalaisin versio", eli voisin saada 2-3% etua jossain sprinttikilpailussa.

Voin suositella lämpimästi geenitestiä, avaa mukavasti ovia kunhan suhtautuu tuloksiin varovaisesti, etenkin mikäli taustatutkimuksia ei vielä ole useita.

Tästä olis mielenkiintoista kuulla lisää. Missä teetit testin

 

[Aabel]

Tuohon toiseen asiaan. Elikkä rasvasolut lisääntyvät noin 20-vuotiaaksi asti ja tästä lähtien pysyvät vakiona ilman erikoisempia toimenpiteitä. Nuorena rasvattomana pysyminen siis tarkoittaa, että rasvasoluja on vähemmän aikuisiässä ja näin ollen lihominen on "vaikeampaa" ja sama päinvastoin. Eli jos olet ollut pyöreämpi nuorena, myös rasvasoluja on enemmän ja lihoaminen on taas helpompaa.

Itellä on ollut vähän sama homma nuorempana kuin Vilun kanssa eli ruoka on hyvää ja jäätelö. Turpoaminen lyhyessä ajassa ei ole temppu eikä mikään. :D

 

[Rakula]

Täs on hyvä artikkeli sivuten aihetta: http://www.nytimes.com/2012/01/01/magazine/tara-parker-pope-fat-trap.html?_r=1&pagewanted=all Kukin tehköön omat johtopäätöksensä..

 

[Raakborg]

^ Aika motivaationtappaja!

 

[Bläkäri]

Jotenkin minulle syntyi sellainen vaikutelma näiden dieettailujen johdosta, että tärkeintä on painon putoaminen, ei se, mistä paino putoaa. 800 kilokalorin soppadieetillä lihakset saavat kyllä kyytiä, ja lopputuloksena meillä voi olla luiseva luikku, jonka BMI viittaa anoreksisuuteen mutta jolla on edelleen roikkuvaa läskiä. Tällainen ruho ei varmasti kuluta energiaa, kun ei ole mitään mikä sitä kuluttaisi. Itse sanoisin, että laihdutuksen ja painonhallinnan avain on siinä, että läski korvataan lihaksella. Itse aikoinaan laihduttaessani kävin vaa-alla joka päivä ja stressailin, että mikä nyt on, kun paino ei oikein putoa, mutta nykyään kartan vaakaa kuin ruttoa. Peilikuva kertoo kyllä, onko positiivista muutosta tapahtunut. Ihmiset olivat - vähemmästä ja huonolaatuisemmasta ravinnosta huolimatta - luultavasti lihaksikkaampia ja paljon vähemmän rasvaisia ennen kuin nykyään. Nyt keskimääräinen rasvaprosentti lienee 20 ja 30 prosentin välillä ja lihasmassa on hyvin olematon, 1900-luvun alussa ja sitä ennen rasvaprosenttikeskiarvo saattoi hyvikin olla kymmenen paikkeilla.

 

[Vilu]

Jotenkin minulle syntyi sellainen vaikutelma näiden dieettailujen johdosta, että tärkeintä on painon putoaminen, ei se, mistä paino putoaa. 800 kilokalorin soppadieetillä lihakset saavat kyllä kyytiä, ja lopputuloksena meillä voi olla luiseva luikku, jonka BMI viittaa anoreksisuuteen mutta jolla on edelleen roikkuvaa läskiä. Tällainen ruho ei varmasti kuluta energiaa, kun ei ole mitään mikä sitä kuluttaisi. Itse sanoisin, että laihdutuksen ja painonhallinnan avain on siinä, että läski korvataan lihaksella. Itse aikoinaan laihduttaessani kävin vaa-alla joka päivä ja stressailin, että mikä nyt on, kun paino ei oikein putoa, mutta nykyään kartan vaakaa kuin ruttoa. Peilikuva kertoo kyllä, onko positiivista muutosta tapahtunut. Ihmiset olivat - vähemmästä ja huonolaatuisemmasta ravinnosta huolimatta - luultavasti lihaksikkaampia ja paljon vähemmän rasvaisia ennen kuin nykyään. Nyt keskimääräinen rasvaprosentti lienee 20 ja 30 prosentin välillä ja lihasmassa on hyvin olematon, 1900-luvun alussa ja sitä ennen rasvaprosenttikeskiarvo saattoi hyvikin olla kymmenen paikkeilla.

Se entisajan rasvattomuus ei kuitenkaan johdu siitä, että niillä ei välttämättä ollut vaakaa, vaan fyysisemmästä työstä ja energian vähyydestä.

 

[WhipOfGod]

...Ihmiset olivat - vähemmästä ja huonolaatuisemmasta ravinnosta huolimatta - luultavasti lihaksikkaampia ja paljon vähemmän rasvaisia ennen kuin nykyään.

Lieneekö tuolloin tuo ravinto ollut niin huonolaatuista? Ei se ainakaan ole ollut niin teollisesti prosessoitua kuin nykyään. Periaatteessa se mitä on vedetty on ollut "luomua", ruoka on olosuhteiden pakosta tullut läheltä, eikä hypermarketin kylmäaltaasta.

 

[Måpå]

Lieneekö tuolloin tuo ravinto ollut niin huonolaatuista? Ei se ainakaan ole ollut niin teollisesti prosessoitua kuin nykyään. Periaatteessa se mitä on vedetty on ollut "luomua", ruoka on olosuhteiden pakosta tullut läheltä, eikä hypermarketin kylmäaltaasta.

Jos unohdetaan kansallisromantiikka ja Pohjanmaan elämysmatkat niin Suomen 1900 -luvun ruoka on ollut silavan ja ohran sekaista velliä, joka maustettiin kyynelillä. Lihaa saatiin jouluna ja sekin varastetusta possusta.

Näillä dieettiartikkeleilla on aika vähän relevanssia treenaavan ihmisen painojojoiluun kahdestakin syystä.

- Alle 2000kcal kalorimäärä 100kg ihmiselle on jo naurettavan vähän. Olon täytyy olla aika perkeleellisen tukala 500kcal 8 viikon rääkin jälkeen. Ei mikään ihme, että ruoka alkaa maistumaan niin psyykkisistä kuin fysiologisistakin syistä.

- Näissä olettama on, että liikunta on työkalu painon pudotukseen eikä mikään itseisarvo. Painolla on taipumus asettua johonkin tilaan vallitsevien olosuhteiden mukaan. Esim. 4kk dieetti- ja treenikuurin jälkeen se, kuinka kroppa lähtee hakemaan omaa tasapainoaan liikunnan loppuessa voi tulla ihmiselle yllätyksenä.

Tilanne on aivan erilainen treenaajalle, jonka ruokavalio on ennalta harkittu, eikä mitään pikkunälän paikkaamista.

 

[Bläkäri]

Lapsena kun kotona oli mentaliteetti, että "syö noi 2 perunaa niin saa 4litraa jäätelöä jälkkäriks"

Mulle heräsi tästä tuossa hiljattain ajatus, kun sain vaihteeksi *ttuilua vanhemmiltani, kun laitoin leivän päälle mun normaalisetin kamaa: ei rasvaa, 3 paksua viipaletta leikkelettä ja 3 siivua juustoa ja sitten mikroon. Ei ollut eka kerta, kun asiasta tulee kuittailua, yksi viipale kutakin kuulemma riittäisi kun safka on niin kallista. Sama jengi on nuoruudessa tarjonnut useimmiten ravintoköyhää paskaa ruoaksi, toisin sanoen proteiiniköyhää, todella hiilaripainotteista ja vieläpä "rasvatonta"(ei näkyvää rasvaa..). Sanoinkin juuri, että ne kyllä tunnistaa, jotka on opetettu kotona pelkäämään ruokaa: ne ovat läskejä paskoja, jotka ostavat karkkia ja limua koulussa, kun ovat muuten nälässä. Terveet ja hoikat saavat kotona syödäkseen laadukasta ruokaa. Sitten nuo idiootit kehtasivat vielä sanoa, että "meillä ei ruoassa säästellä" - sen 300 euroa per nenä kauppalaskuun mitä saavat palamaan on aivan uskomatonta haaskausta, minä kun syön tuolla rahalla kuukaudessa ihan toiselta planeetalta olevaa sapuskaa..

 

[Markku Tikka]

Täs on hyvä artikkeli sivuten aihetta: http://www.nytimes.com/2012/01/01/magazine/tara-parker-pope-fat-trap.html?_r=1&pagewanted=all Kukin tehköön omat johtopäätöksensä..

En jaksanut ihan koko juttua lukea, kun oli pitkä kun nälkävuosi, mutta...

Mikäs ihme se nyt sitten on, että vaikka saa painoa pudotettua ensin dietillä, niin sitten kun lopettaa dietin niin läski tulee takaisin. Jos dietin jälkeen palaa takaisin vahvoihin tapoihinsa, niin kai se nyt aika oletettavaa on, että jos niillä on lihonut aikaisemminkin, niin kyllä niillä lihoo tälläkin kertaa. Avainasemasas on PYSYVÄ muutos elintavoissa.

Ja toinen asia mikä vaikuttaa on ns. "set point" -teoria. Eli jos keho on tottunut olemaan mukavasti läski niin se pyrkii siihen tilaan (set point) takaisin. Vasta pitkäaikaisella itsekurilla ja vuoden tai kaksi itsensä väkisin timminä pitämisellä set point laskee tuosta vanhasta tilasta. Jos set point on ollut 10 vuotta mallia möhö, niin ei kai ole oletettavaakaan, että se parissa kuukaudessa liikkuu yhtään mihikään.

Lisäksi tuossa "tutkimuksessa" dietattiin 500-550kcal/vrk energiamäärällä, niin en sitäkään ihmettele yhtään, että sellainen laittaa aineenvaihdunnan sekaisin pitkäksi aikaa.

 

[Crrc]

Ainakin sain itse (luin pintapuolisesti) tosta sellasen käsityksen että kyse oli juurikin siitä miten se kulutus ei vastaan ollenkaan sitä mitä aivot sanoo, eli helvetinmoinen nälkä jatkuvasti mutta ei voi syödä kuitenkaan kovinkaan paljon koska se peruskulutus on laskenu niin alas. Eli nimenomaan "set point" teoria. Ja nimenomaan se että tätä jatkuu monta vuotta eteenpäin, aivan sama mitä harrastaisit. Ei kuulosta ainakaan omaan korvaan mitenkään erityiseltä jos on ollut lapsesta lähtien ylipainoinen. Ei voi olettaa että hormanaaliset muutokset tapahtuisivat edes vuodessa.

 

[Induktio]

Mun kokemuksen mukaan laihtuminen on helpointa jos treenaa jotain tän tyylisiä lajeja: Puntti(1-jakonen), kamppailulajit, intervallit ja lihaskunto.

Jos treenaa melkein joka päivä se kulutus tuntuu olevan niin korkea että saa syödä aika paljon ja täten ei tuu nälkä niin helposti. Tää kuulostaa vähän tyhmältä miten mä sen nyt sanoin mutta suurinpiirtein tollee toimii laihdutus mulla. Selvennyksenä siis että mulla on paska itsekuri ja jos en treenaa ni silti on nälkä ja pakko syödä ja siitä seuraa lihominen

 

[Vilu]

Mun kokemuksen mukaan laihtuminen on helpointa jos treenaa jotain tän tyylisiä lajeja: Puntti(1-jakonen), kamppailulajit, intervallit ja lihaskunto.

Jos treenaa melkein joka päivä se kulutus tuntuu olevan niin korkea että saa syödä aika paljon ja täten ei tuu nälkä niin helposti. Tää kuulostaa vähän tyhmältä miten mä sen nyt sanoin mutta suurinpiirtein tollee toimii laihdutus mulla. Selvennyksenä siis että mulla on paska itsekuri ja jos en treenaa ni silti on nälkä ja pakko syödä ja siitä seuraa lihominen

Mä vedin toissaviikolla 11 reeniä 8pv aikana. 4 noista vapaaottelussa, loput puntteja. En syönyt juuri mitään paskaa, enkä juuri normaali enempääkään. Paino nousi kilon ja on siellä siis vieläkin, eli ei oo aina ihan niin yksinkertaista

 

[bugeyes]

Ja toinen asia mikä vaikuttaa on ns. "set point" -teoria. Eli jos keho on tottunut olemaan mukavasti läski niin se pyrkii siihen tilaan (set point) takaisin. Vasta pitkäaikaisella itsekurilla ja vuoden tai kaksi itsensä väkisin timminä pitämisellä set point laskee tuosta vanhasta tilasta. Jos set point on ollut 10 vuotta mallia möhö, niin ei kai ole oletettavaakaan, että se parissa kuukaudessa liikkuu yhtään mihikään.

tuntuis että tämä pätisi itseeni, läskin tuleminen on helvetin helppoo ja nopeeta ja taas noitten liikkumattomuus vuosien läskin polttaminen taas aivan helvetin vaikeeta. pitkä tuskanen tie vielä edessä saada noi pois:(

 

[bjanne77]

Lapsena kun tulin kotiin koulusta söin puolikkaan ranskanleivän margariinin ja oltermannin kera, huuhdoin sen alas litralla rasvattomalla maidolla Oboy kakaojauheeseen sotkettuna. (rasvaton maito etten lihoisi), kun äiti tuli kotiin töistä hän teki pastaa/perunaa jauhelihakastikkeella jota söin muutaman täyslautasellisen ketsuppia tietty vielä päälle kunnon annos. 16 vuotiaana nyrkkeilin ja pelasin koripalloa painoin ehkä 80-85 kiloa, vatsalla kuitenkin reilu rasvakerros, kaaduin moottoripyörällä ja urheileminen loppui tilalle tuli illaksi kortinpeluuta + pitsan, karkin ja limukan nauttimista.

Eli 2 vuotta pelkkää pastaa,perunaa, valkoista leipää,jauhelihakastiketta, pitsaa, limukkaa,karkkia,kouluruokaa ja olutta

2 vuodessa lihoin 60-70 kiloa, kun vanhemmat huomasi että rupesin lihoamaan he vaan kielsi sipsit ja karkit kotoa ja pisti syömään enemmän ranskan leipää ja pastaa (en syytä vanhempiani he tosiaan yritti saada minut terveellisen ruoan ystäväksi tietämättä itse miten se pitäisi tehdä. Leipä ja perunaa paljon, näkyvää rasvaa vähän)

18 vuotiaana lähdin kotoa armeijjaan 150 kiloisena , alokasajan jälkeen käväisin 105 kilosena mutta kotiuduttuani olin 130 kiloinen.

Koko aikuisikäni olen tarkkaillut mitä syön, tällä hetkellä olen 34v, 103 kiloinen. Olen myös urheillut koko elämäni, tällä hetkellä triathlonia 10-15h/viikko. Kävin ennen joulua alle 100 kiloisena ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana.

Olen tietoinen siitä että koko loppuelämäni joudun punnitsemaan itseni ja tosi tarkasti tarkkailemaan mitä syön.

Nykyään lauantai on "karkkipäivä" muut päivät on Paleo päiviä.

Noudatan siis Paleo diettiä, tosin en orjallisesti.

 

[Bläkäri]

En jaksa uskoa siihen, että keholla olisi jokin tietty taso, johon se pyrkisi vaikka millä hinnalla, vaan kyse on psykologiasta. Itse olen esimerkiksi huomannut, että jos olen bulkilla enkä pidä kirjaa, syön "varmuuden vuoksi että menee plussalle" jolloin saldo voi olla jopa pari tonnia plussalla. Dieetillä taas tulee kartettua ruokaa kuin ruttoa, pahimmillaan varmaan alle tonnin menty. Nyt minulle on dieettailun seurauksena tullut oikeastaan sellainen tunne, että ei aina tekisi mieli syödä edes sitä vähää 2000 kaloria, ja bulkkaillessa on monena päivänä iskenyt oikeasti lievä masennus illalla ruokalaskuria katsoessa, että pitäisikö mun muka vielä vetää tuhat kaloria jostakin..

Sitten kun olen vähänkään pidempään bulkilla, tulee se ilmiö, että syön huvikseni, ja nopeasti nälkä hiipii, vaikka kalorisaldo olisi jo täynnä. Eli elimistön saa omien havaintojeni mukaan varsin helposti orjuutettua toimimaan ympäristön mukaan, kun vaan pitää siitä kiinni, ja kaikki keinot on käytettävä, jotta tapoihin tottuminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Nyt olen huomannut joutuneeni excel-ruokapäiväkirjataulukon vangiksi, en voi syödä mitään kirjaamatta sitä ylös, mutta tässä on sitten etuna se, että toteutunut painonmuutos vastaa lähes ideaalisti laskelmiani.

Nuorempana olin hurja fädi enkä harrastanut liikuntaa ollenkaan. Tapoihin kuului huvikseen syöminen ja löhöily, mutta ilmeisesti tilanne ei koskaan eskaloitunut kovin pahaksi, koska en lihonut 90 kiloa järeämmäksi, vaikka päivittäisiin syömisiini saattoi kuulua helposti kaikkien normiaterioiden päälle kasa kaikenlaista mässyä, limua ja välipalaa. Läskistä pitää vaan saada niskalenkki, ja mitä vähemmän läskinä sen tekee, sitä helpompaa "ihmisten mittoihin" palaaminen on. Itse alan olla nyt tarkemmin tarkasteltuna aika hyvässä kunnossa jo, mutta se lopullinen tavoitekireys yhdistettynä lihasmassaan saadaan varmaan tässä kuluvan vuoden aikana esille syklittelyn lomassa. Joku sanoi jo, että pitäisi ruveta bulkkaamaan. :D

 

[Induktio]

Lapsena kun tulin kotiin koulusta söin puolikkaan ranskanleivän margariinin ja oltermannin kera, huuhdoin sen alas litralla rasvattomalla maidolla Oboy kakaojauheeseen sotkettuna. (rasvaton maito etten lihoisi), kun äiti tuli kotiin töistä hän teki pastaa/perunaa jauhelihakastikkeella jota söin muutaman täyslautasellisen ketsuppia tietty vielä päälle kunnon annos. 16 vuotiaana nyrkkeilin ja pelasin koripalloa painoin ehkä 80-85 kiloa, vatsalla kuitenkin reilu rasvakerros, kaaduin moottoripyörällä ja urheileminen loppui tilalle tuli illaksi kortinpeluuta + pitsan, karkin ja limukan nauttimista.

Eli 2 vuotta pelkkää pastaa,perunaa, valkoista leipää,jauhelihakastiketta, pitsaa, limukkaa,karkkia,kouluruokaa ja olutta

2 vuodessa lihoin 60-70 kiloa, kun vanhemmat huomasi että rupesin lihoamaan he vaan kielsi sipsit ja karkit kotoa ja pisti syömään enemmän ranskan leipää ja pastaa (en syytä vanhempiani he tosiaan yritti saada minut terveellisen ruoan ystäväksi tietämättä itse miten se pitäisi tehdä. Leipä ja perunaa paljon, näkyvää rasvaa vähän)

18 vuotiaana lähdin kotoa armeijjaan 150 kiloisena , alokasajan jälkeen käväisin 105 kilosena mutta kotiuduttuani olin 130 kiloinen.

Koko aikuisikäni olen tarkkaillut mitä syön, tällä hetkellä olen 34v, 103 kiloinen. Olen myös urheillut koko elämäni, tällä hetkellä triathlonia 10-15h/viikko. Kävin ennen joulua alle 100 kiloisena ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana.

Olen tietoinen siitä että koko loppuelämäni joudun punnitsemaan itseni ja tosi tarkasti tarkkailemaan mitä syön.

Nykyään lauantai on "karkkipäivä" muut päivät on Paleo päiviä.

Noudatan siis Paleo diettiä, tosin en orjallisesti.

Mä sain syödä pentuna ihan miten paljon vaan jaksoin ja en lihonut tippaakaan mutta nyt tuntuu kyllä rasva tarttuvan liiankin helposti.

 

[Daiina]

Kaihoisasti voi vain muistella omaa aineenvaihduntaa siihen 18-vuotiaaksi asti, kun pystyi hiilarimässyä, pullaa, keksejä, suklaata ja hamppareita vetämään joka päivä ja pysyi samassa painossa (52 kg, 168 cm). Sitten joskus 19 vuoden jälkeen alkoi tulla läskiä sellainen 3 kiloa puolessa vuodessa, vaikka söi koulupäivän jälkeen pizzan, suklaavanukkaita ja karkkia. Söin varmaan puolen vuoden ajan aamuisin ison kulhollisen cheerioisseja, normaali kouluruoka vaaleine leipineen ja sitten koulun jälkeen ehkä pizza, 300-400 g irtokarkkisäkki karkkia ja suklaarusinoita, monesti meni 6:n Magnum-jäätelön pakettikin. Kaloreita tuli varmaan monta tuhatta päivässä ja ihmettelen kyllä suuresti, että en ihan valaaksi asti päässyt. Vain 52 kg -> 55 kg. Kaippa keho käytti sitä energiaa rasvasolujen muodostamiseen mitä ennen ei ollut. En harrastanut liikuntaa, kunnes havahduin aloin syödä terveellisesti ja liikkua. Sitten se kehittyikin ano/ortoreksiaksi ja pääsin 43.3 kg asti (tammikuu 2011). Nyt paino onkin jotain 53 kg luokkaa, mutta tuntuu, että pienikin mässy ja painoa tulee heti lisää pysyvästi... Paitsi, että kyllä lihaakin on tarttunu esim. viime elokuun (45 kg) jälkeen useampi kilo jopa (alipainosta parantumisen johdostakin, InBodylla mitattu). Painoin tuon 45 kg 8 kk:n ajan ja keho oli sen ottanut "set pointiksi", kun paino ei muuttunut. Keho ei varmaan vielä ole löytänyt tämän hetkistä set pointiaan, kun paino heittelehtii miten sattuu. Yllättävän hyvin kyllä elimistö sai kerättyä menettämänsä takaisin, kaippa sillä jokin pitkäaikainen muisti on. :D

 

[Tbag]

Hyhhyh, miten oot pystyny syömään noin paljon makeaa päivässä, mulle tulee paha olo jo muutamasta hannatädinkakusta. :X Ei sillä etteikö makea maistuisi yhä tänäkin päivänä, mutta se olo mikä siitä seuraa estää vetämästä överiksi noiden kanssa. Kaljaa kyllä menee ihan kiitettävästi kun sitä ruvetaan kittaamaan. ;)

 

[Daiina]

Se oli sitä hiilareiden aiheuttamaa kierrettä. :S Nykyään ei mitään marjoja makeampaa osaa syödäkkään.