Ihan mielenkiintonen artikkeli. Luin sen jopa kokonaan
Voitaneen summata sanoilla.. älä liho ikinä. Missään tapauksessa.
Noissa tutkimuksissa noiden laihduttajien keho menee "erilaiseen biologiseen tilaan" käytännössä pysyvästi (tai kunnes lihovat uudestaan). Eli greliini hormoonin määrä kasvaa, leptiini ja peptidi YY laskee. Aivot reagoi ruokaan vahvemmin ja itsehillintä alueet heikommin yms. Energiankulutus voi olla 300 kcal vähemmän kuin vastaavankokoisella henkilöllä joka ei ole laihduttanut. Nopeita lihassoluja korvautuu hitaammilla jne. Eli keho taistelee täysillä, että pääsisi vanhoihin mittoihin. Tähän tilaan "pääsee" kun on menettänyt noin 10% kehonpainosta. Ois kiva tietää tapahtuuko sama hitaammalla dietillä (vaje 0-500), kun noissa tutkimuksissa on vedetty jollain keskitysleirin 800 kcal päiväannoksella.
Olihan siellä sitten muutakin juttua esimerkiksi geenien vaikutuksesta.
Laihduttaminen voi todella pistää elimistön aika jämäkkään stressitilaan ja tätä kautta hormonitoiminnan ihan sekaisin. Itselläni on tästä kokemusta enkä edes ollut millään ihan älyttömällä nälkäkuurilla. Pidin päivän kalorit noin kolmen kuukauden ajan suunnilleen 1200-1300 paikkeilla (olen nainen). En liikkunut paljoa, lähinnä kevyttä salitreeniä pari kertaa viikossa. Huomasin jo muutaman viikon jälkeen, että kivasti alkaa nesteet lähteä kropasta ja sitä myöten painokin tippuu. Ja sanottakoon vielä sen verran, että en todellakaan ollut edes ylipainoinen, kun tämän diettaukseni aloitin. Tilanne oli lähinnä sellainen, että halusin 6 kiloa tiputtaa. Noh, sitten kun olin tavoitteessani, päätin, että nyt voisin alkaa pikkuhiljaa lisätä kalorimäärää. Aloin syödä n. 1500-1600 kaloria päivässä, mutta tässä vaiheessa alkoi elimistössä tapahtua jotain kummaa. Aloin kerätä nestettä kalorimäärän nostamisen jälkeen ja tätä myöten myös paino nousi. Näytin myös kasvoista "pahalta", ikäistäni vanhemmalta ja väsyneeltä. Koko ajan janotti ja join päivittäin paljon vettä, mikä ei kuitenkaan vienyt janoa pois. Lisäksi menkat olivat jääneet pois. Olin aika ihmeissäni, että mikä minua vaivaa, kunnes onneksi jotenkin sain päähäni sellaisen ajatuksen, että ehkä pitäisi alkaa oikeasti syömään kunnolla. Näin sitten tein, että nostin kaloreita reippaasti sinne yli 2000 asti ja tilassani alkoi heti näkyä muutos: turvotus laski, näytin paljon paremmalta, menkat alkoivat uudestaan, iho parani jne. Olo oli hyvä ja tajusinkin tuolloin, että jonkinlaisesta stressitilasta oli varmasti ollut kyse.
Tarina ei kuitenkaan pääty näin onnellisesti, sillä aloin lihoa melko pian tämän jälkeen, kun nostin kalorit normaalitasolle. Painoa tuli sitten lopulta viitisen kiloa enemmän kuin mitä silloin, kun ihan aluksi aloitin diettaamisen. Olin kuitenkin vahingosta viisastuneena tehnyt sen päätöksen, että en enää ikinä ala dietata niin, että lasken kalorit liian alas. Minun elimistöni ei ilmiselvästikään sellaista stressiä kestä, ja jotain muuta on keksittävä. Nyt olen pikkuhiljaa saanut painoa hinattua alaspäin ihan sillä systeemillä, että syön todella monipuolisesti ja terveellisesti. Paljon paljon kasviksia ja erilaisia proteiininlähteitä. Olen jättänyt pois kaikki sellaiset ruuat, jotka aiheuttavat yliherkkyyttä. Liikuntaa harrastan maltillisesti, mutta kuitenkin säännöllisesti. Kalorit pyrin pitämään normaalilla tasolla ilman mitään kikkailua (ei myöskään mitään kikkailua makrojen kanssa, syön tasapuolisesti rasvoja, hiilareita ja proteiineja). Toisin sanoen, kun on nälkä, syön. Tämä on ollut kaikkein paras keino laihtua ja tässä aion myös pysyä. Uskon, että laihtumisen salaisuus on siinä, että saa sen hormonitoimintansa kuntoon.