Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Käytännössä on käynyt aika lailla päinvastoin ja tämä on myös helppo ynmärtää. Kun työmarkkinat toimii, niin työpaikan vaihto on äärimmäisen helppoa ja firmat joutuvat kilpailemaan hyvistä työntekijöistä, joka nostaa palkkoja ja muita etuja. Jos työllistäminen on vaikeaa, niin työpaikan saaminen on vaikeaa, joka pakottaa pitämään nykyisestä paikasta kiinni kynsin hampain ja tarvittaessa nielemään palkanalennuksia, lomautuksia, jne
Tuo on kuin suoraan markkinaliberaalien käsikirjasta. Pitänee silti osin paikkaansa. Kunnes siihen laitetaan arkipäivän reaaliteetit. Ison pinta-alan harvaan asutussa suomessa on isommillakin paikkakunnilla omaa alaa vastaavia työpaikkoja vain muutama. Toiselle paikkakunnalle työn perässä muutaminen ei perheelliselle, talovelkaiselle olekkaan niin helppo juttu. Saati sitten kouluttautuminen toiselle alalle.

Se muuten on jännä juttu kun pienillä paikkakunnilla Työnantajat tekevät sopimuksia, etteivät palkkaa toistensa työläisiä on kyseessä herrasmies sopimus. Työläisten yrittäessä pitää kiinni, ettei kovin pienellä palkalla töihin mentäisi on kyseessä kamalaa kommunistista puuhastelua:D

Edelleen tarjoan tähän esimerkiksi Tanskaa. Tämän saman myös Dopey toi esille Yhdysvalloista. En ole perehtynyt, mutta olen kohtuullisen varma, että myös Australiassa, Kanadassa, Sveitsissä, Singaporessa,... homma toimii samalla tavalla. Sen sijaan kuvittelisin, että Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa,... homma ei toimi.

Nuo euroopan maat voitkin tarkistaa yllä olevasta kaaviosta.
Tuon meksikon työsuhde turvasta en tiedä, kummalta tuntuisi jos se parempi olisi kuin yhdysvalloissa. Noihin asioihin varsinkin Etelä ja väli-amerikassa vaikuttaa kyllä varmasti paljon enenmän levoton yhteiskunta, huumekartelleineen ja korruptioineen. Historian taakka on myös valtaisa, suosittelen lukemaan tykit, taudit ja teräs kirjan.

Käänteisenä esimerkkinä tähän voisin mainita kuinka baltian maista oli suuri työperäinen muutto suomeen tekemään ns. paskahommia 90-luvulla.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Miksi Tanskassa ei ole käynyt yhtäkään...

Tanskassa on kova järjestäytymisaste ja syy miksi siellä liitotkin on hyväksynyt sikäläisen käytännön on esimerkiksi huomattavasti kovemmat työttömyyskorvaukset kuin Suomessa. Tanskassa 90% palkasta 400 työttömyyspäivältä kunhan etsii samalla itselleen sopivaa duunia. Tanskassa myös TE-palveluihin on panostettu huomattavasti enemmän kuin meillä. Täällä yritetään kikka kolmosilla ja laittomilla lakiesityksillä kerätä Tanskan mallin hedelmää mutta kaikki muu, se koko puu Tanskan systeemissä jätetään huomioimatta. Nykyiseltään riitä resurssit edes Aktiivimallin pyörittämiseen.

Mielestäni tässä on taas se ongelma että KIKY:ä tehdessä hallitus lupasi ettei tällä kaudella tule enää mitään heikennyksiä työttömyysturvaan ja niin vain ovat jo toistamiseen puskemassa epätasa-arvoisia heikennyksiä tiskiin. Näkisin että jos koetaan että on tarvetta suurelle reformille, suurelle askeleelle esimerkiksi Tanskan malliin, sitä ei tehdä salaa yhteiskuntaa nakertaen ja keppiä heilutellen vaan kääritään hihat, otetaan asiaa koskevien etujärjestöjen ihmiset yhteen ja saatetaan homma maaliin yhdessä. TE-palveluiden hinta tulisi varmasti vähintään tuplaantumaan mutta jos jotain pitää saada, yleensä pitää jotain myös antaa.

Tuo on kuin suoraan markkinaliberaalien käsikirjasta. Pitänee silti osin paikkaansa. Kunnes siihen laitetaan arkipäivän reaaliteetit. Ison pinta-alan harvaan asutussa suomessa on isommillakin paikkakunnilla omaa alaa vastaavia työpaikkoja vain muutama. Toiselle paikkakunnalle työn perässä muutaminen ei perheelliselle, talovelkaiselle olekkaan niin helppo juttu. Saati sitten kouluttautuminen toiselle alalle.

Se muuten on jännä juttu kun pienillä paikkakunnilla Työnantajat tekevät sopimuksia, etteivät palkkaa toistensa työläisiä on kyseessä herrasmies sopimus. Työläisten yrittäessä pitää kiinni, ettei kovin pienellä palkalla töihin mentäisi on kyseessä kamalaa kommunistista puuhastelua:D

Tämä myös pitäisi ratkoa jotenkin. Pelkästään se että voi kohtuu luottavaisesti tietää että "mulla tulee olee _jotain_ duunia" ei riitä vaan pitää myös perhettä perustaakseen hiukan tietää myös missä päin se työ sijaitsee. Ehkä kielletään kaikilta omistusasunnot ja siirretään lasten koulut nettiin niin saataisiin työvoimaa helpommin liikkeelle.

Ja kyllä, olin täysin pöyristynyt kun ystäväni aloitti samassa firmassa kuin minä, ja tiedän että pomo soitti edelliseen firmaan juurikin tarkistaakseen että onko ok palkata kaveri, ja kysyi vielä palkan ettei vaan osaava ammattimies saa sitä nostettua firmaa vaihtamalla ja täten järkyttäisi alueellista palkkapolitiikkaa. Mun mielestä tossa rikotaan jo helvetin räikeästi kaikkia mahdollisia kartelli -asetuksia ja nimenomaan tappaa tuon liberaalien utopian.
 
@Wombut
On totta, että Tanskassa on muutamakin asia eri tavalla kuin Suomessa, mutta haluatko valottaa minulle, miksi Tanskassa korkeampi työttömyyskorvaus ja/tai TE-palvelut nostaisivat työllisyysastetta niin paljon (muistaakseni yli 10 prosenttiyksikköä), ja miksi työllisyysasteen kasvu osuu siihen hetkeen, kun irtisanomissuojasta luovuttiin? En nimittäin ymmärrä, miten nuo vaikuttaisivat työntekijän palkkauksen kannattavuuteen. Toki TE-palvelut voivat auttaa vähän työntekijän ja työnantajan kohtaamisessa, mutta aika rohkeaa väittää, että erosta edes viidesosa selittyisi sillä.

Tuosta alueellisesta palkkapolitiikasta kaipaisin jotain lähdettä. On mielestäni vähän omituista kiskaista puskista väite ja todostaa se sillä, että kaverin kaveri kerran. Sen päälle olisi vielä kiva tietää, että miten lainsäädäntö suojaa tällaiselta? Mikäli teidän väitteenne on totta, niin nähtävästi ei mitenkään. En muutenkaan oikein keksi, että miten kahden ihmisen välisiä puheluita voitaisiin valvoa tai kieltää. Ja miten irtisanomissuojan poistaminen lisäisi tällaista.
 
Viimeksi muokattu:
Toiselle paikkakunnalle työn perässä muutaminen ei perheelliselle, talovelkaiselle olekkaan niin helppo juttu. Saati sitten kouluttautuminen toiselle alalle.
Tässä on pari hyvää pointtia. Mikäli asuu niin pienellä paikkakunnalla, ettei ole tarjolla työtä kuin yhdeltä työnantajalta, on tietysti sen yhden työnantajan armoilla. Työn tuottavuus on tutkitusti pienillä paikkakunnilla isoja keskuksia huonompaa, joten henkilökohtainen riskienhallinta on pettänyt laittaessaan koko elämän tällaisen yhden kortin varaan. Verottajan nihkeys hyväksyä omaa ammattitaidon päivitystä tulonhankkimiskuluksi (mistä minulla on omakohtaista kokemusta), varainsiirtovero talokaupoissa jne. ovat myöskin yhteiskunnan tapoja pitää syrjäseudun asukkaat kurissa ja herran nuhteessa siellä missä nyt ovat. Kannustimien pitäisi ohjata hakeutumaan tilanteeseen, missä omaa osaamista on mielekästä kehittää, ja missä sille on eniten kysyntää.
 
Muutoin samaa mieltä, mutta teet virhepäätelmän syyttäessäsi irtisanomissuojaa. Vaikka sellaista suojaa ei olisi olemassakaan, kukaan ei palkkaa, jollei palkattu työläinen tuota enenpää voittoa kuin kuluja.

Idioottimaista on kyllä vääntää jostain työelämän lainsäädännöstä. Lillukan varsia. Nyrkkisääntö pätee, työläinen palkataan, olise kallis tai halpa, silloin kun se tuottaa enenmän voittoa kuin kuluja.
Mikä ajatus tuossa sulla nyt oikein on? Näin peruskoulumatikalla laskien työntekijän kalleus vaikuttaa aika suoraan hänen tuottoihin. Samoin irtisanomissuoja on iso riski juuri tuossa asiassa silloin, kun työntekijöiden tarve laskee tai työntekijä ei suoriudu hommistaan.

Lomauttaminen on helppoa ja historiasta voimme nähdä kuinka nykyistäkin tiukemmilla säädöksillä on parista lamasta selvitty.
Ainut mikä saa palkkaamaan työttömiä töihin on se, että niille on työvoima tarvetta.
Työvoima tarve taas syntyy siittä, että työlle on kysyntää. Kaupan siis tarvitsee käydä, että on kysyntää. Silloin kun maailmankauppa sakkaa, pitäisi valtion investoida rakennushankkeisiin, eikä leikata.
Suomi on ottanut parissa edellisessä lamassa hittiä todella rajusti. Nythän maailmankauppa käy isoilla kierroksilla ja sen lisäksi Suomessa investoidaan sekä julkisella että yksityisellä puolen. Tuon ajatusmaailman mukaan Suomen työmarkkinoiden pitäisi olla tulikuumia ja maassa täystyöllisyys.

Toiselle paikkakunnalle työn perässä muutaminen ei perheelliselle, talovelkaiselle olekkaan niin helppo juttu. Saati sitten kouluttautuminen toiselle alalle.

Se muuten on jännä juttu kun pienillä paikkakunnilla Työnantajat tekevät sopimuksia, etteivät palkkaa toistensa työläisiä on kyseessä herrasmies sopimus. Työläisten yrittäessä pitää kiinni, ettei kovin pienellä palkalla töihin mentäisi on kyseessä kamalaa kommunistista puuhastelua:D
No mitä noin niinkuin mielestäsi pitäisi tehdä tilanteessa, jossa jonkin työpanokselle ei löydy käyttöä jollakin paikkakunnalla? Pitäisikö yhteiskunnan elättää häntä loppuelämänsä, pitäisikö joku työnantaja pakottaa maksamaan hänelle palkkaa vai pitäisikö hänen etsiä itselleen työtä?

Hommanhan kuuluisi mennä niin, että työnantajat saavat valita työntekijänsä ja työntekijät työnantajansa.

Muutama uhkakuva jotka itselleni herää turhan heppoisista oikeuksista kenkiä väkeä. Kuvitellaan vaikka tilanne jossa on yhtäkkiä leskeksi jäänyt vanhempi kolmen lapsen kanssa, teet työvuorosi mutta yhtäkkiä aletaan ehdottamaan, pyytämään ja pian vaatimaan myös viikonloppuja ja pidempiä päiviä. Jos et veny sen 40h / viikko lisäksi uusiin vaatimuksiin niin hissuksiin alat olemaan "huono tiimipelaaja" ja tuot "pahaa henkeä tiimille" yms. Hemmetin kylmiä arvoja potkitaan taas eteenpäin ja empatia, ihmisten ymmärrys menettää taas jalansijaa Suomalaisessa työkentässä jota on vuosia rakennettu kolmikannassa ja nyt romutetaan huikeaa vauhtia.
Onhan se siis todella julkeata, jos joku työnantaja tarjoasi työtä tehtäväksi. Kyllä tuollaisen mahdollisuudestakin on eroon päästävä!
Tanskassa on kova järjestäytymisaste ja syy miksi siellä liitotkin on hyväksynyt sikäläisen käytännön on esimerkiksi huomattavasti kovemmat työttömyyskorvaukset kuin Suomessa. Tanskassa 90% palkasta 400 työttömyyspäivältä kunhan etsii samalla itselleen sopivaa duunia.

Tuo 90 prosenttia pätee vain selvästi keskiarvon alapuolella oleviin palkkoihin. Turvassa on joku noin 2500 euron katto ja Tanskan keskiansioilla se tarkoittaa, että keskimäärin työttömyysturva lienee luokkaa puolet tuosta mitä kirjoitat.
 
Yksinkertaisia ehkä lapsellisia ideoita jotka ei varmaan onnistuisi euroopan unionissa, eikä moni pysty millään sulattamaan näitä mielipiteitä. Ehkä vaikka nämä olisivat laillisia niin maamme taloudessa olisi vain mitätön apu.

-Kannabis verolle

-Prostituutio verolle

-Nuuska verolle (eikä sitä ole pakko valmistaa ruotsissa)

-Vankilat tuottamaan (ilmaistyö)
 
Pienistä asioista isot virrat muodostuvat ja eikös Hollannissa onnistu ainakin 2 ensin mainittua ja Ruotsissa kolmas, ja kaikki ovat EU-maita, että ei se siitä jäisi kiinni. Yleisesti asioiden salliminen eikä kieltäminen ovat toimivia vaihtoehtoja.
 
On ilo maksaa jatkuvasti nousevaa n. 7 % pakollista eläkeveroa, kun tuskin tulee koskaan saamaan eläkettä, kun lukee jatkuvasti uusista väärinkäytöistä: https://www.hs.fi/talous/art-2000005898259.html

Mutta hei, annetaan lisää valtaa tahoille, joka käyttää nykistä asemaansakin väärin. Sillähän se korjaantuu, millä on syntynytkin, eikun...

Mutta miksipä tämä yllättäisi. Työeläkeyhtiöillä ei ole minkäänlaista vastuuta tai kannustetta toimia oikein. Ihan sama miten hyvää tulosta tekee, tai miten paljon perseilee, niin asiakkaita ei tule lisää tai lähde pois, koska maksavilla "asiakkailla" ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, koska siitä määrää laki eikä vapaa tahto. Lainsäätäjät taas ovat samaa porukkaa, kun eläkeyhtiöiden johto, koska kaikkihan nuo on entisiä/nykyisiä puoluejyriä.
 
Viimeksi muokattu:
Hyviä ajatuksia taas Odella. Ainot, mistä en oikein tykännyt, oli Oden ehdotus lokeroida ihmiset suomalaisiin, ulkomaalaisiin ja humanitaarisista syistä tulleisiin ulkomaalaisiin ja tehdä näille eri sääntöjä.

Mieluummin laittaisin kaikille samat säännöt, eli käytännössä perustulon, joka perustuisi ns. negatiiviseen tuloveroon. Tämän mallin ongelma on tietty korkea rajaveroaste myös matalissa tuloluokissa, nythän se on jo muualla. Mutta etuina sitten se, että systeemi olisi automaattinen, jolloin ei tarvittaisi ylimääräisiä välikäsiä tai virastoja (sekä voitaisiin lakkauttaa jo olemassa okevia), päästäisiin kannustinloukusta pois ja luotaisiin tilanne, jossa olisi kannattavampaa teettää ja tehdä myös matalamman tuottavuuden töitä.
 
Nyt kun valtakunnan virallinen ongelma on jälleen alhainen syntyvyys, niin ihan mielenkiintoista pohtia asiaa vähän syvemmälle. Enpä ole nähnyt yhtäkään ulostuloa poliitikoilta, virkamiehiltä, ay-pampuilta tai taloustieteen professoreilta, että liittyykö homma tosiaan syntyvyyteen, vai johonkin muuhun.

Otetaanpa esimerkiksi tilanne, jossa syntyvyys kääntyisi kuin taikaiskusta unelmatasolle, uusien tulevien veronmaksajien määrä kasvaisi, huoltosuhde pysyisi hyvänä, eläkkeet olisi turvattu ja Suomi voittaisi jääkiekon olympialaisten finaalissa Ruotsin. Mitä tämä tarkoittaisi? Joidenkin vuosikymmenien päästä kasvaneen syntyvyyden takia olisi enemmän eläkeläisiä kuin nyt, jolloin tarvittaisiin taas entistä enemmän nuoria, jotta huoltosuhde ei ajaisi karille. Mutta syntyvyys olisi säilynyt hyvällä tasolla, eli ei ongelmia ja eläkeläisten määrä jatkaisi kasvuaan ja tarvittaisiin vielä enemmän nuoria ja... Näettekö, mihin tämä johtaa?

Nykyinen systeemi pysyy pystyssä vain, jos väestön määrä jatkaa kasvuaan ikuisesti. Jos olisi viitseliäs, niin voisi laskea, että minä vuonna systeemin toimivuus vaatisi, että maailman väestöstä yli puolet olisivat suomalaisia, tai suomalaisten yhteenlaskettu massa olisi saman verran kuin muu planeetta. Mutta tosiaan, ongelmahan ei ole siinä, että systeemi on rakennettu ikuisen, eksponentiaalisen väestönkasvun varaan, vaan siinä, että uusia veronmaksajia ei synny tarpeeksi.
 
Eikä asiaa varmasti auta se, että joku saattaa ajatella haluaako tähän nykyiseen maailmaan edes jälkeläisiä. Itse koen itseni hyvin pärjääväksi ja saan elämältä sen mitä haluan. Tasapainoilen vapaa-ajan ja työn vaakalaudalla turhaa kuluttamatta vapaa-ajasta nauttien.

Mutta, esimerkiksi tänään Aamulehteä lukeassa jälleen jäin pohtimaan, onko tilanne oikeasti mahdollisilla jälkeläisilläni millainen. Jos nykyisen maailman toiminta perustuu siihen, että kaiken on kasvettava ja syntyvyys lisäännyttävä, muuten koittaa kurjat olot, kuten Aamulehdenkin kirjoituksessa maalailtiin. Niin onko tänne edes halua synnyttää uusia ihmisiä pohtimaan tulevaisuuden ongelmia. Minä tiedän, että minä kyllä pärjään ja luultavasti pärjäävät jälkeläisenikin, jos perivät saman asenteen. Mutta mitä jos eivät perisi, olisiko elämä elämisen arviosta syntyä elättämään kasvava eläkeläismassa. Eniten tässä tilanteessa suoraan sanottuna vituttaa se, että maksan eläkettä helvetisti ja mun pitäis olla miljonääri eläkeiässä, mutta totuus on se, että elätän maksamallani eläkkeellä vaan nykyisiä eläkeläisiä ja itse saan "lupauksen" saada jonkinmoinen eläke.

Onnea heille, jotka kuluttavat tällä hetkellä kaiken roinaan ja romuun. Mun uskoni tulevaan on aika laiha ilman säästöjä. Jos meneekin paremmin tulevaisuudessa, niin käyn sitten turhilla säästöilläni vaikka kuussa tai säätiöin ja rahastoin ne kostoksi 300 v päähän sukulaisilleni.
 
Jep. Hyvä indikaattori on se, ettei homma pyöri enää ilman ulkomaista velkarahaa edes suhdannehuipussa.

Jep, ja nyt on ollut lainan korko pitkään käytännössä nollassa. Kun joskus tulevaisuudessa uusitaan 0-korkoisia lainoja vaikka parinkin prosentin korolla, niin ei välttämättä auta asiaa.

Onneksi voi aina muuttaa pois ja se etu ekassa kerrassa on ollut, että tulee koettua, kuinka muualle muuttaminen ei todellakaan ole mikään ylivoimaisen suuri tai vaikea juttu. Toivottavasti ei koskaan tule olemaan pakonomaista tarvetta, mutta hyvä pitää B-suunnitelma kunnossa.
 
Itse kannoin korteni kekoon Suomen tuloerojen tasoittamiseksi jo muutama vuosi sitten. Kieltämättä solidaarisuusvero, suomalainen eläkeponzi, sekä verottajan päätöksiin liittyvä olematon oikeusturva auttoivat päätöksentekoa. Ihmetyksellä täältä kaukaa lukee suomalaisia uutisia syntyvyydestä, ilman että kukaan poliitikko tai media vetäisi hätäjarrusta eläkesysteemin suhteen.
 
Minä en ole juuri ihmetellyt politiikkaa sen jälkeen, kun aloin ajattelemaan, että politiikassa pärjäävät tai sitä kestävät lähinnä vallanhimoiset ihmiset. Rehellisesti sanottuna en usko, että yhtäkään suurten puolueiden puheenjohtajista kiinnostaa ihmisten hyvinvointi itsessään sen enempää kuin Erdogania tai Putinia. Vaalien takia nyt ei voi ihan itänaapurin linjaa vetää, mutta asioita tehdään joko koska siitä saa itse hyötyä tai se nostaa kannatusta, jolloin siitä saa itse hyötyä. Ongelmien esiin nostaminen ja pitkän ajan (lue: yli yhden vaalikauden) ongelmien korjaaminen eivät tuo ääniä siinä, missä populismi ja huolestuneen ilmeen esittely kameralle.
 
On siellä muutamia, joita asiat aidosti kiinnostavat, mutta asioista päättävät tahot ovat nähneet parhaaksi puskea nuo poikkeavat takakentälle.

Mitä se tarkoittaa, kun sekä huoltosuhde että työllisyysaste on 70% tienoilla: Jokaisella työtä tekevällä on ihkaoma eläkeläinen elätettävänä, jonka eläkkeestä siis 75% pitäisi repiä oman työmuurahaisen eläkemaksuista.
 
On siellä muutamia, joita asiat aidosti kiinnostavat, mutta asioista päättävät tahot ovat nähneet parhaaksi puskea nuo poikkeavat takakentälle.

On toki, mutta en usko, että he pääsevät ikinä määräävään asemaan. Kohtalo on joko olla merkittävässä puolueessa vähemmistössä, jonka ehdotukset oma puolue torppaa - tai sitten esim. Liberaalipuolueessa, jonka menestykseen en valitettavasti aidosti usko, vaikka sitä tuenkin.

Väitän, että politiikassa menestymiseen vaadittavia ominaisuuksia ovat manipulointi ja kyky valehdella, häikäilemättömyys, empatian puute ja lähes harhainen usko omiin kykyihin tai jonkin asteinen narsismi. En usko, että tällaiset ominaisuudet yhdistyvät yhdessäkään sellaisessa ihmisessä, joka yrittää ajaa ihmisten etua. Toki täytyy olla myös hyvä esiintymään, ahkera, jne., mutta nämä ominaisuudet voivat olla myös altruistisella henkilöllä. Varsinkin, koska poliitikko tarvitsee ennen kaikkea muiden poliitikkojen tuen ja sitten vasta kansan tuen. Koska puolueissa on valtavat taustavoimat, joista ehdokkaan on pakko ensin saada riittävä kannatus, jotta on edes mahdollista lähtä kampanjoimaan ihmisten äänistä. Puolueliitille kyse on jonkinlaisesta voittajahevosen veikkaamisesta, koska kaikki haluavat tukea sitä ehdokasta, joka lopulta voittaa. Jos puolueessa on kaksi vahvaa pj-ehdokasta, niin hävinneen pj:n kannattajien nimet eivät yleensä ole ministeriehdokaslistojen kärjessä. Urakehityksen takia kannattaa siis tukea voittajaa, eli sitä tehokkainta valtapelin pelaajaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom