Mä taas olen vihreän kanssa samaa mieltä. Kokemusta on etu-, taka- ja nelivetoisesta, sekä etu-, taka- ja keskimoottorisesta. Yksi automaatti takavedolla.
Taatusti valtaosalle (ja suurelle sellaiselle) puskeminen on se helpompi tilanne, ja siksi "paremmat renkaat taakse" on yleisohjeena varsin pätevä.
Pienenevälle osalle kuljettajista luisto on se luonnollisempi tapa edetä liukkaalla. Erityisesti meille kääville, jotka olemme niitä onnekkaita, jotka vielä pääsivät ajamaan vapaasti jääradalla talvisin. Se oli täysin korvaamatonta talviajo-opetusta, mikään nykyautokoulun liukasharjoittelupäivä ei voi sitä korvata, vaikka askel hyvään suuntaan onkin.
Itse asiassa tiukkoja tilanteita liikenteessä on tullut aika vähän. Kerran tai kaksi onnistuin välttämään kaiteeseen ajon nykäisemällä Taunuksen (2.3 V6, rautaa nokassa, perässä ei mitään pitoa) käsijarrulla sivuluistoon kun se oli puskemassa kohti kaidetta. Kylkimyyryssä etenemissuunnan sai vaihdettua mutkan suuntaan tangentin sijasta.
Skoda (takamoottori, takaveto) puski kerran väkisin ojaan, ei auttanut edes käsijarrukikka (paska kässäri muutenkin). No se auto oli muutenkin kuin vasaraa heittäisi varsi edellä, mutta liukkaalla liikennevaloista lähdettäessä sillä oli kiva kiusata bemareita : )
Ainoa muistamani pyörähdys tiellä sattui kun risteyksestä käännyttäessä oli yllättävän liukasta ja automaatti päätti kesken siistin sivuluiston vaihtaa isommalle, hukaten tarkkaan kaasuvarpaalla kalibroidun pidon. Aina muulloin sivuluiston hallinta on ollut helppoa, useimmiten pelkällä kaasulla, tarvittaessa vedon irroitus kytkimellä. Joistain autoista loppui eturenkaiden kääntövara turhan aikaisin, joten kovin paljon kahva edellä niillä ei voinut ajaa. Varsinaisia yllättäneitä sivuluistoja en tuon automaatin jekun lisäksi muista ajouraltani ainuttakaan.
Mutta, kuten sanottu, selvästi suurimmalle osalle nykykuljettajista nykyautoilla on aliohjaaminen varmasti helpompi ja vähemmän yllättävä tilanne, siksi yleisohje pätee. Erikoistapaukset erikseen.
Suosittelen aivan kaikille jäärataa, jos vaan koskaan tulee tilaisuus sellaisella käydä ajamassa. Ellei, iso parkkipaikka tms. Ja mieluiten sillä autolla, jolla normaalistikin ollaan liikkeellä.
-k