- Liittynyt
- 29.3.2007
- Viestejä
- 832
Tuo on kuin suoraan markkinaliberaalien käsikirjasta. Pitänee silti osin paikkaansa. Kunnes siihen laitetaan arkipäivän reaaliteetit. Ison pinta-alan harvaan asutussa suomessa on isommillakin paikkakunnilla omaa alaa vastaavia työpaikkoja vain muutama. Toiselle paikkakunnalle työn perässä muutaminen ei perheelliselle, talovelkaiselle olekkaan niin helppo juttu. Saati sitten kouluttautuminen toiselle alalle.Käytännössä on käynyt aika lailla päinvastoin ja tämä on myös helppo ynmärtää. Kun työmarkkinat toimii, niin työpaikan vaihto on äärimmäisen helppoa ja firmat joutuvat kilpailemaan hyvistä työntekijöistä, joka nostaa palkkoja ja muita etuja. Jos työllistäminen on vaikeaa, niin työpaikan saaminen on vaikeaa, joka pakottaa pitämään nykyisestä paikasta kiinni kynsin hampain ja tarvittaessa nielemään palkanalennuksia, lomautuksia, jne
Se muuten on jännä juttu kun pienillä paikkakunnilla Työnantajat tekevät sopimuksia, etteivät palkkaa toistensa työläisiä on kyseessä herrasmies sopimus. Työläisten yrittäessä pitää kiinni, ettei kovin pienellä palkalla töihin mentäisi on kyseessä kamalaa kommunistista puuhastelua:D
Edelleen tarjoan tähän esimerkiksi Tanskaa. Tämän saman myös Dopey toi esille Yhdysvalloista. En ole perehtynyt, mutta olen kohtuullisen varma, että myös Australiassa, Kanadassa, Sveitsissä, Singaporessa,... homma toimii samalla tavalla. Sen sijaan kuvittelisin, että Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa,... homma ei toimi.
Nuo euroopan maat voitkin tarkistaa yllä olevasta kaaviosta.
Tuon meksikon työsuhde turvasta en tiedä, kummalta tuntuisi jos se parempi olisi kuin yhdysvalloissa. Noihin asioihin varsinkin Etelä ja väli-amerikassa vaikuttaa kyllä varmasti paljon enenmän levoton yhteiskunta, huumekartelleineen ja korruptioineen. Historian taakka on myös valtaisa, suosittelen lukemaan tykit, taudit ja teräs kirjan.
Käänteisenä esimerkkinä tähän voisin mainita kuinka baltian maista oli suuri työperäinen muutto suomeen tekemään ns. paskahommia 90-luvulla.