Muutama myytti koskien lihomista

[beginner]

Toinen mikä kiinnostaa, on se rasvan kertyminen esim. tiettyihin kehonosiin. Miten paljon siihen vaikuttaa perimä, hormoonit ym.? Omalla kohdallani ongelmana on jalat ja perse! Mahaan tai ylävartaloon ei samalla tavalla kerry ylimääräistä ja siitä se myös ensimmäisenä lähtee. Mutta vyötäröstä alaspäin onkin ihan toinen tilanne.

Hormonithan ne lähinnä. Et muuten ole ainoa nainen, jolla rasva on alakropassa. Naisella vatsa voi olla hyvinkin timmi, mutta jaloissa ja pakaroissa voi olla suht paljonkin rasvaa. Miehillä taas homma on yleensä melkeinpä päin vastoin.

 

[Thomppa]

Mä investoin nyt kunnolla ja eilen lähti sylkinäyte Kaliforniaan. En ajatellut siitä vetää kummoisia johtopäätöksiä, mutta toivoisin että jotain paljastuisi mm. liittyen metabolisiin ominaisuuksiin.

Kiinnostaisi itseänikin kovasti tälläinen. Mihin lähti näyte ja mitä maksoi? :o Kauanko odottelet vastauksia?

 

[Nightkin]

Mitäs kaikkee tuosta sitten selviää? Ihan tiedon ja huvinvuoksi vai onko jotain probleemia?

Ihan huvin vuoksi. Siitä selviää oikeastaan kaikki mikä kiinnostaa. Äiti- ja isälinjat haploryhmien perusteella, perinnölliset sairausgeenit, viitteelliset sairastumisriskit (näihin ei kannata liikaa luottaa, tutkimuspohja ei kaikkien kohdalla ole täysin aukotonta), lääkevasteet, erilaisia ominaisuuksia HIV-vastustuskyvystä lihassolujen ominaisuuksiin ja adiponektiinitasoihin. Noita on todella paljon ja niitä tulee koko ajan lisää. Lisäksi jos käyttäjissä on etäisiä sukulaisia esim. Pohjois-Amerikassa, näet heidät, mikäli he ovat antaneet luvan siihen.

Viihteellisiäkin juttuja on jonkin verran, kuten maistatko tummassa oluessa kitkeryyden.

Firma on 23andMe. Google on käsittääkseni suurin omistaja. Homma perustuu siihen, että maksat perusmaksun+shippingin suomeen, jotka on noin 140e ja sitoudut liittymään personal genome serviceen vuodeksi 9 dollaria kuukaudessa. Aina kun tulee uutta geeneihin liittyvää tutkimustietoa, joka on luotettavaa, oma personal genome service päivittyy. Käsittämättömän halpaa nykyään, maksoi aloittaessaan 1000USD. Jotkut erityisryhmät tosin saa ilmaiseksi tuon, koska tekevät myös geenitutkimusta.

Oma räkä lensi äsken Ohiossa, joten varmaan huomenna Losissa. Kestää 6-8 viikkoa ja sitten tulokset ovat omassa Personal Genome Servicessä.

Miehille tästä on luonnollisesti enemmän hyötyä, kun Y-kromosomia voi jäljittää maailman tappiin. Jos siis tuo ancestry -puoli kiinnostaa. Itseäni kiinnosti molemmat. Yritän geeneillä perustella sitten miksi pidän kaljasta ja laihtuminen vaatii aina erikoiskikkailua :D

 

[Vilu]

Oma räkä lensi äsken Ohiossa

Aiheutti jonkunverran hilpeyttä tämä lause

Eimut tosisaan toi kyllä vaikuttaa sutheellisen mielenkiintoselta, eikä toi hintakaan kyllä päätä huimaa. Voisi itekkin vähän tutustua tohon kun kerkiää ja pistää räkä lentään.

 

[maserati]

Itse olen alkanut menettää uskoani siihen, että lihavuus olisi joillekin ihan universaali fakta. Kuten aiemmin totesin, olen ollut itse aina lihava, mutta suurin syy siihen, miksi näin on, on puhtaasti psykologinen. Kun olen treenannut ja koetellut kuntoani, se on ollut vähintään vertailukelpoinen ikäryhmän keskitason kanssa ja monesti jopa sen yli. Perusluonteeseeni vaan kuuluu ottaa kaikki rennosti, ja välttelen alitajuntaisesti fyysistä rasitusta enkä esim. ole koskaan harrastanut mitään joukkuelajeja. Kilpirauhasen vajaatoiminta on todettu ja kun käyn uudestaan verikokeissa, saan siitä diagnoosin ja hormoninapit, ja odotan mielenkiinnolla, miten aineenvaihdunta sen jälkeen muuttuu, kun laihtuminen ei nytkään tuota mitään erityisiä ongelmia ja lihaskin tarttuu plusskaloreilla suorastaan kehuttavasti.

Uskon siis, että psykologiset syyt aiheuttavat jopa 90% kaikesta lihavuudesta. Jengin mielestä on vaan kivempi ottaa rennosti ja syödä hyviä ruokia. Itsellänikin tulee välillä sellainen olo, että nomnom kun tekisi mieli vetäistä reilust tuplajuustoburgerit, ranskikset, vähän jotakin pullamössöä, jäätelöä jne.

 

[Vilu]

Kilpirauhasen vajaatoiminta on todettu ja kun käyn uudestaan verikokeissa, saan siitä diagnoosin ja hormoninapit, ja odotan mielenkiinnolla, miten aineenvaihdunta sen jälkeen muuttuu, kun laihtuminen ei nytkään tuota mitään erityisiä ongelmia ja lihaskin tarttuu plusskaloreilla suorastaan kehuttavasti.

Laihtuminen ei ainakaan helpotu thyroxinin jälkeen. Pakki on luultavasti todella jumissa aluksi ja paskalla käyntikin suhteellisen hankalaa.

Tosin en tiedä onko näissä eroja sitten synnynnäisen vajaatoiminnan ja vanhempana tulleen kanssa.

 

[maserati]

Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja aikaansaa läskimassan kerääntymistä herkemmin. Joskus ennen muinoin tyroksiinia jopa määrättiin laihdutuslääkkeeksi, mutta siihen tuli stoppi, kun todettiin, että liikatoiminnalla kyllä laihtuu ja melko nopeastikin, mutta samalla lähtee lihat ja kaupan päälle voi tulla häiriöitä sydämeen. Tarkoitus ei toki ole vetää övereitä, vaan saada arvot normaaleiksi.

Ikinä en ole kuullut, että vajaatoiminnan hoitaminen aiheuttaisi aineenvaihdunnan hidastumista tai ummetusta. Vajaatoimintaan ne sen sijaan kuuluvat kuin insuliini diabeetikolle.

 

[Vilu]

Tyttärellä synnynnäinen vajaatoiminta ja ensimmäiset 3vuotta tapeltiin lääkityksen kanssa, kun viikkoon ei tullut paska. Sittenkun tuli niin ummetusta ja ripulia sekasin, varaudu kuitenkin, ennenkun lääkkeet saadaan tasaantumaan.

 

[Caitlyn]

Ensinnäkin, Insuliiniherkkyys:
Olen lukenut, että kun insuliiniherkkyys kasvaa, se ei enään pala ennalleen. Eli linjat suoriksi vedettynä: Jos koko kakaraikä on syötetty sokeria ja huuhdeltu colalla alas, niin aikuisiällä tuo vielä painaa, siinä suhteessa jos ylipäänsä väitteet "mitä enemmän insuliinia erittyy, sitä enemmän myös rasva varastoituu" pitää paikkansa? Voiko olla näin? Ylipäänsä jos olen ymmärtänyt koko insuliiniherkkyyden väärin niin oikaiskaa.

Insuliiniherkkyys ja insuliiniherkkyys. Tästä tekstistäsi ymmärrän asian niin, että tarkoitat insuliinin erittymisen herkkyyttä. Siinä on varmasti yksilöllistä vaihtelua - mutta muistatko lukeneesi jostain, että runsashiilihydraattinen / sokerinen ruokavalio muuttaisi haiman reagointikykyä jotenkin? Kakkostyypin diabeteksessahan haiman insuliinintuotanto alkaa jossain vaiheessa vähentyä, kun hyperinsulineeminen tila on elimistössä vallinnut riittävän kauan.

Eri asia on sitten kudosten insuliiniherkkyys - siis se, kuinka hyvin insuliini saa lihas- ja rasvakudoksen vastaanottamaan ravinteita. Kudosten insuliiniherkkyys on jokaisella ihmisellä jatkuvasti muuttuva tila. Täydet glykogeenivarastot lihaksissa --> tilapäisesti alentunut kudosten insuliiniherkkyys. Pidempiaikainen vähähiilihydraattinen ruokavalio --> tilapäisesti alentunut kudosten insuliiniherkkyys (keho säästää glukoneogeneesin kautta ja rasvan glyserolirungoista purettuja vähiä hiilihydraatteja mm. aivojen käyttöön ja "sulkee" toissijaiset hiilihydraattien käyttäjät tilapäisesti pois kuvioista ja ohjaa ne polttamaan rasvaa). Raskas liikunta --> tilapäisesti kasvanut kudosten insuliiniherkkyys. Pidempiaikainen syöminen yli oman kulutuksen yhdistettynä vähäiseen liikuntaan --> kudosten insuliiniherkkyyden tilapäinen alentuminen, mahdollinen hyperinsulinemia (insuliinitaso jatkuvasti normaalia korkeammalla).

Oma arvaukseni olisi se, että ihmisillä, joilla insuliinintuotanto on luontaisesti (joko perinnöllisenä tai hankittuna, jos se on mahdollista) runsasta, siis "herkkää" - on suurempi todennäköisyys lihomiseen ja metaboliseen oireyhtymään. Mutta vastaavasti tämä tyyppi on keskimääräistä anabolisempi, eli vaikkapa tuo lihasmassan hankinta saattaisi onnistua keskivertoa helpommmin.

Toinen asia, rasvasolut:
Eli lihoessa ensin rasvasolut täyttyy, jonka jälkeen rasvasolut lisääntyy, johon saadaan ängettyä lisää läskiä.
Laihtuessa taas pienenee/tyhjenee, mutta lisääntyneet eivät enään poistu? Tämän luulen pitävän paikkansa, MUTTA, olen myös kuullut että rasvasolujen on helpompi täyttyä, kuin lisääntyä? Eli rasvasolujen lisääntyminen vaatii kropalta enemmän, kuin vanhojen täyttäminen?
Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos esim joskus on päästänyt itsensä kovinkin lihavaksi, on myös helpompi lihota tiettyyn pisteeseen asti, verrattuna aina laihana olleeseen?

En ole ihan varma, mikä tuon rasvasolujen määrään liittyvän hypoteesin tila on nykyään. Alkuperäinen hypoteesi sai alkunsa rottakokeista, ja jostain 80-luvulta on peräisin paperi, jossa tähän hypoteesiin liittyviä ongelmia puntaroidaan maltilliseen sävyyn, mm. elävän ihmisen rasvasolujen määrän mittaukseen liittyy ymmärrettävistä syistä lukuisia epävarmuustekijöitä... Rasvasolujen määrään liittyvää aihetta sivuavaa tutkimusta muistan lukeneeni kakkostyypin diabeteksesta - kakkostyypin diabeetikoilla on ilmeisesti rasvasoluja keskivertoa vähemmän.

Kiinnostavia juttuja, pitäisi kaivella vähän lisää...

Minullahan on tuollainen läskilapsuustausta ja tekosyy tai ei, painonhallinta ei ole koskaan ollut minulle erityisen helppoa (joo olen nainen). Nyt olen ollut normaalipainoinen 2005 alusta tähän päivään, ihan lyhyesti käväisin ylipainon puolella toissa kesänä. Itselläni on varmasti varsin herkkä insuliinintuotanto. Tyhjään vatsaan vetäisty nestemäinen nopeasti imeytyvä hiilihydraatti saa aikaan hypoglykemian. Lihasmassaa tulee naiseksi ihan kohtuullisen helposti, mutta niin tulee läskiäkin.

Kotoa tuli tosin perintönä muutakin kuin geenit - mm. huonot ruokailutottumukset (korjattu), itselle sopimaton ruokavalio (korjattu), surkeat ruoanlaittotaidot (korjattu) ja typerää tunnesyömistä (vanhemmat: palkitkaa lapsia karkilla, pyytäkää anteeksi karkilla, käyttäkää karkkia porkkanana --> läski vekara, joka tappelee tunnesyömisen kanssa mahdollisesti koko loppuelämän)(suurelta osin korjattu, vittumainen urakka, kognitiivinen psykologia auttaa, itsepetos ei). Lisäksi en saanut lapsuudessa mitään kipinää liikkumiseen. Isä makasi vapaa-ajat sohvalla ja äiti puunasi kotia marttyyrin elkein.

VHH on ollut minulle toimivin painonpudotusmetodi, en ole silti mitenkään militantti VHH-uskovainen, luulen, että heikomminkin hiilihydraatteja "sietävän" kannattaa pyrkiä palauttamaan niitä ruokavalioon jonkin verran, kuitenkin huomattavasti suosituksia vähemmän. Tiukka VHH toimii minulla kuitenkin painon pudotuksessa parhaiten.

Itse olen ottanut nyt kuitenkin vähän erilaisen lähtökohdan tähän läskiasiaan. Haluan hilata itseni pysyvästi siistiin kuntoon - ja se tarkoittaa minulle alle 20% rasvoja (kuitenkin niin, että kroppa vielä pelaa kaikin puolin). Olen päättänyt antaa keholleni runsaasti aikaa muuttua. Etenen todella maltillisella kalorivajeella - ja käyn välillä viikon-pari ylläpitokaloreilla. Syklittelen myös makroja, lähinnä sillä periaatteella, että treenin jälkeisellä aterialla syön ihan reilusti itselleni sopivia hiilareita (valkoinen riisi, bataatti, peruna ensisijaisina). Lasken kaloreita ja makroja kuitenkin melko harvoin, pyrin pitämään ruokailun perusjärkevänä. Pätkäpaastoilen, helpottaa energiamäärän säätelyä ja saattaa vaikuttaa myönteisesti myös aineenvaihduntaan. Lihasmassan lisääminen on keskeinen tavoite - eli tavallaan tässä on meneillään body recomposition-urakka. Kehityksen ensisijaisena mittarina on kuntoseurantakuvat ja rasvaprosentti. Painoa seuraan, mutta käytän painonseurantaa lähinnä työkaluna energiansaannin vaihtelun ohjaamisessa. Tavoitteena olisi se, että kehotyyppi muuttuu niin paljon, että muuttuneen tilan ylläpitäminen ei ole enää mikään valtaisa ponnistus. En tiedä vielä, onnistunko, mutta suunta on oikea - ja jos vauhti pysyy nykyisenä, niin keväällä/kesällä olen viimeinkin tavoitteessa.

Edit. otsikon hymiö vahinko, ei liity sisältöön mitenkään.

 

[beginner]

Uskon siis, että psykologiset syyt aiheuttavat jopa 90% kaikesta lihavuudesta. Jengin mielestä on vaan kivempi ottaa rennosti ja syödä hyviä ruokia. Itsellänikin tulee välillä sellainen olo, että nomnom kun tekisi mieli vetäistä reilust tuplajuustoburgerit, ranskikset, vähän jotakin pullamössöä, jäätelöä jne.

Syy lihomiseen on noissa tapauksissa lisäksi älyllinen. Noista "ruuista" voi ihan hyvin nauttia, jos poistaa jotain muuta ruokavaliostaan. Ikiaikainen "syö ruoka loppuun niin saat jälkkäriä" -asenne on niin väärä kuin vaan olla ja voi. Ihan kuin terveellisen ruuan syöminen olisi tarpeellista herkutteluun hyvällä omallatunnolla. Nyt tietenkin tarkoitan ajoittaista herkuttelua, kyllähän ruokavalion pääosin pitäisi koostua terveellisestä ruuasta (mitä se nyt ikinä nykyään onkaan). Ongelma on siinä, että rennosti ottamista ei osata sovittaa päivittäiseen energiantarpeeseen.

Mikäs sen parempi kuin herkutella tietäen, ettei sen seurauksena liho?

Tyttärellä synnynnäinen vajaatoiminta ja ensimmäiset 3vuotta tapeltiin lääkityksen kanssa, kun viikkoon ei tullut paska. Sittenkun tuli niin ummetusta ja ripulia sekasin, varaudu kuitenkin, ennenkun lääkkeet saadaan tasaantumaan.

Itsekin olen lukenut, että tuo annostus on tosi yksilöllistä ja vaativat monesti pitkänkin viilauksen ennen kuin osuvat kohdalleen

 

[Paletaani]

Toinen asia, rasvasolut:
Eli lihoessa ensin rasvasolut täyttyy, jonka jälkeen rasvasolut lisääntyy, johon saadaan ängettyä lisää läskiä.
Laihtuessa taas pienenee/tyhjenee, mutta lisääntyneet eivät enään poistu? Tämän luulen pitävän paikkansa, MUTTA, olen myös kuullut että rasvasolujen on helpompi täyttyä, kuin lisääntyä? Eli rasvasolujen lisääntyminen vaatii kropalta enemmän, kuin vanhojen täyttäminen?
Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos esim joskus on päästänyt itsensä kovinkin lihavaksi, on myös helpompi lihota tiettyyn pisteeseen asti, verrattuna aina laihana olleeseen?

En ole ihan varma, mikä tuon rasvasolujen määrään liittyvän hypoteesin tila on nykyään. Alkuperäinen hypoteesi sai alkunsa rottakokeista, ja jostain 80-luvulta on peräisin paperi, jossa tähän hypoteesiin liittyviä ongelmia puntaroidaan maltilliseen sävyyn, mm. elävän ihmisen rasvasolujen määrän mittaukseen liittyy ymmärrettävistä syistä lukuisia epävarmuustekijöitä...

Mun nähdäkseni rasvasolujen määrään liittyvä hypoteesi elää ja voi hyvin. Luulisin asian olevan suurinpiirtein noin, kuten Vilu epäilee. Varhaisiän ympäristön vaikutuksesta myöhempään lihavuuteen löytyy jopa mielenkiintoisia katsausartikkeleita (1, 2, 3).

Rasvakudoksen kasvu tapahtuu karkeasti ottaen niin että ensin solut täyttyvät läskillä ja kun saumat alkavat ratkeilla, hätiin kutsutaan lisää adiposyyttejä (rasvasoluja). Jännää on se, että kyseessä ei siis ole solunjakautuminen, minkä avulla monet muut solut lisääntyvät, vaan tietynlaisten edeltäjäsolujen erilaistuminen valmiiksi rasvasoluiksi. Täyteen pakatut, pulleroiset rasvasolut toimivat hieman eri tavalla kuin pienemmät ja ovat esimerkiksi insuliiniresistempiä. Laihduttaminen näyttäisi tosiaan pienentävän vain rasvasolujen kokoa, eikä lukumäärää. Näinollen on siis totta, että jos niitä soluja on joskus hankkinut määrällisesti paljon, ne on helppo täyttää aina uudestaan.

Vanhempia tästä voinee syyttää tiettyyn pisteeseen asti mutta kuten niin moni muukin asia, tässä on paljon muitakin muuttujia pelissä. Viimeisten tutkimusten mukaan jopa sikiöaikainen ympäristö voi vaikuttaa loppuelämän aineenvaihduntaan ja tässä on vielä paljon selvitettävää. Wanhat kunnon geenit näyttelevät myös melko isoa roolia. Yksilöllistä vaihtelua löytyy paljon mm. rasvasolujen jakaantumisesta ympäri kehoa. Ruskean rasvakudoksen korvaantuminen valkealla vauvaiän jälkeen vaikuttanee myös melko paljon.

 

[Caitlyn]

Abstrakteista päätellen kuitenkin edelleen ollaan tosiaan siellä hypoteesin tasolla - ja vaikka lähtötaso olisikin eri (en oikeastaan sitä epäilekään), niin vähän turhaan syntyy vaikutelma, että tilanne olisi jotenkin vakaa ja muuttumaton rasvasolujen määrän suhteen. Rasvakudoshan on paitsi hormonaalisesti aktiivinen osa ihmiskehoa, myös jatkuvassa uusiutumisen ja mukautumisen prosessissa - kuten monet muutkin kudokset. Eikä nyt puhuta vaan siitä rasvan varastoinnista solun sisälle. Tässä yhteenvedossa hyvin vedetty vaikuttavia asioita yhteen:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9038586

1. Läskin massa riippuu sekä solujen määrästä, että koosta (ylläripylläri). Merkittävät muutokset kehon massassa ovat seurausta sekä rasvasolujen koon että määrän muutoksesta.
2. Läskisolujen määrä kasvaa kun preadiposyytit jakautuvat ja erilaistuvat rasvasoluiksi. Pienenee preadiposyyttien ja adiposyyttien solukuoleman kautta - ja mahdollisesti siksi, että preadiposyyteillä voi olla muitakin kohtaloita kuin päätyä läskisoluksi (so. jossain tilassa erilaistumista voi tapahtua vähemmän - ja rasvasolujen solukuolemaa esim. normaali määrä --> rasvasolujen vähentyminen).
3. Läskimassan säätelyyn osallistuu endokriininen järjestelmä (hormonit, tuo solujen välinen etäviestintä ennen ja jälkeen Nokian), parakriininen järjestelmä (solujen välinen "suora" viestintä) ja mahdollisesti autokriininen järjestelmä (solun itsensä erittämät aineet vaikuttavat siihen itteensä). Hypotalamuksen keskukset osallistuvat sitten säätelyyn monilla rintamilla (ruokahalu, aineenvaihdunnan nopeus, aktiivisuus) - rasvakudos signaloi hypotalamukseen lukuisilla välittäjäaineilla, hypotalamuksen viestintävälineet läskiin päin tunnetaan heikommin.
4. Silavassa rasvasolujen määrään vaikuttavat tunnetut tekijät ovat insuliini PPARgamma, retinoidit, kortikosteroidit ja tumour necrosis factor alpha. (Jossain rottakokeissa olen nähnyt mm. A-vitamiinin vaikuttavan rasvasoluja vähentävästi - se on toki todennäköisesti prekursori jollekin kehon välittäjäaineelle eikä suoraan tuhoa rasvasoluja :D.)

Näiden tekijöiden yhteisvaikutus säätelee sekä rasvasolujen koon, että määrän muutosta. Papru käsittelisi tuota sitten tarkemmin, sekä myös rasvakudoksen jakautumista kehon eri alueille.

1-5% rasvasoluista uusiutuu päivittäin. Tietysti tästä innostuu lääketeollisuus - mutta minusta tämä on myös mukava näkymä läskille kläpille:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21407813

Mutta siis tämän turhankin pitkän sepustuksen tavoitteensa sanoa se, että ehkä nyt perusteetonta ajatella kuitenkaan niin, että sitä on predestinoitu johonkin tiettyyn läskisolujen määrään, jotka pullahtavat suunnilleen pizzerian ohikävelystä ennennäkemättömiin mittoihin. Endokriininen tila ja läskisolujen määrä on varmasti lähtökohtaisesti yksilöllinen (epistä), mutta tuskinpa muuttumaton tilanne.

 

[Paletaani]

Rasvakudoshan on paitsi hormonaalisesti aktiivinen osa ihmiskehoa, myös jatkuvassa uusiutumisen ja mukautumisen prosessissa - kuten monet muutkin kudokset.

Toki. En vain ottanut kudoksen uusiutumiseen liittyvään turnoveriin sen kummemmin kantaa. Se ei ole mielestäni kovin suuressa roolissa kun puhutaan aikuisen henkilön lihomisesta ja/tai laihtumisesta. Paitsi jos siihen voidaan jotenkin aktiivisesti vaikuttaa. Voidaanko?

Tässä yhteenvedossa hyvin vedetty vaikuttavia asioita yhteen:

Niinpäs on. Osoitetaanko siellä esim. että laihduttaminen lisää adiposyyttien apoptoosia? Muuttaako se uusien solujen muodostumisen suhdetta vanhojen poistumaan? Säätelyjärjestelmät ovat aina mielenkiintoisia mutta ajattelin että tässä ketjussa oli pääasiassa kyse vähän suuremmasta mittakaavasta.

1-5% rasvasoluista uusiutuu päivittäin.

Törmäsin samaan paperiin päivitellessäni tietojani aiheesta. En pidä sitä vielä lopullisena totuutena, sillä erilaisella menetelmällä turnoverin nopeudeksi saadaan 10%/vuosi. Senkään takia en halunnut ottaa kantaa uusiutumisnopeuteen. Tuon menetelmän mukaan arvioitiin myös, että rasvasolun puoliintumisaika olisi n. 10v, eli melko pitkäikäisiä pirulaisia voivat olla.

Mutta siis tämän turhankin pitkän sepustuksen tavoitteensa sanoa se, että ehkä nyt perusteetonta ajatella kuitenkaan niin, että sitä on predestinoitu johonkin tiettyyn läskisolujen määrään, jotka pullahtavat suunnilleen pizzerian ohikävelystä ennennäkemättömiin mittoihin.

Missäs minä sanoin, että pizzerian ohikävelyäkin pitää välttää jos on nuorena ollut pulska? Pointtini oli vain siinä, että nuorena hankittu runsas adiposyyttimäärä altistaa todennäköisesti lihomiselle myös vanhemmalla iällä. Ilmeisesti olet tästä eri mieltä. En kuitenkaan katso, että tuo säätelyjärjestelmiä summaava katsausartikkeli osoittaisi kantani jotenkin vääräksi. Ilman muuta siellä on paljon liikkuvia osia mutta ei se vielä tarkoita sitä että ilman rasvaimua adiposyyttien määrää olisi mahdollista merkittävästi vähentää. Jos löydät jotain tällaisia juttuja niin laita toki tulemaan. Yritin itsekin niitä löytää mutta ei sattunut silmään.

 

[Caitlyn]

Missäs minä sanoin, että pizzerian ohikävelyäkin pitää välttää jos on nuorena ollut pulska? Pointtini oli vain siinä, että nuorena hankittu runsas adiposyyttimäärä altistaa todennäköisesti lihomiselle myös vanhemmalla iällä. Ilmeisesti olet tästä eri mieltä. En kuitenkaan katso, että tuo säätelyjärjestelmiä summaava katsausartikkeli osoittaisi kantani jotenkin vääräksi. Ilman muuta siellä on paljon liikkuvia osia mutta ei se vielä tarkoita sitä että ilman rasvaimua adiposyyttien määrää olisi mahdollista merkittävästi vähentää. Jos löydät jotain tällaisia juttuja niin laita toki tulemaan. Yritin itsekin niitä löytää mutta ei sattunut silmään.

Sanotaanko tähän nyt se klassinen, että missäs minä sanoin sinun sanoneen ;).

Ja muutenkin koko vastaus oli kannanotto oikeastaan juurikin avaukseen. Minusta pahin ongelma tuossa "äiti syötti liikaa ja mullon vitusti rasvasoluja siksi lihon kas ehkä lahtaan mutsin" -ajattelussa on se, että rasvasolu olisi yksinkertainen varaenergian säiliö. Niinhän ei ole. Koko kuvio on ihan helvetin monimutkainen - ja siihen melko varmasti liittyy sekä kohdunaikaisen ajan että varhaislapsuuden (myös teini-iän) vaikutus, mutta myös paljon muuta.

Tuossa yhteenvedossa on tosiaan mainittu myös se määrä yhtenä muuttuvana tekijänä ja siihen liittyvät säätelytekijät - mutta rottakokeisiin ja toisaalta aika äärimmäisiin tilanteisiin nuo taitavat ensisijaisesti pohjautua.

Tuosta cell turnoverista - nopeaa osoittava papru on kolme vuotta tuoreempi, varsinainen tutkimusjulkaisu, kertoo että tulos on saatavissa kolmella toisistaan riippumattomalla tutkimusmenetelmällä ja siitä löytyy full text. Hitaampaa turnoveria esittävä papru on vain "letter" -tyyppinen, pelkkä abstrakti, mutta senkin pointtina on se, että rasvasolujen "nopea" turnover voisi olla yksi väylä löytää hoitomuotoja lihavuuteen . Spalding & co (letterin kirjoittajat) on kovin vakuuttunut tuosta rasvasolujen määrän muuttumattomuudesta - luultavasti siksi, että näiltä tyypeiltä löytyy tutkimus, jossa rasvasolujen määrää oli tutkittu ennen ja jälkeen vatsalaukun pienennyskirurgian - ja eihän se määrä mihinkään ollut muuttunut. En ole kuitenkaan nähnyt tuota paperia, en tiedä, mikä oli vertailuaika ja epäilen kovasti, ovatko vatsalaukun pienennysleikkaukseen turvautuvat kovin edustavia esimerkkejä (metabolinen terveys lähinnä mietityttää). En jaksa nyt etsiäkään, ehkä huomenna! Tästä tutkimuksesta uutisoitiin laajasti ihan populaarimediassa kyllä.

Mutta olishan se 10% vuodessakin jo jotain... ...tosin yksisilmäinen pyrkimys rasvasolujen vähentämiseen voisi johtaa ikäviin tuloksiin sekin (en nyt vedä niitä tähän). Jännää tutkimusta löytyy varmasti plastiikkakirurgian puolelta - mutta ne artikkelit eivät juuri koskaan ole avoimesti luettavissa... ...noita metaboliseen oireyhtymään liittyviä asioita en nyt vedä tähän, niiden kautta kuitenkin näihinkin törmännyt ja joutunut miettimään...

Siis en ole todellakaan väittämässä, että rasvasolujen määrää voisi vähentää - enpä tosiaan tuon muun lukemani perusteella sanoisi edes, että pitäisi.

 

[Caitlyn]

Hei, muistankin, että Karoliinisella instituutilla (ehkä) on tähän liittyvää tutkimusta - mutta se ei muistaakseni tukenut rasvasolujen määrän lisääntymistä lihoessa - sen mukaan rasvasolujen määrä pysyy melko vakiona.

Ja huomaan taas miten huolimattomasti kirjoitan. Tavoitteena oli siis tuoda esiin se, että rasvakudoksen biologiasta tiedetään loppujen lopuksi yllättävän vähän, ehkä liian vähän, että näistä asioista voisi sanoa mitään varmoja totuuksia - ja niistä epävarmoista totuuksista ei ainakaan kannata vedellä mitään liian nopeita käytännön johtopäätöksiä.

 

[Gigameth]

Muutamasta tutusta oon huomannut semmoisen et kun ovat olleet lapsena ylipainoisia, niin aikuisena lihovat helposti jos vähänkin herkuttelevat. Johtuuko tuo painon heittely insuliinista vai rasvasoluista en tiedä? Ja itse taas kun oli pienenä hoikka, niin massan saamiseksi joutuu syömään sikana ja silti ei meinaa paino nousta.

Itsellä taas toisinpäin. Olin koko nuoruuteni laiha ku mikä, enkä saanut painoa vaikka mitä vedin naamaan. Olin semmonen pitkä tikku! Sitten, kun ikää tuli hieman lisää ja päästiin armeijasta niin keho alkoi toimimaan taas uudella tavalla ja massan kerääminen on ollut helppoa. Aluksi se oli tietenkin läskiä, kun tuli intin jälkeen nakattua liikunta kaappiin, mutta kun sai taas itseään niskasta kiinni ja aloitettua urheilun, niin myös lihaksen kasvattaminen on ollut heleppoa. Tietenkin se hidastuu niin kuin kaikilla, mutta jos nakkaan plussille niin kehoon myös tulee massaa (myös muutakin kuin rasvaa).

Hei, muistankin, että Karoliinisella instituutilla (ehkä) on tähän liittyvää tutkimusta - mutta se ei muistaakseni tukenut rasvasolujen määrän lisääntymistä lihoessa - sen mukaan rasvasolujen määrä pysyy melko vakiona.
.

Itsekkin olen lukenut samasta asiasta ja myös muistan nähneeni englanninkielisen tutkimuksen, jossa todettiin että rasvasolujen määrä ei ihmisillä kasva vaan se pysyy vakiona, mutta rasvasolut kasvattavat kokoaan ja rasvasoluja on erilaisia. Tämänhän takia esimerkiksi ihmiset, jotka käyvät rasvaimussa, eivät lihoa enää siitä samasta kohtaa samalla tavalla. En sitten halua tietää minkälaisia läskikeskittymiä tämä aiheuttaa, jos uudestaan alkaa mässyttään ruokaa. Tietenkin jos rasvasolut on jätetty vain rintoihin...

 

[Paletaani]

Ja muutenkin koko vastaus oli kannanotto oikeastaan juurikin avaukseen. Minusta pahin ongelma tuossa "äiti syötti liikaa ja mullon vitusti rasvasoluja siksi lihon kas ehkä lahtaan mutsin" -ajattelussa on se, että rasvasolu olisi yksinkertainen varaenergian säiliö. Niinhän ei ole. Koko kuvio on ihan helvetin monimutkainen - ja siihen melko varmasti liittyy sekä kohdunaikaisen ajan että varhaislapsuuden (myös teini-iän) vaikutus, mutta myös paljon muuta.

Miksihän mulla tulee vieläkin sellainen tunne, että oot jostain asiasta eri mieltä? En kyllä keksi, mikä se voisi olla Tuossa edellä sanoin nimittäin just samaa:

Vanhempia tästä voinee syyttää tiettyyn pisteeseen asti mutta kuten niin moni muukin asia, tässä on paljon muitakin muuttujia pelissä. Viimeisten tutkimusten mukaan jopa sikiöaikainen ympäristö voi vaikuttaa loppuelämän aineenvaihduntaan ja tässä on vielä paljon selvitettävää. Wanhat kunnon geenit näyttelevät myös melko isoa roolia. Yksilöllistä vaihtelua löytyy paljon mm. rasvasolujen jakaantumisesta ympäri kehoa. Ruskean rasvakudoksen korvaantuminen valkealla vauvaiän jälkeen vaikuttanee myös melko paljon.

Onko se nyt siis tuo rasvasolujen määrän lisääntyminen lihoessa vai mikä sinua eniten epäilyttää? Vai ollaanko me sitten kuitenkin kaikesta samaa mieltä? :D

Tuosta cell turnoverista - nopeaa osoittava papru on kolme vuotta tuoreempi, varsinainen tutkimusjulkaisu, kertoo että tulos on saatavissa kolmella toisistaan riippumattomalla tutkimusmenetelmällä ja siitä löytyy full text.

...ja perustuu lähes yksinomaan transgeenisiin hiiriin. Ihmissoluja on käytetty vain verrokkina näyttämään että niissä ilmennetään muutamia samoja protskuja. Kirjoittajat ovat aika varovaisia tulkitessaan mahdollista ekstrapolaatiota ihmisiin: "...This finding may extend to the human population and is consistent with at least one recently published study of human obesity [35]" . Ja tuon viitteen takaa löytyy tämä juttu, joka myös tukee minun sanomisiani. Eli siis sitä, että obeeseilla ihmisillä on paitsi isommat läskisolut, myös enemmän niitä. Ja ne jakautuvat nopeammin.

Hitaampaa turnoveria esittävä papru on vain "letter" -tyyppinen, pelkkä abstrakti,

Ai "vain" letter tyyppinen? Naturessa? :D Mulla on tässä tuo kokoteksti ja voin vakuuttaa että supplementti mukaan lukien, dataa on tungettu mukaan hengästyttävä määrä. Menetelmä on aika mullistava ja tutkimus on tehty mutanttijyrsijöiden sijaan oikeilla ihmisillä. Tästä syystä pidän tätä aika pirun kovana paperina. Jos kiinnostaa niin laita toki sähköpostiosoitetta vaikka privana niin laitan kokotekstin tulemaan.

Spalding & co (letterin kirjoittajat) on kovin vakuuttunut tuosta rasvasolujen määrän muuttumattomuudesta - luultavasti siksi, että näiltä tyypeiltä löytyy tutkimus, jossa rasvasolujen määrää oli tutkittu ennen ja jälkeen vatsalaukun pienennyskirurgian - ja eihän se määrä mihinkään ollut muuttunut.

Onko sulla jotain henkilökohtaista kränää noiden tutkijoiden kans vai miksi epäilet heidän puolueettomuuttaan? Voisiko kuitenkin olla niin että nämä ovat päässeet totuudesta jyvälle ja tulokset ovat siksi yhteneviä? Onko vieläkään mitään tutkimuksia, jotka osoittaisivat että nämä tyypit ovat väärässä?

Mutta olishan se 10% vuodessakin jo jotain... ...tosin yksisilmäinen pyrkimys rasvasolujen vähentämiseen voisi johtaa ikäviin tuloksiin sekin (en nyt vedä niitä tähän). Jännää tutkimusta löytyy varmasti plastiikkakirurgian puolelta - mutta ne artikkelit eivät juuri koskaan ole avoimesti luettavissa

Vedä vaan tähän mukaan, kyllä mua kiinnostaa. Katsotaan, josko pääsisin yliopiston kautta niitä juttuja lukemaan

Siis en ole todellakaan väittämässä, että rasvasolujen määrää voisi vähentää - enpä tosiaan tuon muun lukemani perusteella sanoisi edes, että pitäisi.

Tässä ollaankin samaa mieltä. Itse vieläpä sanoisin, etteivät solut myöskään vähene laihduttamisen seurauksena ja tämä oli koko juttuni pointti. Kun niitä on kerran hankkinut, niistä ei helpolla pääse eroon. Sama homma varmasti muidenkin kudosten kanssa. En haluaisi kyllä että pystyisin jotenkin tietoisesti indusoimaan apoptoosia (nekroosista puhumattakaan) eism. lihas-, luu- tai hermokudoksessa. Miksi siis rasvakudos olisi jotenkin erilainen? Normaalia uusiutumista näissäkin tietty tapahtuu.

Hei, muistankin, että Karoliinisella instituutilla (ehkä) on tähän liittyvää tutkimusta - mutta se ei muistaakseni tukenut rasvasolujen määrän lisääntymistä lihoessa - sen mukaan rasvasolujen määrä pysyy melko vakiona.

Tässä on lähes koko ajan puhuttu Karolinskan tutkimuksista. Tuo Naturen paperi on heidän ja niin on myös vaikkapa tämä katsaus, jossa summataan rasvakudoksen turnoveria ja sen kliinisiä sovelluksia. Saatat muistella jotain toisia Karolinskan tutkijoita sillä ainakin nämä heput ovat sitä mieltä että solujen määrä kasvaa lihoessa.

Ja huomaan taas miten huolimattomasti kirjoitan. Tavoitteena oli siis tuoda esiin se, että rasvakudoksen biologiasta tiedetään loppujen lopuksi yllättävän vähän, ehkä liian vähän, että näistä asioista voisi sanoa mitään varmoja totuuksia - ja niistä epävarmoista totuuksista ei ainakaan kannata vedellä mitään liian nopeita käytännön johtopäätöksiä.

Sikäli kun mistään asiasta ylipäätään voi sanoa varmoja totuuksia, minun lukemani perusteella näyttää aika uskottavalta että rasvakudoksen kasvu tapahtuu kuten tuossa edellä kirjoitin. Tässä ketjussa ihmeteltiin mekanismeja siihen, miksi toiset lihovat helpommin ja mun mielestä rasvasolujen määrä tarjoaa tähän aika hyvän perustelun. Samaa mieltä ollaan myös niissä linkittämissäni katsausartikkeleissa. Voin laittaa niitäkin tulemaan jos et kokoteksteihin pääse käsiksi. Toki osa taustatutkimuksesta on wanhahkoa mutta mm. tuo Naturen juttu on kerännyt paljon viittauksia. Ymmärrettävistä syistä.

Itsekkin olen lukenut samasta asiasta ja myös muistan nähneeni englanninkielisen tutkimuksen, jossa todettiin että rasvasolujen määrä ei ihmisillä kasva vaan se pysyy vakiona, mutta rasvasolut kasvattavat kokoaan ja rasvasoluja on erilaisia. Tämänhän takia esimerkiksi ihmiset, jotka käyvät rasvaimussa, eivät lihoa enää siitä samasta kohtaa samalla tavalla. En sitten halua tietää minkälaisia läskikeskittymiä tämä aiheuttaa, jos uudestaan alkaa mässyttään ruokaa. Tietenkin jos rasvasolut on jätetty vain rintoihin...

Siis missä vaiheessa pysyy vakiona? Lihoessa, laihtuessa, aikuisella, lapsella? Rasvaimu toki vaikuttaa sillä se on tietääkseni ainoa tapa päästä eroon merkittävästä määrästä kokonaisia rasvasoluja.

 

[HarryG]

Miksei voi vain kokeilla, kuinka suurella kalorivajeella alkaa paino tippumaan?! Vai onks se niin, että sit lihakset eivät saa tarpeeks ravintoa, jos päivän kalorit on tyyliin 1500?

Itse kuulun täysin päinvastaiseen ryhmään ja tarvitsen noin 700...1000 Kcal päivässä lihoakseni yhtään. Noin 500 Kcal:n ylityksellä paino pysyisi tällä hetkellä samassa...

 

[beginner]

Itse kuulun täysin päinvastaiseen ryhmään ja tarvitsen noin 700...1000 Kcal päivässä lihoakseni yhtään. Noin 500 Kcal:n ylityksellä paino pysyisi tällä hetkellä samassa...

Minä en vaan ymmärrä, mikä siinä termodynamiikassa on niin mystistä ihmisille, että kaloritasapainon periaate ei mene päähän. Mikäli et kerää painoa, et syö yli kulutuksesi. Se, että reilummin syöminen jollain lailla vaikuttaa todelliseen kulutukseen, on sitten eri asia. Kulutus ei ole vakioitunut raja, jonka molemmin puolin voi sitten kikkailla energiansaannissa.

Ruuan kalorit on helppo laskea, mutta kulutuksen arvioinnissa tulee se dieettaamisen ja painonlisäyksen haaste

 

[HarryG]

Ruuan kalorit on helppo laskea, mutta kulutuksen arvioinnissa tulee se dieettaamisen ja painonlisäyksen haaste

Eli sun pointti oli siis, että kalorilaskennan (tai oikeammin kulutuksen arvioinnin) virhe on tyyliin +/- 1000 kcal?

Eli termodynamiikan termein syö vitusti, jos haluat lihoa ja syö vitun vähän jos haluat laihtua. Tämän min'kin ymmärrän. Kaikkien on vain etsittävä se oma kulutuksen virhe itse. -> Mulla se on 700...1000 kcal.

Oikeammin kysymykseni siis kuului, että mikä laihduttajilla ei tosiaan mene päähän tässä kalorijutussa? Jos haluat laihtua nii älä vittu syö.