Ilmeisesti länsimainen demokratia ei ole itsestään stabiili järjestelmä. Kun edellisestä koko kansakuntaa ravistavasta kriisistä on tarpeeksi paljon aikaa, lisääntyy järjestelmän hyväksikäyttäjien osuus yli kriittisen rajan, ja yhteistyön kannattajat menettävät vaikutusmahdollisuutensa. Peliteoreettisesti näyttäisi siltä, ettei demokraattisella tasavallalla ole Nash tasapainoa.
Voi olla. Sen verran vedän omaa päättelyäni taaksepäin, että ihmiskunnalla on ollut tapana mukautua muuttuviin tilanteisiin ja löytää jokin keino selvitä haasteista. Mennyt ei ole tae tulevasta, mutta track recordi voisi olla huonompikin.
Monessa paikassa on ollut esillä, kuinka teknologinen kehitys hävittää työpaikkoja ja on epäilty, että tulevaisuudessa syntyy suuri "luokka", joka on taloudellisesti turha, eli ei kykene työllistymään. Sitten on pohdittu, että miten tällainen yhteiskunta saadaan toimimaan. Mun nähdäkseni näin on jo tavallaan tapahtunut. Teknologia ei vielä aiheuta työttömyyttä, sillä monessa kehittyneessä, jopa Suomea kehittyneemmässä maassa, on käytännössä täystyöllisyys. Suomessa ja muutamassa muussa on taas lainsäädännöllä tuotettu "luokka", joka ei kykene kannattavaan työhön. Näiden esimerkkien perusteella näyttää siltä, että seurauksena on yhteiskunnan pikavippikierre.
Hyvin mielenkiintoista nähdä, millaiseen yhteiskuntarakenteeseen tämä lopulta johtaa. Koska nykyään ihmiset voivat liikkua helpommin kuin koskaan ennen, jonka lisäksi korporaatiot eivät ole enää täysin valtionvallan talutusnuorassa, tai hirttosilmukassa. Veikkaan ja toivon, että maat, joissa toimitaan fiksusti, tulevat nappaamaan melkoisen määrän pätevää väkeä maista, jotka ovat valinneet pikavipit. Tämä johtaisi lopulta nähdäkseni tilanteeseen, jossa pikavippimaiden on pakko uudistua ja tässä tilanteessa niillä olisi naapurissa valmis malli siitä, miten rakentaa toimiva yhteiskunta. Uskon siis, että markkinatalouden luova tuho siirtyy myös valtiotasolle. Aiemmin se ei ole ollut mahdollista, koska muuttoliike on ollut käytännön syistä liian rajallista.
Aika moni demokratia on samassa kusessa: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta oma hyöty voittaa yhteiskunnan hyödyn, eikä mitään vaikeita päätöksiä tehdä. Tietysti poliittisen aseman väärinkäyttöä on ollut aina, mutta itsenäistymisen ja sotien jälkeen ainaisen suhmuroinnin alla oli yhteinen halu luoda hyvinvointia kaikille ja viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Kasvavan väestön ja teollistumisen luoma talouskasvukin tietysti auttoivat, kun jaettavaa oli kaikille - laman aikaan menee joulupukeillakin huonosti.
Tuosta talouskasvusta ja kuinka jaettavaa riitti kaikille, niin kysehän on suhteellisesta kehityksestä. Nyt jaetaan kaikille enemmän kuin teollistumisen kiivaimpina huippuvuosina uskallettiin edes uneksia. Ongelma on siinä, että nykyiset sukupolvet olettavat, että heillä pitäisi mennä yhtä paljon paremmin vanhempiinsa verrattuna, kuin mitä heidän vanhemmillaan isovanhempiin verrattuna. Eli odotukset ovat kasvaneet ihan käsittämättömiksi, joten niihin ei ole enää mitään toivoa päästä. Vähän sama, kun pörssiyhtiö julkaisee huipputuloksen ja kurssi laskee 10 %, koska markkinat odottivat huipputuloksen sijaan sensaatiomaista tulosta.