Tavallisesta yksinkertaisesta pienyrittäjästä nöiden tilannekuvien suuri poikkeaminen toisistaan tuntuu omituiselta. Miten joku voi väittää, että maailmassa ei olisi suhdanekuoppa? Aivan varmasti USAn ja Europan kriisit ja Kiinan talouskasvun hyytyminen on aiheuttanut kysyntälaman. Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen voi muuta väittää.
Ihan samoin hämmästyttää se, miten joku täysjärkinen akateemisen koulutuksen saanut ihminen, jolla on pääsy valtavaan määrään tietoa ja kyky sitä prosessoida, voi kieltää Suomen teollisuuden romahduksen ja sen seuraukset. Miten joku voi väittää, että Nokian ja paperiteollisuuden pysyvän häipymisen vaikutuksen elintasoon voi korvata jollain valtion velkapaperilla? Kun kysyntä maailmaa elpyy, täytyy olla jotain myytävää, jolla kysyntään vastataan. Nyt ei ole. Se on tosiasia. Elektroniikkateollisuus ei Suomeen palaa eikä nouseva kysyntä maailmalla tule kohdistumaan paperiin ja sahatavaraan.
Miksi kaikki ongelmat tässä maassa ovat nykyään joko tai? Miten se voi olla niin vaikeaa sisäistää, että vaikka maailmassa kieltämättä on ollut taantuma, joka on aiheuttanut tietenkin kysyntäongelman, niin ihan samaan aikaan Suomessa on aivan oma teollisuuden ja talouden rakenteiden murros, joka ei poistu odottelemalla ja lisälainanotolla? Ne rakenteet on vaan muutettava ja toivottava, että ehditään muuttaa tuotannon rakennetta niin, että Suomessakin saadaan tuotettua kaupaksi menevää tavaraa ja palvelua, ennen kuin suhdanne maailmalla taas muuttuu. Itse luulen, että ei keretä, eikä muuteta tarpeeksi.
Käy tämän kriisin ratkaisussa miten hyvässä, yksi asia on aivan varma: hyvin palkattu teollisuustyö vähenee ja pienipalkkainen työ palveluissa lisääntyy. Veronmaksukyky vähenee ja ostovoima pienenee. Nykyisen kokoista julkista julkista sektoria ei voida ylläpitää vaikka työllisyysastetta voitaisiinkin tukea työn yksikkökustannuksia pienentämällä. Miksi tämän tosiasian tunnustaminen on niin vaikeaa?
Itse en pidä täysjärkisenä akateemista tai akaateemitonta henkilöä, joka kuvittelee, että Nokian häviö ja paperiteollisuuden väheneminen Suomessa olisivat johtuneet jostain ihmeellisistä talouden rakenteellisista ongelmista, ja, että näitä rakennejäykkyyksiä muuttamalla saataisiin korvattua näiden luoma lovi BKT:ssa. Uutta Nokiaa ei luoda palkkoja pienentämällä. Toki työnverotusta pienentäminen taas olisi askel oikeaan suuntaan. Kummankaan väheneminen ei olisi muuttunut, vaikka palkkataso olisi 20% pienempi. Paperikoneita olisi ehkä suljettu pari vähemmän tähän mennessä ellei Suomessa olisi niin
suotuisat rakenteet koneiden sulkemiselle.
Tässä ketjussa on aika ajoin tuotu esiin se, että kaikki raha on velkaa, tämän kun sisäistää, ymmärtää, että valtion luomalla velkapaperilla tuotettu taloudellinen toimeliaisuus on ihan yhtä käypää kuin ulkomailta vientituloilla aikaansaatu toimeliaisuus. Vientituloja ei tarvita kuin tuonnin maksamiseen. Jos ei tätä rahan velkaluonnetta usko, voi sen tarkastaa Suomen pankin sivuilta. Ohessa myös aika hyvä artikkeli:
http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/mar/18/truth-money-iou-bank-of-england-austerity
Käsitys siitä, että yksityinen sektori rahoittaisi julkisen sektorin on harhakuvitelma (joskin hyvin yleinen, jopa akateemisten keskuudessa, erityisesti insinöörien, jotka kuvittelevat, että raha tulee maapallolle Marsista saatujen vientitulojen seurauksena) eikä tosiasia.
Molemmat sektorit ottavat velkaa, investoivat ja muodostavat osansa BKT:sta. Julkisen sektorin liikevaihto vain on pakotettua verojen muodossa, kun taas yksityisen sektorin liikevaihto perustuu vapaaehtoisuudelle. Julkisen sektorin velat tulevat varallisuudeksi yksityiselle sektorille, josta ne veroitetaan takaisin. Ongelmana tässä on vain varallisuuden jatkuva keskittyminen harvemmalle joukolle, josta se ei enää kierrä niin hyvin talouteen takaisin ja verottajan ulottuville. Varallisuusverojen rankka nostaminen olisi tässä avainasemassa. Pitäisi toki tehdä kansainvälisellä yhteistyollä.
Kapitalistisessa fiat rahajärjestelmässä investoinnit luovat säästöjä, ja yritysten investointihalukkuus on a ja o. Investointihalukkuus taas riippuu tulevaisuuden uskosta. Yksityisen sektorin tulevaisuuden usko saadaan aikaiseksi sillä, että se vaurastuu, eli julkinen sektori tai ulkomaan sektori velkaantuu. Jos me lähdemme muuttamaan talouden rakenteita eli toisinsanoen ajamaan sisäistä devalvaatiota joudumme Kreikan tielle. Tyhmyriä lainaten: "Sisäistä devalvaatiota hyvänä keinona kehuva ja ratkaisuksi vaativa joko valehtelee tietoisesti tai ei ymmärrä taloudesta yhtään mitään":
https://tyhmyri.wordpress.com/2012/...a-i-sisainen-devalvaatio-tappaa-kotitaloudet/
Suomea ei saada nousuun sillä, että romutamme kotimarkkinan toimilla, joilla yritämme houkutella tänne pääomaintensiivisiä teollisuuslaitoksia, joita voimme sitten muutaman tällä saada, joista työpaikat sitten poistuvat piakkoin automaation myötä. Ei Suomi voi ikinä lähteä palkkakilpailuun, ja hei, eihän vapaakaupan teorian mukaan pitäskään, koska suhteellinen etu
PS. Viittaan tässä nyt rakenteellisen ongelman yhteydessä lähinnä hallituksen haluun pienentää palkkoja. Voi olla, että itse tarkoitit myös veropuolta. Järkevää politiikkaa olisikin työn verotuksen raju keventäminen.
Eli siis kysyt, että miksi skenaario kelluva-markka-Suomen valtion budjettia ei voisi rahoittaa kokonaan setelirahoituksella? Voisi sen varmaan noin tehdä, jos palattaisiin takaisin omavaraistalouteen samalla ja lopetettaisiin ulkomaankauppa. Koska muussa tapauksessa inflaatio olisi vähintään yhtä suuri kuin vuosibudjetin inkrementti rahan määrään. Vai millä logiikalla ei?
Millä logiikalla valtion luoma raha talouteen aiheuttaisi sen enempää inflaatiota kuin yksityisen yrityksen pankista hakema velka (jonka pankki luo tyhjästä). Lisävelan puskeminen talouteen aiheuttaa inflaatiota vasta kun yritykset joutuvat kilpailemaan työvoimasta palkoilla. Toisaalta olen itse aina ollut sitä mieltä, että tuollainen 5-10% inflaatio olisi paljon terveempi kuin tavoiteltu 2% taso. Ainakin silloin kun talous kasvaa, jolloin keskiluokan asema säilyy palkkojen kasvun mukana, mutta velkojen asset puolen eli rahan haltijat joutuisivat laittamaan rahojaan kiertoon.
Eli finanssipolitiikka on ollut elvyttävää mot. Se on vaan tehty ihan päin persettä. Se mitä olisi pitänyt tehdä viimeistään 5 vuotta sitten on julkisen sektorin ja tulonsiirtojen perusteellinen perkaus ja reilu verojen kevennys. Kaikesta puheenpärinästä huolimatta julkkari käy yhtä tehottomasti kuin ennenkin ja verot senkun nousee.
Tähän finanssipolitiikan elvyttävyyteen voisi todeta, että hallitukset ovat tehneet kiristävää finanssipolitiikkaa, mutta tuloksena on ollut velan lisääntyminen, mikä on johtunut automaattisista vakauttajista. Eli kun budjetin kulutusta on vähennetty, on esim. työttömyyden lisääntymisen seurauksena tulonsiirrot työttömille nousseet. Viimeiset vuodet osoittavat aika hyvin kuinka lamassa ei voi julkista kulutusta pienentää. 2010 oli elvyttävä vuosi, jolloin velan suhde BKT:hen ei käsittääkseni noussut, en jaksa nyt varmistaa. Olen samaa mieltä, että veroja tulisi ehdottomasti keventää, erityisesti alvia ja tuloveroja, ja kiristää verotusta varallisuusverojen puolelta.
Meillä on käsillä Euroopan austerity politiikan aiheuttanut kysyntälama (Saksa on onnistunut tuhoamaan Eurooppaa kolme kertaa sadan vuoden sisään), joka heijastuu jo myös Kiinan talouskasvun hidastumiseen. Tästä ei päästä eroon ennenkuin Saksassa mieli muuttuu tai Euro hajoaa. Toisaalta meillä on Suomessa vaikka kuinka paljon tilaa elvyttävälle politiikalle, koska Suomi on yksi Euroopan vähiten velkaantuneista maista. Elvytyksellä saadaan talousluottamusta takaisin yksityiselle sektorille, jonka mukana tuhannet pienyritykset ja ehkä suuremmatkin uskaltavat investoida. Tämä kannattaa tehdä, vaikka muu Eurooppa ei elvyttäisikään (mikä olisi kyllä tarpeen), sillä meillä on seuraavat vaihtoehdot:
1. jatketaan hallituksen kurjistamispolitiikkaa, ja korjataan niitä rakenteita, jolla saadaan bkt kyykkäämään entisestään (ellei tämä tehdä verotuksen keventämisen kautta ja pienentämättä julkista kulutusta
2. ero eurosta ja oma keskuspankki ja velkaelvytys omalla rahalla (tästä ei edes oikeasti keskustella kunnolla, mikä on aika käsittämätöntä.
Ongelma näissä oman valuutan talousviisaissa on se että he eivät ole monesti olleet näkemässä mitä tapahtuu kun oma valuutta devalvoituu (pl Väyrynen mutta Väyrynen on nyt..Väyrynen). Minä olen (vaikka opiskelija silloin olinkin) ja kyllä siinä kävi hassusti monella velkavetoisella yksityistaloudella ja yrityksellä. Ihan vaan ettei paperi- ja metallimiesten kanssa tarvinut tinkiä palkankorotusvaatimuksista. Mikäs onkaan tällä hetkellä yksityistalouksien ja yrityksien velkaantumisaste. Veikkaan että ainakin yrityspuolella saataisiin aikaan melkoinen konkurssiaalto.
Harmi että Ay-liike on jäännyt itse markka-ajalle. On totuttu siihen että huonot uutiset kertoo joku muu jäsenistölle kuin itse. Mutta nyt ei ole devalvaatiota mikä niistäisi palkankorotukset että voidaan taas sitten hymyssä suin puolustaa oikeuksia ja vaatia uusia korotuksia.
Ovatko kaikki oman valuutan ajajat alle kolmekymppisiä? Jos Suomi luopuu Eurosta, kaikki Suomalaisista rahoituslaitoksista otetut velat muutetaan tietenkin uudelle valuutalle.
3. Voimakas velkaelvytys eurossa, joka toimii tai ei. Jos toimii, niin hyvä. Jos ei, niin Saksa tai EKP maksaa meidän velat (eli tulon siirtounioni/elvytys kuten USA:ssa) tai sitten vasta eroamme eurosta. Tämä vaatisi toki valtiomiehiä Suomen johtoon, joita siellä ei ole tällä hetkellä yhtään:
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197103-paatimme-vahan-huorata
Minusta vaihtoehto 1 on huonoin suomen kansalle, jos siis mennään sisäisen devalvaation kautta. Tähän soppaan kun lisätään kasvava teknologinen työttömyys ei hyvältä näytä. Oikeasti Euroopan pitäisi ryhtyä jakamaan työtä siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.
Free weight
Hallituksen keinot ja kommunikaatio (se "Kaikki osallistuvat talkoisiin!" valehtelu) sen sijaan mättävät toistaiseksi.
